Kitarat: kitarakamat ›

Hieman on alkanut viime aikoinan vituttaa eriskummallinen ilmiö/ostajatyyppi käytettyjä kitaroita kaupiteltaessa. Tällainen henkilö vänkää haluavansa nähdä kitaran (ja tämähän on hienoa ja asianmukaista toimintaa), mutta heti kitaran nähtyään parkaisee ettei se ollutkaan se "super harvinainen reliikkikappale", joksi ostaja oli sitä kuvitellut. Ja tämä siitä huolimatta, että MISSÄÄN ei ole väitetty näin olevankaan ja hintakin on täysin sen mukainen.
 
Mistä tässä oikein on kysymys? Kuvittelevatko ihmiset löytävänsä jotain superhalpoja harvinaisuuksia kiertelemällä kaikkien kitaraa kaupittelevien luona katsastamassa "josko juuri tämä olisikin se kauan kaivattu Graalin malja"?? Muutamaan kertaan on tällainen tapaus sattunut ja kummallakin kerralla olisin kertonut mieluusti kaikki kitaraan liittyvät speksit heti puhelimessa jos ostaja olisi vain viitsinyt kysyä.. En viitsisi haaskata aikaani moisiin Erkkeihin, mutta tähän on kai tultu.
 
Onko muilla kenties samankaltaisia kokemuksia - vai onko vika minussa? ;-)

Pistä myynti-ilmoitukseen että kyseessä on ihan normi peli. Ei mikään speciaali.

Jos itse ostaisin jotain ns. tavallista kitaraa, vaikkapa Ibanez RG:tä, ja kävisin sun luona testaamassa sitä, en ostaisi sitä jos on vaikkapa kolme muuta tarjolla. Etsisin sen hyvän yksilön. Voi olla että tolla ostajalla oli kiikarissa muita kitaroita, ja toi ei vaan sen mielestä ollut yhtä hyvä.

Onko muilla kenties samankaltaisia kokemuksia
 
Tavallaan. Joskus kauan sitten möin pappatunturiani hintaan 50e. No, ostaja tuli paikalle ja kaivettuamme mopon ylös lumikasasta se saatanan äijä rupeaa parkumaan kun tunturi ei ollutkaan niin hyväkuntoinen eikä alkuperäinen.
Ihme mies kun olettaa saavansa viidelläkympillä virheetöntä tavaraa.
 
Ei tullut kauppoja.

Jollain tietämättömällä voi olla hallussaan joku erikoiskappale jostain kitarasta. Onnen onkijat haluavat ostaa sen ikään kuin se olisi normaali ja maksaa sen mukaisesti. Siksi asiasta ei puhuta ennen kuin kitara on nähty.

Sellaisille tyypeille olisi hyvä myydä joku väärennetty kitara. Sitten voisit sanoa myynnin yhteydessa, että "Tää on varmaan joku ihan tavallinen peli, mää en kyllä näistä kitaroista oikein tiedä." Ostaja luulisi, että saa harvinaisuuden pilkkahintaan, mutta ei voisi syyttää sinua huijauksesta kun totuus paljastuu.

Sellaisille tyypeille olisi hyvä myydä joku väärennetty kitara. Eivät voisi syyttää huijauksesta, koska et koskaan väittänyt sen olevan aito.
 
Voithan sä väittääkin. Sä et vaan tienny oikein. Vastuu kaupasta siirtyy ostajalle kun rahat vaihtavat omistajaa kun kyseessä on yksityinen myyjä.

Vastuu kaupasta siirtyy ostajalle kun rahat vaihtavat omistajaa kun kyseessä on yksityinen myyjä.
 
Näin suurta paskaa harvoin kuulee kenenkään suoltavan. En viitsi edes oikoa. Vaikka yksityistä eivät samat säädökset velvoita kuin elinkeinonharjoittajaa, on hänelläkin vastuu myymästään tuotteesta. Ja petos on aina petos.

Näin suurta paskaa harvoin kuulee kenenkään suoltavan. En viitsi edes oikoa. Vaikka yksityistä eivät samat säädökset velvoita kuin elinkeinonharjoittajaa, on hänelläkin vastuu myymästään tuotteesta. Ja petos on aina petos.
 
Ja näin vihaisia nuoria harvoin jaksaa kukaan ottaa tosissaan.
 
Jos sä myyt mulle kitaran niin eihän sun nyt jumalauta pidä kaikkea siitä tietää! Jos sä luulet että se on erikoismalli niin kyllä sä saat niin sanoa luulevas. Ei ostaja mitään sille voi että et ollutkaan oikeassa.
 
Edit: ja tuote on käytetty.

Ja näin vihaisia nuoria harvoin jaksaa kukaan ottaa tosissaan.
 
Jos sä myyt mulle kitaran niin eihän sun nyt jumalauta pidä kaikkea siitä tietää! Jos sä luulet että se on erikoismalli niin kyllä sä saat niin sanoa luulevas. Ei ostaja mitään sille voi että et ollutkaan oikeassa.
 
Jos myyjä antaa olettaa tuotteen olevan jotain muuta kun se on- eli väittää Mex- fenderiä vaikkapa jenkiksi tms. niin kyllä vastuu on myyjän.

Hometalokaupoista on menty käräjille ja ovatpa ostajat joskus voittaneetkin juttuja. Kyllä se vaan niin on, että jos väität myyväs jotain originaalikunnossa olevaa '69 vuoden kitaraa, mutta siinä onkin '98 malesia-runko, niin kyseessä on petos. Ei tahallinen petos jos et ole oikeesti tiennyt rungosta... mutta siitä huolimatta ostajalla on oikeus vaatia kaupan purkamista. Tavaran pitää vastata sitä mitä siitä mainoksessa (ja puheissa) on kerrottu.

Voithan sä väittääkin. ja Jos sä luulet että se on erikoismalli niin kyllä sä saat niin sanoa luulevas
 
Noilla on jo eroa kuin yöllä ja päivällä. Jos "sä väität jotain", niin myyt silloin tuotteen jonain. Jos "sä luulet jotain", niin et silti välttämättä myy tuotetta jonain. Soisi vähän vanhempienkin ymmärtävän sanojen merkityksiä ja merkitysten merkityksiä.
 
Pointti on siinä, minä tuote myydään. Se voidaan myydä spesiaalina, tai jonain muuna. Jos myyt tuotteen spesiaalina spesiaalihintaan, niin silloin takaat, että tuote myös on sellainen. Jos tuote osoittautuu joksikin muuksi, ostajalla on oikeus perua kauppa. Karäjillä häviäisit.
 
Ja sillä ei ole mitään merkitystä onko tuote käytetty vai ei. Kaikki perustuu siihen mitä myydään ja minkä kuntoisena myydään. Ja se minä tuote myydään, näkyy hinnasta. Jos tuotteella on keräilyharvinaisuuden hinta, niin ostaja ostaa silloin keräilyharvinaisuuden. Se että myyjä ei tiedä tuotteesta mitään, ei merkitse etteikö ostajalla olisi oikeutta purkaa kauppaa, mikäli tuote osoittautuu muuksi kuin minä se on myyty.
 
Asiaan perehtymisen voi aloittaa vaikkapa kuluttajaviraston sivuilta.

Jos myyjä antaa olettaa tuotteen olevan jotain muuta kun se on- eli väittää Mex- fenderiä vaikkapa jenkiksi tms. niin kyllä vastuu on myyjän.
 
Jos olet sen edelliseltä omistajalta ostanut americanona vaikka se on mexicano niin se ei ole sun moka jos joku sen sulta ostaa americanona. Sä voit siis myydä sen americanona. Siksi puhuin käytetystä kitarasta. Ja tätä tarkoitin koko ajan vaikka kuinka olisin sen huonosti kirjoittanut.

Jos olet sen edelliseltä omistajalta ostanut americanona vaikka se on mexicano niin se ei ole sun moka jos joku sen sulta ostaa americanona. Sä voit siis myydä sen americanona. Siksi puhuin käytetystä kitarasta. Ja tätä tarkoitin koko ajan vaikka kuinka olisin sen huonosti kirjoittanut.
 
Et muuten voi- jos sinä kuvittelet omistavasi jotain joka ei ole sitä mitä kuvittelet, ja myyt sen eteenpäin tällä "väärällä" nimikkeellä, niin ostajalla on silti oikeus purkaa kauppa.

Tässähän oli ensin kyseessä kitara josta itse myyjä ei tiedä käytännössä mitään, ja sitten ostaja _luulee_ kitaran olevan joku harvinaisuus. Myyjä ei ole missään vaiheessa väittänyt kitaran olevan jotain, mitä se ei ole. Ostaja ja myyjä sopivat hinnasta ja kauppa tehdään. Jälkeenpäin ostaja sitten tajuaa, että kitara ei olekaan se miksi hän sitä luuli, ja vaatii rahojaan takaisin.
 
Minusta on hölmöä, jos myyjä on muka tässäkin tilanteessa vastuussa, kun ostaja huomaa erheensä. Tyhmä ei ole se, joka pyytää paljon, vaan se joka maksaa liikaa.

Et muuten voi- jos sinä kuvittelet omistavasi jotain joka ei ole sitä mitä kuvittelet, ja myyt sen eteenpäin tällä "väärällä" nimikkeellä, niin ostajalla on silti oikeus purkaa kauppa.
 
Juu, ja tuohon edelliseen viitaten, jos henkilö x myy sulle tuon pyöreämuotoisen Gibsonin ja tiedät tahi et että se on feikki ja myyt sen Gibsonina henkilölle y se ei vapauta sua mistään vastuista. Toki voit sitten, jos et ole tiennyt, koittaa löytää sitä ensimmäistä myyjää.

Tässähän oli ensin kyseessä kitara josta itse myyjä ei tiedä käytännössä mitään, ja sitten ostaja _luulee_ kitaran olevan joku harvinaisuus.
 
Noi edelliset postaukset oli selkeesti ihan oma asiansa... erillään tosta viestiketjun aloituksesta.

Tässähän oli ensin kyseessä kitara josta itse myyjä ei tiedä käytännössä mitään, ja sitten ostaja _luulee_ kitaran olevan joku harvinaisuus. Myyjä ei ole missään vaiheessa väittänyt kitaran olevan jotain, mitä se ei ole. Ostaja ja myyjä sopivat hinnasta ja kauppa tehdään. Jälkeenpäin ostaja sitten tajuaa, että kitara ei olekaan se miksi hän sitä luuli, ja vaatii rahojaan takaisin.
 
Tuolla kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että se minä kitara on vaihtanut omistajaa, näkyy kauppahinnasta. Jos myyjä ei tiedä kitarasta mitään, mutta pyytää siitä hintaa, joka antaa olettaa kitaran olevan harvinaisuus, se on vaihtanut omistajaa harvinaisuutena.
 
Kuvailtu tilanne on muutenkin niin epätodennäköinen, että tästä on tyhmä edes keskustella. Ei kukaan osta kitaraa keräilyharvinaisuuden hinnalla, jos hänellä ei ole perusteltuja syitä olettaa niin. Siinä vaiheessa kun on perustellut syyt olettaa kitaran olevan harvinaisuus, on myös syyt perua kauppa, jos kitara osoittautuu muuksi.

Tässähän oli ensin kyseessä kitara josta itse myyjä ei tiedä käytännössä mitään, ja sitten ostaja _luulee_ kitaran olevan joku harvinaisuus. Myyjä ei ole missään vaiheessa väittänyt kitaran olevan jotain, mitä se ei ole. Ostaja ja myyjä sopivat hinnasta ja kauppa tehdään. Jälkeenpäin ostaja sitten tajuaa, että kitara ei olekaan se miksi hän sitä luuli, ja vaatii rahojaan takaisin.
 
Minusta on hölmöä, jos myyjä on muka tässäkin tilanteessa vastuussa, kun ostaja huomaa erheensä. Tyhmä ei ole se, joka pyytää paljon, vaan se joka maksaa liikaa.
 
Kyllä, eli tämä on eri juttu, eli jos myyt jotain DIA:n kopiostratoa jossa ei ole mitään merkintöjä, ja ostaja kuvittelee ostavansa Fenderin, niin ei myyjällä ole mitään vastuuta- jos kerran ei ole mitään antanut asian suhteen olettaa.