Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä mä voisin olla merkkiuskollinen, jahka löytäisin sellaisen merkin, mille voi olla uskollinen.
Ibanez on kyllä aika lähellä, mutta varmaa sekään ei vielä ole. Ei ennen kuin olen omistanut 80 luvun Kramerin, vaikka mallia 1984 tai 5150 tms. Tai vaahteraotelautanen ESP , esim M II.
 
Edit: Tähän ketjuun pitää ehdottomasti saada vastine Jussi1976:lta, se kun vaihtaa ultimate setuppiaan tiuhempaan kuin normijamppa kalsareita.

Vähän liikaakin. Moni vempain on jäänyt harkitsematta jos ei ole ollut ns. tunnettu ja arvostettu merkki. Olen homostelija tässa asiassa ja se vituttaa itseäkin.

No PRS ei ole koskaan vielä pettänyt. Ainoa merkki, jota uskallan ostaa kokeilematta kitaraa ensin. Se on aika paljon, se, eli merkkiuskollisuutta löytyy.

Toistaiseksi ei ole varaa olla merkkiuskollinen, mutta desinguskollisuutta löytyy sen verran että se The Kitara on Les Paul. Lisäksi muutkin Gibsonin tuotteet (SG, Explorer, ES:t, jopa Flying V) menettelee, siltä merkiltä ne tulevaisuudessa hankittavat laatukepit tulee olemaan. Ja "se oikea" vahvistin on Marshall, sellainenkin pitää joskus saada.
 
Edit: G-pajan ulkoisista kitaroista joille voisin olla uskollinen mainittakoon Zemaitiksen singlecutit sekä BC Richin Mockingbird.

Ainoa mille "merkille" luulen olevani aika lailla uskollinen on omista kätösistä valmistuneet kielisoittimeni...
Malleista viis, tehty on fenkkua ja G:tä, hyvin kun tekee niin aina on sopivia.. ;)
 
No tunnustetaan viime aikoina on yksi Parkkeri ollut kiilailemassa samaan listaan..

En.
 
Jacksonia, LTD:tä, Epiphonea ja nyt viimeisimpänä Ibanezia on tullut omistettua ja kaikista on kyllä omat hyvät puolensa löytynyt. Synkimpänä tapauksena oli ensimmäinen "kitara" - lastulevybodylla varustettu Axtech. Siihen merkkiin varsinkaan en tuntenut minkäänlaista uskollisuutta .D

En, mutta en halua Gibsonia, sillä yksi tuttu sanoo aina että "Gibson on paras, kaikki muut paskoja. end of story" :D omat lempparit on jackson, ibanez, fenderin stratot... enempää en keksi.. kun en oo kokeillut

No en oikeastaan ole. Olen huomannut, että edullisesti saa aivan loistavia soittimia jotka eivät oikeastaan häpeä lainkaan kalliiden arvosoitinten rinnalla. Arvostan kuitenkin arvosoittimen korkealle ihan vain siksi että se on arvosoitin. Mutta ihan työkaluksi kelpaa hyvin edullisenkinpään kitara.
 
Oikeastaan kärsin sellaisesta perversiosta, että rakastun soittimiini. Se suhde kun lähtee kehittymään niin oikeastaan ei ole väliä minkä merkkinen se soitin on. Siinä käy niin, että se soitin lakkaa olemasta jonkin merkkinen ja muuttuu yksilöksi juuri siksi minun soittimekseni jonka jokainen uurre ja kuluma tulee tutuksi eikä sitä voi enää vaihtaa. Tässä on vain se kiusallinen piirre, että uusia kamppeita ostaessa alkaa sitä kamaa kertyä nurkkiin kun ei mitään koskaan hävitä joten olen joutunut himmaamaan sitä astopuolta ja harkitsemaan tarkemmin mitä ostan. Tosin olen ostanut kaksi uutta kitaraa viimeisen vuoden sisällä. Olen tuumannut, että jatkossa ostaisin aina vain kalliimpia kitaroita niin sitä niinkuin automaattisesti tulisi ostettua niitä harvemmin. Vaimolle on vain vähän vaikea selittää miksi minun olisi saatava 6000 euron kitara;-)

Kitara- ja vaffarikamoissa nykyään, kokeiltuani välissä huonoja kopioita, hyvinkin merkkiuskollinen. Pedaali- sekä yms. sälä- ja silppuosastolla sitten vapaamielisempi, vaikka kyllä sieltäkin sellaisia perusvarmoja merkkejä löytyy.

Erilaisilla Jacksoneilla ja Rocktronin vermeillä on tullut soitettua jo useamman vuoden.
Tosin en oo kovinkaan kiinnostunut niistä tuotteista, mitä nuo firmat nykyään valmistavat.

Toistaiseksi vain Ibanez on jostain syystä mulle se merkkien merkki. Lähes kaikki ibanezit sopii mulle käteen ku nyrkki silmään. Kaapeleissa samanlaisen kunniamaininnan multa saa Cordial+Neutrik-yhdistelmä.

hallu: Siinä käy niin, että se soitin lakkaa olemasta jonkin merkkinen ja muuttuu yksilöksi juuri siksi minun soittimekseni jonka jokainen uurre ja kuluma tulee tutuksi eikä sitä voi enää vaihtaa.
 
Tuosta napsahti plussa. Kiitos kun puit ajatuksen sanoiksi. Mä olenkin ihmetellyt miten meikälle noita Wasburneja kertyy ja miksi aina sellaisen kohdalla on myynti-ilmoitukset tutkittava tarkkaan ? Pienillä modauksilla on omaan käyttöön kuitenkin löytynyt varsin oivat työkalut, kun budjettiluokan kitarat riittävät. Ite tykkään kovasti. Onhan noita testailtu kitarakaupossa toisiin merkkeihin, mutta aina jääneet vaihtamatta kun ei sitä hyötyä ole löytynyt. Ei vaan voi luopua.
 
Toisaalta ainakin 5 vuotta olen miettinyt miten vaimolle selittäisi valkoisen Gibson Les Paul Supremen hankintaa....en ole keksinyt . Jatketaan jahkailua :)

Kyllä. Fender. Yksi Gretsch löytyy. Ja Yamaha-akustinen.

En taida olla. Ei oo kaiketi kahta saman valmistajan vempelettä omistuksessa. Paitsi plekuja. Löytyy Squier, Esp-Ltd, Suzuki, Dean, Peavey, Behringer, Roland ja Line6 -kamat. Ei, en ole.

En, en näe syytä miksi pitäisi olla. Tällä hetkellä parhaat kepukkani on molemmat Yamahan valmistamia by pure chance. Muuten löytyy yksi Vintage ja Epiphonen raato. Bassoja on ollut Ibanez ja Rockbass, seuraava tulee olemaan Squier. Etuasteita on ollut Digitechiltä ja Line6:lta, pedaaleja Dunlopilta ja Digitechiltä. Vahvistimia on Laneyltä, Hartkelta ja Voxilta. Sitten joskus kun tuon vahvistimen vaihdan (Laneyn) niin se voi olla mikä tahansa; Marshall, Engl, Peavey, Laney, Bugera... Sen näkee sitten.
 
Mie hommaan soittimet sen mukaan miltä ne tuntuu, jos tuntuu hyvältä niin se lähtee kotiin. Jos ei tunnu niin menee takaisin hyllyyn. Ei mulle merkkaa se mitä lavassa lukee, kunhan nyt lukee edes jotain, tyhjä lapa on tylsän näköinen. :)

En ole varsinaisesti uskollinen, mutta käteen jääneet kamat ovat monesti olleet ns. laatumerkkejä. Villejäkorttejakin on ollut, mutta tuntemattomien merkkien mahdolliset laatupuutteet ja kitarakamarumbassa jälleenmyynnin mahdollinen vaikeus on ajanut minut enemmän merkkituotteisiin.
 
Onhan monet tunnetut valmistajat tosin pilanneet oman merkkinsä imagon valmistamalla huonoa laatua, tarkkana saa olla mitä ostaa. Onneksi on internet ja innokkaat tuotteiden ensiostajat.

Kuudesta sähkökitarasta (yksi tilauksessa) kolmessa lukee James Tyler; Studio Elite HD, Mongoose Standard ja tulossa on uusi Line6 Tyler Variax.
 
Tylereiden lisäksi kiinnostaa laadukkaat kasarijapsit joita on kaksi (Ibanezin AM400 ja Fenderin Esprit). Nuo on luultavasti valmistettu samassa tehtaassa (vai onko, Fox)?

Sammo:
Tylereiden lisäksi kiinnostaa laadukkaat kasarijapsit joita on kaksi (Ibanezin AM400 ja Fenderin Esprit). Nuo on luultavasti valmistettu samassa tehtaassa (vai onko, Fox)?
 
Luultavasti on, täysin varma ei voi olla. ;) Hienoja värkkejä kumpikin!

Joo, olen:
 
Sähkökitarat: Mosrite
Vahvistin (ramopunk): Marshall
Vahvistin (instro/surf): Fender
 
Sillä tavalla en tokikaan ole kuurosokea että mikä vaan Marshall kävisi koska se on Marshall; ei tietenkään käy. Pedaaleiden kanssa on aika yksittäishommaa, kun ne itselle sopivimmat helmet ovat vähän siellä täällä eri valmistajilla.