| Aihe: Kitaroiden/vahvistimien määrä, lähipiirin suhtautuminen. | |
|---|
 terolt
19.09.2010 23:24:57 (muokattu 19.09.2010 23:27:41) | |
|
Rakastan kitaroita, sehän on selvä. Jos rahaa olisi, niitä pursuaisi ulos ovista ikkunoista. Mutta kun ei, köyhä perheellinen mies elättää opintotuella myös lapset ja vaimon.
Kitaroita on tullut ja mennyt, mutta harvemmin minun on tarvinnut suuria määriä laittaa välirahaa mukaan, sen verran useasti on toisen osapuolen kanssa oltu samalla aaltopituudella. Mutta jos on uutta lankkua meinnut hankkia, siitä ollaan väännetty vaimon kanssa pitkään ja hartaasti, mikä on varsin luonnollista tässä taloustilanteessa ja kun tuota jälkikasvuakin on siunaantunut.
Nuorempana luonnollisesti kamoja oli paljon enemmän kuin nykyään ja suurelta osin niistä on pitänyt luopua ihan vain siitä syystä, että on pitänyt saada rahaa syöttötuoleihin ym. Tällä hetkellä minulla on seinällä ainoastaan Gibsin les paul Classic ja vahvarina Kochin Powertone kakkonen ja Framuksen Cobra 412. Ja se riittää vallan hienosti, mutta varakitaraa keikalle tarvii vielä mettästää. Eli vain yksi kitara ja halfstack.
Surffailen aina silloin tällöin muiden käyttäjien sivuilla ja uteliaana tsekkailen kamalistoja. Todella monella tuntuu olevan pitkä lista huippukitaroita ja vahvistimia, siis varmaan kymmenen lankkua ja pari halfstackia ja yksikään niistä ei ole alle 1,5kiloeuroa. On ESPiä, Geetä, PRSää ja pari superstratoa. Sitten alan hieman tutkailla omaa tilannettani. Vihreä kateus ei todellakaan iske, mutta mietin vain miten muut elävät, kuka missäkin elämäntilanteessa, missä muusikot käyvät töissä ja miten toisten mahdolliset vaimot ja tyttöystävät suhtautuvat kuitenkin monesti todella kalliiden kamojen hankintaan.
Olisi kiva lukea mistä porukka joutuu ehkä luopumaan hankkiessaan unelmiensa kamoja ja miten perheenjäsenet kokevat GAS:in ja kalliit vempeleet. Ja onko GAS ainut syy miksi niitä kitaroita ja äänilähteitä pitää olla niin helvetin paljon? =) Nuorempana 4 sähkistä oli mulla minimi, nyt 2 on ihan tarpeeksi. Miten te perustelette sen tusinan? =)
-Tero
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti.
http://myspace.com/terokurkimaki | |
Säännöllisesti töissä käyvänä rahaa on helpompi hieman säästää mikäli armoton pakkomielle johonkin kitaraan syntyy. Eikä siis välttämättä tarvitse mistään luopuakaan. Mutta hyvänä sääntönä olen pitänyt max.2 kahta kitaraa, koska en näe mitään pointtia, että mitä tällainen harrastelija kolmella tekisi (nyt tosin on kolme, mutta yksi on lähtökuopissa).
Se tuli huomattua, että kun tarpeeksi kauan vaihteli kitaraa, niin lopulta tarttui sitten juuri se itselle sopiva yksilö, josta ei helpolla luopuisi. Melko monta vaihtokauppaa tämä kyllä vaati :) | |
Itse olen nyt pitänyt välivuoden. Opiskelija siis, tosin nyt vain osa-aikaopiskelija, sillä alanvaihto on (toivottavasti) edessä ensi vuonna. Töissä nyt on siis oltu vuoden alusta asti, ja sitä ennen on kesätienesteillä, opintotuilla ja iltatöillä maksettu.
Tällä hetkellä oikeastaan on pelkkää huipputavaraa, koska en koe mielekkääksi enää muuhun sotkeutua. Kaikki on ihan omilla ansaituilla rahoilla ostettu, vaikka ikää on vasta 21 vuotta. No okei.. Kyllä tuo nykyinen exä lainasi rahat Jacksoniin, mutta se on jo maksettu hetki sitten. Elikkä tuo naishenkilö jonka kanssa tuli tovi vietettyä oli ihan positiivisella mielellän liikkeellä, vaikka vajaa kymppi onkin kamoissa kiinni tällä hetkellä.
Itse olen nuo muutaman vuoden sisällä hankkinut, ja oppinut kärsivälliseksi. Punnitsen vaihtoehtoja, enkä osta mitään ylihintaan, vaikka kuinka GAS:ittaisi. Lisäksi baarireissut kun on jättänyt vähemmälle, ja katsonut vähän mitä ostoskärryihin kaupassa lykkää, saa aika isoa säästöä jo ihan kuukausitasolla. Sen verran vielä teroitan, että 18 vuotiaana muutin vuokrakämppään, joten ihan ei pysty kaikkea laittaa musakamoihin. Autoa on varaa ajaa.. Isukki on ostanut kyllä auton, mutta kaikki käyttökulut on omalla kontolla.
Telecaster on kaunis kuin Johanna Tukiainen. http://www.youtube.com/watch?v=VmZ35VCV978 | |
Itse olen 80-luvun loppupuolen lapsosia ja oikeastaan kaikki kitarakamat on viimeisen 4-5v ajalta on pitänyt maksaa itse. Ensimmäiset sähkiskamat oli tottakai kotiväen maksamia, mutta kaikki nykyinen on rahoitettu kesätöillä ja opintolainoilla.
Itse asiassa mua hirvittää, kuinka paljon tappiota oon viimeisen vajaan 2v aikana tehnyt vahvistinkokeiluillani. On ollut kiire ostaa äkkiä jotain eikä oo kunnolla ollut edes tietoa, mitä oli hakusessa. Tuo Mark IV combo oli ensimmäinen vahvari josta ei tehnyt mieli luopua, mutta kovassa rahapulassa oli pakko. Tällä hetkellä koitan tehdä hommia yrittäjänä(web, print) opiskelujen ohella ja säästän rahaa kunnon vahvariin.
Kitaroita mulla ei koskaan oo ollu kahta enempää, ainut peruste uusien hankkimiseen nykyään on selvästi erilainen soundi/ominaisuudet. Esim. kaipaisin jotain kiinteätallaista kitaraa eri vireiden välillä hyppimiseen ja floikkakitaraa kunnon tilumeininkiin. Kuitenkaan tarve ei ole niin suuri, että olisi "pakko" hankkia.
Tuleva vaimo on aika hyvin prepattu ja uskon että hän tietää mitä on tulossa. Uusien kamojen hankinta on hyväksyttävää, jos niille on edes jotain perusteluita. Me itse asiassa yritetään aina kritisoida ja kyseenalaistaa toistemme isoja hankintoja, jos ne kestää kritiikin, niin sitten voi hankkia. Tämä ei tietenkään koske ihan jokaista 30e pedaalia kuitenkaan... Oon tässä miettiny vaan, että osaakohan sitä luoda itsellensä tarpeen ja kasata siihen ympärille myös hyvät perustelut? ;) Joka tapauksessa, ihan kaikkia rahoja ei tuu kyllä kamoihin käytettyä ja hyvä niin.
Kyllä se siitä. | |
Vladi: Oon tässä miettiny vaan, että osaakohan sitä luoda itsellensä tarpeen ja kasata siihen ympärille myös hyvät perustelut?
Kyllä me sua jeesataan jos tarvii, kysyt vaan. | |
kimurantti1: Kyllä me sua jeesataan jos tarvii, kysyt vaan.
Kiitos, hienoa tietää että apua löytyy ja se on helposti saatavilla. Olen liikuttunut.
Kyllä se siitä. | |
Itse kun rupean selittämään avovaimolle tulevista hankinnoistani, tulee aina helkkarinmoinen vastustus. Sitten selitän myyväni pian jonkun edellistä vahvareista / kitaroista uuden hankinnan oltua talossa vähään aikaan. Sitten en myykään mitään pois. Täytyy myöntää että tällä hetkelläkin aika monta neliötä menee kämpästä nurkissa lojuviin vahvareihin. Soittimia tosin en ole hankkinut kuin yksi molempia. Kitaran ja basson...
Ainahan sitä perusteluja keksii... "tarvin keikoille varavahvistimen" =) | |
Naisille on ihan turha yrittää perustella soitinhankintoja. Ei ne ymmärrä kuitenkaan. Itse en edes mainitse nykyisin hankinnoista mitään, saati sitten hinnoista. Kitarat onneksi vaihtuu niin tiuhaan että vaimo on pudonnut jo laskuista, eikä tuo enää jaksa edes yllättyä uudesta soittopelistä tai kysellä sen enempiä. Yleensä kuitenkin jokin soitin lähtee kun toinen tulee taloon, joten ihan täynnä instrumenttejä ei paikat ole. Siitä saattaisi jo tulla kipakampaa palutetta meidän huushollissa. Ne mustat, rumat kitaralaatikot kun ei sovi sisustukseen sitten millään.
Kitaroiden määrä on vakiintunut tuohon 5-6 kpl:seen, lisäksi löytyy basso ja kotinauhoitteluvehkeitä. Määrän sijasta on tuo laatupuoli ollut aikalailla nousujohteinen. Liikaahan noissa romppeissa jo nyt on rahaa kiinni kun eivät mitään tuota (ainakaan tällä hetkellä), mutta so what. Kerranhan sitä vaan eletään. Niin kauan kuin laskut saa maksettua ja leipää saa perheelle pöytään niin käytän kyllä ihan hyvällä omallatunnolla osan palkkatienesteistä harrastukseeni. Jos eläimiä ei ole tarkoitettu syötäväksi,
niin miksi ihmeessä ne sitten on tehty ruoasta???
CHAOSWEAVER | |
Oon kyllä rauhoittunut vuosien mittaan noiden kamojen kanssa. Yhdessä vaiheessa niitä tuli koko ajan ja samaa tahtia lähtiä edellisiä kamoja veks. Kuitenkin oon huomannut, että vaikka tavarat vaihtuu, se on se yksi ja sama kitara mihinkä päätyy, joka mulla on yli 10v ollut ja joka ei taloudesta lähde.
Onhan se nyt hölmöä, että tavaraa on huomattavasti enemmän kuin soittotaitoa.
Itse käyn ihan normitöissä ja kuukauden palkasta saa aina säästettyä sen 500-900e riippuen muista menoista. Kuitenkin pyrin nauttimaan elämästä ja en tosiaan aloita mitään nuudelikuuria, jos jokin tavara himottaa. |  TTV
20.09.2010 09:07:25 (muokattu 20.09.2010 09:08:32) | |
|
Kyllähän tuo "keräily" hieman tilaa vievää on, itelleni olen saanu puhuttua "kitarahuoneen", jossa ei vaimon vaatekaapien lisäksi ole muuta kuin kitarakamaa. Tosin osa kitaroista levittäytyykin jo olkkarin puolelle, mutta vielä ei ole tullut kähinää; 11 sähkistä ja lasten akkari löytyy tällä hetkellä. Onneksi vaimo on musiikillisesti samoilla aalloilla kanssani, niin ei tule varsinaisesta soittamisestakaan valituksia :-)
Kaikki soittovehkeet olen ostanu omillani, eli "I'm Endorsed by me" !
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.) | |
No mun kamaröykkiö ei ole varmaan pahimmasta päästä eikä taatusti kalleimmasta, mutta tykkään soittokamppeista ja välillä on ihan helvetillinen polte saada jotain ja välillä tulee jotain ostettuakin. Noi mun kitarat on kerääntyneet noin kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta kaksi viimeistä kepakkoa on hankittu viimeisen vuoden aikana. Koskaan en ole myynyt yhtään kitaraa, mutta joitakin keppejä on mennyt muuta kautta (rikkoutunut, varastettu, etc.). Niin hirveä ostokuume kun välillä tuleekin, niin en voisi luopua uuden kitaran takia yhdestäkään nykyisestä kitarasta vaan kitaran osto tarkoittaisi kitarakokoelman lisääntymistä.
Olen ihan tavallinen työssäkäyvä jannu ja niin on vaimokin. Ansioissa olemme siinä suomalaisten keskiansioiden alalaidalla. Rahat menee elämiseen enimmäkseen ja toisinaan rahoitusjärjestelyillä järkätään jotain luksusta. Yksi lapsi on nyt tokalla luokalla koulussa.
En minä oikeastaan yritä vaimolle mitään perustella enkä itsellenikään. Oikeasti soittaja tarvii sen yhden soittimen ja kaikki muu on kamarunkkausta. Sanon niin kuin asia on, että tekee mieli kamalasti. Vaimo on silleen joviaali, että se kyllä yleensä sallii nämä minun kotkotukset joten joudun itse itseäni kontrolloimaan (vaihtelevalla menestyksellä).
Olen huomannut, että nykyisin pikkurahalla saa aivan fantastisia soittimia ja jos niitä alkaisi ostamaan niin olisi nurkat äkkiä täynnänsä niitä. Olen hiukan miettinyt, että jos jatkossa keskittyisin vain arvosoittimiin, niin se niinkuin automaattisesti hillitsisi sitä ostohimoa, kun ei sitä rahaa ole kovin usein tonneja viskellä sinne tänne. Olen varovaisesti suunnitellut että rupean laittamaan joka kuukausi satasen tai pari sivuun ja ostaisin muutaman vuoden päästä jonkun oikein laatukitaran, mutta saa nyt nähdä. Noi Tokaitkin on ihan pirun mageita soittimia;-). Missään tapauksessa en kuvittele kuitenkaan tarvitsevani niitä;-) | |
Tuossahan nuo olohuoneesta yhden seinustan peittävät: 6 kitaraa, basso, half-stackki ja sähköpiano. Muljuttimet, pienempi combo ja kiippari asustavat vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa ku niitä tule niin usein käytettyä. Avovaimo on suhtautunut äärimmäisen hyvin noihin vermeisiin, sano jopa tykkäävänsä siitä, että nuo kamat on tuossa esillä. Ja ku kerran puhuin, että voisin tuon vaatehuoneessa olevan combon myydä pois, niin ajatus tyrmättiin sanomalla, että "älä myy, siuta harmittaa kuitenki myöhemmin." Ikinä ei siis ole mitään negatiivista kommenttia noista soittovermeistä puolison suunnalta kuulunut :)
Those who can't do, teach; those who can't teach, teach gym. | |
Samaa olen itsekin miettinyt. Mulla on akkari, 5 sähkistä ja basso, enkä tosiaankaan tarvitsisi niin montaa. Mutta perustelen sen sillä, että kun istun 7.30 töissä joka arkipäivä, niin pitäähän siitä itsellekin joitain palkintoa saada.
Vaimo ei valita. Kun joskus ihmettelin kitaroiden määrää, niin vastaus oli "mitä sä nyt noin pienestä ruikutat!" Meillä harrastuksia pidetään tärkeinä, meillä on säännölliset palkkatulot ja pyritään pitämään elinkustannukset aisoissa. Mistään oleellisesta ei tarvi tinkiä kitaroitten takia. Ja sitäpaitsi, kun asuntoon ja autoon vertaa, niin halpojahan ne kitarat ovat. | |
Kevennyksenä keskusteluun:
Vaimoni kysyi, että mihin tarvitsen useita sähkiksiä, kun voin soittaa vain yhdellä kerrallaan. Samalta istumalta kysyin takaisin, että mihin vaimo tarvitsee 30 paria kenkiä, kun ainoastaan yksillä pystyy kävelemään kerrallaan. Asiasta ei ole tarvinnut juurikaan vääntää ko episodin jälkeen.
Tosin en enää aio hankkia lisää kitaroita, tarkoitus vaan vaihtaa tuo yksi ensialkuun parempaan ja kalliimpaan.
Laiha Lissu oli paras. | |
Itsellä käynyt kyl sellanen tuuri, ettei hirveesti tartte perustella hankintoja. Vaimo on ihan mielissään lähtenyt ulkomaita myöten mukaan vahvistinostoreissuille ym. Se jopa antaa lahjaks mulle musakamoja mikä on ihan mahtavaa. Tosin se diggaa itsekin tehä ääni/noisehommia, joten se pääsee ite kans vähän hyötyy mun (musa)kamaaddiktiosta :)
Ebayssä roikkumiseen tartti kyllä yhes vaihees puuttua, et nyt vois riittää se sano, kun sitä kamaa tuli päivittäin postista haettua. Heräsin itsekin kyllä siinä sitten et joku tolkku täytyy olla. Myin turhat pois ja sain rakennettua hienon setupin. Pedaaleista onneks lähinnä oli kyse, ettei mitään kitaroita ja styrkkareita nyt tullu mitenkään mielivaltasesti kuitenkaan shopattua.
Nyt on kuitenkin gas laantunut sen verran nykyisen setin johdosta että lähinnä äänigeneraattoreita, syntikoita ja muuta sellasta näpräillään perheen voimin yhes. |  JuSu
20.09.2010 11:41:04 (muokattu 20.09.2010 11:46:11) | |
|
Itsellä on perheenlisäysten myötä soittoaktiivisuus ja sitäkautta myös kamarumba laantunut huomattavasti. Kun ei ole tällähetkellä mahdollisuutta bänditoimintaan, niin eipä ole mahdollisuuttakaan ihan säilytystilojenkaan puolesta kovin suureen arsenaaliin, kun ei ole bändikämppää.
Muutama luottoverme on ja pysyy, muu kama on vuosien mittaan vaihtunut tiuhaan ja runsaasti. Varmasti tässä kotiolojen rauhoittuessa taas alkaa veri vetää bändihommiin, katsotaan sitten, miten tuo kama taas alkaa pyöriä.
Perheen myötä on myös rahatilanne jos nyt ei kiristynyt, niin prioriteetit ovat muuttuneet. Tietyllä tavalla onneksi tuli aikanaan laitettua iso kasa rahaa kiinni kamaan, nyt kun piti suorittaa vähennystä, pystyi aikalailla vapaasti hankkimaan nykytilanteeseen sopivaa kampetta ja jäipä vielä rahaa ylikin. Mutta elämäntilanne on nyt niin radikaalisti eri kuin vaikka kolme vuotta sitten, että en usko, että samanlailla sijoitan rahaa enää kamarumbaan. Mulla on nyt kuitenkin pari hyvää kitaraa ja sopivan monipuolinen vahvistusosasto lisätilpehööreineen, että bänditoiminnakaan jälkeen alkaessa en oikeastaan tarvi muuta kuin ehkä lisäkaapin tuon putkicombon kaveriksi.
Tai sitten tää repeää taas ihan lapasesta. =)
Tietyn pisteen jälkeen kama alkoi myös enemmänkin vaihtua kuin että oisin hankkunut uutta entisten lisäksi. Tällöin rahaakaan ei enää juuri kulunut, kun kuitenkin pyrin tekemään fiksuja kauppoja suuntaan ja toiseen.
Aikanaan, kun kampetta alkoi nurkkiin kertyä, niin vein aina uusimmat hankinnat suoraan treenikselle. Sitten kun niitä joskus vei kotiin, ja vaimo ihmetteli uusia vehkeitä, niin pystyi sanomaan, että 'ai tääkö, täähän on ollut jo pitkään...' Sitten jossain vaiheessa se oli vaan täysin tippunut kärryiltä ja lakkasi ihmettelemästä.
JuSu
'aristoteles666: soundi joko paranee tai ei.' |  benny
20.09.2010 11:45:56 (muokattu 20.09.2010 11:47:18) | |
|
Mielenkiintoinen aihe.
Pakko kyllä sanoa, että perheellisenä on tila aina vähän tapissa, kun ei tulotasot ja kotihoidontuet aina ihan riitä siihen että olisi varaa asua jossain neliössä, viisiössä missä voi sitten pidellä leikkihuonetta.
Kitaroita löytyy taloudesta 3 soittokelpoista, yksi risa ja yksi basso ja yksi Line6:n vahvistin. Vaimo aina välillä vähän marmattelee kitaroista, mutta nyt kun 9kk vanha poika on ihan liekeissä niistä, niin vähemmän. (tytär vaan tykkää pinkin ja violetin värisistä plektroista, tai sellasista joissa on pääkalloja)
Ilmoitin tuossa pari vkoa sitten, että aion jossain välissä kun tulee palkkaa ja ei oo mitää laskuja pahasti jonossa ostaa uuden kitaran. Kyseli miksi, ilmoitin karusti, että ne kaikki kitarat kuulostaa erilaiselta, ja mä tykkään projekteista, vaikka ne vähän venyykin. Epiphonea tuli rukattua 4 vuotta.
Toki oma vaimo saa kärsiä kaikki oikut: on tullut ostettua toinen auto hetken mielijohteesta, muutamat polkupyörät vuoden sisää varastoon, parit järjestelmäkamerat ja loputtomiin ATK:ta ja kitarapedaaleita ja ja.
Kaippa tuo on jo vähän turtunut näihin GAS-hommiin,
mutta sillä on taas lastenvaunuharrastus.
Siinä on vain se ero, että se kyllä hävittää edelliset (yleensä voitolla) kun ostaa uudet haluamansa.
shitfuck inc. | |
Ikinä en oo mitään ostanu! | JuSu
20.09.2010 11:58:03 | |
|
jussimus: Ikinä en oo mitään ostanu!
Senkin kelmi ja rosmo.
JuSu
'aristoteles666: soundi joko paranee tai ei.' | |
Hyvä aihe!
Lähipiirissäni romuni ovat hilpeyttä aiheuttaneet ja tavallaan leimankin minulle antaneet. Tilaa laitteet vievät kohtuuttoman paljon ja vaimo on omalla tavallaan hyväksynyt tilanteen. Hokemina laitteiden lisääntymisen mahdollistumiseksi olen käyttänyt seuraavia fraaseja: "Joku päivä hävitän nämä kaikki, kyllä tänne vielä mahtuu, tämä on harvinainen, voisi olla tyhmpempiäkin harrastuksia, tämä ei vanhene". Luulen hänen tietävän sangen hyvin, että itseäänihän minä tuossa huijjaan, en ketään muuta. Laitteiden kanssa pelatessa on tullut vielä esille se vielä se paha puoli, että se keräily tahtoo yleistyä. Keräily ikäänkuin laajentuu kaikenmaailman soittimiin. Vitsiksi homma meni esim. toissa viikolla, kun vaimo kysyi, että "mikä tämä on?". Kyseessä oli punainen puinen Hohnerin pumpattava pedaali(vähän kuin wah), joka on valmistettu puusta ja jonkinsortin palkeesta. Aparaattiin voi kait kiinnittää huuliharpun tai jonkun laitteen, joka toimii puhaltamalla. En edes muistanut, että tuollainenkin on olemassa(muistan hyvin mistä se aikoinaan tuli). Oli löytynyt vaatekaapista. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
