Roots ›

Myös ihan tavallisilla huulilla on tärkeä merkitys äänen tuottamisessa. Ääni voi lähteä huulilta nasaalisti tai huulilta pehmeämmin.
 
Mitä tulee Robert Johnsonin lauluääneen, olen aina ihmetellyt hänen korkean kuuloista laulusaundiaan. Tässähän se syy olikin. Tuntuu melko varmalta, että äänityksiä on vahingossa tai tahallisesti nopeutettu. Eikös asiaa voisi kysyä hänen kumppaniltaan, jos hän on vielä elossa. Mikä hänen nimensä nyt olikaan, Johnny Shines. Joo se se oli, tarkistin. Ne jotka käyttävät Facebookia voisivat kysyä häneltä asiaa.
 
Asian voisi myös selvittää kappaleista, joissa käytetään normisointuja ilman slideä ja kokeilee vain kuinka korkealle ne otelaudassa menevät, niin kuin täällä on jo kai ehdotettukin. Miten tuon capon käytön erottaa, onko sitä käytetty ja millä nauhalla, sitä en tiedä. Onko siinä voitu erehytä luulemaan nopeutettua korkemmalla liikkuvia säveliä kapon avulla tuotetuiksi? Vai kuuleeko ammattilainen tuon kapon käytön, vai mistä tiedot on saatu?
 
Ahaa, Robert Johnson käytti aika paljon A-viritystä, olisiko kitara kuitenkin ollut G-vireessä, mutta silloin taas muutama biisi olisi ollut F-vireessä. Oletettu kitara, jota hän käytti olikin muistaakseni pikkukoppainen, joten matalampien vireiden käyttö voisi hyvinkin olla mahdollista.
 
Loppupäätelmä: Äänityksiä on nopeutettu tavalla tai toisella ja olisi nyt mielenkiintoista kuunnella ne sävelaskeleen matalammalta soitettuna ja laulettuna.
 
Olisi mielenkiintoista soittaa niitä samanlaisella kitaralla, joka oletetaan hänellä olleen äänityksissäkin, en muista mallia, mutta oisko ollu L-kokoinen koppa?

harpist: Laitoin lisää "likoon" ja tilasin tuon "hidastetun" Cd version - saapa nähdä millainen on pesutulos .... peseekö mennen tullen vanhan pyykin.
 
Tarttis juu hankkia se RJ'n Complete Recordings..mikäs versio nyt sit kuuluis ostaa ??

Voitte toki myös asentaa winamppiinne näppärän Pacemaker plugarin, jolla saa hidastettua ja nopeutettua kappaleita. Voi valita itselleen mieleisen sävelkorkeuden ja biisin nopeuden.
 
Sinänsä ei ole ollut mitenkään tavatonta, että nauhoja on epähuomiossa ja tarkoituksella pyöritetty levyprosessien eri vaiheissa eri nopeuksilla. Mutta aivan mahdotonta on varmuudella mennä väittämään, mikä on ollut jonkun alkuperäisen, vuosikymmeniä sitten tallennetun esityksen oikea sävelkorkeus.
 
Sellaista rutiinia ei ole ollut, että oltaisiin katsottu joku referenssi A, jonka mukaan olisi viritetty. Varsinkaan soolona esiintyvän artistin osalta. Orkesteritouhuissakin viritysavimena on usein käytetty sitä soitinta, jonka sävelkorkeutta on ollut vaikein muuttaa - usein esimerkiksi siis studion piano.

harpist: Laitoin lisää "likoon" ja tilasin tuon "hidastetun" Cd version - saapa nähdä millainen on pesutulos .... peseekö mennen tullen vanhan pyykin.

Jii-Gee: Tarttis juu hankkia se RJ'n Complete Recordings..mikäs versio nyt sit kuuluis ostaa ??
 
Hidastettu cd versio tipahti muutama päivä sitten postiluukusta ja uskokaa pois - hinkattu , vertailtu ja kuunneltu on ....
 
Onko minun mielipiteelläni sen enempää merkitystä - mutta kyllä taitavat nuo aikaisemmat RJ:t jäädä tästä lähtien soittamatta.
 
Kyllä dynamiikka , soittonyanssit , soittimen harmooniset kerrannaisäänet , tilakaiku , soittotekniikan pikkausäänet , laulun melodian muodostaminen , sanojen tuottaminen, tarinan kerronta ..... kaikki puoltavat että "jarrutetut" versiot RJ:n tuotannosta ovat lähempänä totuutta. Biisit (levytykset) avautuvat nyt aivan uudessa valossa - ja kirkkaassa !
 
"Uskottavampi" on se avainsana - jolla voi nopeasti ja helposti todeta - kumpi on se oikea nopeus - kun biisejä jarrutettuina ja normaaliversioina vuoron perään soittaa.

Old Guitar: Myös ihan tavallisilla huulilla on tärkeä merkitys äänen tuottamisessa. Ääni voi lähteä huulilta nasaalisti tai huulilta pehmeämmin.
 
Kyllä. Mutta tämä on äänenmuodostuksen ulkoistamista eikä yksin riitä.
 
Mitä tulee Robert Johnsonin lauluääneen, olen aina ihmetellyt hänen korkean kuuloista laulusaundiaan. Tässähän se syy olikin. Tuntuu melko varmalta, että äänityksiä on vahingossa tai tahallisesti nopeutettu. Eikös asiaa voisi kysyä hänen kumppaniltaan, jos hän on vielä elossa. Mikä hänen nimensä nyt olikaan, Johnny Shines. Joo se se oli, tarkistin. Ne jotka käyttävät Facebookia voisivat kysyä häneltä asiaa.
 
Johnny Shines kuoli 1992. Ainoa Robert Johnsonin tuntenut ja vielä elossaoleva bluesmies on Honeyboy Edwards. Mutta eivät nuo Johnsonin tunteneet bluesmiehet ole koskaan kyseenalaistaneet sitä, etteikö levyillä olisi esiintynyt juuri hän.

McCulloch: Kyllä. Mutta tämä on äänenmuodostuksen ulkoistamista eikä yksin riitä.
 

 
Johnny Shines kuoli 1992. Ainoa Robert Johnsonin tuntenut ja vielä elossaoleva bluesmies on Honeyboy Edwards. Mutta eivät nuo Johnsonin tunteneet bluesmiehet ole koskaan kyseenalaistaneet sitä, etteikö levyillä olisi esiintynyt juuri hän.
 
No, kai hän niillä esiintyy, mutta onko nauhoituksia nopeutettu, se on taas eri juttu. Eikä noista kavereistakaan voi mennä takuuseen, kun jo Robertin kaverina saa kuuluisuutta.
 
Joo, katoin vain nopeasti googlesta Johnny Shinesin ja kun löytyi hänen nimellään Facebook-sivu, niin oletin, että se olisi hänen.!!?? Oletus ei ole tiedonväärtti.
 
Täytynee ostaa noi Robertin hidastetut versiot, koska itsekin oletan, että nauhoituksia on nopeutettu. Voisiko olla, että äänityksissä oli ongelmana lauluäänen kuuluvuus kitaran seasta ja onkin sitten päätetty nopeuttaa äänityksiä, jotta laulu tulisi paremmin esiin. Kun oikein alkaa kuuntelemaan Johnsonin kappleita, niin onhan se omituisimpi lauluääniä, joita olen kuullut.

----

Teijo K.: Sen, että viskin polttamalta ääneltä kuulostava ääni ei aina ole viskin polttama, vaan se soundi tulee muista syistä.
 
Huutelen sinänsä aiheen vierestä, mutta Captain Beefheart onnistui tässä jo nuorempana erittäin hyvin. Se kuulosti kaksvitosenakin jo ihan ikälopulta mustalta blueslaulajalta.

kepe-5: Huutelen sinänsä aiheen vierestä, mutta Captain Beefheart onnistui tässä jo nuorempana erittäin hyvin. Se kuulosti kaksvitosenakin jo ihan ikälopulta mustalta blueslaulajalta.
 
Plus että vieläkin enemmän offtopikkina sanottakoon oikean nauhanopeuden tarkistamisen olevan helppoa kapun tapauksessa. Kappale alkaa ulinalla ja selostus kuuluu " This is the reference tone...". :-D

Old Guitar: No, kai hän niillä esiintyy, mutta onko nauhoituksia nopeutettu, se on taas eri juttu.
 
Pitäisin maailman viidentenätoista ihmeenä jos tuon ajan alkuperäinen tallennuslaitteisto ja sitten se seuraava (ja sitä seuraava, ja jne...) laite missä tallennetta on toistettu ovat pyörineet samalla nopeudella. Onhan toki tallennetun musiikinhistorian aikana yleisesti musiikkiin taiottu lisää säpinää nauhan nopeutta lisäämällä. Robert Johnsonin tapauksessa nopeuden muutos suuntaan tai toiseen on voinut käydä tahattomasti osavaltoiden verkkovirran taajuuden heittelyistä johtuen tai sitten tallentimen rasvojen hyytyessä tai notkeutuessa lämpötilan vaikutuksesta johtuen.

VesaK: Pitäisin maailman viidentenätoista ihmeenä jos tuon ajan alkuperäinen tallennuslaitteisto ja sitten se seuraava (ja sitä seuraava, ja jne...) laite missä tallennetta on toistettu ovat pyörineet samalla nopeudella.
 
Tuon ajan ja vanhemmat elokuvathan pyörivät millä nopeudella sattuu, yleensä kait enemmän tai vähemmän nopeutettuna. Olisi tosiaan ihme jos sama ei koske myös äänityksiä, vaikka tekniikka ja syyt nopeuden heittelyyn ovat ainakin osin erit. En usko että nopeutus olisi aivan luokkaa 15-20%, mutta kuitenkin huomattava.
 
Eikös huomattavasti uudemmissakin äänitteissä ole ollut epäselvyyttä oikeasta nopeudesta, ainakin Kind Of Blue tulee mieleen?

jra: Tuon ajan ja vanhemmat elokuvathan pyörivät millä nopeudella sattuu, yleensä kait enemmän tai vähemmän nopeutettuna.
 
Vanhoissa elokuvakameroissa oli kyljessä kampi, jota kuvaaja veivasi. Olen lukenut, että kuvaajat tavoittelivat oikeaa ja taisaista pyöritysnopeutta hyräilemällä mielessään jotakin sopivaa musiikkikappaletta. Tämä selittää niiden epämääräisen nopeuden.
Mutta tuskin noin sentään musiikkia tallennettaessa on tehty :-)

karkki: Vanhoissa elokuvakameroissa oli kyljessä kampi, jota kuvaaja veivasi. Olen lukenut, että kuvaajat tavoittelivat oikeaa ja taisaista pyöritysnopeutta hyräilemällä mielessään jotakin sopivaa musiikkikappaletta. Tämä selittää niiden epämääräisen nopeuden.
Mutta tuskin noin sentään musiikkia tallennettaessa on tehty :-)
 
Grammareissahan oli myös kampi, jolla vedettiin jouseen vetoa, kuinkahan tarkka tuo mekanismi tuohon aikaan toistopuolella oli? Äänityspuolella varmaan sähkömoottorit ovat tosiaan olleet käytössä melkein alusta asti.
 
Piti oikein tarkistaa millon vielä käytettiin kammella veivattavia elokuvakameroita, tarkoitin tuossa yllä osin niitä, mutta osin sähkökäyttöisiä. Vielä 30-luvulla kampi oli kova sana, ja kammella viritettävästä jousesta voimansa saavia käytettiin myös pitkään. Varmaankin elokuvakameroissa sähkö tuli äänitysvehkeitä myöhemmin mukaan kuvaan, koska akut olivat heikkoja ja raskaita, eikä kentällä ollut näppärää vedellä verkkovirtaa kuvauspaikasta toiseen. Näytti jo 1908 vuoden elokuvakameroissa olevan mittari, joka näytti ainakin viitteellisesti pyöritysnopeuden (16fps/24fps), voi tosin olla että ammattimies veteli mieluummin biisin tahtiin, ja seurasi mitä kuvaa, kuin tirkisteli mittaria.
 
Äänielokuvan tullessa kuvioihoin elokuvapuolella piti varmaankin olla huomattavasti pelkkään äänipuolta tarkempi tallennus ja toistonopeuksien kanssa?

jra: Grammareissahan oli myös kampi, jolla vedettiin jouseen vetoa, kuinkahan tarkka tuo mekanismi tuohon aikaan toistopuolella oli? Äänityspuolella varmaan sähkömoottorit ovat tosiaan olleet käytössä melkein alusta asti.
 
Kyllä niissä parhaimmissa soittimissa ainakin oli ihan kunnon nopeudensäädin, elikkäs "Governor" -> http://forum.talkingmachine.info/viewtopic.php?f=2&t=232.
Nopeusvirheet ei ainakaan 15-20 % ollut, jos laite siis kunnossa.
Se että tuliko kaikki tarkistaneeksi nopeutta, esim Stroboskooppi levyllä (joita jo tuolloin oli), on ihan taas toinen juttu.
Kyllähän ne jousivetoiset kellotkin on saatu tarkaksi, että mekanismista se ei ainakaan kiinni.

harpist: harpist: Laitoin lisää "likoon" ja tilasin tuon "hidastetun" Cd version - saapa nähdä millainen on pesutulos .... peseekö mennen tullen vanhan pyykin.

Hidastettu cd versio tipahti muutama päivä sitten postiluukusta ja uskokaa pois - hinkattu , vertailtu ja kuunneltu on ....
Onko minun mielipiteelläni sen enempää merkitystä - mutta kyllä taitavat nuo aikaisemmat RJ:t jäädä tästä lähtien soittamatta.
Kyllä dynamiikka , soittonyanssit , soittimen harmooniset kerrannaisäänet , tilakaiku , soittotekniikan pikkausäänet , laulun melodian muodostaminen , sanojen tuottaminen, tarinan kerronta ..... kaikki puoltavat että "jarrutetut" versiot RJ:n tuotannosta ovat lähempänä totuutta. Biisit (levytykset) avautuvat nyt aivan uudessa valossa - ja kirkkaassa !
"Uskottavampi" on se avainsana - jolla voi nopeasti ja helposti todeta - kumpi on se oikea nopeus - kun biisejä jarrutettuina ja normaaliversioina vuoron perään soittaa.
 
Hyvä homma.
Ja sä kun jaksat Anttilassa nuohota,niin ilmoittele ku alkaa näkyä tota slow-mojo versiota Kalle Anttilan sekatavarakaupassa.

Miksi ihmeessä nimenomaan Robert Johnsonin kaikkia levytyksiä olisi nopeutettu, myös purkkiin jääneitä? Yhdenkään aikalaisen puheissa ei kuitenkaan mainita, että RJ:n levyjä olisi nopeutettu? Noissa Panadolin aiemmin linkittämissä keskusteluissa lienee pohdittavaa enemmänkin.
 
1930-luvun levynvalmistusprosessista pari dokumenttia
 
http://www.youtube.com/watch?v=Hl_duvfyjLg
 
http://www.youtube.com/watch?v=4FseSwvUNPA&feature=related
 
ja wikipedian artikkeli aiheesta http://en.wikipedia.org/wiki/Gramophone_record ja muutakin luettavaa aiheesta löytyy netistä.
 
Vielä 1940-luvun levynvalmistuksesta dokumentti http://www.youtube.com/watch?v=8xwe-Mt99Dw&feature=related

RJU: Miksi ihmeessä nimenomaan Robert Johnsonin kaikkia levytyksiä olisi nopeutettu, myös purkkiin jääneitä? Yhdenkään aikalaisen puheissa ei kuitenkaan mainita, että RJ:n levyjä olisi nopeutettu? Noissa Panadolin aiemmin linkittämissä keskusteluissa lienee pohdittavaa enemmänkin.
 
1930-luvun levynvalmistusprosessista pari dokumenttia
 
http://www.youtube.com/watch?v=Hl_duvfyjLg
 
http://www.youtube.com/watch?v=4FseSwvUNPA&feature=related
 
ja wikipedian artikkeli aiheesta http://en.wikipedia.org/wiki/Gramophone_record ja muutakin luettavaa aiheesta löytyy netistä.
 
Vielä 1940-luvun levynvalmistuksesta dokumentti http://www.youtube.com/watch?v=8xwe-Mt99Dw&feature=related
 
Kyse ei välttämättä taida olla "tahallisesta" nopeuttamisesta. Kuten keskustelussa aiemmin jo viitattiin - formaatista toiseen formaattiin siirrettäessä on saattanut syntyä alkuperäisen (äänitetyn) ja tallennetun soiton välille "tempo" eroja.
 
Hyvänä esimerkkinä on linkittämäsi levyn valmistusprosessi - video. Kovin on puhe ja Duken bändin taltiointi "up-tempoista". Levytys/äänitys - tilanteessa tuskin ovat vetäneet tuolla tempolla.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Hl_duvfyjLg

^Eittämättä tahallisista tai tahattomista nopeutuksista jää kirjattua tai suullista muistitietoa jälkipolville. Näin ei Robert Johnsonin levytysten kohdalla ole. Muita argumentteja voi tavailla noista jo mainitsemistani Panadolin linkittämistä sivustoista.
 
Sen verran tarkasti on Robert Johnsonin tekemiset tutkittu, että samoissa sessioissa levytettyjen artistien tiedot on painettu The Compelete Recordings tuplan oheisvihkoon. Lienee niin, että tietoa tallennusnopeuksien säätämisestä näissä sessioissa olisi laajemmaltikin ja sitä ilmenisi mahdollisesti muidenkin artistien tallenteilla. Tämän saattaisi kuulua muidenkin levyiltä. Tällaista tietoa ei ole.
 
Jossitella voi loputtomasti ja jokainen uskoo mitä haluaa, ja tulee uskollaan autuaaksi.

RJU: ^Eittämättä tahallisista tai tahattomista nopeutuksista jää kirjattua tai suullista muistitietoa jälkipolville. Näin ei Robert Johnsonin levytysten kohdalla ole. Muita argumentteja voi tavailla noista jo mainitsemistani Panadolin linkittämistä sivustoista.
 
Sen verran tarkasti on Robert Johnsonin tekemiset tutkittu, että samoissa sessioissa levytettyjen artistien tiedot on painettu The Compelete Recordings tuplan oheisvihkoon. Lienee niin, että tietoa tallennusnopeuksien säätämisestä näissä sessioissa olisi laajemmaltikin ja sitä ilmenisi mahdollisesti muidenkin artistien tallenteilla. Tämän saattaisi kuulua muidenkin levyiltä. Tällaista tietoa ei ole.
 
Jossitella voi loputtomasti ja jokainen uskoo mitä haluaa, ja tulee uskollaan autuaaksi.
 
Ihan historiantutkimuksellinen näkökulma tähän kyllä on, että paljon tärkeääkin tietoa voi lähteistä ihan hyvin puuttua, jos sitä ei silloin ole koettu olennaiseksi. En nyt halua ottaa enempää kantaa siihen onko niitä nopeutettu vai ei, mutta se että muistitietoa asiasta ei ole ei ole mitenkään vahva todiste suuntaan tai toiseen. Tutkimuksessa jää kuitenkin aina paljon ihan tulkinnan varaan, koska lähteet ovat jokatapauksessa puutteellisia.