Aihe: Sanat: MIES 1 | |
|---|---|
 soihtu5518.09.2010 10:17:11 (muokattu 18.09.2010 10:18:30) | |
MIES (18.9.2010) MIES, voit muuttaa kulkuni suuntaa muuntaa unelmani kevyempiin nyt purteni seilaa miten sattuu ja usko se satuttaa mua, ristituulet pyörittää ja hävittää vähäisen tuntoni ihmiseen rakkaudenpuntari heijaa satamiin joita ei olekaan, tyhjiä laitureita vierekkäin kojuja toreilla, markiisit lepattaa mun tunteet valtoimenaan ottaa vastaan huonon tuleen MIES, voit muuttaa kulkuni suuntaa muuntaa unelmani kevyempiin nyt kerään simpukoita vuorovedestä joka loittonee purteni ajelehtii ristituuleen saariin joita ei olekaan pieniä luotoja vierekkäin muotoja taivaalla, joita vierastan Sä, voit muuttaa kulkuni suuntaa muuntaa unelmani kevyempiin nyt purteni seilaa miten sattuu ja usko se satuttaa mua, se koskettaa mua... purteni ajelehtii ristituuleen maihin joita ei olekaan vain taivaanranta, sekin katoaa MIES, voit muuttaa kulkuni suuntaa muuntaa unelmani kevyempiin nyt purteni seilaa miten sattuu ja usko se satuttaa mua, se koskettaa mua.. -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
| soihtu55 19.09.2010 12:11:45 | |
Syntyi kuunnellessa Fado- musiikkia Tarinamme rakkaudessa sinuun on vakavuutta tahdon kiittää, en usko että riittää vielä nämä päivät, nämä vuodet en halua kuolla, kuin Julia Veronassa, meissä on vielä enemmän, tarinamme jatkuu täältä ikuisuuteen ihomme tunto, aistin sen viivyt luonani varmemmin vuosien edetessä näimme taivaan näytelmät, merien ja järvien elävän lintujen lentävän, ja myös jäävän paikalleen kevään jatkuvan kesään, syksyn ehtivän talveen, kietouduimme toisiimme näin jatkoimme hyväilyjämme vuosien edetessä näimme taivaan näytelmät, miks nyt vaikeroisin kun ihoni muistaa, tuntee toisin, siks tahdon kiittää, en usko että riittää menneet päivät, menneet vuodet kun aurinko myöhemmin laskee Veronan kaduille, sinä tiedät, niin päättyy tarinamme miks nyt vaikeroisin kun ihoni muistaa, tuntee toisin, siksi tahdon kiittää, en usko että riittää menneet päivät, menneet vuodet kun aurinko myöhemmin laskee Veronan kaduille, sinä tiedät, niin päättyi tarinamme -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
| soihtu55 24.09.2010 07:57:06 (muokattu 25.09.2010 20:34:09) | |
Varhainen aamunavaus kuunnellen fadoa, voi sen näinkin aloittaa sanojen improvisointia..tulkoon tämä tähän sarjaan romanttisia sanoja... Tule kotiin (24.9.2010) uudet tuulet puhaltaa, köyhää on vaikeaa rakastaa talot ja tilat, maat ja metsät täytyy omistaa, minulle riittää vahvat kätesi en väsy sylissäsi lepäämään pieni majasi ja tuttu polku lienee mun elämäni kulku ei haittaa maalaamaton aita ei rikkinäinen paitasi kun sen sisällä (sinä) hengität ovesi avoinna kutsuu mua tule kotiin tule kotiin kävit sotasi, niin myös minä omani, sotani kävin, aloitetaan kukonlaulun aikaan, nukutaan kun aurinko laskee katonharjaan tehdään meistä kaksi onnellista tehdään meistä yksi onnellinen ei haittaa maalaamaton aita ei rikkinäinen paitasi kun sen sisällä (sinä)hengität ovesi avoinna kutsuu mua tule kotiin tule kotiin kävit sotasi, niin myös minä omani, sotani kävin, aloitetaan kukonlaulun aikaan, nukutaan kun aurinko laskee katonharjaan tehdään meistä kaksi onnellista tehdään meistä yksi onnellinen tule kotiin tule kotiin -merja Ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
| soihtu55 25.09.2010 10:11:53 (muokattu 25.09.2010 20:37:08) | |
Sarja sanoja jatkuu, jonka pohjalla on fadomusiikki. Sijoitan sanat Unkariin vaikka ehkä pitäis Portugaliin- tai no? ja teen näitä sanoja, ilman isoja hiomisia, siis pelkkää tunteilua Pustan morsian (25.9.2010) Maa huutaa yksinäisyyttään, ei, saatan lähtijää joka jättää viime hyvästejä. Sinut tunnen jo kaukaa uljas ratsusi laukkaa kohti kylää löydät pustan morsiamen nöyrän ja kiitollisen jonka hipiä kuin Tonava soihtuna loistaa, valona palaa ei sinun tarvitse olla kilpasilla hipaiset vain taivaan tähtiä ja lähtijä on toinen jonka sanat painoi ei mieltäni, ei, vaan kieltäni hän ei tajua satua turhaa, niin ja se viinikin pahoitin sieluni, niin ja se viinikin join ja hetken humalluin maa huutaa yksinäisyyttään, ei, saatan lähtijää joka jättää viime hyvästejä. Sinut tunnen jo kaukaa uljas ratsusi laukkaa kohti kylää löydät pustan morsiamen nöyrän ja kiitollisen jonka veri kuin Tonava hiljaa virtaa, nöyränä juoksee sinua vastaan nainen portille hipaiset vain taivaan tähtiä ja lähtijä on toinen jonka sanat painoi ei mieltäni, ei, vaan kieltäni hän ei tajua satua turhaa, niin ja se viinikin pahoitin sieluni, niin ja se viinikin join ja hetken humalluin -merja Ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)