Rock, pop, alternative ›

"Hey hey, my my
Rock and roll can never die":-P

foetor ex ore: Siitä tuli valtavirtaa, lama loves diazepam loves törky torstai, what the fuck am i sayung
 
No mitä minä sanoin, jos slacker on tänään valtavirtaa niin eikös tänään myös rock ole täysin kuollut? You can't be a slacker if you know how to rock, bastard!

velipesonen: Rockin kuolinhetki eli elinvoiman kadottamisen hetki osuu vuoteen 1986. Se tarkoittaa lyhyesti että punk yritti pelastaa rockin mutta taitamattomuuttaan epäonnistui. Punkin jälkeinen uudistusliike jäi laimeaksi ja lähes olemattomaksi.
 
Okei, eli sun mielestä esimerkiksi sellaiset albumit kuin Appetite For Destruction, Somewhere In Time, Dr. Feelgood, Nevermind, The Razors Edge ja vaikkapa Master Of Puppets eivät ole rockia ja ovat vieläpä "laimeita" ja "olemattomia"? Listaa vuoden '86 jälkeen tulleista merkittävistä rockalbumeista voisi jatkaa loputtomiin ja myöskin uusia artisteja on tullut kohtuu paljon.
 
Vai voitko todella väittää että rockissa ei ole ollut elinvoimaa vuoden 1986 jälkeen? Siinä tapauksessa kannattaa harkita vaikka jazzia.
 
Kiitos ja anteeksi, oli vaan pakko tarttua nuin selkeään asiavirheeseen.

Kyllä Kurt Cobainin sanotuksissa on asiaa jos tarkemmin asiaan perehtyy ja kyllä puhui muustakin kuin "suurten levy-yhtiöiden vallankäytöstä". En ymmärrä miten grunge ei olisi rockia. Grunge genrenä ajateltuna on aika "sekava" kun tähän genreen on laitettu bändejä jotka eroavat toisistaan suuresti, mutta kyllä sen voi ihan rokiksi luokitella. Jotenkin vaikuttaa niin kuin herra Velipesosen suosikki bändi ois hajonnu vuonna 1986 tai muuttanu "tyyliä" jotenkin radikaalisti. Treenikämpällä asumisesta vois sanoa että mitä järkeä on asua treenikämpässä jos voi olla omakoti vuokraamalla tai ostettuna. Se ois ihan pelleilyä jos joku muuttais sen takia treenikämpälle asumaan koska se on "rock uskottavaa"!

VViltsu: Okei, eli sun mielestä esimerkiksi sellaiset albumit kuin Appetite For Destruction, Somewhere In Time, Dr. Feelgood, Nevermind, The Razors Edge ja vaikkapa Master Of Puppets eivät ole rockia ja ovat vieläpä "laimeita" ja "olemattomia"? Listaa vuoden '86 jälkeen tulleista merkittävistä albumeista voisi jatkaa loputtomiin ja myöskin uusia artisteja on tullut kohtuu paljon.
 
Kyllä ovat laimeita ja olemattomia, ja ne näistä, jotka ovat heviä, eli kaikki, ovat lakanneet olemasta rockia jo ennen kuin rock varsinaisesti kuoli. Lisäksi todettakoon että Appetite for Destruction on huonoin ns. musiikkia sisältävä äänite minkä tiedän.
 
Vai voitko todella väittää että rockissa ei ole ollut elinvoimaa vuoden 1986 jälkeen? Siinä tapauksessa kannattaa harkita vaikka jazzia.
 
Kylläpä tosiaan voin, ja jatsihan kuoli jo parikymmentä vuotta aiemmin.

jokainen meistä luonnollisesti arvottaa asioita omalla tavallaan; eräs Blues Newsin toimittaja esitti joskus muinoin, ettei vuoden 1964 jälkeen ole julkaistu sielukasta musiikkia. Se oli soulin loppu.

Kenties se auttaa henkilökohtaisessa musiikkimaailman muutosten (ilmeisen negatiivisten) hahmottamisessa pyöritellä tällaisia asioita, mutta muuten keskustelu rockin kuolemasta tuntuu kovin tyhjänpäiväiseltä saivartelulta. Kulttuuri-ilmiönä tämä keskustelu saattoi olla ajankohtaista vielä parikymmentä vuotta sitten, ilmeisesti nyt on saatu pyristeltyä irti rockiin liitettävästä päälleliimatun tuntuisesta kapinoinnista ja voidaan keskittyä laadukkaan musiikin tekemiseen?

Appetite for Destruction ja Nevermind sisältävät pari hyvääkin biisiä mutta nuo muut ovat musiikkia helvetistä, niitä soitetaan siellä siksi että kuolleilla sieluilla on mahdollisimman vittumainen olo kun lapioivat tulisia hiiliä helvetin pätsissä, karvahattu päässä ja paljain käsin.

Jos on syntynyt 200-300 vuotta liian myöhään ja huomaa että koko kulttuuri on mennyt syntymää odotellessa peruuttamattomasti metsään, on tietysti huvittavaa olla vakavissaan rockin kuoleman pohdintojen kanssa. Rock on kuollut jollekin jo syntyessään ja toiselle ehkä 3.7.2080. Itse olen sitä mieltä että jonkinlaista verisuonten tukkeutumista on havaittavissa, mutta MODERNI lääketiede varmaankin keksii keinot jatkaa potilaan elämää pitemmälle kuin meidän potilaan tilaa pohtivien.
 
Samanlaista paskaahan se on aina ollut, nyt vain soundit ovat huonommat, ennen kuulumattomuus harvinaisempaa ja tukkamuoti typerämpi. Se kaivattu älykkyys on ollut ennenkin ehkä muutamaa poikkausta lukuunottamatta nokkeluutta. Ja me ollaan vuosi vuodelta pahemmin pihalla siitä miksi mikäkin on suosittua, tai yleensäkään julkaistu.

Itchy: (...) Kulttuuri-ilmiönä tämä keskustelu saattoi olla ajankohtaista vielä parikymmentä vuotta sitten, ilmeisesti nyt on saatu pyristeltyä irti rockiin liitettävästä päälleliimatun tuntuisesta kapinoinnista ja voidaan keskittyä laadukkaan musiikin tekemiseen?
 
Jos joku sattui käymään tällaista keskustelua kaksikymmentä vuotta sitten, hän oli melko lailla ajan hermolla. Mutta kuka oli? Minä muistan että Jukka Hauru julisti rockin kuolleeksi, olisiko ollut vuonna 1985, mutten tiedä mistä hänen tapauksessaan oli kyse. Jospa Jukka Hauru oli oikeassa ja kaikki muut väärässä. Kammottava skenaario mutta mahdollinen!
 
Silloin kun Sä lakkaat kapinoimasta ja Sä alat miettii sitä musiikkii mitä Sä oikeesti teet ja haluut niinku viestii, Sä oot oikeeseti vitun Kuollu.

velipesonen: ...
 
Silloin kun Sä lakkaat kapinoimasta ja Sä alat miettii sitä musiikkii mitä Sä oikeesti et rakasta ja haluut niinku viestii, Sä oot oikeeseti vitun Kuollu.
 
Eikös ensimmäinen rockin kuoleman manaaja ollut näkijä joka tiesi sen olevan yhtä nopeasti ohimenevä muotiilmiö kuin twist? Mikä muuten olisi elävän kapinan muoto ja kohde konservatiivisessa ihanneyhteiskunnassa?

jra: Mikä muuten olisi elävän kapinan muoto ja kohde konservatiivisessa ihanneyhteiskunnassa?
 
Fuck off. There's no ideal society and shouldn't be.

velipesonen: Fuck off. There's no ideal society and shouldn't be.
 
Ja tämä olisi se punkin uusi syvällisempi, taitavampi, haastavampi ja älykkäästi hauskempi muoto ja sisältö? Joo, mutta samaa mieltä molemmista.
 
Eli konservatiiviksi julistautuminen on se kapina nyt, ja päinvastoin.
 
Siitä uuden punkin kuvauksesta tuli mieleen ollut ja mennyt postmoderni performanssi (tosin se on harvoin tai koskaan tarkoituksellisesti hauskaa), pienellä ripauksella Zappaa. Ehkä jotain uutta kaipaisi ruumiin henkiin potkiminen.
 
Kapina ei ole koskaan ollut tekijöiden kannalta rockin määräävin ominaisuus, punk ja jotkut metallin marginaalit pois lukien. Rockin kuunteleminen saattoi hetken olla kapinallista, mutta ei enää kymmeneen viiteentoista vuoteen ennen kohtalokasta vuotta 1986. Se milloin kapina häipyi itse musiikista, jos siinä sitä koskaan olikaan, ei ole mitenkään mahdollisen kuoleman ajankohtaan liittyvä asia.
 
Punk, jos kapina oli sen keskeinen ominaisuus, kuoli kun elävä kapina muuttui nihilismiksi tai menneen oletetun kapinan romantisoinniksi. Mutta koska ei ole mukana olleen kokemuspohjaa (tussilla farkkurotsiin ala-asteella kirjoitettuja hokemia ei varmaan lasketa), on mahdoton levyjen ja filminpätkien perusteella sanoa mikä oli sen todellisen kapinan leimahduksen kesto ja kuolinaika punkinkaan kohdalla - kuukausia, vuosia, maanantaina, elokuussa, -76, -79, -86...?

jra: Eli konservatiiviksi julistautuminen on se kapina nyt, ja päinvastoin.
 
Enpä tiedä. Kerron olevani taantumuksellinen konservatiivi koska olen sellainen, eikä siinä ole kapinaa.
 
Siitä uuden punkin kuvauksesta tuli mieleen ollut ja mennyt postmoderni performanssi (tosin se on harvoin tai koskaan tarkoituksellisesti hauskaa), pienellä ripauksella Zappaa. Ehkä jotain uutta kaipaisi ruumiin henkiin potkiminen.
 
Hyvä. Keksi itse parempia, tai jos noissa on jotain mikä miellyttää, käytä.

Rockmusiikissa ei voi olla luova tai kapinallinen olematta naurettava. Kaikki on tehty ja kokeiltu niin moneen kertaan että mitä tahansa teetkin niin olet aina toisia apinoiva klooni. Rock on vanha nyrkkeilijä, kehäraakki jonka aivotoiminta teki lakon jo kauan sitten.
 
Jos olet luonteeltasi uudistaja ja haluat rikkoa rajoja niin kannattaa kokeilla jotain muuta kun rokkia. On kokeiltu maailman syleilyä ja on kokeiltu äärinationalismia, edes taantumuksellinen konservatiivi ei hätkähdytä koska sekin on jo vanha vitsi.

Tämmöisellä keskustelulla se kuolee TYLSYYTEEN!

Atomic Cafe: Rock on tylsyyttä joten toki siitä keskusteleminenkin on ihan perkeleen tylsää.
 
Näin on! Tylsyys tai kuolema! Tylsänä hautaan asti, ja pitemmällekin! Kuuntelinpa juuri äsken muuten tylsän levyn, joka on aivan helvetin hyvä.
 
Mitä tulee naurettavuuteen, niin olen samaa mieltä että rockissa pitää olla melkoinen pelle. Minun mielestäni kaikkein paras rockrumpali Keith Moon oli myötäsyntyinen superpelle. Ja suuri taiteilija.

Minä olen melkein yhtä vanha kun rokki ja todella tylsä ihminen, kovin helppo ei ole tylsempää ihmistä löytää edes rock-areenoilta mutta Mark Freuder Knopfler pistää paremmaksi ja siksi se onkin maailmankaikkeuden hienoin kitaristi: http://www.youtube.com/watch?v=5vUDmFjWgVo
 
Mikään tässä maailmassa ei ole tylsempää kun Mark Knopfler ja Eric Clapton samalla lavalla, tätä ihastuttavaa tylsyyttä kuunnellessa liikutun ja kyynel vierähtää silmäkulmaan. Mark on niin tylsä mies että se oli edellisen vuosituhannen suurin nero, kapinallinen tyylitaituri joka liikkui tylsyyden tuntemattomilla poluilla kun kotonaan. Samaan ei sukkahousuissa keikistelevät hompsuiset rokkikukot pysty ikinä, nekin ovat tylsiä mutta niillä ei ole omaa näkemystä siitä kaikenkattavasta tylsyydestä, ne eivät tuo siihen tylsyyteen mitään uutta, niillä ei ole mitään sanottavaa.
 
Oma lukunsa ovat nämä tylsät miljonäärit ja lentokapteenit jotka painivat ja tanssivat viisitoistametristen luurankojen kanssa, ne ovat tylsempiä kun Star Wars elokuvat mutta ne ovat väärällä tavalla tylsiä, oikea tylsyys tarkoittaa sitä että siihen tylsyyteen ei nukahda, ainakaan ennen keikan puoltaväliä.
 
Ramones oli juuri oikealla tavalla tylsä rockyhtye ja on surullista joskin ihan luonnollista että ne menivät ja kuolivat siihen tylsyyteen: http://www.youtube.com/watch?v=wMD7Ezp3gWc

KooAa: Tämmöisellä keskustelulla se kuolee TYLSYYTEEN!
 
Näin. Tällä menolla se rokki kuoleekin, kun yritetään miettiä mitä uskaltaa tehdä olematta naurettava, kun "kaikki on jo tehty."