Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe: Minun mielestä juuri tämä asia kertoo enemmän kun mikään muu sen että rock on kuollut.
 
Jos rock olisi kuollut siellä areenalla ei pyörisi ne "vanhat pierutkaan".
 
Musiikinlajin elossa olon määrittelee aika vastaansanomattomasti juuri se kuunnellaanko sitä,soitetaanko sitä tai digataanko sitä muuten.Rockin kohdalla vastaus kaikkiin on kyllä.On älyllistä epärehellisyyttä lähteä väistelemään näitä perusteita sillä ettei pidä bändiä/artistia X rockina.Minulle tulee mieleen säälittävä yritys pelastaa oman kantansa uskottavuuden rippeet siinä onnistumatta.
 
Tässä yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa että minä puhun rockin kuolemasta vain symbolisella tasolla.
 
Sinä puhut omasta mielipiteestäsi ja se toki on ok.Mutta faktahan se EI ole.

Atomic Cafe: Tästä ja monesta muustakin asiasta voisi helposti päätellä että tässä keskustelussa eivät ole vastakkain uusi ja vanha, vaan vanha ja vielä vanhempi. Ts. rockin kuolemasta ja kuolemattomuudesta ottavat mittaa toisistaan 1960-90 lukujen nuoriso.
 
Pystyn kyllä helposti erottamaan omat mieltymykset tällaisista keskusteluista, enkä niitä tähän voisi ikäpolven mukaan tuodakaan kun omat mieltymykset ovat pääsääntöisesti ajalta ennen syntymääni.
 
edit lisäys: olin siis 80 luvun nuori enkä kasari rokista välitä oikeastaan lainkaan, ja kasari oli mielestäni huonoa aikaa myös metallille vaikka monia hyviä silloinkin oli
 
Perustelisin tuota aiempaa sillä kuitenkin että vaikka Radiohead ja Muse ovatkin jo vakiintuneita nimiä ja molemmilla on päälle 10 vuotta ensimäisestä julkaisusta, kestää yleensä kuitenkin aikansa ennenkuin mikään yhtye kykenee näyttämään että siitä on pitkäaikaisemmaksi pumpuksi eikä vain lyhyeksi tähdenlennoksi. En anna kovin paljon arvoa sille jos joku tekee kertaheitolla listaykköslevyn ja katoaa jälkeä jättämättä, mutta kun uraa ja menestystä alkaa olemaan pidemmältä ajalta, ja kun bändin vaikutus alkaa selkeästi näkymään muidenkin musiikissa, siinä vaiheessa voidaan vasta puhua siitä että kyseessä on merkittävä artisti. Tätä siis tarkoitin.
 
edittiä: niin ja sivuhuomautuksena sanoisin etten pidä lainkaan Radioheadista enkä Musesta, enkä kyllä Foo Fightersistakaan ja QOTSAllakin vain pari hyvää rallia... Kunhan mainitsin esimerkkejä uusista areenan täyttäjistä joita ei voi dinosauruksiksi vielä kutsua.

VViltsu: Tässä muuten pari _rock_kappaletta viime vuosilta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=qQBtVQ0TxWA
http://www.youtube.com/watch?v=6F8guNGt-IU&ob=av2e
http://www.youtube.com/watch?v=JL3gIO624X8
http://www.youtube.com/watch?v=IcN93sj17DU (Okei, tämä bändi on/oli täynnä ns. vanhoja pieruja mutta silti, 2000 -luvulla perustettu kokoonpano)
 
Kovasti kuulostavat rockilta, vaikka esim. The Answer ei ole millään muotoa oma suosikkini.
 
Esimerkkien esillepano lienee turhaa koska vasta-argumentaatio kuuluu. "ei tuo ole rockia" tms.
 
Että sellaista.

Borlag: Pystyn kyllä helposti erottamaan omat mieltymykset tällaisista keskusteluista
 
Tämä on kyky joka näyttää puuttuvan "rockin kuolemaa" julistavilta.Heillä sekoittuvat mielipiteet ja faktat eivätkä he tunnu kykenevän objektiiviseen tarkkailuun tässä keskustelussa.
 
Heille rock tuntuu olevan sitä mistä he pitävät.Tämähän on huono lähtökohta ketjun aiheelle.

velipesonen: Rockin kuoleman kieltäjien argumentaatio on jatkuvasti tyyppiä "kaikki mitä joku on joskus keksinyt sanoa on totta jos minä päätän niin".
 
Höpönlöpö, täysin päin vastoin. Haastat "rock on eliö" ja "rockin kuolema on fakta" väitteinesi ja järkeilyinesi koko länsimaisen ajattelun, niin sen arkisen puolen, kuin tieteellisen selittämisen nykytraditiot ja konventiot ja vaadit hyväksymään tämän spekulaatiosi kyselemättä ja suorilta sellaisenaan, koska olet päättänyt että asiat näin menevät.
 
Keskustelunavaus on kokonaan ohjelmoitu sen ehdon varaan, että hyväksyy, että väite "rock on kuollut" on tosiasioiden piiriin kuuluva asia. Tämän lähtökohdan hyväksyminen on ensisijaista, sillä sisältöväitteelle "rock on kuollut" et hyväksy vastaperusteluiksi kuin "faktuaalisia" perusteluita. Niitähän taas ei oikein voi antaa, mikäli pitää tutun ajattelun mukaisesti rockia ihmisten luomuksena, ihmisten määrittelyjen so. tyylipiirteiden riittävään esiintymiseen liittyvän sopimisen, varasssa kukoistavana, eikä siis oman uskomuksesi mukaisena itsenäisenä, omaehtoisena, ihmisen ulkopuolisena elävänä organismina.
 
Ja jos tuota länsimaiselle arkiymmärrykselle sanoisikonko varsin haasteellista omaa uskonkappalettasi ei hyväksy, on sitten joka tapauksessa väärässä, koska ei ymmärrä rockista mitään. Näppärää.

PsychedelicWarlord: Esimerkkien esillepano lienee turhaa koska vasta-argumentaatio kuuluu. "ei tuo ole rockia" tms.
 
Jep, hyvä pointti.
 
"Kaikki nuo esimerkkikappaleesi ovat heviä ja lisäksi ne ovat olemattomia."

PsychedelicWarlord: Jos rock olisi kuollut siellä areenalla ei pyörisi ne "vanhat pierutkaan".
 
Miten niin? Kyllähän vuosikymmeniä kuolleena maannutta ruumista voi kierrättää areenoilla ihmisten ihmeteltävänä mutta se ei tee siitä elävää. Minusta se on lähinnä härskiä rahastusta ja tuhlausta, kuin kaataisi elävien syötäväksi tarkoitettua ruokaa kuoppaan ja hautaisi sen sinne.
 
PsychedelicWarlord: Musiikinlajin elossa olon määrittelee aika vastaansanomattomasti juuri se kuunnellaanko sitä,soitetaanko sitä tai digataanko sitä muuten.Rockin kohdalla vastaus kaikkiin on kyllä.On älyllistä epärehellisyyttä lähteä väistelemään näitä perusteita sillä ettei pidä bändiä/artistia X rockina.Minulle tulee mieleen säälittävä yritys pelastaa oman kantansa uskottavuuden rippeet siinä onnistumatta.
 
Barokkimusiikkiakin kuunnellaan ja esitetään yhä ja monet siitäkin vielä pitävät, mutta sitä ei ole sävelletty kohta kolmeensataan vuoteen. Onko barokki elossa? Mielestäni ei ole. Ensisijainen edellytys musiikillisen ilmiön elinvoimaisuudelle on uuden luominen ja jotain uutta luotaessa sen ympärille kehittyy kokonainen kulttuuri. Kun luomista ei enää tapahdu, jäävät ilmiöstä ja kulttuurista jäljelle pelkät kuoret. Sisältö kuolee äkkiä mutta lieveilmiöt saattavat säilyä tunnistettavissa hyvinkin pitkään kunnes sulautuvat muihin ilmiöihin ja kulttuureihin. Näin on käynyt rockille.
 
En ole itse tässä elämässä elänyt ennen 1990-lukua, ja rockia olen kuunnellut vasta 2000-luvulta alkaen. En ole ikinä tuntenut rockia välittömän elinvoimaisena ilmiönä. Minun sukupolvelleni ovat valitettavasti säästyneet ainoastaan harvat dokumentit niiltä menneiltä vuosikymmeniltä kun rock vielä oli elossa. Rock on kuin mikä tahansa historiallinen aikakausi josta voi kuulla ja lukea, mutta jota ei voi tuntea tässä ajassa läsnäolevana ilmiönä.

Jos se 90-luvun vanhojen ja hyvien pierujen listaaminen uusina artisteina ei heti lopu niin minulta palaa käämit ja heitän tietokoneeni seinään.
 
Oli asia ihan mikä tahansa niin silloin kun puhutaan elinvoimasta pitäisi eilisen sijasta keskittyä tähän päivään ja huomiseen. Jos puhutaan vain vanhasta ja kauan sitten tehdystä musiikista joka vaikuttaa tavalla tai toisella myös tähän päivään niin minä syön sanani ja väitän että rock elää ja voi hyvin koska Elvis oli 50-luvulla hyvä jätkä ja se teki jonkinlaista musiikkia myös 70-luvulla. Jätkä oli pihalla kun ylipainoinen lumiukko ja silmät seisoi päässä mutta paskat siitä.
 
Ace Of Spades
http://www.youtube.com/watch?v=GTd1SSYYyss

Atomic Cafe: Jos se 90-luvun vanhojen pierujen listaaminen uusina artisteina ei heti lopu niin minulta palaa käämit ja heitän tietokoneeni seinään.
 
Oli asia ihan mikä tahansa niin silloin kun puhutaan elinvoimasta pitäisi eilisen sijasta keskittyä tähän päivään ja huomiseen. Jos puhutaan vain vanhasta ja kauan sitten tehdystä musiikista joka vaikuttaa tavalla tai toisella myös tähän päivään niin minä syön sanani ja väitän että rock elää ja voi hyvin koska Elvis oli 50-luvulla hyvä jätkä ja se teki jonkinlaista musiikkia myös 70-luvulla.
 
Ace Of Spades
http://www.youtube.com/watch?v=GTd1SSYYyss
 
Joopa joo. Haluat siis tämän päivän musiikkia joka vaikuttaa muihin muusikoihin siinä määrin että heidän tekemä musiikki imitoi tätä tämän päivän muusikkoa aiempien sijasta? Tuollainen kun tuppaa viemään aikaa. Ne ketkä kuuntelee tämän hetkisiä inkarnaatioita rockista tulevat mitä todennäköisimmin tekemään oman musiikkinsa vasta 5-10 vuoden päästä, mahdollisesti jopa myöhemminkin. Ei musiikin uudistumista voi katsoa sillä että bändi A tekee genreä uudistavan levyn tänään, niin bändin B pitää seurata jo seuraavana päivänä, jos näin ei käy, genre on kuollut.
 
Ajattele nyt hyvä mies mitä sanot. Tai no...en minä tässä itseäni naurunalaiseksi tee.

Minun kirjoituksiani on ehkä vaikea ymmärtää oikein enkä kovin usein ymmärrä niitä itsekään edes väärin mutta voin vaikka vannoa että en minä ihan tuota tarkoittanut ja tästä asiasta olen melko varma.
 
http://www.youtube.com/watch?v=V4DYZFqFgpo

Atomic Cafe: Minun kirjoituksiani on ehkä vaikea ymmärtää oikein enkä kovin usein ymmärrä niitä itsekään edes väärin mutta voin vaikka vannoa että en minä ihan tuota tarkoittanut.
 
Molempia ei voi saada. Voin laittaa vaikka kuinka paljon linkkejä tämän päivän rock pumppujen biiseihin tai videoihin (tuossahan niitä aiemmin olikin), mutta jos tosiaan haluat genreä uudistavaa niin se vaatii tuota aikaa mistä puhuin. Se jos joku tekee jotain uutta ei itsessään uudista mitään jos se ei kiinnosta ketään eikä muut seuraa samoissa jalanjäljissä lainkaan.

Borlag: Joopa joo. Haluat siis tämän päivän musiikkia joka vaikuttaa muihin muusikoihin siinä määrin että heidän tekemä musiikki imitoi tätä tämän päivän muusikkoa aiempien sijasta? Tuollainen kun tuppaa viemään aikaa. Ne ketkä kuuntelee tämän hetkisiä inkarnaatioita rockista tulevat mitä todennäköisimmin tekemään oman musiikkinsa vasta 5-10 vuoden päästä, mahdollisesti jopa myöhemminkin. Ei musiikin uudistumista voi katsoa sillä että bändi A tekee genreä uudistavan levyn tänään, niin bändin B pitää seurata jo seuraavana päivänä, jos näin ei käy, genre on kuollut.
 
Ajattele nyt hyvä mies mitä sanot. Tai no...en minä tässä itseäni naurunalaiseksi tee.
 
Minusta ylipäätään imitointi ei ole uuden luomista. Se mitä nykyään usein rockiksi kutsutaan on minusta lähinnä huonoa imitointia.

Atomic Cafe:Ace Of Spades
http://www.youtube.com/watch?v=GTd1SSYYyss
 
No eipä nämä sunkaan esimerkkisi kovin monipuolisia tässä keskustelussa ole, vaikka kuinka Motörheadin nimiin vannoisi.
 
Täällä on yllä juuri annettu 2000-luvun esimerkkejä (Airbourne, Danko Jones ja pari muuta, en muista enää). Metallissa on tapahtunut vaikka mitä 2000, luvulla, mutta jos se rajataan omakseen niin sitten voisi kyllä mainita esimerkiksi sen, että naisia on tullut PJ Harveyn, Alanis Morrissetten, jne jne Suomessa Maija Vilkkumaan, Mannan jne lukuisten esimerkkien muodossa tuottaviksi tekijöiksi ja se on kyllä ihan 1990-luvun lopun 2000-luvun ilmiö ja tuonut rockiin uutta. Siitä huolimatta että Patti Smithin Horses tapahtui 1970-luvulla (jos vain ikonisisita ikonisin lähtökohta hyväksytään, rockin tosiaan voi varmaan typistää yhdeksi nimeksi - oisko se sitten Chuck Berry).

Sakmongkol: Minusta ylipäätään imitointi ei ole uuden luomista. Se mitä nykyään usein rockiksi kutsutaan on minusta lähinnä huonoa imitointia.
 
En puhunut imitoinnista missään vaiheessa, vain samojen jalanjälkien seuraamistesta. Vaikutteiden ottamisesta siitä mitä muut on tehnyt aiemmin ja oman lisäämisestä siihen. Jos meinaat että jokaikisen artistin tulisi aina tehdä jotain täysin uutta, olisi musiikki helvetin tylsää koska sitä ei tehtäisi enää.
 
edit: sitäpaitsi loppujen lopuksi suurin osa hyvistä rock bändeistä kautta aikain on nimenomaan imitoinut muita. Kovin montaa uranuurtajaa ei löydy joka on tuonut jotain oikeasti uutta, ne jotka löytyy mainitaankin sitten useimmiten legendaarisina bändeinä.

Borlag: En puhunut imitoinnista missään vaiheessa, vain samojen jalanjälkien seuraamistesta.
 
Borlag: Joopa joo. Haluat siis tämän päivän musiikkia joka vaikuttaa muihin muusikoihin siinä määrin että heidän tekemä musiikki imitoi tätä tämän päivän muusikkoa aiempien sijasta?
 
Kylläpä tuossa aika selkeästi se imitointi mainittiin. Eipä sillä, en aio väittää että olisi mahdollista täysin tyhjästä luoda uutta matkimatta mitään aikaisemmin tehtyä. Nykyään vaan usein tuntuu imitointi olevan itseisarvo, eikä ole haluakaan oikeasti luoda uutta.

Borlag: Se jos joku tekee jotain uutta ei itsessään uudista mitään jos se ei kiinnosta ketään eikä muut seuraa samoissa jalanjäljissä lainkaan.
 
Olen kanssasi täysin samaa mieltä mutta ongelma on siinä että minäkin tiedän suunnilleen kaikki edellisten vuosikymmenien uudistajat jotka vaikuttavat tähän päivään. Mielenkiintoista olisi vaihteeksi kuulla sellaisesta aivan uudesta tulokkaasta joka on juuri julkaissut esikoislevyn ja jolta voidaan odottaa tulevaisuudessa paljon. Musiikkityylillä ei ole mitään väliä kunhan puhutaan mahdollisesta musiikin uudistajasta eikä tarjota jotain hyvin myyvää AC/DC kopiota, niistä on ylitarjontaa eivätkä ne vie musiikkia suuntaan tai toiseen.
 
Sacrifice
http://www.youtube.com/watch?v=v_yCB8adYUM

Sakmongkol: imitoi
 
Kylläpä tuossa aika selkeästi se imitointi mainittiin. Eipä sillä, en aio väittää että olisi mahdollista täysin tyhjästä luoda uutta matkimatta mitään aikaisemmin tehtyä. Nykyään vaan usein tuntuu imitointi olevan itseisarvo, eikä ole haluakaan oikeasti luoda uutta.
 
Jos viitsit vähän lukea tätä ketjua, täällä on peräänkuulutettu perinteisen rokin perään samalla lytäten kaiken muun rokin huijaukseksi. Samaan syssyyn täällä peräänkuulutetaan rockiin uusia ulottuvuuksia tuovia artisteja jotka uudistaa genreä. Kuten mainitsin, tätä on mahdoton tehdä listaamatta artisteja jotka ovat todellakin näin tehneet, eli artisteja joiden ura on jo sen verran pitkä että nämä samaiset heput pitävät niitä "90 luvun dinosauruksina". Kymmenen vuotta eteenpäin kuulemme rockissa nykysukupolven vaikutuksen, kymmenen vuotta siitä kuulemme rockissa heidän vaikutuksen. Tämä on väistämätöntä eikä sitä oikeastaan voi kiistääkään koska näin on tapahtunut kaikissa musiikkityyleissä kautta aikain.
 
Samalla jos erehtyy listaamaan noita rockiin uusia tuulia tuovia bändejä, ne hylätään koska nämä heput eivät pidä niitä rockina. Syy? Koska ne eivät ole sitä perinteistä rockia. Näetkö millainen mahdoton oravanpyörä tästä tulee?
 
Yksinkertaisia faktoja, joita ei todellakaan voi kiistää, on se että perinteistä rockia tehdään edelleen ja myöskin se että rock musiikkina jatkaa uudistumistaan edelleen. Puristeillehan tämä ei tottakai käy, kuten ei ole käynyt minkään muunkaan genren kohdalla. Esimerkkinä voisin vaikka sanoa että vilkaises tuonne roots puolelle joka on täynnä vanhoja jääriä jotka eivät muuta tee kuin nahistele keskenään skabapisteistä ja siitä kuinka tämä ja tuo on oikeata bluesia, mutta nuo ja nää ovat jotain ihan muuta.

Onko nämä vittu oikiasti tosissaan? Tämänki naputtelun sijaan oisitte voinu kirjoittaa monta kappaletta hyvää rock-musaa!

Borlag: Olenkohan minäkin tyhmä?
 
En osaa sanoa.
 
EDIT: Ehkä sitten esität tyhmää kun et ota huomioon että juuri sosiologit ja musiikkitieteilijät ovat ns. mielipidekoneiston niitä osatekijöitä, jotka kertovat meille, miten meidän pitää ajatella ja mihin uskoa. He esimerkiksi kertovat, että rock on jakautunut erilaisiin alalajeihin tai "makusuuntauksiin". Ilman sosiologien ja/tai musiikintutkijoiden suomaa selkänojaa eivät toimittajatkaan uskalla kirjoittaa puutaheinää.
 
Pieni tehtävä: Milloin sosiologi Simon Frithistä tuli iso julkkis ja miksi?
 
Sosiologit ja musiikintutkijat puhuvat näissä asioissa yleensä täyttä puppua ja heille maksetaan siitä enemmän kuin mitä akateemisille tutkijoille yleensä maksetaan. Tosin hiukan surullista lienee, että he suoltaisivat samaa puppua vaikkei maksettaisikaan. Tyypillinen ja keskeinen sosiologien ja musiikintutkijoiden elättämä valhe on, että rock on jakautunut eri alalajeihin.
 
Radiohead - hohhoijaa (omistan kaikki niiden levyt, uikutusta ja muniinpuhaltelua); Muse - yäk; Queens Of The Stone Age - vintagehipstereiden lelumusiikkia; Foo Fighters - ei edes hyvä vitsi.
 
Kai teijän pitäis tajuta että nykyinen ns. rock on viihteellinen vaihtoehto ja vaihtoehtoviihdettä. Homman nimi on se, että 80-luvulla vaihtoehtoväki ja iso business löysivät toisensa ja tappoivat rockin.