Rock, pop, alternative ›

Borlag: Yksinkertaisia faktoja, joita ei todellakaan voi kiistää, on se että perinteistä rockia tehdään edelleen ja myöskin se että rock musiikkina jatkaa uudistumistaan edelleen.
 
Juu, en halua kiistää noita esittämiäsi faktoja eikä ollut tarkoituksenani viitata mihinkään moiseen kirjoittaessani imitoinnista.
 
Minulle henkilökohtaisesti käsite 'perinteinen rock' ei merkitse juuri mitään. Ei rock perustu perinteille vaan kapinalle ja asenteelle. Ei ole myöskään tyylejä 'uusi rock', 'vanha rock' tai 'vielä vanhempi rock'. Tietty vuosilukujen mukaan voi rockia sijoitella jonkinlaiselle aikajanalle. Pohjimmiltaan on olemassa hyvää ja huonoa rockia, ja huonoksi ainakin itse miellän sellaisen josta puuttuu olennaisesti jotain rockille ominaista, mikä usein tarkoittaa asennetta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa että ilman asennetta ei ole rockia, joten ei ole myöskään huonoa rockia. On vain rockia.
 
aivokuolio: Onko nämä vittu oikiasti tosissaan? Tämänki naputtelun sijaan oisitte voinu kirjoittaa monta kappaletta hyvää rock-musaa!
 
Tässäkin mennään vikaan kun kuvitellaan että kuka tahansa voi tehdä rockia. Moinen kuvitelma on nykypäivänä valitettavan yleinen.

Sakmongkol:
Tässäkin mennään vikaan kun kuvitellaan että kuka tahansa voi määritellä mikä on just sitä aitoa rockia. Moinen kuvitelma on nykypäivänä valitettavan yleinen. Todellisuudessahan tästä tietää vain harvat ja valitut, joilla on oikeus sitten kertoa muille, että he ovat väärässä. Mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, koska tämä valittu joukko on oikeassa ja muut väärässä.
 
Onneksi tähän ongelmaan on kuitenkin ratkaisu. Se on tuo pieni raksi tuolla selaimen nurkassa. Kas noin!

velipesonen: En osaa sanoa.
 
EDIT: Ehkä sitten esität tyhmää kun et ota huomioon että juuri sosiologit ja musiikkitieteilijät ovat ns. mielipidekoneiston niitä osatekijöitä, jotka kertovat meille, miten meidän pitää ajatella ja mihin uskoa. He esimerkiksi kertovat, että rock on jakautunut erilaisiin alalajeihin tai "makusuuntauksiin". Ilman sosiologien ja/tai musiikintutkijoiden suomaa selkänojaa eivät toimittajatkaan uskalla kirjoittaa puutaheinää.
 
Ehkäpä vähät välitän sosiologeista ja tieteilijöistä. Osaan itse vetää omat johtopäätökset kuunneltuani musiikkia. Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvää. Jos ei, niin se ei ole hyvää. En tarvitse tuohon minkäänlaisia tutkintoja.
 
Pieni tehtävä: Milloin sosiologi Simon Frithistä tuli iso julkkis ja miksi?
 
Tässä sinulle tehtävä, mene kadulle ja kysy sadalta vastaan tulevalta ihmiseltä kuka Simon Frith on. Jos yksikin tunnistaa nimen, tarjoan sinulle kaljan jos joskus tavataan.
 
Sosiologit ja musiikintutkijat puhuvat näissä asioissa yleensä täyttä puppua ja heille maksetaan siitä enemmän kuin mitä akateemisille tutkijoille yleensä maksetaan. Tosin hiukan surullista lienee, että he suoltaisivat samaa puppua vaikkei maksettaisikaan. Tyypillinen ja keskeinen sosiologien ja musiikintutkijoiden elättämä valhe on, että rock on jakautunut eri alalajeihin.
 
Se mitä heille maksetaan ei vaikuta tähän keskusteluun mitenkään, eikä kyllä muidenkaan akateemikkojen palkkataso. Eikä asiaan myöskään vaikuta se mitä he asiasta puhuvat. Ainoat ketkä noista välittää on muut akateemikot ja tutkijat. Ehkä tuurilla jotkut opistomuusikot jotka kuvittelevat etteivät ihmiset osaa ajatella itse.
 
Kai teijän pitäis tajuta että nykyinen ns. rock on viihteellinen vaihtoehto ja vaihtoehtoviihdettä. Homman nimi on se, että 80-luvulla vaihtoehtoväki ja iso business löysivät toisensa ja tappoivat rockin.
 
Tottakai se on viihdettä, aivan kuten muukin populäärimusiikki. Rockin alkuperäinen kapinallisuus on kuollut, mutta itse rock musiikkina elää vallan mainiosti. Se ettet voi enää järkyttää vanhempiasi kuunnellen Little Richardia, on tietenkin sääli, mutta minkäs me sille voimme.

Borlag: Tässä sinulle tehtävä, mene kadulle ja kysy sadalta vastaan tulevalta ihmiseltä kuka Simon Frith on. Jos yksikin tunnistaa nimen, tarjoan sinulle kaljan jos joskus tavataan.
 
Simon Frith on tunnettu henkilö kotimaassaan Englannissa, ja koko maailma lukee englantilaiset rocklehdet hyvin tarkkaan. Kyllä minä väitän että nykyään kaikki luetaan lehdestä (tai netistä), ja omilla aivoillaan ajattelevia on perin vähän.
 
Media ja business yksinkertaisesti tarvitsevat akateemista sektoria.
 
Jos olet kova ajattelemaan omilla aivoillasi, niin mieti vaikkapa sitä, millä syksyn 08 globaalia talousromahdusta on yleisesti selitetty. On sovinnainen selitys, joka on erittäin pitkä ja vaivalloinen, kenties tosikin. Sitten on epäsovinnainen selitys, joka on lyhyempi ja helpompi ymmärtää nopeasti, sekä oleellisesti selitysvoimaisempi. Ota selvää mitkä nämä ovat ja miten ne liittyvät tähän keskusteluun.
 
Sovinnaisuus on myös ajattelutapa, eikä sovinnaisuuden kyseenalaistaminen ole vielä epäsovinnaisuutta. Orwell ei ollut mikään tyhmä mies kun kirjoitti "Tietämättömyys on voima".

velipesonen: Simon Frith on tunnettu henkilö kotimaassaan Englannissa, ja koko maailma lukee englantilaiset rocklehdet hyvin tarkkaan. Kyllä minä väitän että nykyään kaikki luetaan lehdestä (tai netistä), ja omilla aivoillaan ajattelevia on perin vähän.
 
Heh, mikä vuosi nyt onkaan? Jos todella kuvittelet että nykypäivänä luetaan lehdistä mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei, oletkin paljon pahemmin kuutamolla kuin kuvittelinkaan. Nykynuoriso kuuntelee netistä kaiken mitä kaverit kehuu, oli ne sitten kavereita "tosielämästä" tai internetin välityksellä tutuiksi tulleita. Arvosteluita ei luettu edes silloin kun itse olin nuori, vaan levyt lainattiin kavereilta jos ne kuulosti hyvältä, kopsattiin kasetille ja myöhemmin mahdollisesti ostettiin jos oli rahaa (todennäköisemmin ostettiin joku muu levy kuitenkin ja kopsattiin se kaverille vastavuoroisesti).
 
Media ja business yksinkertaisesti tarvitsevat akateemista sektoria.
 
Media joka perustuu makuasioihin ei tarvitse akateemista sektoria muuhun kuin business puoleen.

velipesonen:Sosiologit ja musiikintutkijat puhuvat näissä asioissa yleensä täyttä puppua ja heille maksetaan siitä enemmän kuin mitä akateemisille tutkijoille yleensä maksetaan.
 
En ole musiikkitutkija enkä sosiologi, mutta melkoisella varmuudella voin, ihan iltapäivälehtitason tiedonkin varassa, sanoa että tästä palkka-aiheesta et tiedä paljon yhtään mitään. Kyllä musiikkitutkijat ja sosiologit ovat akateemisten tutkijoiden palkkataulukon alemmassa päässä - jos niitä ylipäänsä kukaan palkkaakaan. Yksi Simon Frith liikuttaa tätä kuviota ihan yhtä paljon kuin yksi Arto Paasilinna kertoo suomalaisten kirjailijoiden miljoonaomaisuuksista.
 
E. poistettu turhaa lätinää

Borlag: Nykynuoriso kuuntelee netistä kaiken mitä kaverit kehuu, oli ne sitten kavereita "tosielämästä" tai internetin välityksellä tutuiksi tulleita. Arvosteluita ei luettu edes silloin kun itse olin nuori, vaan levyt lainattiin kavereilta jos ne kuulosti hyvältä, kopsattiin kasetille ja myöhemmin mahdollisesti ostettiin jos oli rahaa (todennäköisemmin ostettiin joku muu levy kuitenkin ja kopsattiin se kaverille vastavuoroisesti).
 
No, jos tuo on sinun käsityksesi omien aivojen käyttämisestä, niin onnea vain sitten.

velipesonen: No, jos tuo on sinun käsityksesi omien aivojen käyttämisestä, niin onnea vain sitten.
 
Jaa että mikä? Se että joku suosittelee ensin, ja sitten se katsastetaan kuuntelemalla sitä itse? Parempi vaihtoehto on tietenkin lukea "arvostettujen" kriitikkojen lätinät samoista ja sen perusteella päättää että perkeles, täähän on hyvä kun toi sano niin?
 
Juu, onnea vaan sullekin.

aivokuolio: Onko nämä vittu oikiasti tosissaan? Tämänki naputtelun sijaan oisitte voinu kirjoittaa monta kappaletta hyvää rock-musaa!
 
Rock on kuollut, mutta ketju elää! Niin, ja jospa me naputtelun ohessa kirjoitettiin monta hyvää zombie-biisiä.
 
Miten 80-luvulla tapahtunut levybisneksen ja "vaihtoehdon" tuhoisa yhteenliittymä eroaa tarkoitusperiltään siitä kun 50-70-lukujen RCA, CBS, Decca, EMI, Elektra, Parlophone jne. veljeili rockareiden, modien, moppitukkien, liimalettien ym. kanssa? Rahaahan tuolloikin pyrittiin takomaan, omaan makuun siinä sivussa tehtiin kyllä parempaa musaa, mutta nykymenosta en ymmärrä muutenkaan mitään.
 
Niin, ja kyllä ne rock-sosiologit minkään sortin vaikuttajina ja tähtinä jäivät (onneksi) sinne 80-luvun huuruihin.

jra: Miten 80-luvulla tapahtunut levybisneksen ja "vaihtoehdon" tuhoisa yhteenliittymä eroaa tarkoitusperiltään siitä kun 50-70-lukujen RCA, CBS, Decca, EMI, Elektra, Parlophone jne. veljeili rockareiden, modien, moppitukkien, liimalettien ym. kanssa? Rahaahan tuolloikin pyrittiin takomaan, omaan makuun siinä sivussa tehtiin kyllä parempaa musaa, mutta nykymenosta en ymmärrä muutenkaan mitään.
 
Tuossahan lopussa mainitsit olennaisen eron. Omaan makuun ja kuuloaistiin on hyvä luottaa, ne ovat harvoja asioita mihin tässä maailmassa voi. Tarkoitusperistä tuo ei suoraan kerro mutta arvaisin että siinä 80-luvulla bisneksen mittakaava nousi aika lailla eri tasolle ja rahan takomisesta tuli entistä tärkeämpää, jopa itseisarvo. Sekä artisteille että levy-yhtiöille. Tämä ei selvästikään ollut enää hyvä lähtökohta uuden taiteen luomiselle ja tulos onkin nykyään kuultavissa valitettavan selkeästi.

50-luvulla rock oli levy-yhtiöille hyvä bisnes jota tuotettiin ohimennen ja vasemmallla kädellä huitaisten vakavasti otettavan oikean musiikin ohella. 60-luvulla rokkiin alettiin suhtautumaan taiteena ja levy-yhtiöissä oli töissä kaikenlaista boheemia jotka olivat maailmasta ja bisneksistä yhtä pihalla kun muusikotkin. 70-luvulla rock oli vielä jonkinlaista arvokapinaa mutta ensimmäistä kertaa myös muusikot alkoivat tienaamaan kunnolla rahaa, osasta tuli monimiljonäärejä jotka vetivät kokkelia nenään ja pyörivät paremman väen homodiscoissa muiden rahamiesten kanssa. 80-luvulla rock alkoi suuntautumaan entistä enemmän siihen bisnespuoleen ja suunnilleen samoissa merkeissä sujui 90-luku. Rokkarin ammatista tuli tavallinen ammatti tavallisten ammattien joukossa ja 2000-luvulla ollaan palattu 50-luvulle. Rokkia tuotetaan vasemmalla kädellä muun musiikin ohella ja sen ainoa arvo mitataan rahassa. Tällä kertaa ei olla matkalla huumebileisiin kukkakuvioisella Rolls-Roycella vaan mennään suorinta tietä hautaan mutta hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti.

Atomic Cafe: 2000-luvulla ollaan palattu 50-luvulle. Rokkia tuotetaan vasemmalla kädellä muun musiikin ohella ja sen ainoa arvo mitataan rahassa.
 
Tämä on kyllä mielestäni aika raaka yleistys, joka jättää tarkoitushakuisesti huomiotta sen, että rockia tehdään tänä päivänä, ja varsin runsaasti tehdäänkin, myös puhtaasti "taiteellisista" lähtökohdista - sikäli kun tuo käsite rockin yhteyteen hyväksytään (minä hyväksyn) lähtökohdista ja sen arvo mitataan sen perusteella miten se onnistuu omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

Sakmongkol: Miten niin? Kyllähän vuosikymmeniä kuolleena maannutta ruumista voi kierrättää areenoilla ihmisten ihmeteltävänä mutta se ei tee siitä elävää. Minusta se on lähinnä härskiä rahastusta ja tuhlausta, kuin kaataisi elävien syötäväksi tarkoitettua ruokaa kuoppaan ja hautaisi sen sinne.
 
Hohhoijaa...Kuin rockia soitetaan ja esitetään ja sille riittää yleisöä se ei ole kuollut.Nuo satdionkeikat todistaa tämän ihan selkeästi.Se pitääkö näitä artisteja sitten huonoina/ruumiina/rahastuksena on täysin sivuseikka ja mielipidekysymys.
 
Barokkimusiikkiakin kuunnellaan ja esitetään yhä ja monet siitäkin vielä pitävät, mutta sitä ei ole sävelletty kohta kolmeensataan vuoteen. Onko barokki elossa?
 
Vastaus on aika selkeä: Kyllä.Ja sehän on pelkästään hienoa jos musiikki kestää vuosisatojen ajan.
 
Tosin rockin kohdalla tilanne on sikäli eri ,että kokoajan tehdään uuttakin matskua - ehkä jopa ylitarjontaan asti.Samoin myös nämä stadionluokan artistit julkaisevat myös uutta kamaa.
 
Ja taas: Se onko tämä uusi matsku hyvää/huonoa tms. ei ole ollenkaan relevanttia kun keskustellaan havaittavista faktoista.
 
Mielestäni ei ole. Ensisijainen edellytys musiikillisen ilmiön elinvoimaisuudelle on uuden luominen ja jotain uutta luotaessa sen ympärille kehittyy kokonainen kulttuuri. Kun luomista ei enää tapahdu, jäävät ilmiöstä ja kulttuurista jäljelle pelkät kuoret.
 
Siis faktahan on ,että uutta rockia tehdään koko ajan.Kokonaan toinen kysymys on se kenen mielestä siinä on jotain uutta/luovaa.
 
Veikkaan kuitenkin ,että tarjonta on rockin puolella niin laajaa nykyään ettei kokonaiskuvaa ole varmaan kenelläkään.
 
En ole itse tässä elämässä elänyt ennen 1990-lukua, ja rockia olen kuunnellut vasta 2000-luvulta alkaen. En ole ikinä tuntenut rockia välittömän elinvoimaisena ilmiönä. Minun sukupolvelleni ovat valitettavasti säästyneet ainoastaan harvat dokumentit niiltä menneiltä vuosikymmeniltä kun rock vielä oli elossa. Rock on kuin mikä tahansa historiallinen aikakausi josta voi kuulla ja lukea, mutta jota ei voi tuntea tässä ajassa läsnäolevana ilmiönä.
 
Toi on sun mielipiteesi ja se on ok.Mutta faktahan se EI ole.

Atomic Cafe: Oli asia ihan mikä tahansa niin silloin kun puhutaan elinvoimasta pitäisi eilisen sijasta keskittyä tähän päivään ja huomiseen.
 
Se on vähän vaikeaa kun ei synny keskustelua.Katoaa mielenkiinto kun vasta-argumentointi on niin pirun onnetonta tasoa.Jos antaa esimerkin uudesta rockbändistä niin teilataan ettei se ole rockia.
 
Kyllä tommonen tappaa kaikenlaisen asiakeskustelun aika äkkiä.Sitten omat argumentit on tyyliä: "rock on elävä olento" jne.
 
Elvis oli 50-luvulla hyvä jätkä ja se teki jonkinlaista musiikkia myös 70-luvulla. Jätkä oli pihalla kun ylipainoinen lumiukko ja silmät seisoi päässä mutta paskat siitä.
 
Paitsi ettei Elvis pahemmin musiikkia tehnyt mitä uuden musiikin luomiseen tulee.
 
Ai niin taitaa sen nimi olla Heartbreak Hotelin tekijätiedoissa - vai onko?
 
Jospa te siellä "rockin kuolema" nurkkauksessa ottaisitte ensin ihan perusfaktat hallintaan? Jatketaan sitten kun perusargumentointi ja perustiedot on edes jotenkin hallussa.

velipesonen: Radiohead - hohhoijaa (omistan kaikki niiden levyt, uikutusta ja muniinpuhaltelua); Muse - yäk; Queens Of The Stone Age - vintagehipstereiden lelumusiikkia; Foo Fighters - ei edes hyvä vitsi.
 
Niin.Näähän on sun mielipiteitä noista bändeistä.Eihän tollanen perustelu todista yhtään mitään.
 
Kai teijän pitäis tajuta että nykyinen ns. rock on viihteellinen vaihtoehto ja vaihtoehtoviihdettä. Homman nimi on se, että 80-luvulla vaihtoehtoväki ja iso business löysivät toisensa ja tappoivat rockin.
 
Kai sunkin pitäis tajuta että kyse on vain sun mielipiteestä eikä faktasta.

Se, mitä nykyisin kutsumme barokiksi, on erittäin mielenkiintoinen vaihe meikäläisen musiikin historiassa, minun mielestäni jollain tapaa mielenkiintoisin. Mutta sitä henkistä ilmapiiriä ja viitekehystä, josta barokki oman elinvoimansa otti, ei ole enää olemassa, joten on täysin paikallaan sanoa että barokki on kuollut. Eihän ole koko länsimaista kulttuuriakaan enää.
 
Rockin ja barokin kuoleman vastustajat tuntuvat ajattelevan, että kun vain joku jossain soittaa Bachia niin Bachin musiikki elää, mikä onkin aivan totta, ja myös se musiikki-ilmapiiri, jossa Bach työskenteli, elää yhtä lailla, mikä ei enää olekaan sitten totta.
 
Samalla tavoin että joku soittaa rockmusiikkia stadionilla sadalle tuhannelle hengelle, merkitsee jollain elementaarisella tasolla että tämä musiikki elää, mutta ei suinkaan sitä että se henkinen yhteys ja kulttuuritodellisuus, jonka osa ja ilmentymä tämä musiikki on ollut, eläisi lainkaan.
 
Voin minäkin sanoa koska tahansa ääneen awopbopaloobopalopbamboom, muttei siitä aiheudu että rock elää.

PsychedelicWarlord: Se on vähän vaikeaa kun ei synny keskustelua.Katoaa mielenkiinto kun vasta-argumentointi on niin pirun onnetonta tasoa.Jos antaa esimerkin uudesta rockbändistä niin teilataan ettei se ole rockia.
 
Kyllä tommonen tappaa kaikenlaisen asiakeskustelun aika äkkiä.Sitten omat argumentit on tyyliä: "rock on elävä olento" jne.
 
Paitsi ettei Elvis pahemmin musiikkia tehnyt mitä uuden musiikin luomiseen tulee.
 
Ai niin taitaa sen nimi olla Heartbreak Hotelin tekijätiedoissa - vai onko?
 
Jospa te siellä "rockin kuolema" nurkkauksessa ottaisitte ensin ihan perusfaktat hallintaan? Jatketaan sitten kun perusargumentointi ja perustiedot on edes jotenkin hallussa.
 
Eipäs nyt takerruta pikkuasioihin ja sivulauseisiin, tässä Elvari asiassa tarkoitin tekemisellä laulamista, ilmaisin itseäni epätarkasti ja loppujen lopuksi myös väärin mutta jos kerrankin ihan tarkkoja ollaan niin minä olen muutenkin aika epätarkka ihminen eikä kaikkea kirjoittamaani kannata ottaa ihan kirjaimellisesti ja haudan vakavasti.
 
Elvari oli jo 50-luvulla pelkkä varas jolla oli helvetin upea ääni ja se oli valkoihoinen komea poika Tupelosta, siinä sen menestyksen salaisuus. Minulle rockin syntyminen on suunnilleen sama asia kun Chuck Berry ja Bo Didley: http://www.youtube.com/watch?v=WOOFx9c6qyA&ob=av2n
 
Mitä uuden runttaamiseen tulee niin olen kritisoinut vain näitä AC/DC kopioita koska ne eivät tuo rockmusiikkiin mitään uutta edes teoriassa ja ovat tästä nimenomaisesta syystä aika huonoja esimerkkejä kun keskustellaan rokin elinvoimaisuudesta. Ne sopivat erittäin hyvin keskusteluun jonka aiheena on AC/DC ja sen elinvoimaisuus mutta se on ihan toinen asia se.
 
Kun uudesta kaupallisesta valtavirtamusiikista puhutaan niin minä olen aina arvostanut erittäin paljon Ville Valoa ja HIM yhtyettä koska ne tekevät musiikkiaan ihan omalla tatsilla. Nightwish oli Turusen aikana erittäin mielenkiintoinen ryhmä ja niitä vanhoja levyjä kuuntelen edelleenkin. Nämäkin yhtyeet alkavat jo pieruuntumaan ja olemaan menneen talven lumia, niiden tähti taitaa olla enemmän lasku kun noususuuntainen mutta ne tekevät omaa juttuaan omalla persoonallisella tavallaan, sitä minä arvostan.

velipesonen:Rockin ja barokin kuoleman vastustajat tuntuvat ajattelevan, että kun vain joku jossain soittaa Bachia niin Bachin musiikki elää, mikä onkin aivan totta, ja myös se musiikki-ilmapiiri, jossa Bach työskenteli, elää yhtä lailla, mikä ei enää olekaan sitten totta.
 
Ei pidä paikkaansa. Mä en voi sille mitään, jos et ymmärrä mitä luet, mutta juuri tuolla edellä sanoin, että jos puhuu esim. barokkimusiikista pitää erottaa barokkimusiikki musiikkina ja barokkimusiikki aikansa kuvana.
 
velipesonen:Eihän ole koko länsimaista kulttuuriakaan enää.
Aijjaa. Ehkä sun mielestä ei ole, mutta muut jatkaa elämistään länsimaisen kulttuurin osana, sitä tuottaen. Sinällään raflaava slogani omien mielipiteiden perustelemiseksi.
 
EDIT
Atomic Cafe:Elvari oli jo 50-luvulla pelkkä varas jolla oli helvetin upea ääni ja se oli valkoihoinen komea poika Tupelosta, siinä sen menestyksen salaisuus. Minulle rockin syntyminen on suunnilleen sama asia kun Chuck Berry ja Bo Didley.
 
Tämä sitten tuokin esiin mielenkiintoisen kysymyksen (joka liittyy tohon barokkiasiaankin) Nimittäin mä olen aina ajatellut, että musiikki ei elä vaan paperilla, sävellyksinä, vaan myös esityksenä ja tulkintana. Se että se esitys on hetkellinen, eikä sitä voi jäädyttää jälkipolville monistettavaksi, kuten näitä ei-esittäviä taiteenlajeja voidaan, ei minusta tee sitä vähempiarvoiseksi. Mä en usko, että rock olisi mitä se on ilman Elviksen tulkintoja. Siksi minusta barokkimusiikkikin elää joka kerran kun se uudelleen esitetään.

Askr: Tämä sitten tuokin esiin mielenkiintoisen kysymyksen (joka liittyy tohon barokkiasiaankin) Nimittäin mä olen aina ajatellut, että musiikki ei elä vaan paperilla, sävellyksinä, vaan myös esityksenä ja tulkintana. Se että se esitys on hetkellinen, eikä sitä voi jäädyttää jälkipolville monistettavaksi, kuten näitä ei-esittäviä taiteenlajeja voidaan, ei minusta tee sitä vähempiarvoiseksi. Mä en usko, että rock olisi mitä se on ilman Elviksen tulkintoja.
 
Minä taas uskon että Elvari on rappion alku ja juuri, rokki meni sen kekkulin takia päin persettä jo syntyessään mutta saahan siitä asiasta olla myös erimieltä.
 
Elvis toi seksin ja lanteiden pyörittelyn myös valkoisten keskuuteen mutta mustilla tuo oli jo silloin ikivanha juttu. Elvari ja kumppanit kävivät teini-ikäisinä lautojen takana tirkistelemässä kun mustat mimmit laittoivat perseet pyörimään villin musiikin tahtiin. Elvari kavereineen otti siitä sitten mallia ja toi siistityn ja munattoman version valkoisille nössöille.
 
Isi näyttää mitä on rokki
http://www.youtube.com/watch?v=Q3-rf4EgAm8