Rock, pop, alternative ›

AlaE: kullittuneet.
 
Mistähän syystä vanhempani nauroivat aina minulle kun lapsena maalasin jotain kullitusmaalilla?

StJerky: Mistähän syystä vanhempani nauroivat aina minulle kun lapsena maalasin jotain kullitusmaalilla?
 
Sanoit varmaan sen jotenkin hassusti, tai oliko sulla esim. ällävika? "Kuvvitettu"...

Onhan se väsynyttä; "Siinä lauloivat äidin kullat ja nyt annetaan vuoro isän kullille".

Kakaroilla on taas rölötyskausi menossa.

Nilsiän öljysheikillä oli polkupyörä, jonka vaihteet olivat kuulemma kullitetut. Tää on vanhin, jonka muistan. Hauska ukko muutenkin. Haastattelija kysyi, mistä yhtiön nimi Man Oil tulee. Vastasi, että tietysti hänen nimestään: KuosMANen. Taitaa olla rölötystä tämä.

Askr: Mutta onhan rock nyt muutakin kuin sanoituksia, tai kuten PsychedelicWarlord tuolla sanoi, musiikki on musiikkia, kirjallisuus kirjallisuutta.
 
Totta mooses. Rock kuoli 80-luvulla ja minun papereissani vuosi oli 86, jos ihan tarkkoja ollaan niin olisiko menny lokakuussa. Sille voi joku laskea ihan tarkan päivämääränkin niin voidaan täällä Mnetin rokkiosastolla alkaa viettää muistojuhlaa.
 
Rockin voi tietysti koettaa herättää jollain ilveellä joku neropatti henkiinkin, mutta ehkä tässä nyt kohtapuoleen syntyy uusi musiikinlaji joka villitsee maailman kuin jatsi ja rokki silloin joskus. Sen mä kyllä sanon että yhtään mitään en odota tuolta konemusan tai konefuusion puolelta, mistään sen alalajista, niljakasta höpö-diapamia tekevät kaikki tyynni.

Kyllä se niin on että rock on kuollut ja haiseva muumio. Vaikea kuvitella että tilalle tulisi mitään kovin sykähdyttävää mutta ainahan sitä voi toivoa.

Tää on kyllä sukupolvikysymyskin tai ainakin riippuu perspektiivistä. 70-luvulla, kun rokki (mm. Ganes ja Badding suomenkielisine teksteineen a'la JArkko Laine, Hector sekäLeskinen ym.) tuli kansan tietoisuuteen, Suomessa oli yhtenäiskulttuuri. Kaikki katsoi samoja tv-ohjelmia, kuunteli samoja radiokanavia jne. Isänikin tuli tietoiseksi Baddingistä, kun se vääntelehti Matti&Tepon (!) Rokki alkoi soida -biisiä play backatessään. Ei juuri ihastunut ;-)
 
Nyt koko maa tai sen "kulttuuri" on pirstaloitunut kuten tuossa aiemmin jo kirjoitettiinkin. Nyt rock alagenreinee on vain yksi viipale muiden joukossa. Rokilla on vaikea kapinoiuda saati järkyttää. Just kuuntelin kaverin pojan bändin tappometallia. Rupes ensin naurattamaan ja sitten ärsyttämään. En voinut mitään sille.

Remu sanoi joskus 80-luvun puolivälissä, että "ei rokkijätkiä enää oo, nää on näitä muotijätkiä jotka laulelee lastenlurituksia kaameella äänellä". Saattoi ajatella Dingoa. Vielä paljon paremmin tuo Remun neljännesvuosisadan takainen toteamus sopii tähän päivään. Rokkibändit julkaisee nykyisin levynsä myös videopeleinä. Voihan hemmetti. Anna mun kaikki kestää. Tossa Pjotr Bahgin dokumentissa Remu puhuu samoja hommia, että "milloin tulee semmosia soittajia jotka heittää samat kuviot kun nää jotka nykyään soittaa tuolla yläkerran orkesterissa". Eipä oo vielä näkyny.
 
Tavallaan rock oli jo 60-luvulla niin täydellinen futuristinen äärimmäisyys, että kaipa tämä nyt on tässä sitten. Mutta olen julistanut punkkampanjan uuden vaiheen, jonka sisällön saa käydä tarkistamassa Mnetin Mitä on punk? -ketjusta.

Tuli tietenkin unohdettua toi TV-keikka, mutta kuten täällä on todettukin niin sen musiikillinen arvo koostui muistaakseni lähinnä Järvisen soitosta. Ja sitten sitä osin hauskaa ja osin kiusallista ajankuvaa.
 
Sitten tämän runsaan offtopicin kommentointia (offtopic on mielestäni hyvä ja mieltä avartava asia):
 
Ei rock voi olla ilmaisuna kuollut jos ihmiset siitä vieläkin vaikuttuvat. On tässä mielessä samantekevää onko musiikki tehty 1960- vai 2000-luvulla, sillä itse vaikutus tapahtuu nykyajassa.
 
velipesonen: Remu sanoi joskus 80-luvun puolivälissä, että "ei rokkijätkiä enää oo, nää on näitä muotijätkiä jotka laulelee lastenlurituksia kaameella äänellä". Saattoi ajatella Dingoa. Vielä paljon paremmin tuo Remun neljännesvuosisadan takainen toteamus sopii tähän päivään. Rokkibändit julkaisee nykyisin levynsä myös videopeleinä. Voihan hemmetti. Anna mun kaikki kestää. Tossa Pjotr Bahgin dokumentissa Remu puhuu samoja hommia, että "milloin tulee semmosia soittajia jotka heittää samat kuviot kun nää jotka nykyään soittaa tuolla yläkerran orkesterissa". Eipä oo vielä näkyny.
 
Arvostan toki Remua hänen hyvistä aikaansaannoksistaan, mutta kyllä nää tällaiset lausahdukset tuntuvat kovin junteilta. Osoittaa sekä välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä (ihan kuin rock 'n' roll olisi jokin ainoa oikea musiikkityyli) että perehtymättömyyttä sen ajan musiikkikenttään. Järvinen tuskin olisi tuollaista möläytellyt koska oli lukemani mukaan hyvinkin perehtynyt bluesiin ja kitararockiin.
 
Eli eihän se, että klassisen tyylinen rock ei ole valtavirtaa tarkoita, etteikö hyviä bändejä olisi ja etteikö ne ketään kiinnostaisi. Luulisin kuitenkin, että 60- ja 70-lukujen massat olivat suureksi osaksi ihan samanlaisia massoja kuin nykypäivän Lady Gaga-massat, ja vain harva kuunteli siitä musaa todella intohimoisesti. Eli ehkä yhtä moni kuin nykyään vaivautuu etsimään loistavia uudempia rockbändejä. Ja kun seuraavaksi joku haluaa esimerkkejä vuoden 1986 jälkeen tulleista loistavista rockbändeistä, niin ensimmäisinä tulevat mieleen ehkä Jayhawks, 22-pistepirkko, Bottle Rockets, Eric Ambelin ja Dan Bairdin juttuja... Nämä kaikki itseasiassa vähän tunnetumpia akteja. Joku perehtyneempi henkilö osaisi varmaan listata sata bändiä lisää. Pointtina on, että eiköhän hyvää rockia tehdä nykyään enemmän kuin 1970-luvulla, siitä huolimatta, että se ei ole samalla tavalla pinnalla kuin silloin. Ja toki on ihan hyvä muistaa, että joku Dylan tai Beatles (nyt joku tulee mollaamaan Ringoa...) ovat ihan todella poikkeuksellisia lahjakkuuksia siinä missä joku Bach tai Mozart. Tällaisia lahjakkuuksia nyt vain tulee kovin harvoin. Ei siinä ole vuosiluvulla mitään merkitystä.
 
Ainakin minulle musiikki on vahvasti henkilökohtainen asia. Kun KUUNTELEN (en vain kuule) musiikkia olen lähes aina yksin (jossen fyysisesti niin ainakin henkisesti omissa maailmoissani) ja minun suhteeni musiikkiin on vain minulla. Mikään yhteisöllisyys ei musiikissa merkitse juuri mitään, ellei tähän sitten lasketa sitä, että jossaan faniporukassa syntyy ystävyyssuhteita. Ei mua kiinnosta esimerkiksi pukeutua samalla tavalla kuin suosikkimuusikkoni, ellei se tyyli sitten yleensäkin minua miellytä. Epävarmana 15-vuotiaana mua ehkä kiinnosti toisella tavalla pukeutuminen tai musiikin esiintuonti ja olin ehkä toisella tavalla myös ylpeä musiikkimaustani. Nyt, vaikka tykkäänkin puhua musiikista ja soittaa muiden ihmisten kanssa, niin suhteeni musiikkiin on pohjimmiltaan erittäin henkilökohtainen. Silloin levyn vuosiluku ja suuren yleisön suhtautuminen bändiin (tai tietämättömyys bändistä) kadottavat tyystin merkityksensä. Jos ostan levyn joka on tehty vuonna 1951 niin, jos en ole sitä aiemmin kuullut, se on minulle uusi levy siinä missä eilen ilmestynyt levy.

velipesonen: Tavallaan rock oli jo 60-luvulla niin täydellinen futuristinen äärimmäisyys, että kaipa tämä nyt on tässä sitten. Mutta olen julistanut punkkampanjan uuden vaiheen, jonka sisällön saa käydä tarkistamassa Mnetin Mitä on punk? -ketjusta.
 
Olet julistanut? No toivottavasti maailma huomaa ylittämättömän tietämyksesi ja neroutesi ja tosiaan tajuaa rockin olevan kuollut ja "punkkampanjan uuden vaiheen".
 
Tosin epäilen ,että rockilla menee edelleen aivan helvetin hyvin ja sinun kirjoituksesi ei asiaa muuksi muuta.
 
Mutta ainahan voi toivoa ,että aurinko alkaa kiertää sitä omaa napaa.

PsychedelicWarlord: Olet julistanut? No toivottavasti maailma huomaa ylittämättömän tietämyksesi ja neroutesi ja tosiaan tajuaa rockin olevan kuollut ja "punkkampanjan uuden vaiheen".
 
Kyllä, JU-LIS-TA-NUT.

Makkari: Tuli tietenkin unohdettua toi TV-keikka, mutta kuten täällä on todettukin niin sen musiikillinen arvo koostui muistaakseni lähinnä Järvisen soitosta. Ja sitten sitä osin hauskaa ja osin kiusallista ajankuvaa.
 
Nimenomaan hienoa ajankuvaa toi mullekin edustaa.
 
Ei rock voi olla ilmaisuna kuollut jos ihmiset siitä vieläkin vaikuttuvat. On tässä mielessä samantekevää onko musiikki tehty 1960- vai 2000-luvulla, sillä itse vaikutus tapahtuu nykyajassa.
 
Ei rock ole kuollut.Se on fakta.(eikä jazz,eikä klasari jne.)Sen sijaan se voi joillekin olla kuollut siinä mielessä etteivät he enää diggaa siitä.Se taas on eri asia.
 
Toiset ei vaan tätä simppeliä faktaa tajua vaikka se muuntuisi taivaaksi ja tippuisi heidän niskaansa:-)
 
Arvostan toki Remua hänen hyvistä aikaansaannoksistaan, mutta kyllä nää tällaiset lausahdukset tuntuvat kovin junteilta. Osoittaa sekä välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä (ihan kuin rock 'n' roll olisi jokin ainoa oikea musiikkityyli) että perehtymättömyyttä sen ajan musiikkikenttään. Järvinen tuskin olisi tuollaista möläytellyt koska oli lukemani mukaan hyvinkin perehtynyt bluesiin ja kitararockiin.
 
Alppuhan lienee ollut enemmän hollilla mitä musassa tapahtui kuin Remu.Sehän diggasi mm.Van Halenia tuolloin jos en väärin muista.
 
Ja toki on ihan hyvä muistaa, että joku Dylan tai Beatles (nyt joku tulee mollaamaan Ringoa...) ovat ihan todella poikkeuksellisia lahjakkuuksia siinä missä joku Bach tai Mozart. Tällaisia lahjakkuuksia nyt vain tulee kovin harvoin. Ei siinä ole vuosiluvulla mitään merkitystä.
 
Ja on ymmärrettävä myös aika jolloin Dylanin ja Beatlesin läpimurto tapahtui.Tarjonta oli erilaista - ehkä suppeampaa ja sitä oli vähemmän.Uusi ja erilainen pääsi ehkä helpommin esille.
 
Beatles ja Dylanhan eivät olleet muusikkoina mitään virtuooseja vaan heidän vaikutuksensa tapahtui sävellysten kautta (ja Dylanin kohdalla eritoten myös lyriikoiden).

velipesonen: Kyllä, JU-LIS-TA-NUT.
 
Sinun kirjoituksiasi on hauska seurata.Mitään musiikillista tietoa en niistä löydä mutta usko itseen ja omaan näkemykseen on luja.Onhan se positiivista sekin - ainakin osaltaan.
 
Kannattaisiko kuitenkin miettiä omia näkemyksiään ja ehkä jopa kyseenalaistaa niitä? Kannattaisiko avartaa musiikillista maailmankuvaansa?

AlaE: Tää on kyllä sukupolvikysymyskin tai ainakin riippuu perspektiivistä. 70-luvulla, kun rokki (mm. Ganes ja Badding suomenkielisine teksteineen a'la JArkko Laine, Hector sekäLeskinen ym.) tuli kansan tietoisuuteen, Suomessa oli yhtenäiskulttuuri. Kaikki katsoi samoja tv-ohjelmia, kuunteli samoja radiokanavia jne. Isänikin tuli tietoiseksi Baddingistä, kun se vääntelehti Matti&Tepon (!) Rokki alkoi soida -biisiä play backatessään. Ei juuri ihastunut ;-)
 
Täytyy todellakin muistaa ,että tarjonta Suomessa oli kuitenkin aika suppeaa.
 
Nyt koko maa tai sen "kulttuuri" on pirstaloitunut kuten tuossa aiemmin jo kirjoitettiinkin. Nyt rock alagenreinee on vain yksi viipale muiden joukossa. Rokilla on vaikea kapinoiuda saati järkyttää. Just kuuntelin kaverin pojan bändin tappometallia. Rupes ensin naurattamaan ja sitten ärsyttämään. En voinut mitään sille.
 
Siis sehän on ok ettei pidä jostain.Voin sanoa rehellisesti etten jaksa innostua monestakaan uudesta artistista ,mutta naurettavaahan olis sen takia tulla julistamaan jotain "rockin kuolemaa" tänne vain siksi ettei itse satu diggaamaan.
 
Sillä siitähän tässä on kyse.Joillakin on vaan se käsitys ,että se oma mielipide on fakta ja oma musamaku riittää perusteeksi julistaa rock "kuolleeksi".Ja tätä "totuutta" pitää julistaa mahdollisimman monessa ketjussa aiheesta riippumatta.

PsychedelicWarlord: Sinun kirjoituksiasi on hauska seurata.Mitään musiikillista tietoa en niistä löydä mutta usko itseen ja omaan näkemykseen on luja.Onhan se positiivista sekin - ainakin osaltaan.
 
Kannattaisiko kuitenkin miettiä omia näkemyksiään ja ehkä jopa kyseenalaistaa niitä? Kannattaisiko avartaa musiikillista maailmankuvaansa?
 
Suo siellä vetelä täällä.

Onhan se kuitenkin vähän itsestäkin kiinni, että pystyykö säilyttämään uteliaisuutensa ja innostuksensa, hurmioitumiskykynsä, saavuttamaan samat tilat ja kokemaan musiikin, uudenkin, jossain määrin samoin kuin silloin kun kaikki oli itselle uutta.

velipesonen: Eikö se ole täyttä itsepetosta?
Ei ole. - Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

velipesonen: Eikö se ole täyttä itsepetosta?
 
Vaari on vaan tippunut kärryiltä. Kuka jaksaisi kakstuhattajakymmen-luvulla vielä kuunnella niitä samoja kolmen soinnun rokkikiertoja joihin 90% tuon livekeikan biiseistäkin perustui. Rock n'rolli ei oo mihinkään kuollut, svengi vaan on muuttunut.