Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe: aailma on kuitenkin muuttunut entistä enemmän siihen suuntaan että rokkikukoille ei ole nykymaailmassa minkäänlaista kysyntää missään päin maailmaa eikä tule koskaan olemaan.
 
En tiedä ,mutta Michael Monroe ainakin taisi juuri tehdä levytyssopparin ja studioplatan tuottajaksi tulee Jack Douglas jos näihin uutisiin on uskominen.
 
Coverdale taas jatkaa Whitesnaken kanssa uuden levyn merkeissä ja on keikkaillut ilmeisen mukavalla menestyksellä viime vuosina.
 
The Who taisi käydä Suomessa muutama vuosi sitten ihan stadionkeikalla.
 
Mötley Cruekin keikkailee ilmeisen mukavalla sukseella.
 
Ja esimerkkejä löytyy kyllä lisääkin.Joten sun väitteesi -"rokkikukoille ei ole nykymaailmassa minkäänlaista kysyntää missään päin maailmaa eikä tule koskaan olemaan."- on ihan faktisesti silkkaa pötyä.

Atomic Cafe:Ensimmäisenä isoilta areenoilta katosi juuri tämä asenne ja jäljelle jäi kovan luokan ammattilaiset joka toimivat kellon tarkkuudella ja tarjoavat juuri sitä mitä YLEISÖ haluaa.
 
Ehkäpä yleisö haluaakin sitä samaa mitä nämä ammattilaiset haluavat.
 
Varmaan AC/DC:n pitäis alkaa vääntämään tangoa ,että olisit tyytyväinen.

PsychedelicWarlord: Ja esimerkkejä löytyy kyllä lisääkin.Joten sun väitteesi -"rokkikukoille ei ole nykymaailmassa minkäänlaista kysyntää missään päin maailmaa eikä tule koskaan olemaan."- on ihan faktisesti silkkaa pötyä.
 
Unohdin alleviivata sen että UUSILLE kukoille ei ole kysyntää eikä tuoreita kukkoja tule kun vanhat kukot kiekaisevat viimeisen kiekaisunsa koska niille nyt vain ei ole kysyntää eikä tule olemaan ja siitä asiasta on ihan turha minua kivittää. Niillä vanhoilla kukoilla menee pitkästä aikaa ihan hyvin koska ne ovat nostalgiaa ja löysivät oman yleisönsä jo kauan sitten. Nykyiset kukot edustavat menneisyyttä ja ovat lajinsa viimeiset kiekujat.
 
Muistan vieläkin elävästi sen kun Antti Hulkko oli joskus 90-luvulla tilapäisesti ja poikkeuksellisesti ihan hyvässä kondiksessa ja veti lavalla kaikki rokkikukon elkeet mitä olemassa on niin festariyleisö alkoi NAURAMAAN ihan kirjaimellisesti ja helvetin kovaan ääneen. Ainoa ihminen joka taputti biisien välissä ja kannusti Anttia jatkamaan oli Arto Melleri. Siinä ilmapiirissä on aika vaikea säilyttää tämä "me tehdään nyt tätä koska me halutaan" asenne.
 
Hanoi Rocks sai kuitenkin paremman vastaanoton vähän myöhemmin ja kyllä sillä Makkosellakin on varmaan kysyntää jonkin verran myös jatkossa vaikka eihän siitä mitään isoa nimeä koskaan tule edes nykyisellä kokoonpanolla. Anttikin pärjäisi kohtalaisesti jos jättäisi ne hölmöilyt vähemmälle mutta niin siinä ei tule koskaan käymään.
 
Mötley Crue oli hirvittävää paskaa jo 80-luvulla ja vielä hirvittävämpää paskaa se on 2000-luvulla kun jätkät ovat hukanneet ne vähäisetkin soittotaitonsa maailman myrskyihin mutta kyllä nekin pystyvät vanhalla maineellaan ratsastamaan niin kauan kun haluavat. Tämä tosin edellyttää sitä että se maailman huonoin hevilaulaja saa alkoholisminsa taas vaihteeksi jollakin tavalla kuriin eikä hajota koko bändiä tai lennä siitä ulos kuten juuri tällä hetkellä on tapahtumassa.
 
Home Sweet Home
http://www.youtube.com/watch?v=R3mFm-VXS_A

PsychedelicWarlord: Varmaan AC/DC:n pitäis alkaa vääntämään tangoa ,että olisit tyytyväinen.
 
Sinun olisi hyvä ymmärtää että minulla ei ole mitään purevaa rokkia vastaan ja AC/DC on hieno bändi jota olen luultavasti kuunnellut jo silloin kun sinä imit tuttia tai luultavasti jo sitäkin aikaisemmin. Lavalla olen nähnyt ne niin monta kertaa että tarkan lukumäärän laskemiseen tarvitsisin laskukonetta ja helvetin vanhoja kalentereita joten luovun siitä hommasta ihan kokonaan ja totean että nähty on montakin kertaa.
 
AC/DC on sellainen ammattilaisryhmä joka tekee kaiken viimeisen päälle varmalla rutiinilla ja ammattitaidolla. Tämä on ihan hieno asia mutta AC/DC on kaiken kukkoilun ja rockelämän vastakohta.
 
-"Minä olen tällainen iloinen kaveri enkä todellakaan suutu helposti, mutta oikuttelevat rocktähdet saavat minut näkemään punaista. Vaikkapa Axl Rose. Kuka helvetti hän luulee olevansa? Tuollaista keikkojaan peruvaa tähtöstä tulisi potkia perseelle ja kovaa. Miten hän kehtaa pettää tuhannet faninsa jonkun kummallisen syyn takia? Ihmiset näkevät valtavasti vaivaa ja käyttävät paljon rahaa esimerkiksi matkustamiseen ja sitten tähti ei edes viitsi nousta lavalle. Aivan uskomatonta käytöstä. Helvetin rocktähdet. Ne tekevät minut hulluksi."
 
-Brian Johnson

Atomic Cafe: Tässä on se ongelma että tuolla asenteella ei pääse nykyään soittamaan edes keskiolut kuppilaan. GnR oli jo syntyessään puhdasta retroa ja sitä kautta siitä tuli lajinsa viimeinen dinosaurus, se pyrki siihen rooliin ja asemaan täysin tietoisesti ja siinä missä Hanoi Rocks epäonnistui niin GnR onnistui.
 
Kerrankin olemme samaa mieltä.
 
Maailma on kuitenkin muuttunut entistä enemmän siihen suuntaan että rokkikukoille ei ole minkäänlaista kysyntää missään päin maailmaa eikä tule koskaan olemaan.
 
Mistäs sen tietää? Entä jos kohta tuleekin uusi axlrose tai kurtcobain jolla on asenne hallussaan ja suosio nousussa? Aika näyttää.
 
Atomic Cafe: Mötley Crue oli hirvittävää paskaa jo 80-luvulla ja vielä hirvittävämpää paskaa se on 2000-luvulla kun jätkät ovat hukanneet ne vähäisetkin soittotaitonsa maailman myrskyihin mutta kyllä nekin pystyvät vanhalla maineellaan ratsastamaan niin kauan kun haluavat. Tämä tosin edellyttää sitä että se maailman huonoin hevilaulaja saa alkoholisminsa taas vaihteeksi jollakin tavalla kuriin eikä hajota koko bändiä tai lennä siitä ulos kuten juuri tällä hetkellä on tapahtumassa.
 
Pakko tarttua tähän, anteeksi. Motley Crüe on toki aina ollut musiikillisesti vähän epätasainen bändi, mutta silti merkittävä ja paljon aikaansaanut. Ja mun, kuten monen muunkin, mielestä Dr. Feelgood ja Shout At The Devil ovat timantinkovia levyjä.
 
Toki Sixxin basistintaidoista ja Vince Neilin laulusta voi olla montaa mieltä. Kumpikaan ei ole mikään tekninen virtuoosi mutta ajavat asiansa.
 
Tommy Leen ja Mick Marsin haukkumista taas en ymmärrä, Lee oli ja on teknisesti helposti rockin taitavimpia rumpaleita. Marsin soitto taas on hyvin tunnistettavaa ja hyviä riffejä tulee liukuhihnalta. Tyyliäkin löytyy, toki 80 -luvun kiertuepätkiltä näkyy jatkuva humalatila, rok rok. Lisäksi kannattaa muistaa Marsin luusairaus, mies ei voi nostaa nuppia kaapin päältä ja pystyy juuri ja juuri kävelemään, mutta silti hoitaa hommansa kunnialla. Ja m.netissä haukutaan, voi voi...
 
Toisenlaista Crüeta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=fSwLlHvCeQM

Atomic Cafe: Unohdin alleviivata sen että UUSILLE kukoille ei ole kysyntää eikä tuoreita kukkoja tule kun vanhat kukot kiekaisevat viimeisen kiekaisunsa koska niille nyt vain ei ole kysyntää eikä tule olemaan ja siitä asiasta on ihan turha minua kivittää.
 
Sitähän sinä et voi tietää.
 
Vai joko teillä on ennustamisen lahjakin?
 
Niillä vanhoilla kukoilla menee pitkästä aikaa ihan hyvin koska ne ovat nostalgiaa ja löysivät oman yleisönsä jo kauan sitten. Nykyiset kukot edustavat menneisyyttä ja ovat lajinsa viimeiset edustajat.
 
Ai jaa? Mites ne voi menestyä kun rock on kuollut? Eihän niitä silloin kukaan kuuntele?
 
Mites nyt näin?
 
Muistan vieläkin elävästi sen kun Antti Hulkko oli joskus 90-luvulla tilapäisesti ja poikkeuksellisesti ihan hyvässä kondiksessa ja veti lavalla kaikki rokkikukon elkeet mitä olemassa on niin festariyleisö alkoi NAURAMAAN ihan kirjaimellisesti ja helvetin kovaan ääneen. Ainoa ihminen joka taputti biisien välissä ja kannusti Anttia jatkamaan oli Arto Melleri. Siinä ilmapiirissä on aika vaikea säilyttää tämä asenne.
 
Ehkä muistissa oli ne kolkyt donaa-puheet ja se ,että se Hanoin menestys jäi kuitenkin loppupeleissä aika vaatimattomaksi levymyynnissä jne.
 
Hanoi Rocks sai kuitenkin paremman vastaanoton vähän myöhemmin ja kyllä sillä Makkosellakin on varmaan kysyntää jonkin verran myös jatkossa vaikka eihän siitä mitään isoa nimeä koskaan tule edes nykyisellä kokoonpanolla. Anttikin pärjäisi kohtalaisesti jos jättäisi ne hölmöilyt vähemmälle mutta niin siinä ei tule koskaan käymään.
 
Hanoi oli yllättävän suuri esikuva jenkeissä monelle stadionluokan bändille.Sen myötä bändi varmaan koki arvonnousua 90-luvulla kun kuuluisia "ihailijoita" alkoi ilmaantua.
 
Mötley Crue oli hirvittävää paskaa jo 80-luvulla ja vielä hirvittävämpää paskaa se on 2000-luvulla
 
Tällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.Sulla on selviä vaikeuksia olla objektiivinen.
 
Minustakin Motley on paskaa moneltakin osin ,mutta rokkikukkoja ne äijät kyllä on.
 
Toi vuodatuksesi on juuri niin kuvaavaa tälle keskustelulle: Rivitolkulla selostusta miten paska bändi Motley sinusta on.Eikä Motleyn hyvyys/huonous ollut kuitenkaan minulla mikään pointti edes.

VViltsu:Mistäs sen tietää? Entä jos kohta tuleekin uusi axlrose tai kurtcobain jolla on asenne hallussaan ja suosio nousussa? Aika näyttää.
 
Eiku se menee niin ,että nää jätkät täällä näkee myös tulevaisuuteen...

Atomic Cafe: AC/DC on juuri sellainen ammattilaisryhmä joka tekee sellaista työtä mistä itsekin nauttii juuri tällä asenteella ja pyrkii tarjoamaan joka ilta hyvän shown. Tämä on ihan hieno asia mutta AC/DC on kaiken kukkoilun vastakohta.
 
Mitä sitten? Kyse oli myös stadionluokan bändeistä jollainen AC/DC kiistatta on.
 
Eli tästä:"Ensimmäisenä isoilta areenoilta katosi juuri tämä "me tehdään nyt tätä koska me halutaan" asenne ja jäljelle jäi kovan luokan ammattilaiset joka toimivat kellon tarkkuudella ja tarjoavat juuri sitä mitä YLEISÖ haluaa."
 
Minä vastasin tähän ,että voihan se olla ,että ne ammattilaiset haluaa samaa kuin yleisö.
 
Ja just itse kirjoitit ,että esimerkistä käy AC/DC vaikka juuri äsken kirjoitit kuinka areenoilta on moinen kadonnut.

PsychedelicWarlord: Eiku se menee niin ,että nää jätkät täällä näkee myös tulevaisuuteen...
 
Siltä alkaa vähän vaikuttaa... Haluaisivatkohan nämä tyypit muuten kertoa millä numeroilla voittaa lotossa lauantaina?
 
PsychedelicWarlord: Kyse oli myös stadionluokan bändeistä jollainen AC/DC kiistatta on.
 
Mutta kohtahan velipesonen tulee varmaan kiistämään tämänkin asian :)

VViltsu: Mistäs sen tietää? Entä jos kohta tuleekin uusi axlrose tai kurtcobain jolla on asenne hallussaan ja suosio nousussa? Aika näyttää.
 
Minä olen jo kartoittanut erittäin laajasti sen miksi niitä ei tule eikä voi tulla joten ei siitä sen enempää.
 
Se pitääkö Motley Crüeta hirvittävänä paskana vai ihan hyvänä musiikkina on puhtaasti makuasia ja riippuu täysin siitä miten ylös tai alas rima lasketaan joten tästä asiasta en lähde väittelemään. Saahan niistä pitää eikä siinä ole mitään pahaa.

PsychedelicWarlord: Vai joko teillä on ennustamisen lahjakin?
 
Ei minua tarvitse teititellä vaikka kova jätkä olenkin ennustamaan ja arvaamaan kaiken ihan oikein.

Atomic Cafe: Minä olen jo kartoittanut erittäin laajasti sen miksi niitä ei tule eikä voi tulla joten ei siitä sen enempää.
 
Aivan niin, nyt vaikuttaa siltä että maailma ja varsinkin mainstreammusiikki haluaa helppoja ja helposti muokattavia tähtiä. Vaan entä jos jostain ilmestyy helvetin hyvää musiikkia tekevä periaatteistaan tinkimätön artisti? Ei kukaan voi ennustaa tulevaa. Jos haetaan vähän poppipuolelta esimerkkiä niin ehkä Lady GaGa on levy-yhtiölle hieman hankalampi hallittava kuin vaikka Katy Perry.
 
Pointti on nyt siinä, että tällä hetkellä vallitseva tila ei kerro tulevaisuutta. Puhuttiin 80 -luvullakin että uudet muusikot ovat juuri näitä helposti muovattavia, hajuttomia ja mauttomia mutta sitten tulivat esimerkiksi herrat Rose, Cobain, Sixx ja Hetfield. Ja kuinkas sitten kävikään?
 
Eli, vaikka nyt vaikuttaa siltä, ettei uusia rockkukkoja ole tulossa niin mistä sen tietää? Voit olla oikeassa, voit olla väärässä. Se on ihan puhtaasti fifty-sixty.
 
E: Atomic Cafe: Ei minua tarvitse teititellä vaikka kova jätkä olenkin ennustamaan ja arvaamaan kaiken ihan oikein.
 
Lottonumeroita lauantaille?

Kyllä niitä diivoja mahtuu sinne popin puolelle vielä paljonkin koska niille on edelleenkin kysyntää mutta rokin puolella niiden mahdollisuudet menestyä ovat tällä hetkellä tasan nolla kun ei lasketa mukaan niitä vanhoja kukkoilijoita jotka näkivät parhaat päivänsä jo kauan sitten.
 
Eihän sitä tulevaisuutta pysty täysin ennustamaan ja sekin on aivan totta että rockin munattomuudesta on keskusteltu jo vuosikymmeniä ja keskusteltiin myös siihen aikaan kun niitä vähemmän munattomia artisteja aina jostain ovenraosta kuitenkin ilmestyi.
 
On kuitenkin kylmä tosiasia että bisnes on muuttunut sellaiseksi että siellä ei ole tilaa uudelle Axl Roselle. Isot levymerkit panostavat riskien hallintaan eivätkä ne halua listoilleen kalsareissa pomppivaa primadonnaa joka sulkeutuu aina suuttuessaan vaatekaappiin eikä hetken kuluttua tiedä onko ulkona päivä vai yö.
 
Alalle halutaan ammattilaisia jotka ovat ammattilaisia jo lyhyen uransa alussa. Tässä on se sama ilmiö kun muillakin työmarkkinoilla että yritykset haluavat kokemattomia ja tuoreita työntekijöitä joilla on vuosien työkokemus ja jotka hallitsevat jo valmiiksi kaiken. Se on vaikea yhtälö mutta esimerkiksi Idols on tässä suhteessa mainio keksintö. Sieltä tulee koulutettuja esiintyjiä jotka saavat pikakurssin myös bisnespuoleen ja kaiken lisäksi ne ovat jo valmiiksi isoja nimiä siinä vaiheessa kun pukumiehet saavat ne käsiinsä. Ne hallitsevat kaiken sen mitä tarvitsee hallita, niitä on helpo käsitellä ja vielä helpompi potkaista pihalle kun ne on lypsetty kuiviin vuodessa tai kahdessa.
 
Tämä kaikki ei vielä tee tilannetta toivottomaksi mutta kun ajatellaan että rockin kuuntelijoiden alaikäraja alkaa olemaan siellä 30-vuoden hujakoilla niin tilanne on tulevaisuudessa aika toivoton. Metalli kerää vielä toistaiseksi myös nuorempaa väkeä mutta sitäkin kuuntelee vain pieni vähemmistö, suurin osa teineistä ei välitä metallista hevon helvettiäkään ja näille rock on jotain ihme humppaa jota kuuntelee vain isi ja äiti. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen että rock ei kehity mihinkään suuntaan koska sitä tehdään vain niille kohderyhmille jotka ovat päättäneet jo kauan sitten sen mitä rock on ja mitä se ei ole.

On niitä omaa juttuaan tekeviä rock-hemmoja yhä vaikka kuin, kukkoilusta ei taas ole niin väliksikään. Jack White, Nicke Anderson, Omar Rodriguez, Brent Hinds ja Josh Homme tekevät taatusti omaa juttuaan, sanoo yleisö mitä vaan. Kaikki mainitut jannut ja bändinsä ovat luoneet uransa suurelta osin 2000-luvulla... Kyllä niitä uusia tekijöitä löytyy helevatasti, jos tajuaa katsoa sen Brittien latauslistan ulkopuolelle. Kuinka usein noista yleensä mitään hyvää musaa löytyy?
 
Tossa parit klipit asian varmistukseksi:
 
Jack ja Meg: http://www.youtube.com/watch?v=K3MJru1tfZQ
Omar & pumppu: http://www.youtube.com/watch?v=kBUtkPrANRs
Nicke: http://www.youtube.com/watch?v=0acxbAYJS_k
Boris Japanista: http://www.youtube.com/watch?v=4TYxRa2yz_o&feature=related
 
Eipä löydy näitä just sinkkulistoilta, mutta ne ne vasta kuolleita ovatkin :)
 
E: Dinosaurukset saa mun puolesta kuolla, harvoin niissä todellista elinvoimaa on lopulta muutenkaan.

velipesonen: Rock kuoli koska se saavutti fuusioituvan asteen.
 
Siinä tapauksessa rock kuoli jo ennen 60-lukua, niin kuin joku jo mainitsi. Ei ole olemassa mitään autenttista rockia, vaan se on elänyt ja kehittynyt alusta asti.
 
50-luku - rock and roll, rockabilly, surf rock
60-luku - classic rock, psychedelic rock
70-luku - punk rock, glam rock, progressive rock
80-luku - hard rock, gothic rock, new wave, metalli
90-luku - alternative, grunge, industrial rock, numetal
2000-luku - pop punk, adult rock, emo
 
Ylläolevat esimerkkeinä. Juurilta luonnollisesti loitotaan kokoajan ja aina voi saivarrella missä vaihessa lakattiin olemasta rockia..

Ei rokki kuole. Ihme höpötystä. Elvis kuoli, mut musiikki elää.

sikki-six: On niitä omaa juttuaan tekeviä rock-hemmoja yhä vaikka kuin, kukkoilusta ei taas ole niin väliksikään. Jack White, Nicke Anderson, Omar Rodriguez, Brent Hinds ja Josh Homme tekevät taatusti omaa juttuaan, sanoo yleisö mitä vaan. Kaikki mainitut jannut ja bändinsä ovat luoneet uransa suurelta osin 2000-luvulla... Kyllä niitä uusia tekijöitä löytyy helevatasti, jos tajuaa katsoa sen Brittien latauslistan ulkopuolelle. Kuinka usein noista yleensä mitään hyvää musaa löytyy?
 
Olen noista listoista jo itsekin todennut että eihän niistä ihan oikeasti pysty mitään päättelemään koska valtavirtamusiikki on aina ja kaikkina aikoina ollut suurimmaksi osaksi täyttä paskaa, laitoin ne siihen ihan piruuttani kun listoja pyydettiin.
 
Muilta osin tilanne on vähän epäselvempi koska se mikä on huonoa tai hyvää on puhtaasti makuasia eikä se kerro mitään kuolemasta tai kuolemattomuudesta. Minua kiinnostaa eniten se mitä rockille tapahtuu siinä vaiheessa kun se putoaa kokonaan pois valtavirrasta. On vaikea ennakoida onko 2030 luvulla paikkoja joissa rokkia pääsee soittamaan, onko sille yleisöä, löytyykö luovia neroja jotka tekevät musiikkia taskurahalla, kuka sitä tuottaa ja markkinoi vai tapahtuuko kaikki netissä. Olkoonkin että musiikin myyminen on jo nyt siirtynyt suurelta osin sinne nettiin ja niille jotka jäävät isojen ja pienten yhtiöiden ulkopuolelle on olemassa omia sivustoja joissa tarjotaan ja ostetaan musiikkia ilman välikäsiä. Kovin tuottavaa toimintaa se ei ainakaan toistaiseksi ole mutta sitäkin kautta saa musiikkiaan esille.

AlaE: Kyllä rokkiin aina yks kukkojen kukko mahtuisi, tämä Freddie:
http://www.youtube.com/watch?v=0nCzOAFWzSE&feature=more_related
 
Mercuryn stailaus oli muuten jäänyt puolitiehen: hampaat olisi pitänyt oikoa, sojottavat ikävästi ulospäin ;-)
 
Oliskohan Queenista tullut koskaan niin isoa, jos Freddie olisi oiotuttanut hampaansa, ajanut viiksensä ja suosinut kasarin alussa esim. Don Johnson -tukkaa tai jotain muuta muodikasta? Jätkä oli pariaatteessa täysin nautettava, mutta kuitenkin jossain kaukana nykyisen kevyen adhd--hipster-ironian yläpuolella. Rock-kukkoilu vaatii että se on naurettavaa, mutta samalla että se otetaan vakavasti, ei vain 1,5 h -viihdepakettina. Nykyään ei ole tarpeeksi yleisöä joka tulisi stadiomittakaavan konserttiin jollain muulla asenteella kuin muistomerkkiä katsomaan, huvittumaan tai kun sai kaverilta käyttämättä jääneen firmalipun. 10m sisällä lavasta saattaa rock olla ihan tosissaan elossa, mutta yleensä koko muu yleisö on sitten vain pällistelemässä ja viettämässä aikaa.
 
Niin, ja kyllähän Beatles oli fuusiota jos joku, samoin Kinks, joka oivaltavan ja monimuotoisen fuusioitumisen jälkeen ikävä kyllä yritti fuusioida itsensä hard rockiin ja on edelleen Ray soolohommien muodossa osin sillä tiellä.
 
Olisko yksi syy rockin "kuolemaan" tai ainakin alennustilaan uudistuvana musiikkina se että sen kultakausi oli sidoksissa lp- ja myöhemmin cd-formaattiin? Kun levymyynti on romahtanut, myös suurimpien stadionbändien osalta, rakentuvat esitykset vanhalle maineelle ja materiaalille. 99% yleisöstä haluaa vuodesta toiseen kuulla ne samat 15-50 vuotta vanhat tutut biisit, ja parhaimmatkin uudet kappaleet ovat vain setin alun täytettä. Vaikka iTunes ja Spotify tuovat musiikin helposti saataville, niin kokonaisuus on silppua jossa ei pääse muodostumaan mitään "elämää suurempaa", jota rock joskus oli, kaikki tulee ja menee liian nopeasti.

Toi fuusiojuttu mistä minä puhun on sellainen jossa musiikin varsinainen ydin poistetaan ja korvataan jollain krääsällä ja rihkamalla.