Kitarat: kitarakamat ›

no miul on aina ollu periaatteena et yks hyvä soitin, tosin sen sopivan ettimine ei oo ihan helppoa, mut aina oon vanhan myyny jos oon uuden ostanu, ku ei oo varmaa 6-7 vuoteen ollu sellasta tilannetta et ois ollu ns. hupi rahaa. nyt o sen verta itelle sopiva kitara et ei tuu myytyä eik' uutta hankittua.
 
Vahvari puoli menee tarpeen mukaan, jos pääsäntösesti soittelee himas ni joku 15wattine kompo riittää ihan hyvin, jos o bänditouhuja ni sitte isompaa lootaa.
ite myin räkkivehkeet kesällä pois ku ei niille ollu tarvetta, jos/kun tulee sit tarvetta isommalle setille ni hommaa sen sitte.
 
joillaki tuntuu olevan se ongelma et aina vaa hankitaa lisää kamaa eikä kerkee kunnola oppia "tuntemaa" niit nykysiä vehkeitä, ja tässä sit taas tulee se et ei oo oikei järkee ostaa "paskoja" kamoja. esim. marcus milleril on ollu sama basso koko ajan.

Olen nyt jonkun aikaa kaikenlaisia romuja pyöritellyt, en ehkä ihan niin tulisieluisesti kuin foorumin nohevimmat sankarit. Naisystävä katselee touhua hieman huvittuneesti mutta kuitenkin ymmärtäväisesti. Noh, nainen itse roudasi kämpille nyt kaksi haisvaa vanhaa täyskokoista haitaria, pelkään pahoin että se aikoo jopa soittaa niitä.
 
Pändikavereista löytyy sitten vähän kahta koulukuntaa, toinen puoli kettuilee kamojen vaihtamisesta ja säätöjen ruuvaamisesta, toinen puoli taas ymmärtää, että sitä haluaa soundeja hakea ja vaikka aivan huvikseen niitä kamoja vaihdella.
 
Täytyy myöntää että välillä tuota kampetta rupeaa tulemaan vähän liikaakin, keräilyä laajentaessa esmes syntikkaan ja sen tarvikkeisiin. Toisaalta toisessa välissä sitä kamaa poistuu, kun tulee fiilarit myydä tarpeetonta kamaa eteenpäin. Sähkikset olen pitäny kahdessa kappaleessa, kolmannelle olisi ehkä vielä tilaa, tuskin tarvetta.

JuSu:
 
Aikanaan, kun kampetta alkoi nurkkiin kertyä, niin vein aina uusimmat hankinnat suoraan treenikselle. Sitten kun niitä joskus vei kotiin, ja vaimo ihmetteli uusia vehkeitä, niin pystyi sanomaan, että 'ai tääkö, täähän on ollut jo pitkään...' Sitten jossain vaiheessa se oli vaan täysin tippunut kärryiltä ja lakkasi ihmettelemästä.
 

 
Voi,voi kun kuulostaa tutulta.Mulla sama homma,vahvistimia ja jos jonku näköisiä polkusimia on ollut melkoinen läjä ja aina kun jonkun uuden hommaa niin vähäksi aikaa reenikämpälle piiloon ja muina miehinä se kotiin ja vaimolle kirkkain silmin sanoo:täähän on ollut iät ja ajat.." Aina kun hommaa jonkun uuden vahvistimen niin se on aina se viimeinen vahvistin jota ei tartte ikinä vaihtaa mutta..Tällä hetkellä pari soitin rakentajalla teetettyä kitaraä,reeniksellä pari vahvistinta ja kotona yksi pikkuinen putki combo joka pitäis vaihtaa hieman eri soundiseen..niin että tää on tätä jatkuvaa vaihtamista ja kierrättämistä.

Mulla on niin kohtuullinen määrä kamaa, ettei lähipiiri ole valitellut.
 
Enemmän on ihmetelty sitä välillä pyörähtävää osto- ja myyntirumbaa. Nyt onkin ollut sillä rintamalla hiljaista jo pitempään.

Numb: Mulla on niin kohtuullinen määrä kamaa, ettei lähipiiri ole valitellut.
 
Enemmän on ihmetelty sitä välillä pyörähtävää osto- ja myyntirumbaa. Nyt onkin ollut sillä rintamalla hiljaista jo pitempään.
 
Harmi jotta et oo yhtä hyvin yllytettävissä kuin Mika. Muuten oisit pulassa. ;-)

Ei tuota romua just nyt kamalasti ole. Mutta taas vahvarien rakentelu yms. oheistoiminta vie emännän mielestä liikaa tilaa. Tästä syystä vaihtui kämppä yhtä huonetta isompaan, saampahan rauhassa soitella ja puuhata ;)

Jos katsotaan suoraan kamoihin sijoitettuja rahamääriä, niin vaimohan omistaa tuon Mesan nupin ja puolet ainoasta kitarasta.
Joskus isä sponssas ekan vahvistimen (noin vuonna 2000) ja siitä sitten aina vähän lisää ja lisää välirahaa kun parempaa on tullut tilalle.
Mutta eipä noita pedaali/treenivahvistin/mikki/mitälie hankintoja ole tarvinnut perustella kun joskus jopa ne tuottavat hieman tuloa (joka kyllä sitten ohjautuu uusiin hankintoihin :D). Lisäksi jos käytetyn ostaa, niin siitähän saa rahansa tarvittaessa pois, joten tietynlaisena "säästöpossuna" voi myös ajatella. Voihan? Niin ja vaimo itse ostelee paljon kirjoja, kun niistä pitää. Minä voin siis hyvällä omallatunnolla laittaa rahaa kamoihin, kun niistä pidän. Tarpeet on sitäpaitsi helppo perustella, kun ei tuo toinen noista kamoista juuri mitään tajua. "mä tartten tän siihen ja siihen". Ja soittaa en tietysti osaa (pakollinen kitaristin lause tähän kohtaan).
 
Mistä kokonaisrahoitus sitten tulee? Milloin kesätöiden "ylijäämistä", milloin vanhojen kamojen poismyynnistä. Milloin mistäkin. Vielä ei ole tarvinnut lainaa ottaa mihinkään, ei edes opintuen lisäksi elämiseen. Tietysti jos tuota vaimon lainaamaa rahaa vahvistinta ja kitaraa varten ei lasketa. Minä vaimon kuitenkin ensi keväästä lähtien elätän, kun valmistun ja hän jatkaa opintoja. Saa tosin nähdä, miten pahasti tämä touhu levähtää käsiin kun alkaa tulla säännöllisiä tuloja. Noh, ei nyt mitään hirveän suurta ole tällä hetkellä edes tarvis hankkia. Jos toisen kunnon kitaran saisi..

Scuttle: kun asuntoon ja autoon vertaa, niin halpojahan ne kitarat ovat.
 
Tää on mun mielestäni se oleellinen pointti. Jokaisellahan nyt on omat kotkotuksensa kuitenkin, eivätkä viksusti hankitut arvokkaammatkaan soittokamat tosiaankaan oo typerämmästä päästä moisia.
 
Vertaa vaikka siihen minkä verran maksaa enemmän jos sen uuden perheauton pitääkin olla sporttiversio. Tai möhkömaasturi.

mä olen pitänyt kamat vähissä, kolme sähkökitaraa joista yksi ollut kummenen vuotta lainassa. kaksi akustista joista toinen on vitsi, ja kolme kitaravahvistinta.
niin ja DX-7 joka on kanssa lainassa.

Meikällä ei oo kun sähköskeba, akkari yks vahvistin. Kitara on laatuvekotin, mut vahvistimessa lukee Line6 (:S) ja akkarina toimii joku Ibanezin halvimmista halvin. Sitten kun riparin jälkeen ois ollu hilloa putkariin ja jos ois tämän saanu myydyks ni rahaa ois jääny ainakin sen 300e vielä, niin ette arvaa alkoko kauhee vittuilu kun mainitsin että vois harkita uutta vahvaria. Muijaki anto kuittia :D Siihen se sitten laantukin se pahin GAS kun tajusin että mitä mä kotisoitossa 50-wattisella putkarilla teen, kun ei sitä pääse missään edes luukuttamaan kunnolla. Sittemmin on alkanu kiinostamaan hommata kiinteätallanen tän Espin kaveriks. Katotaan uudestaan sit kesän jälkeen kun on vähä enemmän hilloo D:

Enimmillään ollut 12 kitaraa samanaikaisesti, nyt nurkassa on kolme ja vanhalla treenikämpällä 3 lisää, tai ainakin toivon että ovat vielä tallella. Vahvareita on kotona 2 ja kämpillä 3 joista yksi temppuili itsensä vilttiketjuun. Parempi puolisko ei ihmettele musakamojen määrää lainkaan, eikä pane pahakseen vaikka lisääkin olisi (ei tästä kauaa ole kuin pari kitaraa laitoin lihoiksi). Äitini taas jaksaa kyläreissuilla aina ihmetellä miten niitä niin montaa voi tarvita

Kotikäyttöön riittää aivan hyvin kaksi half stackkia efekteineen.

vvaltsu: Siihen se sitten laantukin se pahin GAS kun tajusin että mitä mä kotisoitossa 50-wattisella putkarilla teen
 
OT: mullapa on kotisoitossa 120- wattinen putkikombo :P tosin aikasemmin oli bänditouhuja mutta ne lakkas jonka takia tuo on kotivahvaimena

Kyllähän niitä tavaroita pitää olla. Kokkikaan ei tee kaikkea ruokaa yhdessä kattilassa.
 
Kitaroita tarvii olla:
 
rokkikitara
bluusikitara
jatsikitara
poppikitara
teräsharja
 
Vahvistimia pitää olla:
 
iso rokkinuppi
isompi nuppi
jatsipurkki
 
Selitykseksi riittää, että tarvii tai voi joskus tarvita.

miten toisten mahdolliset vaimot ja tyttöystävät suhtautuvat kuitenkin monesti todella kalliiden kamojen hankintaan. Lähtee kävelemään. Sitten saa soitella miten paljon huvittaa ja kantaa romua kotiin minkä lompakko ja selkä kestää :D

Tuttuja on monet tunnelmat täälläkin, hauska aihe sinänsä...!
Mullakin on tuota romua ripoteltuna parille treenikselle ja kotiin, jolloin väkisinkin tulee juuri noita "Mistäs tollanen on tullut?" ja "Täähän on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan.." -tyyppisiä kommentteja. Tosin tällä hetkellä rouvan kanssa pätee sellainen jotakuinkin kirjoittamaton sääntö, että jos joku hankinta ei vaikuta perheen taloudelliseen tilanteeseen (eli esim jäänyt säästöön, tullut vaikka veronpalautuksia tai jostain "ilmestynyt" ylimääräistä tms) niin mikä jottei sitä voisi hankkia jotain mitä haluaa. Ei sen aina niin hirveän järkevääkään tai tarpeellista tarvitse olla. Toisaalta jos tekee edes joltensakin ns. "hyviä kauppoja" sopivaan hintaan, niin ainahan nuo romut on myös realisoitavissa takaisin valuuttaan ilman sen suurempia taloudellisia tappioita.

jarmo vh: Kyllähän niitä tavaroita pitää olla. Kokkikaan ei tee kaikkea ruokaa yhdessä kattilassa.
 
Kitaroita tarvii olla:
 
rokkikitara
bluusikitara
jatsikitara
poppikitara
teräsharja
 
Vahvistimia pitää olla:
 
iso rokkinuppi
isompi nuppi
jatsipurkki
 
Selitykseksi riittää, että tarvii tai voi joskus tarvita.
 
Yhdyn tähän. Emäntä on jo lähtenyt niin eipä tuo enää näistä motkota ;) Ja rahat on riittänyt kun on tienannut. Jotkut laittaa rahansa viinaan, jotkut autoon, osa kodinerotiikkaan, jotkut hifi laitteisiin, minä kitaroihin ;) Osa on kyllä opintolainan tuloksia :)

Kyllähän tuo päälle vuoden messissä roikkunut emäntä on ihmetellyt, että mihin helevettiin mie tarvihen kolmea akustista ja viittä sähkistä ja onhan noita ollut välillä kolme enemmänkin. Myös kaappeja on/ollut kolme ja nuppeja kaksi sekä bassocombo sekä kitaracombo. Muut bänditoverit lienee vaan kateellisia, eihän niitä muuten ptäis liikuttaa kui paljo miulla on valuuttaa kiinni kamoissa joita käytän silloin tällöin.

"Jos mä löydän jotain mist mä diggaan, mä ostan sen." Taskussa ei tosin ole kolmeakymmentätuhatta. You take Mastercard?