| Aihe: Puuakkarin eläminen vuodenaikojen mukaan? | 1 |
|---|
|
Moi, muistan jostakin ketjusta lukeneeni tätä kysymystä sivuavan vastauksen, mutta en tähän hätään löytänyt enkä keksinyt sopivaa hakusanaa, joka olisi tuonut vastauksen. Pahoittelen siis, jos aihe on jo loppuun kaluttu, mutta olen kiitollinen jos joku viitsii valaista tyhmää.
Ostin viime keväänä ensimmäiseni ihan kokonaan puusta rakennetun akustisen kitaran. Keväällä kosteutta oli niukemmin (jotain 30-40 %) ja kitarassa soittotuntuma oli hyvä. Nyt kesällä on ollut hyvin kosteaa yli 70% ajoittain ja alle 50% ei ole kosteus juuri käynyt. Olen huomannut, että kielet tuntuvat olevan korkeammalla kuin keväällä ja mieleen hiipi josko säätäisin hiukan (lähinnä tallaa) matalammaksi.
Muistan lukeneeni, että puisissa akkareissa on ihan normaalia että talvella ilman kuivuessa kielet laskeutuvat alemmas. Mutta onko normaalia, että kesällä ilman kastuessa kielet nousisivat ylemmäs? ja toisekseen ovatko nämä muutokset pysyviä?
Ymmärrän, että uusi kitara (ei ollut kovin kallis) voi elää voimakkaastikin kun puut kuivuvat ja kitara asettuu muotoonsa vasta vuosien kuluessa (hyvällä tuurilla kestää vaurioitumatta tuon muutoksen). Tuumasin vain, että jos nyt hion tallaluun matalammaksi ja sitten ilma taas kuivuu ja jos kielet taas laskeutuu alemmas niin tulevat jo liian matalalle. Eli onko tämmöistä riskiä? kannattaisiko hankkia useampi eri paksuinen tallaluu eri vuodenaikoja varten?
Kertokaa olenko ihan hakoteillä? miten te olette vastaavassa asiassa toimineet, vai onko teille kenellekään yleensä havaintoa tällaisesta? | |
Itse madalsin Martinin kieliä hiomalla tallapalaa. Kaula kyllä elää hieman, kuten kuvailit. Pari päivää sitten tein hienosäätöä kaularaudan avulla, eli kiristin/oikaisin, jolloin myös kielet laskeutuivat matalammalle. Luulen, että jatkossa kaularaudan säätö riittää meitsille, eikä tallapalaan tarvitse koskea.
Kahden tallapalan käyttö voi myös olla hyvä idea, jos ei halua kaularautaan koskea. | |
Kielten lasku ja nousu kuuluu kokopuisen kitaran normaaliin elämiseen. Sitä voi minimoida säilyttämällä kitaraa tasaisessa 40-50 % kosteudessa. Loppukesästä tämä on miltei mahdotonta ilman korkean kosteuden vuoksi ja talvella on käytettävä kostutinta laukussa ja/tai huonetilassa.
Kielten korkeuden muutokseen vaikuttaa kaksi asiaa: korkea kosteus nostaa kantta ja samalla suoristaa kaulaa,. Kuivuus taas laskee kantta ja lisää kaulan reliefiä. Nämä muutokset siis osin kompensoivat toisiaan soittotuntumassa.
En lähtisi korjaamaan kuivuuden aiheuttamaa kielten laskua kaulan notkoa lisäämällä, koska kuivuus on jo lisännyt sitä muutenkin. Muuten action ei pysy hyvänä läpi kaulan. Notko tulisikin pitää vakiona (esim. 0.1-0.25 mm) ja käyttää tarvittaessa talvisin korkeampaa tallanluuta. | |
Huomaan omasta kitarastani lähinnä soinnista, jos on todella kuivaa tai todella kosteaa. Kielten korkeus muuttuu ehkä hieman, mutta niin vähän etten ole tänä vuonna koskenut kaularautaan ollenkaan.
Helpointa on mielestäni säätää kaularautaa kun kosteus vaikuttaa kielten korkeuteen. Ei se kitara säätämisestä hajalle mene.
En ole yrittänyt kosteuttaa kitaraa talvisin ja tähän mennessä säästynyt suuremmilta vaurioilta. Muistaakseni toissa keväänä kannesta aukesi syy otelaudan vierestä joka liimattiin umpeen. Jos kitaraan tulisi halkeama niin senkin voisi kyllä korjata enkä siitä suuremmin murehtisi. Käyttöesinehän tuo on. | |
Kiitoksia teille. Säädin hiukkasen kaulan reliefiä suoremmaksi (se oli jo valmiiksi noiden mainittujen toleranssien puitteissa, mutta pikkuisen notkolla). Hioin myös tallaluuta matalammaksi. Tätsi parani kyllä. Yritin aika maltillisesti hioa sitä tallaluuta, mutta tuleva talvi osoittaa laskeeko kielet nauhoihin saakka. Kai sitä tallaa voi vähän sitten korottaa jos meni liikaa. Juuri nyt kitara on kuitenkin aika bueno. Kiitokseni teille vielä kerran. | |
Omassa Gibsonissani (17 vuotta vanha) koppa/kansi ei elä vuodenaikojen mukana oikeastaan yhtään, mutta kaulaan tulee talvella enemmän reliefiä. Tästä syystä kielten korkeus 12. nauhalta on talvella korkeampi! Siitä syystä itselläni on käytössä matalampi tallaluu talvella ja taas hivenen korkeampi kesällä. Kitarassa tosin ei ole varaa kesällä löysyttää kaularautaa ja kaula on silloin lähessuora. Tapoja on varmaan monia ja riippuu kitarasta miten se elää muutoksissa mukana. Jos 2. kertaa vuodessa joutuu 1/4-1/2 kierrosta kääntämään kaularautaa, niin ei varmaan mene rikki, tai sitten teettää kaksi tallaluuta. | |
flattopguitar: Omassa Gibsonissani (17 vuotta vanha) koppa/kansi ei elä vuodenaikojen mukana oikeastaan yhtään, mutta kaulaan tulee talvella enemmän reliefiä. Tästä syystä kielten korkeus 12. nauhalta on talvella korkeampi! Siitä syystä itselläni on käytössä matalampi tallaluu talvella ja taas hivenen korkeampi kesällä. Kitarassa tosin ei ole varaa kesällä löysyttää kaularautaa ja kaula on silloin lähessuora. Tapoja on varmaan monia ja riippuu kitarasta miten se elää muutoksissa mukana. Jos 2. kertaa vuodessa joutuu 1/4-1/2 kierrosta kääntämään kaularautaa, niin ei varmaan mene rikki, tai sitten teettää kaksi tallaluuta.
Minunkaan kitaroissa eivät kannet juuri ole reagoineet sään muutoksiin, talvikuivalla kaulaan vain tulee hieman notkoa lisää.
Akustisen omistajan on hyvä oppia lukemaan kitaraansa sekä opetella kitaransäädön perusasiat. Varsinkin hyvän kitaran kohdalla, pienetkin asiat vaikuttavat saundiin. | |
flattopguitar: Omassa Gibsonissani (17 vuotta vanha) koppa/kansi ei elä vuodenaikojen mukana oikeastaan yhtään, mutta kaulaan tulee talvella enemmän reliefiä. Tästä syystä kielten korkeus 12. nauhalta on talvella korkeampi! Siitä syystä itselläni on käytössä matalampi tallaluu talvella ja taas hivenen korkeampi kesällä. Kitarassa tosin ei ole varaa kesällä löysyttää kaularautaa ja kaula on silloin lähessuora. Tapoja on varmaan monia ja riippuu kitarasta miten se elää muutoksissa mukana. Jos 2. kertaa vuodessa joutuu 1/4-1/2 kierrosta kääntämään kaularautaa, niin ei varmaan mene rikki, tai sitten teettää kaksi tallaluuta.
Joo, mulla tuo kitara on ihan uusi (tämän vuoden kevättalvella ostettu) ja lisäksi se on halpa kiinalainen (tai no halpuus on vähän suhteellista, minusta se oli aika kallis, mutta joka tapauksessa halvempi kuin esikuvansa) eli ajattelin että siinä ei ole välttämättä ihan niin korkealuokkaisesti kuivattuja puita käytettty kuin noissa kalliissa ameriikan kitaroissa. Osasin siis jo odottaakin, että kitara tulee elämään ensimmäisinä vuosina ehkä voimakkaastikin (pahimmoillaan voi saumat repeillä ja kannet halkeilla), mutta jos olen niin onnekas, että kitara selviää hengissä nyt muutaman vuoden niin uskon että siinäkin se eläminen vähenee tai jopa loppuu. Nyt alkuunsa vain mietin miten tuon säädön kanssa menettelen ja pohdinkin yhden tai usemman tallaluun hommaamista eri vuodenaikoja varten jos näyttä siltä, että kohta tuleekin säädön tarvetta toiseen suuntaan. Tuon kaulareliefin mittasin 0,11 teräskielen kanssa pitämällä g ja d-kieltä ensimmäiseltä ja viidenneltätoista nauhalta ja katsoin viidennen ja seitsemännen nauhan harjalta sen raon. Ajattelin että säätelen rautaa aina sen mukaan mihin suuntaan tuo rako näyttää menevän milloinkin. | |
milahtee: Minunkaan kitaroissa eivät kannet juuri ole reagoineet sään muutoksiin, talvikuivalla kaulaan vain tulee hieman notkoa lisää.
Akustisen omistajan on hyvä oppia lukemaan kitaraansa sekä opetella kitaransäädön perusasiat. Varsinkin hyvän kitaran kohdalla, pienetkin asiat vaikuttavat saundiin.
Joo, näitä säätöhommia tässä opettelenkin. Sähkiksen säätämisestä nyt hiukan kokemusta on ja otaksun, että kaularauta varmaan säädetään akkarissa samalla tavalla. tuo tallan hiominen askarrutti sikäli, että jos jatkossa pitääkin korottaa sitä, niin ostakon toisen tallaluun vai laitanko kiilan luun alle vai kasvatanko vanhaa luuta jollakin epoksiliimalla ja täyteaineella. Olen vähän tuumaillut, josko ostasisn pari luuta tuohon varastoon niin voisi sitten tökätä aina sopivan paikoilleen kun siltä tuntuu.
Toi mun skitta on ihan käsittämättömän hienosointinen ja siksi vähän pelottaa jos se muuten osottautuu kelvottomaksi. Kyllä kai noita hyväsointisia kitaroita löytyy muitakin, mutta kaikki Blueridget ei soi noin mageesti kuin tuo. Mutta joo huoli on varmaan puukitaristin jatkuva seuralainen;-) | |
hallu: Joo, näitä säätöhommia tässä opettelenkin. Sähkiksen säätämisestä nyt hiukan kokemusta on ja otaksun, että kaularauta varmaan säädetään akkarissa samalla tavalla. tuo tallan hiominen askarrutti sikäli, että jos jatkossa pitääkin korottaa sitä, niin ostakon toisen tallaluun vai laitanko kiilan luun alle vai kasvatanko vanhaa luuta jollakin epoksiliimalla ja täyteaineella. Olen vähän tuumaillut, josko ostasisn pari luuta tuohon varastoon niin voisi sitten tökätä aina sopivan paikoilleen kun siltä tuntuu.
Toi mun skitta on ihan käsittämättömän hienosointinen ja siksi vähän pelottaa jos se muuten osottautuu kelvottomaksi. Kyllä kai noita hyväsointisia kitaroita löytyy muitakin, mutta kaikki Blueridget ei soi noin mageesti kuin tuo. Mutta joo huoli on varmaan puukitaristin jatkuva seuralainen;-)
Itse en käyttäisi kiiloja. Luuaihiot eivät maksa monta euroa. Tallanluun työstäminen onnistuu kotikonstein. Et tarvitse kuin eri karkeusasteisia hiomapapereita ja tasaisen alustan. Tallanluun pohjan muotoilu on kriittinen: sen on oltava suora molempiin suuntiin. Jos istuvuus kärsii, se syö saundia. Netistä löytyy ammattiapua, esim. Frank Fordin www.frets.com
Puun kuivaukseen käytetty aika on kriittinen, mitä tulee kitaran elämiseen. Esim. Martinin ja Gibsonin kuivausajat ovat paljon lyhyempiä kuin pienillä rakentajilla. Ensimmäinen vuosi uudessa ilmastossa on pahin, kannattaa siis käyttää kostutinta laukussa talviaikaan, ettei kansi halkea. | |
milahtee: Tallanluun pohjan muotoilu on kriittinen: sen on oltava suora molempiin suuntiin. Jos istuvuus kärsii, se syö saundia.
Näin juuri. Aluksi itse hioin talla-aihiota molemmilta puolilta, mutta huomasin, että ilman ruuvipenkkiä tai muuta johon talla-aihion saa kohtisuoraan kiinni, on mahdotonta saada hiomisen jälkeen pohjasta aivan tasaista joka puolelta. Nyt teenkin niin, että en hio kuin päältä ja jätän pohjan kokonaan koskematta. Samoin teen jos tulee tarvetta madaltaa kieliä. Itseasiassa vain päältä hiomalla pystyy jokaisen kielen korkeuden säätämään yksistään, käyttämällä viilaa ja työntömittaa. Ensiksi mittaa urasta pohjaan nykyisen korkeuden ja viilalla hioo uraa haluttuun syvyyteen. Kun sen lähelle on päästy, niin viimeistelee hiekkapaperilla ja aina lopuksi teräsvillalla. Samalla pystyy tekemään pieniä intonaatiokorjauksia jos niille on tarvetta. | |
flattopguitar: Näin juuri. Aluksi itse hioin talla-aihiota molemmilta puolilta, mutta huomasin, että ilman ruuvipenkkiä tai muuta johon talla-aihion saa kohtisuoraan kiinni, on mahdotonta saada hiomisen jälkeen pohjasta aivan tasaista joka puolelta.
Aihiot eivät ole aina suoria. Pohjan saa suoraksi kun laittaa hiekkapaperin erittäin tasaiselle alustalle (keraaminen liesi on hyvä) ja hio aihion pohjaa siten, että pitää aihion sivua tiukasti kiinni palikassa, jonka reuna on luotisuora (90 astetta). Lopuksi kannatta pyyhkäistä reunat kevyesti, ettei jää kanittamaan niistä.
Kun pohja istuu hyvin, minäkään en koske siihen, vaan madallan luuta ylhäältä päin, mikä mahdollistaa tarkemmat säädöt. | |
Miten mä aina luen tuon Punkkarin eläminen vuodenaikojen mukaan? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
