Tanssimusiikki ›

tope2: Kateus vie kalatkin vedestä, sano. Kyllä se on paljon sitä toi bändien katkeruus myyjiä kohtaan tai toisia bändejä.
 
Tietyissä soittajapiireissä on käsittääkseni tapana jauhaa miltä 24/7 mitä bändiä on mihinkin paikkaan myyty ja millä hinnalla ja sitte väläytellään näitä isojen paikkojen järkkärien nimiä tämän tästä.. "Keisari ottaa sen ja sitä ei ota keikalle.." ja "Aapo ei siitä bändistä maksa sitä hintaa" jne jne,. Bullshit! ;)
 
Kohtuus kaikessa, myös katkeruudessa.
 
Homma voi toimia niinkin päin, että lähetään "sponsoroimaan" toimistoa. Eräänkin kerran yks liideri ois saanu sovittua 1700 ekun suoran hääkeikan, mut sanoki hääparille että sopikaa toi keikka toimiston kautta.. Että simmonen tapaus. ;)
 
Voi olla, että mä tarkastelen asiaa eri näkökulmasta. Mulla ei ole yhtään mitään pahaa sanottavaa niistä ohjelmatoimistoista, joiden kanssa asioin. Joistakin toimistoista on ollut pahaa sanottavaa, enkä enää asioi niiden kanssa. Ei tätä hommaa pidä myöskään kääntää päälaelleen ja ajatella, että kaikki mitä ohjelmatoimisto päättää, olisi jotenkin absoluuttisesti oikein. Ei ole oikeaa tai väärää, ainoastaan perusteltuja ja perusteettomia ratkaisuja. Punninta jää jokaisen omalle vastuulle.
 
Ohjelmatoimistot tekevät oman duuninsa ja tottahan siitä pitää korvaus saada. Bändi tekee oman duuninsa ja saa siitä palkkansa. Jos ohjelmatoimiston provikoista ei sovita bändin kanssa selviä pelisääntöjä, saattaa yhteistyö päättyä. Sama homma toimii myös toiseen suuntaan: jos bändi haluaa jokaisesta kuppilakeikasta niin paljon fyrkkaa, ettei ohjelmatoimiston tarjoamalla hinnalla toimistolle jää mitään viivan alle, silloin ohjelmatoimisto luonnollisesti katkaisee yhteistyön, eikä myy keikkaa. Ei kait nää mitään tunnekysymyksiä ole, vaan ihan puhdasta liiketoimintaa.
 
Jokainen bändi voi sopia omasta myyntinnastaan ja korvauksista toimistolle oman agentuurinsa kanssa. Jos joku vetää siitä herneen nenään, kannattaa astella seuraavaan toimistoon. Jos oma tuote ei mene kaupaksi missään toimistossa, sitten vaan peilin eteen irvistelemään.
 
Jos haetaan yleisiä linjoja viemään tätä keskustelua eteenpäin, olennaisinta on ymmärtää vaihtoehtojen päälle. Jos myy kaikki keikkansa itse, siihen tarvitaan tilitoimisto, ei ohjelmatoimistoa. Jos tarvitsee ohjelmatoimistoa, eikä tiedä hinnoittelupolitiikasta, kannattaa ihan avoimesti kysyä asiasta toimistolta.
 
Ainut asia, mitä mä en kertakaikkiaan ymmärrä, on "aivan se ja sama" suhtautuminen. Mä olen aina enemmän kiinnostunut meidän myyntihinnasta kuin siitä, mitä siitä jää bändille. Mulle ei ihan tarkalleen avaudu, missä määrin ohjelmatoimiston vapaa provikka ja ikuinen kiinteä liksa bändille olisi enemmän reilua yhteistyötä kuin älyttömän paska diili. Musta se on vaan älyttömän paska diili.

Haipuma: Lähinnä ihmettelen sitä miksi hommassa ei voi olla läpinäkyvyyttä sen vertaa, että näkisi mitä orkesterista maksetaan ja mikä on bändin siivu. Tässä kohtaa tulee juuri mieleen, että osa keikoista on niin eri hintaisia ja joskus otetaan isommat siivut myyjälle. Mene ja tiedä...
 
Tottakai keikkamyyjän pitää kuitenkin asianmukaiset provikat saada, sehän on sen duuni.
 
Kyllähän tuo pitäisi tietää. Ohjelmatoimiston ja artistin väliset sopimukset ei nyt suoranaisesti ole mitään liikesalaisuuksia, mutta olisihan se kornia huudella palstoilla, mitä kenenkin keikkamyyjä milloinkin laskutti ja mistä keikasta. Nää hommat on siinä mielessä omalla vastuulla, että asioista pitää pystyä kysymään ja sopimaan ohjelmatoimiston kanssa.
 
Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta tässä maassa ei ole vielä mun käsitykseni mitään koodia, jonka mukaan ohjelmatoimiston kanssa ei saisi, taikka voisi toimiston sopia laskutuspolitiikasta ennen kuin bändi vastaanottaa keikan/päätyy ohjelmatoimiston listoille.
 
Kiinteä provikkaprosentti on reilu peli. Jos toimisto laskuttaa vaikka sen korkean 20% myymistään keikoista, tonnin keikasta tulee 200, parin tonnin keikasta 400, jne. Molempia motivoi ja molemmat tähtäävät korkeammalle. Kyllä se ohjelmatoimistokin lukee peliä kohtalaisen huonosti, jos antaa bändille vuodesta toiseen jokaisesti keikasta kiinteän liksan. Silloin ei mun nähdäkseni ole mitään edellytyksiä olettaa, että bändi lähtisi kehittämään omaa tuotettaan saadakseen tilaajan innostumaan bändistä myös hieman korkeammalla myyntihinnalla, joka tarkoittaisi käytännössä myös korkeampaa provikkaa ohjelmatoimistolle. Huonoa bisnestä.

Kyl kait ongelmia on myös siinä että toimistot myy mitä vaan mihinkä vaan mikä menee kaupaksi ja niin kauan kun menee. Myytävien tuotteiden profilointi on epämääräistä. Tarkoitan siis että myydään rautalankabändiä firman pikkujoulukeikalle tai entistä mäkihyppääjää/painonnostajaa tanssilavan juhannusjuhliin.
 
Jos sais ton asian muuttaa, ni Suomessa olis sellaset markkinat missä suutari sais pysyä lestissään. Tanssibändille ois tanssikeikkaa, rautalankabändille rautalankakeikkaa, bilebändille bilekeikkaa, juontajalle juontokeikkaa, staralle starakeikkaa ja megastaralle konserttikeikkaa tai jotain..
 
Tällä hetkellä on olemassa vaan epämääräinen "keikkaa". Tarkoittaen että joku tiistai voi olla Ms Gabriella aamupäivällä ja lauantai-myöhäisiltana Rauman Sinisoihtu. Siinäkö ammattibändin/artistin viikon työt?
 
Kenttä on siis varsin hajanainen, onko myyjät vai bändit sen pilanneet? Myyjät sillä että ne myy mitä vaan vai bändit sillä että ne tekee mitä keikkaa vaan???

tope2:
 
Kenttä on siis varsin hajanainen, onko myyjät vai bändit sen pilanneet? Myyjät sillä että ne myy mitä vaan vai bändit sillä että ne tekee mitä keikkaa vaan???
 
Eiköhän tuo ole lopputulosta molempien yhteisestä sohlauksesta. Mä en tuohon niinkään ottanut kantaa siksi, että keskustelun aloittaja halusi tietää suuntaviivat kohtuulliselle ohjelmatoimiston provikalle / provikan perusteille.
 
Meillä on ikaalisten artistikoulu ja nykyään vissiin joku vastaava ikaalisten keikkamyyjäkoulu. Näillä kun mennään, ei välttämättä kannata pitää odotuksiaan liian korkealla. Mun vastine tohon ongelmaan on tehdä duuneja eri bändeissä. Pitää profiloitua eri bändeillä eri paikkoihin ja osata myös vetää linja siihen, mitä keikkoja joku bändi ei tee. Pienistä puroista koostuu sitten se lopullinen liksa, eikä tartte olla hoomoilasena nostelemassa painoja firman pikkujoulubileissä. Nimettömille ja lähes nimettömille bändeille ei ole liikaa kysyntää, joten silloin yhden bändin tilanteessa ajautuu väkisinkin siihen, että löytää itsensä totaalisen väärältä keikalta vain siksi, että oli pakko saada edes joku keikka, seurauksista viis.

Kuullostaisiko teidän mielestä typerältä osuuskunta. Eli tietty porukka (ihmiset/bändit/miten vaan) muodostaa yhdessä osuuskunnan jolla on keikkamyyjä palkattuna. Joka sitten hoitaa sen myyntityön ja rahojen maksun osuuskuntalaisille. Osuuskuntahan voisi omistaa myös irtainta omaisuutta, jotta jäsenet voi lainata.
 
Joo tiedän, ehdotan tätä väärässä aiheessa jne. Tyrmäyksiänne odotellessa juon kahvia. :)

BassoSisko: Kuullostaisiko teidän mielestä typerältä osuuskunta. Eli tietty porukka (ihmiset/bändit/miten vaan) muodostaa yhdessä osuuskunnan jolla on keikkamyyjä palkattuna. Joka sitten hoitaa sen myyntityön ja rahojen maksun osuuskuntalaisille. Osuuskuntahan voisi omistaa myös irtainta omaisuutta, jotta jäsenet voi lainata.
 
Joo tiedän, ehdotan tätä väärässä aiheessa jne. Tyrmäyksiänne odotellessa juon kahvia. :)
 
OY se pitää olla, mutta silloin pitää kaikkien olla samassa hengessä (eikä vaan valittaa) ja myös olla niitä keikkoja!
 
E: Ainahan täällä tyrmätään, mut sehän on vaan kivaa : )
..juonpa kupin kahvia myös.

BassoSisko: Kuullostaisiko teidän mielestä typerältä osuuskunta. Eli tietty porukka (ihmiset/bändit/miten vaan) muodostaa yhdessä osuuskunnan jolla on keikkamyyjä palkattuna. Joka sitten hoitaa sen myyntityön ja rahojen maksun osuuskuntalaisille. Osuuskuntahan voisi omistaa myös irtainta omaisuutta, jotta jäsenet voi lainata.
 
Joo tiedän, ehdotan tätä väärässä aiheessa jne. Tyrmäyksiänne odotellessa juon kahvia. :)
 
Eipä tuota tyrmätä tarvitse. Voihan noinkin tehdä, mutta miksipä ei sitten samalla myisi niitä keikkoja itse? Lisäksi voisi kysyä, että eikö se osuuskunnan palkkaama keikkamyyjä sitten nosta itselleen palkkaa?
 
Tässä nyt on moneen kertaan tuotu jo esiin, että myös ohjelmatoimistolla on kuluja. Ison volyymin ansiosta kulut on helpompi jakaa monelle eri taholle, eli jokainen toimistolle provikkaa maksava ihminen, bändi ja miten vaan, maksaa oman pienoisen osansa noista kuluista. Jos hommaa pyörittää osuuskuntana, keikkamyyjän palkan lisäksi tulee pitää huoli siitä, että keikkamyyjällä on varaa pyörittää ohjelmamyyntitointaan. Puhelinkulut, mahdolliset edustusmenot, yms. tulevat siis palkan päälle. Eihän nää ole mitään suuria, mutta missä tarkalleen ottaen olisi se säästö, joka koituu siitä, että pieni porukka, eli tuo osuuskunta, maksaa kaikki itse omasta pussistaan? Eikö olisi vain helpompi mennä valmiiseen pöytään, eli hyvään ohjelmatoimistoon, ja sopia selvät sävelet siitä miten yhteistyö hoidetaan.
 
Mut oolrait, kukin tavallaan. Ottakaa tämä tyrmäyksenä, tai sitten vain rationaalisena ajatteluna.
 
E: join jo aamulatteni.

Jos kyseessä olisi Oy, pitäisi sen jo lainkin mukaan tuottaa voittoa. Osuuskunnalla ei samaa velvoitetta ole. Tämä johtaa siihen että palkkion osuus olisi pienempi. Etuna olisi myös se että osuuskuntalaisia ei laskettaisi yrittäjiksi (lue lisää wikistä) joten ei menetä työntekijän työttömyysturvaa jne.
 
Toki keikkamyyjälle pitäisi palkka maksaa, ja kaikki palkan sivukulutkin. Ja muut kulut toki pitää huomioida budjetissa, mutta niinhän sen joutuu aina tekemään yritti mitä vain.
 
Jokainen tyylillään, näinhän tämä menee. Kaffeet juotu, nyt treenaamaan.

BassoSisko: Jos kyseessä olisi Oy, pitäisi sen jo lainkin mukaan tuottaa voittoa. Osuuskunnalla ei samaa velvoitetta ole. Tämä johtaa siihen että palkkion osuus olisi pienempi. Etuna olisi myös se että osuuskuntalaisia ei laskettaisi yrittäjiksi (lue lisää wikistä) joten ei menetä työntekijän työttömyysturvaa jne.
 
Toki keikkamyyjälle pitäisi palkka maksaa, ja kaikki palkan sivukulutkin. Ja muut kulut toki pitää huomioida budjetissa, mutta niinhän sen joutuu aina tekemään yritti mitä vain.
 
Jokainen tyylillään, näinhän tämä menee. Kaffeet juotu, nyt treenaamaan.
 
Taidan jättää wikipedian väliin tällä kertaa.
 
Mä en tiedä, minkä osan mä tosta kaikesta missasin, mutta voisitko selventää, miten tuo siis tuottaa säästöä, on helpompaa, toimii paremmin, tuottaa keikkoja, jne. ? Mä en saanut.

tarmo: Mä en tiedä, minkä osan mä tosta kaikesta missasin, mutta voisitko selventää, miten tuo siis tuottaa säästöä, on helpompaa, toimii paremmin, tuottaa keikkoja, jne. ? Mä en saanut.
 
Sen osan että se oli vain ehdotus tai pohdittava kysymys. Ei väite että homma hoituisi paremmin tai tuottaisi keikkojan sen enempää kuin toimistonkaan kautta. Säästön tuottaminenkin on kuvitteellista, mutta voisin olettaa että sitä väkisinkin syntyisi jossain määrin, kun voiton tuottaminen ei ole tavoitteena.
 
Mutta jätetäänpä tämä harhapolku tähän. Tällainen sopisikin varmasti paremmin harrastajille kuin ammattilaisille.

Osuuskunta-ajattelu tai Oy-kuviot plus muut on ihan utopiaa niin kauan ku huomattava osa soittajapopulaatiosta on kaikenmaailman lippalakin myyjiä, epärehellisiä omaan napaan tuijottajia ja/tai muuten vaan ahneita paskoja.. Voi olla, että jossain enemmän "taide"-alalla toimii esim. toi osuuskunta-ajattelu paremmin ku jengi on humanistista hörhö-porukkaa!?? ;)
 
Kyllä kai kaikki mistä tässä purnataan juontaa juurensa siitä, että
* jokin aika sitten jotkut tietyt menestyvät toimistot/artistit ylihinnoittelivat itsensä, joka nosti KAIKIlle artisteille paineita nostaa hintoja. Tanssimuusikkoudessa huomattiin siis vaurastumisen/keskiluokkaistumisen mahdollisuus. Siksi myös monet tavikset, maanviljelijät, insinöörit, kapiaiset, opettajatki alko hyppään enemmän keikalla.
* markkinat "vapautuivat", alan trendien sykli muuttui nopeasti vaihtuvaksi. Käytännössä tarkoittaa sitä, että alalle on tullut liian USEIta yrittäjiä, niin artisteja, toimistoja kuin myös äänitepuolen epämäärätuotantoa. Yleisön on ollut entistä vaikeampaa seurata genreä, kaikille ei riitä asiakkaita keikoille eikä levyn ostajiksi.
* tanssiravintoloiden asiakassegmentin ja ihmisten kulutuskäyttäytymisen muutokset. Suuret ikäluokat vanhenevat, eikä nuoremmat sukupolvet käy enää ravintoloissa, tanssibuumi kaupungeissa on marginaalinen ilmiö, ei auta tv-ohjelmat. Tai sitten ihmiset haluavat tanssia trendikkäästi salsaa, tangoa tai vaikkapa rokn rollia. Nämä ihmiset muodostavat oman alakulttuurinsa, eivätkä todellakaan käy wanhan liiton kapakeissa joraamassa. Ravintoloissa ei myöskään osteta tarpeeksi viinaa, joten katetta ei synny. Ruokailtu tanssiravintolassa ei olla enää aikoihin!?? Mikä kuitenkin oli tavallista vielä 80-luvullakin? Muusikoillakin oli töitä ihan joka ilta, tykkäsipä työstä tai ei.
* "bileesetti". Eli joka niemestä ja notkosta tulee näitä Levottoman Tuhkimon tulkitsijoita soittaan kolmen setin hyvähintaista bileekeikkaa. Jotkut jopa puhuvat murretta. Suurin osa toivottavasti tulee pk-seudulta, ihan uskottavuuden vuoksi.. ;)
Tämäkin trendi on omiaan vääristämään markkinoita.

tope2: niin kauan ku huomattava osa soittajapopulaatiosta on kaikenmaailman lippalakin myyjiä, epärehellisiä omaan napaan tuijottajia ja/tai muuten vaan ahneita paskoja..
 
Nyt muuten meni erittäin vituiks.
 
Sata prosenttia tuntemistani soittajista ei mahdu noihin kategorioihin. Jos mahtuu, ni mä en niitä tunne. Enkä tahdo tuntea.
 
Semmoiset asiat ko myynti/markkonointi/verot/kirjanpito/tai vittu vaikka roudaus on asioita jotka ei aina kuulu siihen oman instrumentin hallintaan. Osaamattomuus tai tietämättömyys ei tee kenestäkään epärehellistä, omaan napaan tuijottavaa ahnetta paskaa.
 
Joku tolkku provoamisellekin.
 
terv p

Sata prosenttia tuntemistani soittajista ei mahdu noihin kategorioihin. Jos mahtuu, ni mä en niitä tunne. Enkä tahdo tuntea.
 
Jaa, no sä ootkin sitte pyöriny paremmissa piireissä, jossa makkarakin on hylaa.. ;)
 
Mä oon oppinu jo ihan isompien poikienkin kertoman mukaan -ja omien havaintojen- pitään ihan itsestäänselvänä, että tanssimuusikon työhön vaaditaan jonkinlainen persoona- ja/tai aivovamma ja siitä on hyötyä jaksamisen kannaltakin. Vamman ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöittäin.
 
Semmoiset asiat ko myynti/markkonointi/verot/kirjanpito/tai vittu vaikka roudaus on asioita jotka ei aina kuulu siihen oman instrumentin hallintaan. Osaamattomuus tai tietämättömyys ei tee kenestäkään epärehellistä, omaan napaan tuijottavaa ahnetta paskaa.
 
Äläs sano. Kyllä nykyaikaina on jo kohta jokaisen pakko olla tietoinen talouselämän realiteeteista. Markkinoinninkin taito korostuu monellakin sellaisella elämänalueella, missä ei ennen sitä ois voinu kuvitellakaan tarvitsevansa. Omaa osaamistaan pitää arvioida realistisesti ja hakea sille kannattavin mahdollinen sijoituskohde. Oli kysymys soittamisesta tai vaikkapa siivoamisesta. Nimittäin siivousfirmatkin markkinoivat itseään jo elämysten tuottajina! ;)
 
Joku tolkku provoamisellekin.
 
Mikäs se alkuperäinen aihe olikaan? Mun mielestä 20 prossaa on ihan hyvä, jos myyntihinta on 10 000 ekua, ei välttämättä muuten.. ;)

rintapek: Nyt muuten meni erittäin vituiks.
 
Komppaan.
 
Millään työelämän sektorilla ei nykyään voi luottaa siihen, että pistää autopilotin päälle ja antaa rahan sataa niskaan. Kyllä niitäkin soittajia löytyy, joilla kaikista lippalakkimarkkinoista huolimatta on edelleen ihan omiin tarpeisiin keikkaa.
 
Ajat muuttuu. Olet sitten tarjoilija, mäkihyppääjä, laulaja, roudaaja, KTM, tai vaikka filosofian tohtori, niin pelkkä tutkinto, taikka jonkun asian perushyvä osaaminen ei vielä takaa mitään. Pitää olla vakuuttava ja osata lukea niitä odotuksia, jota kullekin ammatille nykyään asetetaan. Harri Olli on varmasti loistava mäkihyppääjä, mutta jos ei ymmärrä, että näkyvyydestä ne sponsorirahat tulee ja käyttäytyy miten sattuu, on aika nopeasti ulkona tiimistä.
 
Harri Olli on ehkä heikko esimerkki, mutta kuvaa todellisuutta. Nykyään täytyy sopetua uusiin juttuihin ja kyetä toimimaan markkinoiden vaatimalla tavalla. Ei se silti mitään avaruusfysiikkaa ole. Jos tuntuu mahdottomalta hyväksyä se, että pelkkä peräkärry, pa ja perusvarma soittotatsi ei tuo keikkaa, on ongelmissa. Jos bilesetit vituttaa ja tanssikulttuurin muutos ei anna aihetta muuhun kuin asiasta valittamiseen, silloin pitää pistää pillit pussiin ja etsiä joku sellainen työympäristö, jossa on eväitä menestyä.
 
Ikävää, mutta totta.

Millään työelämän sektorilla ei nykyään voi luottaa siihen, että pistää autopilotin päälle ja antaa rahan sataa niskaan. Kyllä niitäkin soittajia löytyy, joilla kaikista lippalakkimarkkinoista huolimatta on edelleen ihan omiin tarpeisiin keikkaa.
 
Kyä näin on. On keikkaa joo, onneksi vielä monellakin. Eikä ne välttämättä mihkään tuu kokonaan loppumaan. Elävä musiikki siirtyy vaan paikasta toiseen ja kysyntä määrittää sen, mitä settiä bändit lähitulevaisuudessa tulee soittamaan ja kuinka monta.
 
Lippalakki-juttu on muuten ihan tosi mun kohdalla. Nimittäin joskus nk. ammattilaisvuosinani meitin eräälle bändille väläyteltiin että miksei alettais myymään Hankkijan lippalakkeja sivubisneksenä.. ei alettu, sen verta hyvin oli silloin onneks keikkaakin.
 
Harri Olli on ehkä heikko esimerkki, mutta kuvaa todellisuutta. Nykyään täytyy sopetua uusiin juttuihin ja kyetä toimimaan markkinoiden vaatimalla tavalla. Ei se silti mitään avaruusfysiikkaa ole. Jos tuntuu mahdottomalta hyväksyä se, että pelkkä peräkärry, pa ja perusvarma soittotatsi ei tuo keikkaa, on ongelmissa. Jos bilesetit vituttaa ja tanssikulttuurin muutos ei anna aihetta muuhun kuin asiasta valittamiseen, silloin pitää pistää pillit pussiin ja etsiä joku sellainen työympäristö, jossa on eväitä menestyä.
 
Juudi näin. Bileesetit ja tanssikulttuurin muutos ovat nykypäivää, kaikkien alalla toimivien on niihin vaan sopeuduttava ja muodostaa oma juttunsa näiden ulkoisten rakennemuutosten keskellä tai sitten vaihdettava alaa. Onhan joka ammatissa seurattava alan kehitystä. Kyllä se on soittajan ohella myös ohjelmatoimiston setä, joka joutuu tanssimuusikon työllisyyttä puolustamaan, hän kyllä on useimmiten provikkansa ansainnut. ;)

tope2:
Mikäs se alkuperäinen aihe olikaan? Mun mielestä 20 prossaa on ihan hyvä, jos myyntihinta on 10 000 ekua, ei välttämättä muuten.. ;)
 
Wituiksmän taas.
20% on mutuna mahdollisesti ihan jees, jos myytävä summa on satanen tai tonni. Noi kulut pitää kattaa ja tienatakin tarttis.
Jos ny sit myis sitä lauritähkää, ja joka keikasta sais 20% kermat päältä, ni mikäs siinä ois ollessa? Kysytyn tuotteen myyntikulut kun on jokseenkin nollassa.
 
Provikkapalkka ja prosenttilasku ny vaan on helvatan hankalia asioita. Jos ne olis helppoja, ni aika moni matemaatikko tai työsuhdejuristi olis työttömiä.

tope2: Osuuskunta-ajattelu tai Oy-kuviot plus muut on ihan utopiaa niin kauan ku huomattava osa soittajapopulaatiosta on kaikenmaailman lippalakin myyjiä, epärehellisiä omaan napaan tuijottajia ja/tai muuten vaan ahneita paskoja.. Voi olla, että jossain enemmän "taide"-alalla toimii esim. toi osuuskunta-ajattelu paremmin ku jengi on humanistista hörhö-porukkaa!?? ;)
 
Oy toimis ku olis vaki porukka, helpottas vaan toimintaa monellakin tavalla, myynti ohjelmatston kautta ja/tai suoraan itse.
Osuuskuntiin en lähtis, tottakai soittamisen pitää tuottaa rahhaa! : )

EP: Oy toimis ku olis vaki porukka, helpottas vaan toimintaa monellakin tavalla, myynti ohjelmatston kautta ja/tai suoraan itse.
Osuuskuntiin en lähtis, tottakai soittamisen pitää tuottaa rahhaa! : )
 
Silloinen bändimme toimi ja 80-luvulla Oy:nä.

half: Silloinen bändimme toimi ja 80-luvulla Oy:nä.
 
Meidän ex-laulajalla oli muuta tarkoitusta varten originaalisti perustettu Oy mutta hän oli kaukoviisaana pistänyt sen toimialaksi varsinaisen homman lisäksi keikkailun ja soittokamojen omistamisen ja vuokraamisen.
(Tästä syystä se varmaan menikin verotuksessa läpi, pelkästään keikkaileva OY ei välttämättä menisi)
Se oli meille helppoa kun Oy pystyi laskuttamaan ja sai bruttosumman ja sitten kun raha oli Oy:ssa sisällä voitiin sitten erilaisilla tavoilla siirtää se soittajille, osa verollisena ja osa verottomana (laitehankintoja, matkakuluja ym)
Kun laulaja menehtyi jouduttiin sitten turvautumaan Hasabrosiin, Palkkiopalveluun ym.