 Sakmongkol20.09.2010 15:08:50 | |
|---|---|
Mohla: Tää menee kokoajan mahtavammaks. :D "Minä voin kyseenalaistaa muiden näkemykset ja niiden perustelut, mutta itse olen oikeassa, eivätkä muut voi kyseenalaistaa näkemyksiäni." "Itseasiassa muut, jotka eivät allekirjoita minun näkemystäni, ovat säälittäviä uhreja, jotka ovat traumatisoituneita siitä, että tietävät alitajuisesti olevansa väärässä. He eivät näin ollen vain kykene käsittelemään sitä, että minä olen oikeassa." Olisiko suotavaa pyytää että täällä harjoitettaisiin ihan tavallista luetun ymmärtämistä eikä tuollaista räikeän soveltavaa tulkitsemista? Itse en ainakaan noita mainittuja asioita löytänyt velipesosen kirjoituksista millään tasolla. Ensimmäinen väite on tuulesta temmattu ja toinen väärin tulkittu, nimittäin se esitettiin pohdiskelevana kysymyksenä ja aivan eri muodossa. Muutenkin täällä rockin kuoleman kiistäjät tuntuvat keskittyvän liiaksi siihen mitä he luulevat (haluavat?) vastapuolen tarkoittavan, sen sijaan että luettaisiin mitä niissä kirjoituksissa oikeasti sanotaan. | |
 Musta Arkipyhä20.09.2010 15:26:06 (muokattu 20.09.2010 15:29:33) | |
Sakmongkol: Olisiko suotavaa pyytää että täällä harjoitettaisiin ihan tavallista luetun ymmärtämistä eikä tuollaista räikeän soveltavaa tulkitsemista? Vaikka se ikävää onkin niin sitä tuppaa saamaan mitä tilaa.Jos jankuttaa omaa mielipidettään faktana sen kummemmin asiaa perustelematta ja ohittaa muiden perustelut niin minusta ei voi kuin syyttää itseään. Jos rock on jonkun mielestä kuollut ja esittää sille perustelut niin siinähän ei tokikaan ole mitään pahaa.Sen sijaan jos puhutaan rockin kuolemasta faktana niin kyllä pitäisi löytyä jo painavampaa ja konkreettisempaa perustelua pöytään kuin jotain epämääräistä "pöytälaatikkofilosofiaa". Muutenkin täällä rockin kuoleman kiistäjät tuntuvat keskittyvän liiaksi siihen mitä he luulevat (haluavat?) vastapuolen tarkoittavan, sen sijaan että luettaisiin mitä niissä kirjoituksissa oikeasti sanotaan. Kyllä siellä sanotaan aika selvästi ,että rockin kuolema on fakta: velipesonen:Lisäksi rockin kuolema on fakta aivan täydellisen konkreettisessa mielessä, eli ei ainoastaan minun ja monen muun aivoissa monista yksittäisistä asioista vedetty johtopäätös "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
| Atomic Cafe 20.09.2010 15:31:03 (muokattu 20.09.2010 15:35:02) | |
Sakmongkol: Muutenkin täällä rockin kuoleman kiistäjät tuntuvat keskittyvän liiaksi siihen mitä he luulevat (haluavat?) vastapuolen tarkoittavan, sen sijaan että luettaisiin mitä niissä kirjoituksissa oikeasti sanotaan. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää että miksi ne koko ajan vaativat perusteluja sille miksi rock on kuollut vaikka sitä on perusteltu erittäin hyvin monen ihmisen voimin kohta kaksikymmentä sivua, kun taas kuoleman kieltäjät ovat toistaiseksi liikkuneet tasolla "ite oot tyhmä". Burner http://www.youtube.com/watch?v=iyPRjf9Drh4&feature=related | |
| Musta Arkipyhä 20.09.2010 15:34:38 (muokattu 20.09.2010 15:45:42) | |
Atomic Cafe: Vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää että miksi ne koko ajan vaativat perusteluja sille miksi rock on kuollut Koska ette ole perusteluja esittäneet. vaikka sitä on perusteltu erittäin hyvin monen ihmisen voimin kohta kymmenen sivua, kun taas kuoleman kieltäjät ovat toistaiseksi liikkuneet tasolla "ite oot tyhmä". Perustelut ovat tyyliä:"en-tykkää-rokista-rok-on-kuollut"(tähän lauseeeen ne on helppo pelkistää).Vakuuttavaa. Täällä ei myöskään ole kiistetty sitä etteikö rock voisi jonkun mielestä olla kuollut vaan sitä ettei se ole fakta vaan mielipide. Itse olen elänyt rockin parissa 80-luvulta ja rock on nyt elinvoimaisempaa kuin koskaan: sitä kuunnellaan enemmän,keikkapaikat ovat isontuneet,keikkayleisön määrä kasvanut ja tekijöitä on hitosti enemmän. Ehkä rock on jopa liiankin elinvoimainen koska se on enemmän läsnä julkisuudessa kuin koskaan aiemmin.Radiossakaan ei 80-luvulla kuultu rockia läheskään siinä määrin kuin nyt. Ehkä tässä "rockin kuolemassa" on kyse siitä kuinka joillekin ei ole tärkeää musiikki vaan se ,että kyse on pienen piirin harrastuksesta: Tunne kuulumisesta eliittiin ei enää hivele egoa joten oma "eliitti" on etsittävä muualta - vaikkapa asettumalla rockin "ulkopuolelle" tai julistamalla "rockin kuolemaa".Päästään siihen joidenkin egoa hivelevään "minä ja muut" ajatteluun.Tästäkö lie kyse? - mene ja tiedä. "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
 Borlag20.09.2010 15:45:40 | |
Yksi puoli paasaa sitä että rock on kuollut, perusteena se "minä elin rockin todellisen kultakauden, eikä sitä enää ole, joten rock on kuollu", ja toinen puoli paasaa sitä että rock elää aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin jo tutuksi tullut vanhempi genre, kuten jazz. Ei siinä mitään uutta ole jos joku jatsia tekee, tai rokkia, mutta se että molempia tehdään, aivan kuten monia muitakin musiikkityylejä, todistaa etteivät ne ole mihinkään kuolleita. Aivan kuten jazz, rock on kehittynyt eri suuntiin ja jatkaa kokoajan kehittymistä. Rock ei ole pitkiin aikoihin ollut pelkästään kolmensoinnun ränttätänttää, eikä sen pidäkään. Rockista on jopa haarautunut yksi genre (metalli) jota voi kaikin mokomin pitää omana genrenään kokonaisuudessaan, aivan kuten rock itsessään aikoinaan erotettiin bluesista. Se että tulee uutta, ei tarkoita että vanha kuolee. | |
| Musta Arkipyhä 20.09.2010 15:47:35 (muokattu 20.09.2010 15:48:45) | |
Borlag: Yksi puoli paasaa sitä että rock on kuollut, perusteena se "minä elin rockin todellisen kultakauden, eikä sitä enää ole, joten rock on kuollu", ja toinen puoli paasaa sitä että rock elää aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin jo tutuksi tullut vanhempi genre, kuten jazz. Ei siinä mitään uutta ole jos joku jatsia tekee, tai rokkia, mutta se että molempia tehdään, aivan kuten monia muitakin musiikkityylejä, todistaa etteivät ne ole mihinkään kuolleita. Juuri näin.Tässä on nyt taas niitä perusteluja joita aiemmin perättiin. Aivan kuten jazz, rock on kehittynyt eri suuntiin ja jatkaa kokoajan kehittymistä. Rock ei ole pitkiin aikoihin ollut pelkästään kolmensoinnun ränttätänttää, eikä sen pidäkään. Rockista on jopa haarautunut yksi genre (metalli) jota voi kaikin mokomin pitää omana genrenään kokonaisuudessaan, aivan kuten rock itsessään aikoinaan erotettiin bluesista. Se että tulee uutta, ei tarkoita että vanha kuolee. Tätäkin komppaan täysin ja vastaa aika hyvin sitä mitä itse ajattelen.Plussaa tästä. "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
| Atomic Cafe 20.09.2010 16:23:26 (muokattu 20.09.2010 18:11:24) | |
Borlag: Yksi puoli paasaa sitä että rock on kuollut, perusteena se "minä elin rockin todellisen kultakauden, eikä sitä enää ole, joten rock on kuollu", ja toinen puoli paasaa sitä että rock elää aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin jo tutuksi tullut vanhempi genre, kuten jazz. Ei siinä mitään uutta ole jos joku jatsia tekee, tai rokkia, mutta se että molempia tehdään, aivan kuten monia muitakin musiikkityylejä, todistaa etteivät ne ole mihinkään kuolleita. Aivan kuten jazz, rock on kehittynyt eri suuntiin ja jatkaa kokoajan kehittymistä. Rock ei ole pitkiin aikoihin ollut pelkästään kolmensoinnun ränttätänttää, eikä sen pidäkään. Rockista on jopa haarautunut yksi genre (metalli) jota voi kaikin mokomin pitää omana genrenään kokonaisuudessaan, aivan kuten rock itsessään aikoinaan erotettiin bluesista. Se että tulee uutta, ei tarkoita että vanha kuolee. Rock on menettänyt uudistumiskykynsä ja (katu)uskottavuutensa joten siltä osin se on monella tavalla elävä kuollut mutta eihän se muotona koskaan kuole. Vielä on liian aikaista sanoa että rock elää aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin jo tutuksi tullut vanhempi genre, kuten jazz. Rock on edelleenkin monella tavalla valtavirtamusiikkia mutta se on menettämässä asemiaan ja siirtyy aikanaan samaan sarjaan kun jatsi ja humppa, tämä on jokseenkin varma asia ja sen suuntaisia havaintoja on helppo tehdä jo ihan myyntilistoja ja nykyteinien musiikkimakua katsellessa. Tällä hetkellä jazz on elinvoimaisempaa kun rock mutta sillä on se etu puolellaan että alalle hakeutuu vain ne parhaat yksilöt jotka ovat omistautuneita juuri tälle yhdelle ja ainoalle asialle. Nykypäivän rock on läheisempää sukua humpalle mutta voi hyvinkin olla että rock löytää taas särmää kun paskalla ei voi rahastaa ja liikemiehet siirtyvät tuottavammille aloille. Toisaalta on myös niin että rock tarkoittaa nykyään melkein mitä tahansa koska se on jakaantunut niin moneen osaan että harva alan ammattilainenkaan pystyy kaikkia osia luettelemaan ihan ulkomuistista. Osa näistä elää vielä pitkään ja osa kuolee hyvinkin nopeasti. Metalli omine alalajeineen on todellakin ihan oma lukunsa ja se on ollut jo 20 vuotta ainoa alue jossa on tapahtunut jotain uutta ja mullistavaa suuremmassa mittakaavassa, olkoonkin että sekin on hiljalleen jähmettymässä paikoilleen kun alkaa jo ikä painamaan. Kun katselee nykyisiä myyntilistoja niin on helppo huomata että kuukaudesta ja vuodesta toiseen kymmenen myydyimmän levyn joukossa ainoat rockmusiikin edustajat soittavat metallia ja nekin ovat niitä vanhimpia nimiä, muilta osin mennään iskelmän ja hiphopin tahdissa. Born to Raise Hell http://www.youtube.com/watch?v=WLp0IYwDirA&feature=related | |
| Borlag 20.09.2010 16:34:19 | |
Atomic Cafe: Rock on menettänyt (katu)uskottavuutensa ja siltä osin se on monella tavalla elävä kuollut mutta eihän se muotona koskaan kuole. Vielä on liian aikaista sanoa että rock elää aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin jo tutuksi tullut vanhempi genre, kuten jazz. Rock on edelleenkin monella tavalla valtavirtamusiikkia mutta se on menettämässä asemiaan ja siirtyy aikanaan samaan sarjaan kun jatsi, humppa ja iskelmä, tämä on jokseenkin varma asia ja sen suuntaisia havaintoja on helppo tehdä jo ihan myyntilistoja katsellessa. Vaikka rock onkin edelleen valtavirtamusiikkia, sanoisin että se perinteinen rock on sitä lähinnä 60 luvun nuorison voimalla. Eli kun heidän vanhemmat paheksui sitä aikoinaan, siitä on nyt tullut salonkikelpoista musakkia mitä mennään kuuntelemaan firmalipuilla samalla nuoruutta muistellen. Samaan aikaan nämä rockin uudemmat muodot pysyvät valtavirrassa enemän nuorison keskuudessa. Pikkuhiljaa näyttää myös siltä että metalli on myös saamassa yleistä hyväksyntää kun ministerit, presidentit ja jopa tarhaikäiset muksut käyvät näissä konserteissa. Tällä hetkellä jazz on elinvoimaisempaa kun rock mutta sillä on se etu puolellaan että alalle hakeutuu vain ne parhaat yksilöt jotka ovat omistautuneita juuri tälle yhdelle ja ainoalle asialle. Nykypäivän rock on läheisempää sukua humpalle kun jatsille mutta voi hyvinkin olla että rock löytää taas särmää kun paskalla ei voi rahastaa ja liikemiehet siirtyvät tuottavammille aloille. Väittäisin kyllä että on se rock elinvoimaisempaa, esimerkkeinä nämä areenoita kiertävät legendat joilla useiden vuosikymmenten urat, ja samalla myös rockia uudistaneet sukupolvet Radioheadin, Musen ja muiden vastaavien toimesta. Toisaalta on myös niin että rock tarkoittaa nykyään melkein mitä tahansa koska se on jakaantunut niin moneen osaan että harva alan ammattilainenkaan pystyy kaikkia osia luettelemaan ihan ulkomuistista. Osa näistä elää vielä pitkään ja osa kuolee hyvinkin nopeasti. Hevi omine alalajeineen on todellakin ihan oma lukunsa ja metalli on ollut jo 20 vuotta ainoa genre jossa on tapahtunut jotain uutta ja mullistavaa suuremmassa mittakaavassa, olkoonkin että sekin on hiljalleen jähmettymässä paikoilleen kun alkaa jo ikä painamaan. Osa rockin alagenreistä onkin jo kuolleita, ja osa syntyi kuolleena. Kuka nykyään muistaa esimerkiksi "grungea", mikä tosin oli nimikkeenä niin käsittämätöntä sontaa kuin vaan olla ja voi. Ainoana määritteenä oli se että tuli tietyltä alueelta ja teki yksinkertaista räminärockia. Jopa tuo heitti häränpyllyä kun mukaan laskettiin niinkin kokeileva bändi kuin Soundgarden. Mitä yhteistä sillä on esimerkiksi Nirvanan kanssa musiikillisesti? Muutoin kuin että se polveutuu rockista ja punkista. | |
| nirzin 20.09.2010 16:39:02 | |
Miten helvatassa on mahdollista, että kinataan näin pitkään aiheesta "Rock on kuollut" ilman, että on edes määritelty, mikä on tuo "rock", jonka väitetään kuolleen. Tai no, onhan väitteen esittäjä ainakin implisiittisesti asian määritellyt: "Rock on muuan musiikkityyli, joka kuoli vuonna 1986". Tuosta määritelmästä kun lähtee, niin tietysti on aika vahvoilla teesinsä kanssa. Mutta jotenkin tulee mieleen, että pitäisi tuo "rock" ehkä hiukka paremmin määritellä. Eipä taida esim. velipesoselta tuon kummempaa määritelmää kuitenkaan irrota? | |
 velipesonen20.09.2010 16:56:21 | |
Rockin kuoleman kieltäjien argumentaatio on jatkuvasti tyyppiä "kaikki mitä joku on joskus keksinyt sanoa on totta jos minä päätän niin". Totta kai rock on sosiologien ja musiikkitieteilijöiden tutkimuskohde, koska se on osa heidän luomaansa luokittelua. Pointti onkin siinä, että siinä lasipurkissa, johon tieteilijä laboratoriossaan liimaa paperilapun jossa lukee Rock, ei ole enää mitään. Kuoret on, sisältö puuttuu. Nykyinen rock on siis kuoreltaan jotain, mitä sovinnaisuuden tähden nimitetään rockiksi. On epäsovinnaista nähdä, että keisarin vaatteiden sisällä ei ole ketään. Harhakuvitelma elävästä rockista palvelee tietenkin myös meitä muinaistutkijoita, jotka olemme viehättyneet johonkin kuolleeseen. (Nytkin tulee taas Live at Leeds uutena laitoksena, jossa on tällä kertaa kuusi levyä.) Meidänkin on luotava itsellemme mielikuva rockista jonain muuna kuin kuolleena, se on psykologisesti välttämätöntä. Minäkin siis pidän rockista koska se on minulle psykologisesti välttämätöntä. Järkevämpi ihminen sanoisi että mitä sinä menneiden perään haikailet, mutta en voi muuta, olen siinä määrin tyhmä. Jos myyntimies ja professori väittävät rockin olevan elossa, he tekevät niin koska se on heidän alansa ja toimeentulonsa kannalta välttämätöntä. Olisiko musiikkitiedettä mahdollista tehdä kokonaan uudesta lähtökohdasta, jossa olemassaolo edeltää luokittelua eikä päin vastoin? Jospa Wikipediakin kirjoittaisi rockista aikanaan eläneenä kulttuurimuotona, jolla oli monta ilmenemismuotoa, sen sijaan että se nykyään haukotuttaa meidät kertomalla "rockin jakatumisesta aina uusiin alalajeihin". Sorry vaan, minä en usko rockin jakautumiseen alalajeihin yhtään, en pennin vertaa, minulle se on humpuukia ja valetta. A Socially Backward Individual | |
| velipesonen 20.09.2010 17:00:15 | |
nirzin: Miten helvatassa on mahdollista, että kinataan näin pitkään aiheesta "Rock on kuollut" ilman, että on edes määritelty, mikä on tuo "rock", jonka väitetään kuolleen. Tai no, onhan väitteen esittäjä ainakin implisiittisesti asian määritellyt: "Rock on muuan musiikkityyli, joka kuoli vuonna 1986". Tuosta määritelmästä kun lähtee, niin tietysti on aika vahvoilla teesinsä kanssa. Mutta jotenkin tulee mieleen, että pitäisi tuo "rock" ehkä hiukka paremmin määritellä. Eipä taida esim. velipesoselta tuon kummempaa määritelmää kuitenkaan irrota? En ole sanonut rockin olleen eräs musiikkityyli joka kuoli vuonna 1986. Olen sanonut, että rock nimenomaan ei ole jokin tyyli tai joukko tyylejä. Ja olenpas määritellyt rockin, koska olen moneen otteeseen todennut sen olleen elävän olennon kaltainen kulttuurimuoto. Jos siis haluat minun vielä syvällisemmin määrittelevän rockin, se on hiukkasen sama kuin pyytäisit minua kertomaan, mikä Jesse Jame oikeasti oli miehiään. Ehkä teenkin sen. Nyt on muita menoja. A Socially Backward Individual | |
| Atomic Cafe 20.09.2010 17:03:47 (muokattu 20.09.2010 17:56:04) | |
Borlag: Vaikka rock onkin edelleen valtavirtamusiikkia, sanoisin että se perinteinen rock on sitä lähinnä 60 luvun nuorison voimalla. Eli kun heidän vanhemmat paheksui sitä aikoinaan, siitä on nyt tullut salonkikelpoista musakkia mitä mennään kuuntelemaan firmalipuilla samalla nuoruutta muistellen. Samaan aikaan nämä rockin uudemmat muodot pysyvät valtavirrassa enemän nuorison keskuudessa. Pikkuhiljaa näyttää myös siltä että metalli on myös saamassa yleistä hyväksyntää kun ministerit, presidentit ja jopa tarhaikäiset muksut käyvät näissä konserteissa. Listoille tai isoille areenoille pääsee vain jos pystyy herättämään vanhojen pierujen nostalgiakaipuun, tämä ihan siitä riippumatta onko esiintyjä uusi vai vanha nimi. Muutoksen tuulet jäävät autotalleihin pyörimään ja aikansa pyörittyään katoavat kun pieru saharaan. Väittäisin kyllä että on se rock elinvoimaisempaa, esimerkkeinä nämä areenoita kiertävät legendat joilla useiden vuosikymmenten urat, ja samalla myös rockia uudistaneet sukupolvet Radioheadin, Musen ja muiden vastaavien toimesta. Minun mielestä juuri tämä asia kertoo enemmän kun mikään muu sen että rock on kuollut. Isoilla areenoilla pyörii vain pystyyn kuolleita legendoja ja muita vanhoja pieruja jotka tekivät jotain uutta ja mullistavaa joskus kauan sitten kun ilta oli vielä nuori. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa että minä puhun rockin kuolemasta vain symbolisella tasolla. Oletan että siinä vaiheessa kun nämä vanhat pierut ja liikemiehet poistuvat listoilta ja isoilta areenoilta eikä niiden tilalle tule mitään, niin metallia lukuunottamatta rock katoaa maailmankartalta ja muuttuu pieniksi pisteiksi joissa tapahtuu jotain uutta ja mielenkiintoista. Rock on kuollut, eläköön rock. Dr. Rock http://www.youtube.com/watch?v=2am9jCq2eNc&feature=related | |
| Borlag 20.09.2010 17:08:58 | |
velipesonen: Rockin kuoleman kieltäjien argumentaatio on jatkuvasti tyyppiä "kaikki mitä joku on joskus keksinyt sanoa on totta jos minä päätän niin". Totta kai rock on sosiologien ja musiikkitieteilijöiden tutkimuskohde, koska se on osa heidän luomaansa luokittelua. En ole sosiologi enkä minkäänlainen tieteilijä. Pointti onkin siinä, että siinä lasipurkissa, johon tieteilijä laboratoriossaan liimaa paperilapun jossa lukee Rock, ei ole enää mitään. Kuoret on, sisältö puuttuu. Vähennäs nyt niiden sienien popsimista. Nykyinen rock on siis kuoreltaan jotain, mitä sovinnaisuuden tähden nimitetään rockiksi. On epäsovinnaista nähdä, että keisarin vaatteiden sisällä ei ole ketään. Tämä on vain sinun mielipide. Aivan kuten viestisi lopussa sanot, sinä et usko rockin alalajeihin, jolloin on käytännössä mahdotonta keskustella asiasta kanssasi. Olet kuin pikkulapsi joka väkisin inttää vastaan kaikesta vain jotta pääsee inttämään. Harhakuvitelma elävästä rockista palvelee tietenkin myös meitä muinaistutkijoita, jotka olemme viehättyneet johonkin kuolleeseen. (Nytkin tulee taas Live at Leeds uutena laitoksena, jossa on tällä kertaa kuusi levyä.) Meidänkin on luotava itsellemme mielikuva rockista jonain muuna kuin kuolleena, se on psykologisesti välttämätöntä. Jaahas, tulihan se sieltä. Sinä olet siis se "muinaistutkija" joille se mainitsemasi kuvitteellinen purkki on tyhjä, saipahan tällekin selityksen... Jos sinun on luotava itsellesi mielikuva jostakin, se ei tarkoita sitä että muiden tulisi näin tehdä. Ehkä muut vain sattuvat pitämään rock musiikista, oli se sitten sitä alkuperäistä 50-60 luvun kamaa, tai uudempaa ja hui kauhistus, ehkä jopa sellaista haarautunutta alagenreä mitä rockista on tullut. Ehkä monille rock on vain termi jota käytetään suunnilleen kuvaamaan miltä jokin kuulostaa (kuten kaikki muutkin genret), eikä uskonto niin kuin se näyttää joillekin olevan. Minäkin siis pidän rockista koska se on minulle psykologisesti välttämätöntä. Järkevämpi ihminen sanoisi että mitä sinä menneiden perään haikailet, mutta en voi muuta, olen siinä määrin tyhmä. Se on kiva. Minä pidän rockista koska minä nyt satun pitämään siitä. Se ei ole minulle välttämätöntä lainkaan, pidänhän minä helvetin paljon monista muistakin musiikkityyleistä. Olenkohan minäkin tyhmä? Jos myyntimies ja professori väittävät rockin olevan elossa, he tekevät niin koska se on heidän alansa ja toimeentulonsa kannalta välttämätöntä. Olisiko musiikkitiedettä mahdollista tehdä kokonaan uudesta lähtökohdasta, jossa olemassaolo edeltää luokittelua eikä päin vastoin? Jos myyntimies ja professori noin väittävät, minua, aivan kuten ketä tahansa tavallista musiikinkuuntelijaa, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ainoa millä on merkitystä on se onko se kyseinen musiikki hyvää vai huonoa. Viimeksi kun kuuntelin, niin hyvää rockia on tehty 50 luvulta lähtien ja tehdään tänä päivänäkin. Mutta arvaas mitä, huonoa rockia on myös tehty 50 luvulta lähtien, ja katos perkele, niin muuten tehdään vieläkin. Tuohon ei tiedettä tarvita. Jospa Wikipediakin kirjoittaisi rockista aikanaan eläneenä kulttuurimuotona, jolla oli monta ilmenemismuotoa, sen sijaan että se nykyään haukotuttaa meidät kertomalla "rockin jakatumisesta aina uusiin alalajeihin". Sorry vaan, minä en usko rockin jakautumiseen alalajeihin yhtään, en pennin vertaa, minulle se on humpuukia ja valetta. Se ettet sinä usko ei kerro meille yhtikäs mitään muuta kuin sen ettet ole kykenevä keskustelemaan tästä aiheesta. Jos mielestäsi rock ei ole haarautunut mihinkään, niin miksikäs sinä kutsuisit Led Zeppeliniä ja Deep Purplea, Hurriganesia ja Melrosea, ZZ Toppia ja Lynyrd Skynyrdiä... Yksikään noista ei kuulosta siltä 50-60 luvun rokilta, silti kaikki ovat sitä itseään. | |
| Borlag 20.09.2010 17:22:24 | |
Atomic Cafe: Listoille tai isoille areenoille pääsee vain jos pystyy herättämään vanhojen pierujen nostalgiakaipuun, tämä ihan siitä riippumatta onko esiintyjä uusi vai vanha nimi. Muutoksen tuulet jäävät autotalleihin pyörimään ja aikansa pyörittyään katoavat kun pieru saharaan. Melkeinpä juu. Tosin edelleen olen sitä mieltä että nämä menevät enemmän sukupolvien mukaan. Se 50-60 luvun nuoriso alkaa pikkuhiljaa katoamaan keikkapaikoilta näiden vanhimpien artistien jäätyä eläkkeelle, 70 luvun nuoriso rokkaa vielä kymmenisen vuotta ainakin dinosaurusten mukana, 80 luvun nuoriso jatkaa myös aika pitkälti samaa linjaa ainoana muutoksena metallin mukaantulo kuvioihin yhä enemmän, 90 ja 2000 luvun nuoriso taas seuraa näitä uudempia rock bändejä kuten juuri mainitsemani Radiohead ja Muse, kuin myös QOTSAn ja Foo Fightersin tyyppisten bändien parissa. Kaikki nuo täyttävät areenoita maailmalla, joten ei se pelkästään dinojen hommaa ole. Minun mielestä juuri tämä asia kertoo enemmän kun mikään muu sen että rock on kuollut. Isoilla areenoilla pyörii vain legendoja ja muita vanhoja pieruja jotka tekivät jotain uutta ja mullistavaa joskus kauan sitten kun ilta oli vielä nuori. Katso ylempi vastaus Tässä yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa että minä puhun rockin kuolemasta vain symbolisella tasolla. Oletan että siinä vaiheessa kun nämä vanhat pierut ja liikemiehet poistuvat listoilta ja isoilta areenoilta eikä niiden tilalle tule mitään, niin metallia lukuunottamatta rock katoaa maailmankartalta ja muuttuu pieniksi pisteiksi joissa tapahtuu jotain uutta ja mielenkiintoista. Rock on kuollut, eläköön rock. Rock siinä mielessä kuin se oli 50-60 luvulla on melkeinpä tätä juu. Mutta rock yleisesti ottaen ei ole, ja koska edelleen tulee uudenlaista musiikkia joka lokeroidaan rockin alagenreiksi, sanoisin ettei se ole kuolemassa vielä aikoihin. | |
| nirzin 20.09.2010 17:26:09 | |
velipesonen: En ole sanonut rockin olleen eräs musiikkityyli joka kuoli vuonna 1986. Olen sanonut, että rock nimenomaan ei ole jokin tyyli tai joukko tyylejä. Ja olenpas määritellyt rockin, koska olen moneen otteeseen todennut sen olleen elävän olennon kaltainen kulttuurimuoto. Jos siis haluat minun vielä syvällisemmin määrittelevän rockin, se on hiukkasen sama kuin pyytäisit minua kertomaan, mikä Jesse Jame oikeasti oli miehiään. Ehkä teenkin sen. Nyt on muita menoja. Okei, korjataan. Implisiittisesti olet määritellyt rockin näin: "Rock = elävän olennon kaltainen kulttuurimuoto, joka kuoli vuonna 1986." Tästäkin lähtökohdasta olet tietysti oikeassa, kun väität että rock on kuollut. Ja keskustelussa on päästy juuri niin pitkälle kuin tuollaisesta lähtökohdasta voi olettaakin päästävän. | |
| Atomic Cafe 20.09.2010 17:32:14 (muokattu 20.09.2010 17:55:31) | |
Borlag: 90 ja 2000 luvun nuoriso taas seuraa näitä uudempia rock bändejä kuten juuri mainitsemani Radiohead ja Muse Tässä suhteessa meillä on hieman eri käsitys siitä mitä tarkoittaa uusi ja vanha. Minusta nuo ovat jo vanhoja pieruja jotka tekivät mielenkiintoisimmat juttunsa joskus kauan sitten. Varmasti ne vaikuttavat nykymusiikkiin paljonkin mutta niin vaikuttaa myös Chuck Berry. Muilta osin olemme aika paljon samoilla linjoilla. R.A.M.O.N.E.S http://www.youtube.com/watch?v=ponhgg5MnfM&feature=related | |
| Borlag 20.09.2010 17:34:20 (muokattu 20.09.2010 17:35:06) | |
Atomic Cafe: Tässä suhteessa meillä on hieman eri käsitys siitä mitä tarkoittaa uusi ja vanha. Minusta nuo ovat jo vanhoja pieruja jotka tekivät mielenkiintoisimmat juttunsa jo kauan sitten. Varmasti ne vaikuttavat nykymusiikkiin paljonkin mutta niin vaikuttaa myös Chuck Berry. Muilta osin olemme aika paljon samoilla linjoilla. Luultavasti. Itsehän pidän kaikkea 90 luvulla ja sen jälkeen tullutta uutena. Vaikea ajatella jotain 90 luvun alun levyä melkein 20 vuotiaana plattana esimerkiksi. | |
| Musta Arkipyhä 20.09.2010 17:37:38 | |
velipesonen: Rockin kuoleman kieltäjien argumentaatio on jatkuvasti tyyppiä "kaikki mitä joku on joskus keksinyt sanoa on totta jos minä päätän niin". Eipäs ole.Tälle ei sim.tästä ketjusta tahdo löytyä mitään perusteita. Nykyinen rock on siis kuoreltaan jotain, mitä sovinnaisuuden tähden nimitetään rockiksi. Ei ole.Sitä nimitetään musiikin mukaan. Harhakuvitelma elävästä rockista Ei se ole harhakuva.Päinvastoin: Rockin elossaoloa voi perustella faktoilla jotka ovat kaikkien tarkistettavissa. Sen sijaan rockin kuolemaa ei voi. Sorry vaan, minä en usko rockin jakautumiseen alalajeihin yhtään, en pennin vertaa, minulle se on humpuukia ja valetta. Eihän kukaan pakota faktoja uskomaankaan.Voit aivan rauhassa uskoa maan olevan litteä,keijukaisiin tai joulupukkiin. Muista kuitenkin ,että kyse on uskosta - ei faktasta. "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
 Wradlin20.09.2010 17:38:26 (muokattu 20.09.2010 17:39:58) | |
velipesonen: En ole sanonut rockin olleen eräs musiikkityyli joka kuoli vuonna 1986. velipesonen: Minun nähdäkseni rock on kuollut. (...lyhennetty...) Rockin kuolinhetki eli elinvoiman kadottamisen hetki osuu vuoteen 1986. Se tarkoittaa lyhyesti että punk yritti pelastaa rockin mutta taitamattomuuttaan epäonnistui. Punkin jälkeinen uudistusliike jäi laimeaksi ja lähes olemattomaksi. Grunge ei ollut enää rockia. Eivätkä myöskään pääasiassa Britanniasta ponnistaneet indiebändit jotka luottivat surinavalleihin ja kaikuun. Elinvoima oli mennyttä eikä se ole toistaiseksi takaisin tullut. Tämä on hieman hämmentävää. Kannattanee puhua vähän selkeämmin, ei me tavalliset kansalaiset ymmärretä näin hienoa tekstiä. Ei mulla muuta. Ainiin, mitäs jos ne rockin uudistajat ja nykysoittajat ovatkin tälläkin hetkellä vaikkapa baarissa, katuojassa, tarkkailuluokalla, treenikämpällä, soittamassa tai tekemässä jotain muuta mukavaa? Entäpä jos ne henkilöt eivät kirjoittelekkaan muusikoiden.netin yhteen-nimeltä-mainitsemattomaan-ketjuun-Rock, pop, alternative -alueella viittä viestiä päivässä? Hmm... Tässä muuten pari _rock_kappaletta viime vuosilta: http://www.youtube.com/watch?v=qQBtVQ0TxWA http://www.youtube.com/watch?v=6F8guNGt-IU&ob=av2e http://www.youtube.com/watch?v=JL3gIO624X8 http://www.youtube.com/watch?v=IcN93sj17DU (Okei, tämä bändi on/oli täynnä ns. vanhoja pieruja mutta silti, 2000 -luvulla perustettu kokoonpano) Kovasti kuulostavat rockilta, vaikka esim. The Answer ei ole millään muotoa oma suosikkini. E: Nyt kun miettii niin en oikein tiedä miksi puolustelen rockia, kaikki omat suosikit kun kuitenkin ovat 70-80 -luvuilta (toki tulee kuunneltua sekä vanhempaa että uudempaa) ja sen jälkeen onkin vähän hiljaisempaa... #81980 | |
| Atomic Cafe 20.09.2010 17:39:25 (muokattu 20.09.2010 18:01:14) | |
Borlag: Luultavasti. Itsehän pidän kaikkea 90 luvulla ja sen jälkeen tullutta uutena. Vaikea ajatella jotain 90 luvun alun levyä melkein 20 vuotiaana plattana esimerkiksi. Tästä ja monesta muustakin asiasta voisi helposti päätellä että tässä keskustelussa eivät ole vastakkain uusi ja vanha, vaan vanha ja vielä vanhempi. Ts. rockin kuolemasta ja kuolemattomuudesta ottavat mittaa toisistaan 1970-90 lukujen nuoret. Shoot You In The Back http://www.youtube.com/watch?v=mGAvG3mcYA0&feature=related | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)