Kitarat: soittaminen ›

Tonski: Ihanhan tuo meni niinkun kuuluukin! Mun mielestä ehkä hienoimpia kohtia Symphony X:n sooloista on ko. biisin ennen tappingia tuleva soolo, siinä on jotain loistavuutta.
 
Kiitoss! Pitää kahtoo jos ottas ja tiluttelis koko biisin tuommosena videocoverina. Pitää vaan opetella käytännössä koko biisi uudelleen, minähän joskus muinoin tein tuosta jo coverin, mutta piru kun muista enää mitään noista lickeistä! :D
 
Edit-
Löysinpäs!
http://www.esnips.com/doc/586a092c- … bac-4395-92bf-030142fd98d3/boooommm
 
EDITSZ>ZX-
Josta tulikin mieleen, voisi tehdä tuon coverinkin uudestaan, tällä kertaa med aito basso ja meikän omat soundit! Hohoho

Kai tänne voi tän pistää vaikka lähinnä nettikameraa testasinkin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5SIsLmgQCa0
 
Äänenlaatu on osittain äänikortin/mikin vika ja osittain omaa laiskuutta ruveta säätämään. Bendien kömpelyys taas johtuu siitä että en lämmitellyt tai mitään ja hermostun jostain syystä samantien kun REC-nappi painuu pohjaan. Mutta on tossa kai jotain. :)

http://www.youtube.com/watch?v=5wNZMTaPSUc
 
Ehkä tää vielä menee tilu-kategoriaan. Soitin kaikki osaamani jazz-likit yhteen There will never be another you-chorukseen.

UnBrain: http://www.youtube.com/watch?v=5wNZMTaPSUc
 
Ehkä tää vielä menee tilu-kategoriaan. Soitin kaikki osaamani jazz-likit yhteen There will never be another you-chorukseen.
 
Hienoa tiputtelua, hyvin valitut likit hyvin soitettuna. Mitä plekua muuten käytät? Tuli tääkin Lonestarin läpi vai?

Ihan perus musta Jazz III. Suoraan juu Lonestariin ilman mitään purkkeja, vola tosin erittäin pienellä joten ei ehkä anna ihan oikeaa vaikutelmaa tuosta laitteesta tuo video.

Jatkaa hieman offtopicia, mutta onko porukka kokeillut Eric Johnsonin Jazz III signatureplekua? Itse tilasin tuossa puolisen vuotta sitten ensimmäisen satsin Thomannilta, enkä ole katunut. Plektra tuntuisi olevan aavistuksen perusmallia isompi ja antaa komppeihin mukavasti lisää "jyystöä", mitä mielestäni perusjazzilla on vaikea saada. Tiluplektrana mahtava, mutta komppeja soittaessa ei niinkään käytännöllinen (perus), kun taas Eric Johnsonin signature tuntuisi olevan molempiin käypä vaihtoehto. Noh, 36 kappaletta lisää tulossa :)
 
tässä linkkiä tuotteeseen:
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_eric_johnson_picks_jazz_iii.htm
 
edit. ennen vaihtoa perusplektrana itselläni on ollut 90% ajasta punainen Jazz III

Mitähän eroa tuolla on tähän Jazz III XL:ään?
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_jazz_plektren_iii_xl_rot6p.htm
 
Kun tuossakin on siis isompi pinta-ala kuin normijatsissa, hyvin selkeästikin. Voisi joskus ottaa kuvan missä on normijatsi ja tuo vierekkäin, nyt ei ole normijatseja käsillä tässä. Itse käyttänyt jo pitkään tuota, tosin mustana:
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_plektren_jazz_iii_xl_schwarz_6.htm
 
Väri oli joku materiaaliero? Normaalilla jatsilla en osaa soittaa, liian pieni.

UnBrain: http://www.youtube.com/watch?v=5wNZMTaPSUc
 
Ehkä tää vielä menee tilu-kategoriaan. Soitin kaikki osaamani jazz-likit yhteen There will never be another you-chorukseen.
 
Sullahan oli hyvä tatsi tossa. Thumbs up.

sympxgtr: Jatkaa hieman offtopicia, mutta onko porukka kokeillut Eric Johnsonin Jazz III signatureplekua? Itse tilasin tuossa puolisen vuotta sitten ensimmäisen satsin Thomannilta, enkä ole katunut. Plektra tuntuisi olevan aavistuksen perusmallia isompi ja antaa komppeihin mukavasti lisää "jyystöä", mitä mielestäni perusjazzilla on vaikea saada. Tiluplektrana mahtava, mutta komppeja soittaessa ei niinkään käytännöllinen (perus), kun taas Eric Johnsonin signature tuntuisi olevan molempiin käypä vaihtoehto. Noh, 36 kappaletta lisää tulossa :)
 
tässä linkkiä tuotteeseen:
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_eric_johnson_picks_jazz_iii.htm
 
edit. ennen vaihtoa perusplektrana itselläni on ollut 90% ajasta punainen Jazz III
 
Millainen akustinen soundi tuosta lähtee verrattuna perus kolmoseen, tumppu vai napsu? Paras on mielestäni Jazz II:ssa, mutta hemmetti kun se on niin pieni.

aalataur: Mitähän eroa tuolla on tähän Jazz III XL:ään?
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_jazz_plektren_iii_xl_rot6p.htm
 
Kun tuossakin on siis isompi pinta-ala kuin normijatsissa, hyvin selkeästikin. Voisi joskus ottaa kuvan missä on normijatsi ja tuo vierekkäin, nyt ei ole normijatseja käsillä tässä. Itse käyttänyt jo pitkään tuota, tosin mustana:
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_plektren_jazz_iii_xl_schwarz_6.htm
 
Väri oli joku materiaaliero? Normaalilla jatsilla en osaa soittaa, liian pieni.
 
Tuli mieleen koska itse ostin kokeilumielessä mustan, sekä punaisen.
Kumpaakin kokeiltuani päätin ottaa selvää onko väreillä tosiaan jotain muuta virkaa kuin vain se olennainen, niin löysin arvostelun kautta seuraavaa:
 
The difference in the material as far as playing is that the Black Stiffo Nylon material is just a tad easier to grip, but the Red Nylon material gives you a bit of a brighter tone. I would use the black variations for rhythm and the red variations for leads.
 
Tämän luettuani testasin välittömästi uudestaan, samalla kuunnellen jospa huomaisin saman eron. Myönnettäköön, että mikäli tuota en olisi lukenut, olisi ero näiden kahden välillä mitä luultavammin jäänyt noteeraamatta.

sympxgtr: Jatkaa hieman offtopicia, mutta onko porukka kokeillut Eric Johnsonin Jazz III signatureplekua?
 
Hyviä ovat! Pysyy näpeissäkin paremmin kuin perus JazzIII:set.

sympxgtr: Tässäpä kuva kaikista kolmesta...
 
Tämähän selvensi. Kyllä tuossa ehkä pieni ero on silmin nähden koossa, vai kuvittelenko vaan. Siis Erkki Jönssonissa. Varmasti aivan tottumusjuttu, siirryin aikanaan Gator Gripistä jatsiin, ja GG:han on semmonen leipälapio. Siitä siirtymä pieneen jatsiin oli oudompi, XL oli lähempänä Gatoria ja sille tielle jäin.
 
Täytyypäs ostaa noita punasia XL:iä kokeeksi, jos niissä on kerta erilainen tone. Guthrie soitteli punasella jatsilla muistaakseni..

http://www.youtube.com/watch?v=Ym3MHpu0MmQ
 
Älyttömän hyvä improvisoimaan! Miten nää jampat oikeen.. en käsitä. Mitähän ne miettii tollasta vamppia lähestyttäessä ees:D

Tonski: http://www.youtube.com/watch?v=Ym3MHpu0MmQ
 
Älyttömän hyvä improvisoimaan! Miten nää jampat oikeen.. en käsitä. Mitähän ne miettii tollasta vamppia lähestyttäessä ees:D
 
Ei tommosen improvisoinnin perusidea oo mitenkään kauhean ihmeellinen. Se sointukierto pitää saada päähän vaan samalla tavalla kuin joku iisimpi sointukierto, vaiks joku Am-F-G, niin että pää rupeaa tuottamaan siihen järkeviä melodioita. Ajatusleikki, toi em. on helppo sointukierto. Mitäs jos vaikka vaihtaa yhden äänen yhdestä soinnusta? Am-Fm-G? Ei pitäis olla kauheen hankala edelleenkään. Mitäs jos vaihtaa yhden äänen lisää? Am6-Fm-G. Aika lähellä ollaan edelleen. Mitäs jos vaihtaa kaks ääntä lisää? Am6-Fmmaj7-Eb/G?. Jne. Iisistä sointukierrosta ei oo kauheen pitkä matka hankalampiin.

Lähde testaamaan vaikka sillee, että soitat jonkun yksinkertaisen, parin-kolmen äänen melodisen idean ton Youtube-videossa esiintyneen sointuvampin päälle ja siirrät sen jokaiseen yksittäiseen sointuun funktionaalsesti samalla tavalla. Perusidealtaan vaikka niin että soitat pelkän bassosävelen aluksi jokaiseen sointuun. Sitten terssisävelen jokaiseen sointuun, sitten kvintin jne. Sen jälkeen äänenkuljetus kuntoon, eli yksi ääni per sointu, liikkuu aina lähimpään seuraavan soinnun säveleen. Sen jälkeen koita liikkua mihin tahansa haluamaasi sointusäveleen. Tällee sointuvamppi tulee tutuks ja korva alkaa kuulla mihin kaikki äänet liikkuu, harmonia muuttuu selkeäksi.
Vaikka tämmönen tuntuu teknisesti älyttömän typerältä, kun haluais soittaa 100 ääntä per tahti, tekninen haaste piilee siinä, että miten saa sen yhden äänen per tahti kuulostamaan oikeasti hyvältä? Hyvä atakki (ja minkälainen atakki?), hyvä time, hyvä vibrato (tai ei vibratoa) ja niin edelleen. Meistä jokainen soittaa kuitenkin loppujen lopuks aika usein pilityksenkin keskellä yksittäisiä pitkiä ääniä, ja on soittaja nyt teknisesti aika paska, jos se ei pysty soittamaan hitaasti niin ettei se kuulosta ihan kilinvitulta. Kun pääsee sisään siihen yhden äänen soittamiseen, tommosen treenaamiseen voi käyttää aikaa vaikka kuinka paljon.
 
Sen jälkeen jatkaa samaa treeni-ideaa, mutta soittaa kaks tai kolme ääntä per sointu. Sit käännökset ja sen jälkeen äänenkuljetuksellisesti järkevästi, eli mahdollisimman pieniä harmonisia liikkeitä. Sitten voi lopulta samalla idealla edetä aina johonkin 32-osiin asti. Esimerkkiä:
 
Jos soitat ekaan sointuun Eb-G-Bb -äänet, seuraavaan soitat Db-Gb-Ab, seuraavaan F#-A#-C# jne. Kun tää alkaa sujua, tee sama seuraavalla käännöksellä, jne. Sen jälkeen koita tehdä samoilla äänillä kiinnostavampaa linjaa, tapahtuisi lähtökohtaisesti rytmisellä muuntelulla, oktaavisiirroilla yms. Kun saat jotain järkevää aikaan, musiikkia eikä pelkkää teknistä improvisointia, siirry soittamaan samaa ideaa, mutta niin että saat valita mitä käännöksiä vaan, silloin melodiset linjat istuu äänenkuljetuksen kautta paremmin sointuihin. Sitten taas rytmistä muuntelua, vapaata musisointia muuten kuin äänten osalta. Sitten, lisää esmes 9 tai 11 arpeggioidean väliin, taas kuhunkin sointuun sopivasti. Käy käännöksiä läpi, valitse ne mitkä sopii sormiin järkevimmin. Pyörittele arpeggioita ympäri. Keksi melodisesti kiinnostavia ideoita. Lisää 9 tai 11 -sävelien väliin välissä olevat sekuntisävelet. Pölli tai keksi johonkin sointuun sopiva hyvänkuuloinen melodinen fraasi, ja opettele improvisoimaan niin, että voit halutessasi niitata fraasin johonkin väliin improvisoinnin keskellä. Etsi selkeitä patterneja, opettele samalla idealla pyörittämään niitä kierron läpi. Se alkaa jo oikeesti olla aika haastavaa niin aivoille kuin sormillekin, kun koittaa vetää puhtaita kiertoja edes jotain kahdeksasosia, niin ettei linja katkee, saundillinen kvaliteetti pysyy koko ajan korkeella, pystyy jotenkin fraaseeraamaan ja lopulta pääsee vielä ulos patternin rupsuttamisesta taas helpompaan improvisointiin.
 
Tän kaiken idea on saada kontrolli siihen improvisointiin, ettei se missään vaiheessa mee semmoseksi "sormet vie, aivot miettii makkaraa" -tyyppiseksi paskanjauhamiseksi (vertaa puhumiseen ajatusleikkinä). Tässäpä Greg Howe puhuu samasta asiasta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FEcKlKyYz08

Hyvä postaus John Titorilta, plussan heitin. Tällä kertaa jopa ymmärsin mistä puhuttiin niin voi koittaa ottaa omaan käyttöön näitä vinkkejä. Btw. Olisi kiva kuulla jotain vinkkiä miten lähestyä jotain riffittely-pohjaista taustaa , joka ei noudata ihan perinteistä sointukiertoa esmes viimeisin raskaan musan sooloskaba 31. Siis miten saada hyvänkuuloista melodiaa päälle moiseen.

John Titor: Ei tommosen improvisoinnin perusidea oo mitenkään kauhean ihmeellinen. Se sointukierto pitää saada päähän vaan samalla tavalla kuin joku iisimpi sointukierto, vaiks joku Am-F-G, niin että pää rupeaa tuottamaan siihen järkeviä melodioita. Ajatusleikki, toi em. on helppo sointukierto. Mitäs jos vaikka vaihtaa yhden äänen yhdestä soinnusta? Am-Fm-G? Ei pitäis olla kauheen hankala edelleenkään. Mitäs jos vaihtaa yhden äänen lisää? Am6-Fm-G. Aika lähellä ollaan edelleen. Mitäs jos vaihtaa kaks ääntä lisää? Am6-Fmmaj7-Eb/G?. Jne. Iisistä sointukierrosta ei oo kauheen pitkä matka hankalampiin.

Lähde testaamaan vaikka sillee, että soitat jonkun yksinkertaisen, parin-kolmen äänen melodisen idean ton Youtube-videossa esiintyneen sointuvampin päälle ja siirrät sen jokaiseen yksittäiseen sointuun funktionaalsesti samalla tavalla. Perusidealtaan vaikka niin että soitat pelkän bassosävelen aluksi jokaiseen sointuun. Sitten terssisävelen jokaiseen sointuun, sitten kvintin jne. Sen jälkeen äänenkuljetus kuntoon, eli yksi ääni per sointu, liikkuu aina lähimpään seuraavan soinnun säveleen. Sen jälkeen koita liikkua mihin tahansa haluamaasi sointusäveleen. Tällee sointuvamppi tulee tutuks ja korva alkaa kuulla mihin kaikki äänet liikkuu, harmonia muuttuu selkeäksi.
Vaikka tämmönen tuntuu teknisesti älyttömän typerältä, kun haluais soittaa 100 ääntä per tahti, tekninen haaste piilee siinä, että miten saa sen yhden äänen per tahti kuulostamaan oikeasti hyvältä? Hyvä atakki (ja minkälainen atakki?), hyvä time, hyvä vibrato (tai ei vibratoa) ja niin edelleen. Meistä jokainen soittaa kuitenkin loppujen lopuks aika usein pilityksenkin keskellä yksittäisiä pitkiä ääniä, ja on soittaja nyt teknisesti aika paska, jos se ei pysty soittamaan hitaasti niin ettei se kuulosta ihan kilinvitulta. Kun pääsee sisään siihen yhden äänen soittamiseen, tommosen treenaamiseen voi käyttää aikaa vaikka kuinka paljon.
 
Sen jälkeen jatkaa samaa treeni-ideaa, mutta soittaa kaks tai kolme ääntä per sointu. Sit käännökset ja sen jälkeen äänenkuljetuksellisesti järkevästi, eli mahdollisimman pieniä harmonisia liikkeitä. Sitten voi lopulta samalla idealla edetä aina johonkin 32-osiin asti. Esimerkkiä:
 
Jos soitat ekaan sointuun Eb-G-Bb -äänet, seuraavaan soitat Db-Gb-Ab, seuraavaan F#-A#-C# jne. Kun tää alkaa sujua, tee sama seuraavalla käännöksellä, jne. Sen jälkeen koita tehdä samoilla äänillä kiinnostavampaa linjaa, tapahtuisi lähtökohtaisesti rytmisellä muuntelulla, oktaavisiirroilla yms. Kun saat jotain järkevää aikaan, musiikkia eikä pelkkää teknistä improvisointia, siirry soittamaan samaa ideaa, mutta niin että saat valita mitä käännöksiä vaan, silloin melodiset linjat istuu äänenkuljetuksen kautta paremmin sointuihin. Sitten taas rytmistä muuntelua, vapaata musisointia muuten kuin äänten osalta. Sitten, lisää esmes 9 tai 11 arpeggioidean väliin, taas kuhunkin sointuun sopivasti. Käy käännöksiä läpi, valitse ne mitkä sopii sormiin järkevimmin. Pyörittele arpeggioita ympäri. Keksi melodisesti kiinnostavia ideoita. Lisää 9 tai 11 -sävelien väliin välissä olevat sekuntisävelet. Pölli tai keksi johonkin sointuun sopiva hyvänkuuloinen melodinen fraasi, ja opettele improvisoimaan niin, että voit halutessasi niitata fraasin johonkin väliin improvisoinnin keskellä. Etsi selkeitä patterneja, opettele samalla idealla pyörittämään niitä kierron läpi. Se alkaa jo oikeesti olla aika haastavaa niin aivoille kuin sormillekin, kun koittaa vetää puhtaita kiertoja edes jotain kahdeksasosia, niin ettei linja katkee, saundillinen kvaliteetti pysyy koko ajan korkeella, pystyy jotenkin fraaseeraamaan ja lopulta pääsee vielä ulos patternin rupsuttamisesta taas helpompaan improvisointiin.
 
Tän kaiken idea on saada kontrolli siihen improvisointiin, ettei se missään vaiheessa mee semmoseksi "sormet vie, aivot miettii makkaraa" -tyyppiseksi paskanjauhamiseksi (vertaa puhumiseen ajatusleikkinä). Tässäpä Greg Howe puhuu samasta asiasta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FEcKlKyYz08
 
Mä arvasin tämän.. :D Plussan annoin kyllä minäkin, helvetin hyviä treeni-ideoita aiheeseen liittyen. Arvelisin että tämmösessä modaalisessa kamassa toi jamppa vetelee noissa legatojuoksutuksissa sit ihan vaan noita sointuja peilaavia moodeja? 7sus4:n päälle menee varmaan miksolyydinen terssiä vältellen(tai sit kvarttipinoa sen kvintistä alkaen).
 
Pakko sanoo, että itellä on aika paljonkin esiintyny sitä "sormet ohjaa, aivot miettii makkaraa"-improvisointia joissain sooloskabojen osanotoissakin, joten siinä mielin toi viesti on niin paikallaan, että noilla metodeilla kun soittelin tänään niin se tuntuu ainakin suht mielekkäältä tehdä. Ja jotenkin vakioituu tää, että kun joku ihmettelee jotain, niin Titorilta tulee täysin tyhjentävä tekstimuuri, mikä on tietenkin hyvä asia:D Tota Howen videota on tullu tsekkailtua ennenkin, tolla on ihan helvetin käytännönläheiseltä tuntuva tapa visualisoida improvisointia ja järjestellä noita ajatuksiaan.

http://www.youtube.com/watch?v=dT7P8Dgd-Us
 
Scar Symmetryn The Illusionist-rallin sooloa yrittelin.

Tiitortuutorille plussaa.

Burn: http://www.youtube.com/watch?v=dT7P8Dgd-Us
 
Scar Symmetryn The Illusionist-rallin sooloa yrittelin.
 
Sehän oli komea! Vähän epävireistä kitaraa ja bendiä havaittavissa mutta itse suoritus oli loistava. Symmetryllä on monta hyvää sooloa vaikkei niistä ihan tiluimmat petterit mitään kiksejä saakkaan.