Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Rock saapui 80-luvun lopulla samalle asemalle mille jazz oli päätynyt vajaat 20 vuotta aiemmin. Sen aseman nimi on Kuolema. Rock pääsi nauttimaan paratiisin joutavanpäiväisistä iloista eli tuli hyväksytyksi yleismaailmallisen fuusiohumpan genotyyppiin. Hybridiä, vanhan toistoa, lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä. Viikonloppuhippien pinnallinen ajankulu, se on rockista tullut. Tai oikeammin rockista ei ole tullut mitään muuta kuin ruumis ja erään museon eräs osasto.
 
Et ole vieläkään kertonut mikä tälle "kuolemalle" on tunnusomaista. Mistä tunnistaa kuolleen tai kuolevan musiikkigenren (joista ei niistäkään ole selkeitä määritelmiä)? Missä menee elävän ja kuolleen raja? Miksi vuosi 1986 eikä vaikkapa 1967 tai 1977?
 
Ilman näitä määritelmiä on täysin idioottimaista touhua väittää jotain kuolleeksi.
 
Olen aivan varma, että vuosina 1986-2010 on tehty enemmän rockia kuin vaikkapa vuosina 1956-1980. Syitä: enemmän ihmisiä, matalampi kynnys ja paremmat mahdollisuudet päästä soittamaan rockia. Rockia myös kuunnellaan enemmän. Syitä: paremmat mahdollisuudet päästä rockiin käsiksi, enemmän tarjontaa.
 
Mitkä musiikkilajit ovat mielestäsi eläviä?

Rock musiikkina elää vallan mainiosti. Rockin kapinallisuus sen sijaan on lähinnä pelkkä vitsi nykypäivänä. Se mitä rock edusti alkuaikoinaan on muuttunut täysin, itse musiikki ei niinkään, vaan se on pikemminkin haarautunut rockin alalajeiksi aivan kuten kaikille muillekin tyylilajeille on käynyt.

Atomic Cafe: Minulla ei ole lääkärin papereita mutta minun mielestä on kuitenkin niin että sellainen joka ei liiku eikä muutu kolmeen vuosikymmeneen on vähintäänkin aivokuollut, eikä sitä kylmää tosiasiaa muuta miksikään se että se aivokuollut pilkotaan tuhanteen eri osaan.
 
Niin yleensähän kun joku on kuollut kyse ei ole mielipiteestä.
 
Sen sijaan jos rock ei sinun mielestäsi ole muuttunut ta liikkunut se ei tee siitä "kuollutta" ,koska joku muu voi olla eri mieltä.
 
Kyllä musiikinlajin "kuolema" tarkoittaa nimenomaan sitä ettei sillä ole juurikaan kuulijoita eikä kukaan esitä sitä.Siispä vertaus ihimisen kuolemaan ontuu pahasti.
 
Kapinan viimeisetkin rippeet kuolivat 80-luvulla mutta rock kuoli vasta 90-luvulla, siinä vaiheessa kun Nirvana ampui rokkia haulikolla päähän ja GnR alkoi täyttämään stadioneita.
 
Kuten huomaamme sinä ja velipesonen ette edes ole yhtä mieltä kuolinhetkestä.Ja sitten on vielä sekin ,että minkä itse kukin laskee rockiksi.Rockin kapina taas on toimittajien hellimä termi josta heidän on mukava puhua kun itse musiikin ymmärtämys on monella puhdas nolla.
 
Aika nopsaan hitaammallakin järjenjuoksulla varustettu huomaa ettei "rockin kuolema" ole muuta kuin tapa sanoa "en pidä nykyrockista" :-)

Rockin kapina taas on toimittajien hellimä termi josta heidän on mukava puhua kun itse musiikin ymmärtämys on monella puhdas nolla.
 
Näinhän se nykyään on mutta se ei tarkoita sitä että näin on aina ollut. Toki se kapinallisuus on poikkeuksetta hyvin suhteellista ja erityisen suhteellista se on silloin jos sillä maksetaan asuntolainaa tai tienataan miljoonia.
 
Jos rock sittenkin elää niin siinä on vähemmän munaa ja kapinaa kun jääkiekiekossa ja minulle se tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa kun kuolema.
 
Ei rock kuole ilmaisumuotona koskaan mutta ongelma onkin siinä että jäljellä on vain muoto.
 
Tämä ei ole rockin vika koska rock ei voi koskaan eikä missään muodossa saavuttaa sitä asemaa mikä sillä aikoinaan oli. Se tulee menettämään asemiaan myös jatkossa eikä sitä pelasta siltä kohtalolta mikään. Rock on putoamassa marginaaliin ja jotain asiasta kertoo se että stadioneita kiertävät samat esiintyjät jotka kiersivät niitä jo 20-30 vuotta sitten. Kun nämä kauan sitten pystyyn kuolleet mammutit poistuvat areenoilta niin niiden tilalle ei ole tulossa mitään.
 
Toisaalta on myös niin että putoamalla marginaaliin rock voi löytää todellisen olemuksensa uudelleen. Minun mielestä rock roikkuu tällä hetkellä lavasteissa ja pitää niistä kiinni kynsin ja hampain.

Jaa tää oli taas näitä hohhoijaa-ketjuja. Onneksi minä valitsin sen sinisen pillerin ja saan elää edelleen illuusiossa, että rock on elossa ja voi hyvin. Mahtais vituttaa, kun oiskin valinnut punaisen pillerin.

Makkari: Mitkä musiikkilajit ovat mielestäsi eläviä?
 
Tiedossani ei ole yhtään elävää musiikinlajia.

Askr: Näin voi olla, mutta se mitä et huomaa, on se, että kun sa julistat, että "rock on kuollut" sä itse olet tehnyt ja hyväksynyt jo luokittelun, nimennyt luokan "rock" ja julistanut sen kuolleeksi.
 
Asia ei ole sen kummempi kuin että presidentti Urho Kekkonen on kuollut. Olenko hyväksynyt luokittelun, että Urho Kekkonen on elänyt? En. Kyse on siitä että Urho Kekkonen on elänyt. Onko Urho Kekkonen jokin luokka? Ei, vaan aikoinaan elänyt ihmisyksilö, samoin kuin rock on aikoinaan elänyt kulttuurimuoto.

velipesonen: Asia ei ole sen kummempi kuin että presidentti Urho Kekkonen on kuollut. Olenko hyväksynyt luokittelun, että Urho Kekkonen on elänyt? En. Kyse on siitä että Urho Kekkonen on elänyt. Onko Urho Kekkonen jokin luokka? Ei, vaan aikoinaan elänyt ihmisyksilö, samoin kuin rock on aikoinaan elänyt kulttuurimuoto.
"Urho Kekkonen" voi olla myös kulttuurimuoto, mutta rock ei ole kyllä koskaan ollut ajassa ja paikassa elänyt ihmisyksilö. Paitsi Kid Rock. Rinnastus ei toimi.
 
PsychedelicWarlord: Aika nopsaan hitaammallakin järjenjuoksulla varustettu huomaa ettei "rockin kuolema" ole muuta kuin tapa sanoa "en pidä nykyrockista" :-)
No näin.

velipesonen: Asia ei ole sen kummempi kuin että presidentti Urho Kekkonen on kuollut. Olenko hyväksynyt luokittelun, että Urho Kekkonen on elänyt? En. Kyse on siitä että Urho Kekkonen on elänyt. Onko Urho Kekkonen jokin luokka? Ei, vaan aikoinaan elänyt ihmisyksilö, samoin kuin rock on aikoinaan elänyt kulttuurimuoto.
 
Ihmisyksilön kuolema ja kulttuurimuodon kuolema ovat kuitenkin hiukan eri asioita.Yhteistä kuitenkin lienee ,että molemmat lakkaavat olemasta.Rock ei ole lakannut olemasta vaan sitä tehdään,kuunnellaan jne.Myöskään jazz tai klassinen eivät ole lakanneet tässä mielessä olemasta.
 
Puhuit itsesi taas pussiin ja komeasti.

nirzin: http://www.aijaa.com/v.php?i=6687000.gif
 
Toimii kyllä :-)

Urho Kekkonen ei ole kulttuurimuoto, ja kulttuurimuodot ovat hänen tapaansa organismeja.

Rock elää ja voi hyvin! Näin on aina ollut ja tulee olemaan, koska se on niin alkuvoimaista ja terapeuttista useimmille inehmoille. Nykyisin se vain väijyy marginaalissa parempia aikoja odottelemassa, mutta sitä tietenkin paukutellaan edelleenkin tuhansissa treenikämpissä kautta pallon. Haluavathan uudetkin sukupolvet osansa tästä taiasta ja nykyään on onneksi kaikilla varaa hankkia soittimia.
 
Rockin räjähtävä energia on lisäksi levinnyt pirstaloituneeseen rootsmusiikkiin kautta linjan. Juuri sen takia juurimusa voi paremmin kuin ehkä koskaan ja uutta versoo sen kun ehtii. Ei energia voi minnekään kadota.

nottamus: Ei energia voi minnekään kadota.
 
Voi kuin olisikin näin, mutta se näyttää katoavan vessanpöntöstä alas. Ollaan luomassa uutta ihmiskuntaa, joka ei osaa olla kiinnostunut mistään todellisesta. Energia katoaa ensimmäisenä.

velipesonen: Kuinka ehdoton tämä 1986 on rockin kuolinvuotena? Muistaakseni sanoit jossain, että The Jesus and the Mary Chainin "Psychocandy" (1985) oli "viimeinen oikea rock-levy" tjsp.
 
Kuinka Psychocandy sitten eroaa "rockiudessaan" vaikkapa seuraajastaan "Darklandsista" (1987) taikka niistä useista shoegaze-levyistä (joista osa on tunnustettu innovatiivisiksi mestariteoksiksi), jotka se inspiroi?
 
Miksi puhut rockin fuusiosta niin negatiiviseen sävyyn (joskus pari sivua sitten), kun koko rockin historia perustuu nimenomaan fuusioon?
 
Kuuntelin juuri Pavementin "Slanted & Enchantedin", joka kuulosti hämmentävän elävältä ollakseen jo kuusi vuotta kuollut :O Korva pettänee. Pitää käydä lukeen wikipediasta, että asuko nää jätkät reenikämpällä tai vetikö nää stadioneja täyteen.

Väitän että vuoden 1986 jälkeen on tehty rock-musiikkia.

KooAa: Ainii, Dropped C ei voi kirjoittaa sanaa rock kun se c on siltä kadonnu.
 
Rok!
 
Vrihe, yms.

slipkorn: velipesonen: Kuinka ehdoton tämä 1986 on rockin kuolinvuotena? Muistaakseni sanoit jossain, että The Jesus and the Mary Chainin "Psychocandy" (1985) oli "viimeinen oikea rock-levy" tjsp.
 
Kuinka Psychocandy sitten eroaa "rockiudessaan" vaikkapa seuraajastaan "Darklandsista" (1987) taikka niistä useista shoegaze-levyistä (joista osa on tunnustettu innovatiivisiksi mestariteoksiksi), jotka se inspiroi?
 
Miksi puhut rockin fuusiosta niin negatiiviseen sävyyn (joskus pari sivua sitten), kun koko rockin historia perustuu nimenomaan fuusioon?
 
Jesus & The Mary Chain on erittäin hyvä ottaa tässä esiin, koska he onnistuivat muuntautumaan indie/alternative-bändiksi, mitä lienee helpottanut kokoonpanon vaihtuminen. Darklands on varsin surullinen levy, minua ahdistaa kuunnella sitä siksi että siinä on kadotettu kaikki mikä ekalla levyllä on niin riemastuttavaa ja lupauksia herättänyttä. Mutta ei kun ei. Toinen samanlainen esimerkki on ruotsalainen Leather Nun, joka ennen vuotta 1987 julkaisi lähes pelkästään loistavia biisejä eli muutaman singlen, yhden EP:n ja yhden mini-LP:n. Käsittämättömän kova bändi muuttui Steel Constructionilla (1987) yhdessä yössä liki onnettomaksi, tyhjänpäiväiseksi ja mauttomaksi. Voima oli tipotiessään.
 
Rupeamatta analysoimaan Darklandsia, se ei nivelly tämän ketjun aiheeseen tarpeeksi hyvin, Darklands on kadottanut sen olennaisen ytimen joka Psychocandylla roihusi kirkkaana, ja se olennainen ydin on rock.
 
Rock transformoitui siis vaihtoehtomusiikiksi, se otettiin Kuoleman asemalla, lopullisella pääteasemalla, vastaan vaihtoehtoväen ja jazzin toimesta. Vaihtoehtoväki elää maailman tappiin asti omaa vaihtoehtoista utopiaansa maailmanmenosta välittämättä, se on ainakin varmaa. He saivat nieltyä itseensä rockin.
 
Oliko Kurt Cobainin sanoituksissa mitään asiaa? Puhuiko hän haastatteluissa mitään asiaa? Mielestäni ei, vaan hän jurnutti suurten levy-yhtiöiden vallankäytöstä. Tyypillinen vaihtoehtoväen kommentti, jonkin pikkuasian tärkeilevää nokkimista. Koko grunge oli mielestäni vaihtoehtoväen tärkeilyä eikä rockia. Täsmälleen samaa tärkeilyä oli shoegaze ja muut vastaavat jotka jatkavat elämäänsä edelleen. Ja mikäs on jatkaessa kun se on jo lähtökohdiltaan Frankenstein-elämää, aaveenkaltaisuutta.
 
Musiikit fuusioituvat keskenään kaiken aikaa, mutta oleellinen kysymys on, ovatko jälkeläiset lisääntymiskykyisiä. Kelpaavatko fuusion tulokset enää mihinkään? Väittäisin että useimmiten eivät kelpaa. Harvoin kelpaavat. Kaikki musiikki on jonkin fuusion tulosta. Milloin jokin fuusio synnyttää ilmiön, joka on niinkin elinvoimainen kuin rock oli, on olennainen kysymys. Fuusiohumppa on jazz/world- (ja nyt myös rock-)muusikoiden elämätöntä, systemaattista elinkelvottomien hybridien massatuotantoa.
 
- - -
 
Tämä keskustelu suurimmalta osaltaan on muodostunut eräänlaiseksi Verdunin toisinnoksi, puolesta ja vastaan -kampanjoinniksi, miksi sen ei tarvitsisi muodostua jos avauspuheenvuoroni viimeinen kappale luettaisiin tarkemmin. Ei ole pakko ottaa lopullisesti kantaa siihen, onko rock kuollut, vaikka ketjun avaajalla sellainen näkemys onkin.