Rock, pop, alternative ›

JET: Kuka muu ne biisit olis tehnyt? Onko toi joku tunnettu teoria tyyliin McCartneyn kuolema Revolverin aikaan? :)
 
Simon Frithin isä. Simon sitten perusti koko uransa symboliselle isänmurhalle, ja siinä sivussa tappoi lakeijoineen koko musiikinlajin.
 
Mun mielestä matematiikan ja geometrian osuutta musiikissa ja kuvaamataiteissa on reippaasti liioiteltu. Ne matemaattiset/geometriset säännöt ovat kuitenkin aika yksinkertaisia ja ilman mitään neronlahjoja haltuunotettavia. Se miten niiden perustyökalujen avulla sitten vie sitä hommaa pois aiemmasta on se juttu, ja sitä eli mahdollista nerouden astetta on täysin mahdotonta ja turhaa yrittää verrata esim. tieteen käsitykseen neroudesta. Tieteessä kehittyvät juuri nuo työkalut, mutta taiteessa se mitä niillä samoilla vanhoilla kaluilla saadaan aikaan. Taskulaskinsäveltäjät yrittivät ehkä tuoda mukaan uusia työkaluja ja sääntöjä, mutta kovin suurta pysvää vaikutusta niillä ei isompaan kuvaan ollut.
 
Ja jos vain luonnontieteissä on neroja, niin voidaan kait sanoa sitten että karkeasti ennen vuotta 1700 ei tunneta yhtään neroa. Jos mukaan otetaan luonnonfilosofia, niin sitten saadaan jo jokunen vanhempikin käpy mukaan.

JET: Voiko filosofiassa edetä niin pitkälle kuin fysiikassa esimerkiksi?
 
Onko noilla aloilla mitään yhteismitallisuutta?
 
matemaattisilla aloilla, joihin monet taiteetkin voi lukea.
 
Tervemenoa tutustumaan taideteoriaan viimeisimmän vuosisadan ajalta.
 
Ja niin, Lennon on muuten nero.

JET: Kuka muu ne biisit olis tehnyt? Onko toi joku tunnettu teoria tyyliin McCartneyn kuolema Revolverin aikaan? :)
 
Ei ole ainakaan niin tunnettu, eikä edes teoria, vaan eräänlainen työhypoteesi joka on osittain syntynyt minun aivoissani. Kun aloin kirjoittaa tähän ketjuun reilu kaksi vuotta sitten, kirjoitin että Beatlesin musiikissa on jotain hyvin pelottavaa. Taustani on tyypillisen pakkomielteisen die hard -fanaatikon. Beatlesin musiikin pelottavuus kytkeytyy toistaiseksi avoimeen kysymykseen siitä miksi Beatles oli niin hyvä.
 
Jos tarkastelemme asiaa näkökulmasta, että he eivät olisikaan itse tehneet kappaleitaan, mikä on siis sekä psykologisesti että historiallisen faktan valossa epäuskottavaa, voimme kenties päästä paremmin asioista jyvälle. Tiedossani on vain yksi henkilö, joka on sellaisen väitteen totena esittänyt, ja hän on suomalainen Erkki Ertama. Esimerkiksi Petri Kuljuntaustan kirjasta On/Off voi asiasta lukea.
 
Ertama väittää, että Brian Epstein olisi lähestynyt häntä vuonna 1966 tarjouksella ostaa Ertaman sävellys Lapland Magic Song Lennon-McCartneyn nimiin. Siinä ei ehkä olisi ollut kyse siitä, että nuottikirjoihin painettaisiin Lapland Magic Songin kohdalle tekijöiksi Lennon ja McCartney, vaan siitä, että Beatlesit olivat jo tieten tai tietämättään plagioineet Ertaman kappaleen (jota tämä oli muuten esittänyt BBC:n televisiokanavalla 50-luvun puolivälissä) ja nyt halusivat ostaa tämän olemaan nostamatta plagiointisyytettä. Ertama esittää myös yleisemmän väitteen, että Beatles oli etsinyt nuoria lupaavia lauluntekijöitä, joilta sitten ostanut näiden hehkeimmät tekeleet, ja jotka kaikki ovat pysyneet kaikki nämä vuodet visusti hiljaa asiasta.
 
Minun mielestäni näihin kaikkiin kysymyksiin, miksi he olivat niin hyviä, miksi heidän tekemistensä taso heikkeni niin paljon bändin lopettamisen jälkeen, ja mikä oli bändin sisäinen psykodynaaminen tasapaino ja mistä se täsmällisesti rakentui, olisi vastattava suurin piirtein samalla tavalla ja samalla kertaa.
 
Asian liepeillä on muutama pikku juttu. Tuossa edellä toinkin jo esiin tapaus Pete Bestin. Voi myöskin miettiä, miksi McCartney soitti niin paljon kitarasooloja Sgt.Pepperille, mikä oli Harrisonin poissaolon tosiasiallinen syy. Monesta lähteestä saamme lukea, että studion henkilökunta piti Harrisonia tyyppinä, joka kiukutteli kaksikon Lennon-McCartney dominanssia vastaan, dominanssia, joka oli syntynyt heidän ja etenkin McCartneyn ylivoimaisuudesta musiikinteossa. Tätäkään selitystä en ihan purematta niele, siellä on taustalla asioita jotka vaativat parempaa tarkastelua.
 
Miksi Harrison esitti niin happaman piikin kuin It's Only a Northern Song, ja kenelle?

velipesonen: Voi myöskin miettiä, miksi McCartney soitti niin paljon kitarasooloja Sgt.Pepperille, mikä oli Harrisonin poissaolon tosiasiallinen syy.
 
Soittihan Macca niitä sooloja jo aiemminkin. Mm. Taxmanin (joka on vieläpä Georgen kappale). Sgt. Pepperin aikoihin Harrison oli jo etääntynyt bändistä ja paneutui intialaisen musiikin saloihin. Sieltä saadut vaikutteet ilmenivät myöhemmin myös Harrisonin kitaransoitossa. Abbey Road levyllä hän soittaa paremmin ja hienommalla saundilla ja tatsilla, kuin yhdelläkään aiemmalla levyllä. Ja teki lisäksi levyn kaksi parasta kappaletta.
 
Emerickin kirjan mukaan Harrison oli loppuvaiheessa studiossa paljon itsevarmempi, kuin aikaisemmin johtuen mm. hyvin sujuneista tuottajan hommista muille artisteille. Intialaisen musiikin myötä hän myös löysi selkeästi oman jutun, josta muut Beatles äijät eivät olleet niin hyvin perillä.

Flash: Soittihan Macca niitä sooloja jo aiemminkin. Mm. Taxmanin (joka on vieläpä Georgen kappale). Sgt. Pepperin aikoihin Harrison oli jo etääntynyt bändistä ja paneutui intialaisen musiikin saloihin. Sieltä saadut vaikutteet ilmenivät myöhemmin myös Harrisonin kitaransoitossa. Abbey Road levyllä hän soittaa paremmin ja hienommalla saundilla ja tatsilla, kuin yhdelläkään aiemmalla levyllä. Ja teki lisäksi levyn kaksi parasta kappaletta.
 
Macca oli soittanut sooloja jo aiemminkin, mutta Sgt.Pepperillä enimmän osan. Taxmania tehtäessä Harrison oli studiossa mutta Pepperiä tehtäessä enimmäkseen ei. En usko hänen "etääntyneen" bändistä pelkän Intia-harrastuksensa takia, kyllä siihen on oltava muu syy.
 
Revolverilla Georgea lellittiin kolmella biisillä vaikka yksi olisi riittänyt, Pepperillä on tuo yksi. Näiden välillä on alle vuosi aikaa.

velipesonen: En usko hänen "etääntyneen" bändistä pelkän Intia-harrastuksensa takia, kyllä siihen on oltava muu syy.
 
En minäkään usko, että Intia-harrastuneisuus oli syy, vaan seuraus. Varmaan siihen etääntymiseen oli syynä yleinen vitutus ja sekoilu, sekä (Johnin) huumeiden käyttö. Studiosessiothan olivat Pepperin aikaan jo aika kaaosmaisia välillä, joten suurimman osan aikaa Ringo ja George saivat pyöritellä peukaloita. Ei ihme, että molemmat alkoivat viihtyä studiolla yhä vähemmän (jonka seurauksena Maccan kitarointia ja rumpalointia kuullaan yhä enemmän loppupään levyillä). Maccan komentelu studiolla myös vitutti sekä Georgea, että Ringoa (Paul oli Emerickin ja Martinin suosikki, koska oli bändistä ainoa joka osasi kutakuinkin järkevästi selittää heillä mitä ajetaan takaa).
 
Pepperin aikaan Harrisonilla oli myös pientä kriisiä biisien teon kanssa jostain syystä. Ehkä oli vaikea sopeutua uuteen musiikilliseen suntaan? -68 lähtien hän ryhdistäytyi ja olikin yhtäkkiä Lennon / McCartney luokkaa (joiden biisinkirjoitus taas ehkä hiipui hieman hektisen -67 vuoden jälkeen).

Flash: En minäkään usko, että Intia-harrastuneisuus oli syy, vaan seuraus. Varmaan siihen etääntymiseen oli syynä yleinen vitutus ja sekoilu, sekä (Johnin) huumeiden käyttö. Studiosessiothan olivat Pepperin aikaan jo aika kaaosmaisia välillä, joten suurimman osan aikaa Ringo ja George saivat pyöritellä peukaloita. Ei ihme, että molemmat alkoivat viihtyä studiolla yhä vähemmän (jonka seurauksena Maccan kitarointia ja rumpalointia kuullaan yhä enemmän loppupään levyillä). Maccan komentelu studiolla myös vitutti sekä Georgea, että Ringoa (Paul oli Emerickin ja Martinin suosikki, koska oli bändistä ainoa joka osasi kutakuinkin järkevästi selittää heillä mitä ajetaan takaa).
 
Pepperin aikaan Harrisonilla oli myös pientä kriisiä biisien teon kanssa jostain syystä. Ehkä oli vaikea sopeutua uuteen musiikilliseen suntaan? -68 lähtien hän ryhdistäytyi ja olikin yhtäkkiä Lennon / McCartney luokkaa (joiden biisinkirjoitus taas ehkä hiipui hieman hektisen -67 vuoden jälkeen).
 
Miksi Georgea lellittiin niin paljon Revolverilla mutta Pepperillä ei enää juuri lainkaan? Miksi hän kirjoitti It's Only a Northern Songin ja miksi se lopulta julkaistiin?

velipesonen: Miksi Georgea lellittiin niin paljon Revolverilla mutta Pepperillä ei enää juuri lainkaan? Miksi hän kirjoitti It's Only a Northern Songin ja miksi se lopulta julkaistiin?
 
"In 1963, The Beatles put together their Northern Music Publishing Company. Ever wonder what the George Harrison-penned tune "Only a Northern Song" was about? It's Harrison's commentary on the Lennon-McCartney songwriting partnership, and how he was basically an "employee" of their publishing company - an arrangement that resulted in Lennon and McCartney actually making more royalties on his songs than he did. Thus the line, "It doesn't really matter what chords I play/What words I say or time of day it is/As it's only a Northern Song."

poppamies: It's Harrison's commentary on the Lennon-McCartney songwriting partnership, and how he was basically an "employee" of their publishing company
 
Kyllä kyllä, mutta mikä sai hänet niin suunniltaan että kirjoitti aiheesta jopa laulun, jota on täysin aiheellista pitää ns. oman pesän paskantamisena? Miksi laulu vieläpä julkaistiin?

velipesonen: Miksi Georgea lellittiin niin paljon Revolverilla mutta Pepperillä ei enää juuri lainkaan?
 
Revolverin Harrisonin biisien määrään ei Emerickilläkään ollut vastausta. Arveli vain, että Harrison oli kenties painostanut Epsteiniä, joka taas puolestaan olisi painostanut Martinia. Olivathan rojaltit merkittävä osa bändin tuloista (etenkin keikkailun lopettamisen jälkeen) ja Harrison oli sillä osastolla huomattavasti jäljessä Lennon / McCartney parivaljakkoa.
 
Pepperin aikaa Harrisonin kappaleet Within Youta lukuunottamatta eivät olleet joko tarpeeksi hyviä, tai teemaan sopivia jonka takia jäivät armotta ulos. Ihme, että sai edes tuon yhden kappaleen mukaan ja senkin kai enemmän säälistä "pakollisena" Harrison raitana.
 
Miksi hän kirjoitti It's Only a Northern Songin ja miksi se lopulta julkaistiin?
 
Vittuillessaan kirjoitti ja julkaistiin, koska ei ollut parempaakaan filleriä tarjolla?

Kärpäsruoska: Onko noilla aloilla mitään yhteismitallisuutta?
 
On kyllä: - Nerouden etappi, jonka määrittelyä saat säkin ylittää. ;) Oli ala kuin ala, pitää ylittää nerouden etappi ollakseen nero. Ei mitään "alaan suhteutettua" nerousetappia vaan absoluuttinen nerouden etappi. Lukion lyhyessä matematiikassa ei voi olla nero, pitää siirtyä korkeampaan matematiikkaan ollakseen nero. Eli IMO joka asiassa ja alalla ei ole neroja.
 
Luonnonfilosofia edelsi luonnontieteitä, kiitos näsänäsästä.
 
Mutta mitkä ovat ne konkreettiset asiat jotka tekevät Lennonista neron? Missä on hänen SE sävellyksensä tai niin suurenmoinen tekstinsä, joka ylittää nerouden etapin? Onko Gösta Sundqvist nero, onko Prince nero, onko Juice nero? Ovatko kaikki neroja?
 
Eikö sana lahjakkuus riitä? Mielestäni nero-titteli pitää säästää aniharvoille.

Flash: Ei ihme, että molemmat alkoivat viihtyä studiolla yhä vähemmän (jonka seurauksena Maccan kitarointia ja rumpalointia kuullaan yhä enemmän loppupään levyillä).
 
Tätä en olekaan ikinä tiennyt. Soittaako Macca rumpuja monellakin Beatles-biisillä?
 
Mulle rakkain loppupään Beatles-lätty on ollut vaihtelevasti joko Revolver tai White Album johtuen varmaan juuri siitä, että molemmillä levyillä Beatles esiintyy vielä selkeämmin kokonaisuutena kuin vaikkapa Pepperillä. Etenkin Ringon Don't Pass Me By on ihan hirveän veikeä biisi, ja sehän kai kirjoitti sen jo joskus vuonna '64 ja yritti siitä lähtien saada sitä sopimaan jollekin äänitteelle.

Parhaasta levystä puhuttaessa on pakko mainita Rubber Soul. Siinä yhdistyy kahden eri Beatles-aikakauden musiikki, biisit ovat timanttia ja kokonaisuus loistava. Ei ollenkaan sitä lievää epätasaisuutta biiseissä, jota mielestäni alkoi 60-luvun loppupuolen levyissä hieman olla, mutta makuasioitahan nämä.

kepe-5: Soittaako Macca rumpuja monellakin Beatles-biisillä?
 
Tarkka lukema pitäisi hakea jostain alan kirjasta, mutta The Ballad Of John And Yoko tulee heti hakematta mieleen. Sillähän soittavat vain John ja Paul.

kepe-5: Tätä en olekaan ikinä tiennyt. Soittaako Macca rumpuja monellakin Beatles-biisillä?
 
Valkoisella levyllä settiä kahdessa piisissä (Back in the U.S.S.R. ja Dear Prudence) ja muuta kahdessa piisissä (Wild Honey Pie, Mother Nature's Son). Lisäksi Ballad of John And Yoko. Sitten kaikki beatlet soittivat erilaisia lyömäsoittimia siellä täällä, ja myös roudari Mal Evans joskus. Ne ovat kuitenkin sellaisia kappaleita joilla pääasiallisesta lyömäsoitintyöskentelystä vastaa Ringo, joten niitä ei ole tarkoituksenmukaista mainita tässä yhteydessä.
 
JET: Eikö sana lahjakkuus riitä? Mielestäni nero-titteli pitää säästää aniharvoille.
 
Suoraan sanottuna en tiedä, mitä enin osa meistä joiden näkemyksen mukaan Lennon oli nero asialla tarkoittaa. Minun määritelmänihän nerolle oli ensisijaisesti biologinen poikkeavuus, jolloin on samantekevää julistetaanko henkilö neroksi vai ei, tai pitääkö jokin kvalifioitu yhteisö häntä nerona vai ei. Neroja on todellakin hyvin vähän, ehkä korkeintaan yksi miljoonasta ihmisestä.
 
John Lennonia ja Beatlesia koskevan keskustelun kannalta on suunnilleen yhdentekevää, otetaanko sen piiriin neron käsitettä vai ei. Minuahan kiinnostaa se, mikä teki heistä niin loistavan bändin (saa olla eri mieltä jos haluaa), mihin pitää nähdäkseni tarkastella ainakin neljää eri kokonaisuutta: 1. Kaikkien yhtyeen jäsenten yksilöpsykologia, myös Moore, Sutcliffe, Best; 2. Yhtyeen ryhmäpsykologia, huomioiden myös Moore, Sutcliffe, Best; 3. Yhtyeen liiketaloudelliset sitoumukset; 4. Yhtyeen työskentelytapa.
 
Mahdollinen nerous kuuluu kohtaan yksi, yksilöpsykologia. Sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys, mutta kuten annat ymmärtää, asialla ei ehkä pidä elämöidä, eikä pidäkään.
 
Lennonin neroudesta kertovia esimerkkejä on niin monta että jollain tapaa edustavan valitseminen on hankalaa, mutta minulle koko Beatlesin tuotannon avainkappale on Norwegian Wood. A Day in the Lifessa hän maalaa äärimmäisen intensiivisen ja keskitetyn mutta kuvastoltaan typerryttävän runsaan mielikuvien avaruuden. Vanhaa sanontaa mukaillakseni "yksi sana kertoo aina enemmän kuin tuhat kuvaa", mikä John Lennonin jos kenen kohdalla pitää täydellisesti paikkansa.
 
She said - I know what it's like to be dead
I know what it is to be sad
And she's making me feel like I've never been born.

velipesonen: Tällä kyselemiselläni haen lähinnä sitä, mikä oli Epsteinin rooli yhtyeessä, miten se muuttui ja miksi. Kiertämisen loppuminen ei tehnyt Eppystä työtöntä.
 
Ei niin. Epsteinin puuttuminen kuvioista kyllä nopeutti varmasti The Beatles imperiumin romahtamista. Ei olisi päässyt Allen Klein hämmentämään kuvioita. Epsteinin rooli muuttui varmasti ihan hänestä itsestään johtuen. Paljon yksityiselämän huolia ja sotkuja lääkkeiden väärinkäyttöineen yms. Varmasti Epstein olisi pystynyt pitämään näkyvän roolin loppuun asti, jos vain olisi itse halunnut. Kiertueiden loppuminen varmaan masensi Epsteinä, koska nyt hänellä ei ollut enää läheskään niin paljon mahdollisuuksia olla lähellä "poikiaan", kun ei häntä studiossakaan kaivattu.

velipesonen:
 
Lennonin neroudesta kertovia esimerkkejä on niin monta että jollain tapaa edustavan valitseminen on hankalaa, mutta minulle koko Beatlesin tuotannon avainkappale on Norwegian Wood. A Day in the Lifessa hän maalaa äärimmäisen intensiivisen ja keskitetyn mutta kuvastoltaan typerryttävän runsaan mielikuvien avaruuden. Vanhaa sanontaa mukaillakseni "yksi sana kertoo aina enemmän kuin tuhat kuvaa", mikä John Lennonin jos kenen kohdalla pitää täydellisesti paikkansa.
 
Niin, samassa A Day In The Lifessahan McCartney vain nukkui pommiin, kampasi tukan, myöhästyi melkein bussista, poltti tupakan ja nukahti taas :)
 
Mutta vakavasti puhuen, eivätkö Lennon ja McCartney harkinneet aika pitkäänkin Harrisonin ottamista osaksi kahdenkeskistä sävellystyötä, sen jälkeen kun huomasivat että Harrisonkin on kehittynyt biisinikkarina. Mihin tuo homma sitten loppupeleissä kaatui?

Flash: Olettekos kuulleet Maccan klasari teoksia? Itse en ole kuullut, mutta ne viimeisimmät ovat käsittääkseni aika arvostettujakin. Jotain palkintojakin on vissiin tullut.
 
Minusta ne olivat ihan paskoja.

danny: Mutta vakavasti puhuen, eivätkö Lennon ja McCartney harkinneet aika pitkäänkin Harrisonin ottamista osaksi kahdenkeskistä sävellystyötä, sen jälkeen kun huomasivat että Harrisonkin on kehittynyt biisinikkarina. Mihin tuo homma sitten loppupeleissä kaatui?
 
Tarkoitatko että oli suunnitteilla muodostaa lauluntekijäkolmikko L-M-H? En minä ole sellaisesta kuullut. Oikeastaan ainoa mitä tiedän on että Macca oli vuonna 1969 sanonut Lennonille ääneen, että Harrisonin laulut ovat nyt samaa tasoa kuin heidän. Yhtä aikaa selväjärkinen ja kohtelias kommentti, ei mikään töksäytys.