Rock, pop, alternative ›

Askr: Tästä kuulisin mielelläni lisää -mitä tarkoitat tällä musiikin kohdalla. Mistä tietää, että musiikkielämyksen tavoittaa realistisen todellisesti, sellaisena kuin se aivan oikeasti on?
 
Tunnut käyttävän aika montaa muutakin käsitettä aika lailla omien määritelmiesi mukaisesti.
 
En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen. Voisi puhua myös eräänlaisesta perusasenteesta, jossa "asenne"-sanalla tarkoitetaan hiukan eri asiaa kuin yleensä jokapäiväisessä arkipuheessa.
 
Realistinen asenne - kuten edellä mainittu - on yleensä psykologisesti raskain, eikä kulttuuri yleensä synny sellaisen pohjalle. Hyvin usein realistinen asenne on siis myös kulttuurinvastainen.
 
Modernisti-termiä lukuunottamatta en käytä käsitteitä mitenkään eksentrisesti. Modernisti-käsitteenkin käytön voi tässä yhteydessä halutessaan ymmärtää eräänlaisena sarkasmina, vaikkei se muuta asiaa.

velipesonen: En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen.
Mutta etkö nyt todellakaan huomaa: jos ottaa lähtökohdaksi nelikenttäsi ja sieltä kolmannen lokeron, tuo lähtökohta karahtaa kiville siinä silmänräpäyksessä kun julistaa rockin kuolleeksi. Eihän siinä silloin tarkastella maailmaa sellaisena kuin se on, vaan premissin "rock on kuollut läpi". Kun julistat rockin kuolleeksi, tulet samalla hyväksyneeksi, että jotkut ulkoiset, kulttuurisesti määritellyt (eikä asiaa auta, että väität määrittelyä mielivaltaiseksi ja epämääräiseksi, päinvastoin) tuntomerkit luokittelevat ja siksi määrittävät musiikkia. Jos hyväksyt tämän, kuinka enää voit lähestyä musiikkia realistisesti, sellaisena kuin se on, ilman etukäteisleimoja?
 
Yksikertaisesti:logiikkasi ei omista lähtökohdistasi ja määritelmistäsi käsin pysy kasassa, niinkuin sinulle ovat muut jo todenneet.
 
:)

Hmmmm......Hurriganes?

Miehet lyö lekkeriksi. Ei se oo vittu ku tsuku tsuku ja ponkko ponkko.

velipesonen: En puhu havaitsemisen mekanismista enkä tietoisuuden luonteesta, vaan henkilökohtaisesta valinnasta, joka voi loogisesti olla neljänlainen, ja vain yksi niistä on realistinen. Voisi puhua myös eräänlaisesta perusasenteesta, jossa "asenne"-sanalla tarkoitetaan hiukan eri asiaa kuin yleensä jokapäiväisessä arkipuheessa.
 
Realistinen asenne - kuten edellä mainittu - on yleensä psykologisesti raskain, eikä kulttuuri yleensä synny sellaisen pohjalle. Hyvin usein realistinen asenne on siis myös kulttuurinvastainen.
 
Modernisti-termiä lukuunottamatta en käytä käsitteitä mitenkään eksentrisesti. Modernisti-käsitteenkin käytön voi tässä yhteydessä halutessaan ymmärtää eräänlaisena sarkasmina, vaikkei se muuta asiaa.
 
No huh huh. Nyt ollaan ajauduttu aika kauas Hurriganes- tyyppisestä meiningistä. Mitähän Remu tuumaisi moisesta viisastelusta? Olisiko jo aika palata perusasiaan, eli Ganesiin ja niiden rock'n rolliin. Houlama!

Rämppy: No huh huh. Nyt ollaan ajauduttu aika kauas Hurriganes- tyyppisestä meiningistä. Mitähän Remu tuumaisi moisesta viisastelusta? Olisiko jo aika palata perusasiaan, eli Ganesiin ja niiden rock'n rolliin. Houlama!
 
Järvisen kitara Rock And Roll All Night Longin a-puolella on kyllä todella loistavaa. Makeita kikkoja sillä. Etenkin tykkään siitä Rock'n'Rollerista. Siinä oli jo tosi hyvä ajo, siinä oli jo muodostunut se kuinka Remu svengaa louskuttamalla ja Cisse pudottaa basson siihen keskelle.

Järvisen kitara on loistava KOKO Rock `n`Roll All Night Long levyllä. Ihan Indianiin asti siitä Rock`n`Rollerista lähtien. :-D

Gardiner: Järvisen kitara on loistava KOKO Rock `n`Roll All Night Long levyllä. Ihan Indianiin asti siitä Rock`n`Rollerista lähtien. :-D
 
Saundit ovat jotenkin mukavat siinä levyllä, aika persoonalliset (muutkin Aben saundit on hyviä). Varsinkin ne live-pätkät. Järvisen kitarointi on kyllä erittäin mainiota. Hideaway veto oli loistava. Parhaita suomalaisia kitaristeja ikinä.

Järvisestä puheen ollen, meniköhän tuo kaupaksi
 
http://www.iltalehti.fi/popstars/2010032811374791_ps.shtml
 
e: Jos meni niin toivottavasti jollekin soittajalle.

aivokuolio: Miehet lyö lekkeriksi. Ei se oo vittu ku tsuku tsuku ja ponkko ponkko.
 
Ei vaan tuossa oltiin remuuden ytimessä. "Rock on kuollut", ei tarkoita sen enempää rock on kuollut, kuin "I'm not homou" tarkoittaa että Remu on tai ei ole homo, tai että homous olisi hyvä/paha - se vaan kuulostaa hyvältä ja svengaa.
 
Rok o' koalu! ...et, två, tre!

Jengaa kaikuun ja höpinää tötteröön.

Atomic Cafe: Jengaa kaikuun ja höpinää tötteröön.
 
Ammetta eetteriin ja balanssit on pohjassa. Kajuutassa puhaltaa sellanen bofori että tarvitaankin kaksosanen purje!

velipesonen: Höpskukkuu. Rockin kuolema on pelkkä asiantila, ei sinänsä hyvä eikä paha.
 
Höpö höpö."Rockin kuolema" on sinun näkökulmasi ja mielipiteesi eikä mikään "asiantila".
 
Jotain rajaa.

Rock ei ole kuollut, vaikka se on pilkottu lukemattomiin alagenreihin siten, että sitä samaa suurta ykseyttä, joka oli nuorisolla -70 luvulla, ei pääse enää syntymään. Pitkät hiukset ja leveälahkeiset farkut....ja tuhti jytärock.....olkoon vaikka Hurriganesia sitten.
Pääasia että ääntä lähti. Rokkänroll aallnitelong, mitää jatsii, ei ei........Hurriganes nähty Joulukuun alussa -72 Hyvinkäällä ekan kerran.....kaikenkaikkiaan rock oli parempaa muinoisna aikoina, mun mielestä.....moni uusi esittäjä on hukannut esittämänsä musiikin juuretkin tässä vuosien kuluessa.

Lainaan nyt vähän itsekeskeisesti itse itseäni, mutta olen edelleenkin samalla kannalla kuin viimeksi kommentoidessani oheisella mielipiteelläni Hurriganesin 1974 Tavastian keikasta alkanutta samankaltaista kädenvääntöä.
 
*Clip*
Niin, ehkä se on turhaa nykypäivän bändikulttuurin puitteissa ryhtyä tappelemaan, että oliko tuo Hurriganesin veto kova juttu vai ei, koska vertailukohtia löytyy liian monta liian monesta musiikkilajista, bändistä ja soittajasta.
Onhan se selvää, että esimerkiksi nykybändit ja soittajat omaava puhtaamman soundin, vaikuttavamman soittotekniikan ja monimutkaisemman ohjelmiston, varsinaisen lavateknologian tasosta puhumattakaan! Onhan suomalainen rockmusiikki saanut suurimmaksi osaksi sen valtaisan lähtöpotkunsa juurikin Hurriganesin ansiosta.

Mutta ajatelkaapas just tuota 70-luvun alkupuoliskoa. Amerikka oli muotia, jengi tottunut kuuntelemaan Kirkaa ja Dannya suomen kielellä, eli suomalainen rockscene oli lapsenkengissään. Sit tulee nää kolme kovan näköistä kundia ja alkaa hakkaamaan lavalla uskomattomalla draivilla rokkenrollia ja helvetin kovaa. Olihan porukka pähkinöinä! Ja vielä kun Remulla, Cissellä ja Albertilla oli ihan oikeasti sellainen katujätkän maine, niinkuin Cisse jossain haastattelussa sanoikin että "Jengi oikeasti tietää että me ei olla mitään silkkimunia" ja tottahan tuo puhuikin. Eli jätkien tekemisiä ruvettiin oikeasti seuraamaan, kun ne oli kiinnostavia tyyppejä ja esiintyi agressiivisella tatsilla. Oli Beaversit, Cadillacit, hyvät soittokamat ja armoton asenne. Helvetillisellä duunilla, aktiivisella keikkailulla ja puskaradion välityksellä päässeet pinnalle ja homma rokkasi kuin hirvi.

Enimmäkseen kiinnitin tuossa 'ganes pätkässä huomiota siihen, miltä jätkät näytti lavalla, kuin siihen miten se soitto sujui. Mielestäni ne soitto&laulumokat tuli kuitattua sillä, että jätkillä oli just sitä teksasia ja jytinää esiintymisessään. Eikä sillä ollut mitään merkitystä, mitä se Remu siellä mikkiin huuteli, koska porukka oli asennoitunut jo valmiiksi siihen että melkein amerikkaa siellä puhutaan jossain muodossa. Pääasia että soitto soi.

Ihailen myös tuossa keikassa Järvisen soittoa ja koen siinä tietyiltä osin sangen nerokkaita piirteitä. Hänen soitolleen on ominaista sellainen hivenen unelias legato-tyyppinen bluessoitanto joka tarpeen tullen löytää myös sen tappovaihteen biisin luonteesta riippuen. Hän ei myöskään tuhlaa kallisarvoisia säveliä, vaan osaa yhdistää niitä oivaltavasti bluesskaalan puitteissa. Järviselle on tärkeää myös volume-potikan olemassaolo, jota mies sääteleekin usein soittonsa ohessa, vaikkakin ärhäkkäimmissä sooloissa käykin toisinaan kytkemässä sen Colorsoundin pedaalin tulille sieltä lattiasta.
*Clip*
 
Eli pointtini on kaikessa yksioikoisuudessaan se, ettei kannata ihan 1:1 peilata vanhan liiton musaa tämänpäivän musagenrejen kans, jotka ovat aika helkutin monella sektorilla kehittyneempää tavaraa.
Tosin asenteiden osalta sellainen puhdas pioneerihenki on mielestäni jäänyt jälkijunaan. Sillekkin on syynsä.

BigPapa: Rock ei ole kuollut, vaikka se on pilkottu lukemattomiin alagenreihin siten, että sitä samaa suurta ykseyttä, joka oli nuorisolla -70 luvulla, ei pääse enää syntymään. Pitkät hiukset ja leveälahkeiset farkut....ja tuhti jytärock.....olkoon vaikka Hurriganesia sitten.
Pääasia että ääntä lähti. Rokkänroll aallnitelong, mitää jatsii, ei ei........Hurriganes nähty Joulukuun alussa -72 Hyvinkäällä ekan kerran.....kaikenkaikkiaan rock oli parempaa muinoisna aikoina, mun mielestä.....moni uusi esittäjä on hukannut esittämänsä musiikin juuretkin tässä vuosien kuluessa.
 
juuri näin olen itsekin kokenut; rockin laimeneminen lähti siitä kun sen bluesjuuret unohdettiin ts. taiderockista ja popista tuli ykkösjuttu. Näin kävi viimeistään uuden aallon jälkeen.
 
Mäkin olin aina lavan edessä ihmettelemässä Alpun hurjaa kepittelyä vuodesta 72 alkaen. Ensin alaikäisenä Helsingin työväentalolla (Talolla) ja kesästä 73 Tavalla tai Vanhalla. Ne muistot ovat ikuisia.

-J: Eli pointtini on kaikessa yksioikoisuudessaan se, ettei kannata ihan 1:1 peilata vanhan liiton musaa tämänpäivän musagenrejen kans, jotka ovat aika helkutin monella sektorilla kehittyneempää tavaraa.
Tosin asenteiden osalta sellainen puhdas pioneerihenki on mielestäni jäänyt jälkijunaan. Sillekkin on syynsä.
 
Minun mielestä tuo kyseinen keikka oli muiden paitsi Järvisen osalta heikko esitys vaikka otetaan ylläoleva huomioon. Sitä en kuitenkaan tiedä mikä Remun ja Cissen osaamisen taso tuohon aikaan oli, nyt ei kuulostanut kovin hyvältä ja sille en mitään mahda enkä muuta yritä teeskennellä. Varmaksi tiedän vain sen että vähän tuon jälkeen ne teki Ile Kallion kanssa hienoja keikkoja.
 
Minusta tuntuu vähän siltä että taisivat kipsailla kameroita sekä konsertissa että siinä haastattelussa. Tuohon aikaan yhtyeiden mediataitot eivät olleet parasta A-luokkaa.
 
Puhut kuitenkin täyttä asiaa. Pioneerit ovat harvoin virtuooseja ja moniosaajia koska mikään oikeasti hyvä asia ei kehity yhdessä yössä.

Say mamassa ja do you wanna dancessa on kyl helkutin komiat kitara saundit.

Atomic Cafe: Minun mielestä tuo kyseinen keikka oli muiden paitsi Järvisen osalta heikko esitys vaikka otetaan ylläoleva huomioon.
 
Eipäs ollu kyllä se oli ihan hyvä ja hieno veto, Cissen laulu oli flunssasta johtuen mitä oli mutta muuten hoiti leiviskänsä hyvin. Parempia tallenteitakaan ei taida olla tarjolla, oon nähnyt tuolla samalla settilistalla Hurriganesit livenä ja tuollaista se oli, tiukkaa tykitystä. Jos ootte Ilefaneja niin olkaa, Järvisen kanssa Hurriganes kuitenkin puhkes kukkaan ja kukki. Hemmetin hieno tallenne tuo Tavastia mikä TV.stä tuli. Munsta Crazy Days oli hyvä Hurriganes levy tosin myös ja olen Nähnyt Ilen aikaisen Ganes keikan 1976 ja ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin nuo -72 ja -74 keikat Järvisen kanssa. Kyllä tohon draiviin saa purkiä moni bändi vieläkin siihen pääsemättä. Mitä tulee yleisön jäykkyyteen niin oisko kamerat ja valot vähän häirinneet sitä osastoa.