Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe: Ajasta kertoo hyvin paljon se kun Mikko Alatalo ihmetteli Hurriganes haastattelussa sitä että sanoman lisäksi Hurriganesilta puuttuu suomenkielinen lyriikka.
 
Samaa muuten ihmetteli Juice Leskinen haastatellessaan Nights Of Iguanaa telkkariin alkuvuodesta 88. Taisi olla muuten sen ohjelmasarjan viimeinen jakso jonka Juice juonsi, oli sen verran kaasussa että siitä eteenpäin jatkoikin sitten Waldemar Wallenius. Ei mikään raittiusliikken mies hänkään mutta rutinoituneempi toimittaja.
 
Floyd Superstar tässä kyseisessä haastattelussa ennusti että Matti Nykänen tappaa itsensä Calgaryn mäessä.

Atomic Cafe: En tiedä minäkään, tässä suhteessa olen pessimisti ja luulen että niitä lahjakkaimpia ihmisiä ei saa rockmusiikin pariin kirveelläkään.
 
Tätä en käsitä.Meillähän on helvetin lahjakkaita kavereita rockmusiikin parissa ja suomalainen rockmusiikki menestyy paremmin kuin koskaan aiemmin.
 
Toisaalta toisille lahjakkuus on eri asia kuin toisille.
 
Nämä suomenkieleiset rokkarit olivat edelläkävijöitä omalla alueellaan ja niille keskeisintä koko asiassa oli suomen kieli ja kirjallisuus. Juice ryhtyi biisintekijäksi koska tiesi että runoilijan leipä ei ole edes pitkä tai kapea, sitä leipää ei tipu ollenkaan ja nälkätaiteilija on eri asia kun nälkään kuollut taiteilija.
 
No nyt mä käsitän:Kyse on kielellisestä ei musiikillisesta lahjakkuudesta.
 
Ajasta kertoo hyvin paljon se kun Mikko Alatalo ihmetteli Hurriganes haastattelussa sitä että sanoman lisäksi Hurriganesilta puuttuu suomenkielinen lyriikka.
 
Ja puuttuihan siltä englanninkielinenkin :-)
 
Toisaalta Hurriganes ja nämä vähemmän nälkäiset nälkätaiteilijat vaikuttivat myös valtavirtojen ulkopuolella. Ne nostivat tasoa ja houkuttelivat alalle todellisia lahjakkuuksia, avasivat kanavia, antoivat itseluottamusta ja synnyttivät vastavoimia.
 
Kysytääs ihan piruuttaan: Ketä ovat nuo lahjakkuudet?

velipesonen: Samaa muuten ihmetteli Juice Leskinen haastatellessaan Nights Of Iguanaa telkkariin alkuvuodesta 88. Taisi olla muuten sen ohjelmasarjan viimeinen jakso jonka Juice juonsi, oli sen verran kaasussa että siitä eteenpäin jatkoikin sitten Waldemar Wallenius. Ei mikään raittiusliikken mies hänkään mutta rutinoituneempi toimittaja.
 
Minäkin muistan tämän.Muistaakseni Floyd vastasi ,että voi tehdä sillä kielellä millä haluaa.
 
Kysymyksenä minusta typerä.

velipesonen:Tilanne voisi taasen muuttua paremmaksi jos saisimme suomalaiselta kuulostavia omaleimaisia bändejä isoon kansainväliseen suosioon.
 
Mikä on "suomalaiselta kuulostavaa"?
 
velipesonen:Haluan myös väittää että silloin rockmusiikki kiinnosti lahjakkaampia ihmisiä enemmän kuin nykyisin.
 
Atomic Cafe: En tiedä minäkään, tässä suhteessa olen pessimisti ja luulen että niitä lahjakkaimpia ihmisiä ei saa rockmusiikin pariin kirveelläkään.
 
Minun mielestäni tällaiset väitteet ovat nostalgisia. Mitenkään väheksymättä menneitä. Tarjonta tänä päivänä on toki sirpaloituneempaa ja ehkä suurempaa. Joukkoon mahtuu kaikenlaista. Silti on aika ennen-oli-miehet-rautaa-hiiohoi osastoa väittää, että tämän päivän rockista ei löydy ihan laajempaakin suosiota nauttivia kohtuullisen omaperäisiä tekijöitä, joista aistii aivan vastaavan lahjakkuuden.

Askr: Minun mielestäni tällaiset väitteet ovat nostalgisia. Mitenkään väheksymättä menneitä. Tarjonta tänä päivänä on toki sirpaloituneempaa ja ehkä suurempaa. Joukkoon mahtuu kaikenlaista. Silti on aika ennen-oli-miehet-rautaa-hiiohoi osastoa väittää, että tämän päivän rockista ei löydy ihan laajempaakin suosiota nauttivia kohtuullisen omaperäisiä tekijöitä, joista aistii aivan vastaavan lahjakkuuden.
 
No, en minä nyt ihan ymmärrä tätä. Rock on ilmaisukeinona kuollut, mikä on suurin syy lahjakkuuksien kaikkoamiseen. Ja katso ja kuuntele nyt vaikka näitä nykypäivän pimputtajien sanoituksia ja vertaa.

PsychedelicWarlord: Tätä en käsitä.Meillähän on helvetin lahjakkaita kavereita rockmusiikin parissa ja suomalainen rockmusiikki menestyy paremmin kuin koskaan aiemmin.
 
No nyt mä käsitän:Kyse on kielellisestä ei musiikillisesta lahjakkuudesta.
 
Ja puuttuihan siltä englanninkielinenkin :-)
 
Kysytääs ihan piruuttaan: Ketä ovat nuo lahjakkuudet?
 
Lahjakkuus on suhteellista ja olen jo vanha mies, melkein seniili ja puolikuuro, joten jos joku on sitä mieltä että nykyinen rockmusiikki on yhtä tasokasta tai tasokkaampaa kun joskus silloin kauan sitten niin mikäs minä olen siihen mitään sanomaan.
 
Silti sanon siihen jotain koska olen edelleenkin sitä mieltä että valtavirtarock voi olla tasokasta myös näinä ankeina aikoina mutta silti se on täyttä paskaa koska siitä puuttuu luovuus, omaleimaisuus ja omaehtoisuus ja tässä asiassa minun päätäni ei käännä pirukaan, ei edes ne yksittäistapaukset joita sieltä kyllä löytyy.
 
Ammattitaitoa ja yleisesti ottaen myös soittotaitoa nykyisellä jengillä on enemmän kun aikoinaan ja ovat ne hyviä rikkomaan genrerajoja mutta siitä on vielä pitkä matka luovaan hulluuteen ja hulluus on asia mitä minä tässä maailmassa eniten arvostan. Erityislahjakkuudet ja luovat nerot ovat kuolleet jo kauan sitten eikä uusia tule ja tämä ei ole vain rockmusiikin ongelma.
 
Oleellisena pidän sitä että nykyään myyntikäyrät ovat se jolla musiikkia mitataan, joskus on ollut toisin. Silloin tuotettiin hirveät määrät kaikenlaista paskaa mutta luovuuden taso oli yleisesti ottaen korkeampi kun nykyään. Toisaalta on myös niin että minulle soittotaito tai edes sanoitukset eivät merkitse yhtään mitään jos musiikki toimii jollakin tasolla, nykyään se ei toimi millään tavalla eikä millään tasolla ja toistaa itseään pahemmin kun minä.
 
Juicen ja monen muunkin kohdalla kysymys oli kielellisestä lahjakkuudesta enemmän kun musiikillisesta lahjakkuudesta vaikka en minä Juicea tai Hectoria lahjattomina pidä muillakaan alueilla.
 
Hurriganesilta puuttui myös englanninkielinen lyriikka ja siksi en sitä viitsinyt mainita vaikka tosiasiassa myös Remu on kielellinen nero.
 
Ja sitä listaa niistä todellisista lahjakkuuksista ei tipu, ei hyvällä eikä pahalla. Se on minun lista, hanki sinä omasi jostain muualta.

velipesonen: No, en minä nyt ihan ymmärrä tätä. Rock on ilmaisukeinona kuollut, mikä on suurin syy lahjakkuuksien kaikkoamiseen. Ja katso ja kuuntele nyt vaikka näitä nykypäivän pimputtajien sanoituksia ja vertaa.
 
Esimerkkejä?

velipesonen: Siis melkein hävettää kun ajattelee että Love pisti kaikkein myyvimmän bändinsä tekemään levyjä halvimmissa mahdollisissa studioissa, että saatiin poliittisten itkuvirsien laulajat levylle ja myyntiin. Nurmikalliolle iso käsi siitä että Hot Wheels kuulostaa hyvältä. Ja bändille totta kai.
Pääsihän Hurriganes tekemään kaksi edellistä levyä ruotsalaisessa huippustudiossa eli Marcus Musicissa. Eikös tuo Hot Wheelsin äänittäminen Microvoxissa ollut Remun idea? Vaihteeksi rouheammin ja vähemmällä hifistelyllä.

velipesonen: No, en minä nyt ihan ymmärrä tätä. Rock on ilmaisukeinona kuollut, mikä on suurin syy lahjakkuuksien kaikkoamiseen. Ja katso ja kuuntele nyt vaikka näitä nykypäivän pimputtajien sanoituksia ja vertaa.
Mutta onhan rock nyt muutakin kuin sanoituksia, tai kuten PsychedelicWarlord tuolla sanoi, musiikki on musiikkia, kirjallisuus kirjallisuutta. Mun mielestäni musiikki välittää sen sanottavansa pääasiallisesti abstraktisti, ei-käsitteellisesti/sanallisesti ja se on se ydin. Mitenkään sanoituksia väheksymättä, ja todeten, että varmaan puutteita siellä on. Voi kuitenkin todeta myös, että poko-love-artisteihin kuului kyllä hyviä laulaja-lauluntekijöitä, joilla esimerkiksi lauluilmaisu sitten taas oli häiritsevyyteen saakka rajallista.
 
Mun mielestäni suomalaisessa taiteessa yleensä on nimenomaan rockin ympärillä tapahtunut paljon ja mielenkiintoista 2000-luvullakin, ihan kadehdittavaksi saakka.

Cathi777: Oli kyllä muutenkin aika huono keikka tuo. Ei se Remu kyllä häävisti soittanut silloinkaan, eikä laulanut. Yleisökin tuntui olevan kauhean laimean oloista ja jotenkin tuli tuosta sellainen fiilis, että ei oikein lähtenyt. No ehkei joka kerta vaan lähde.
 
Mutta Alppu vingutteli ihan mallikkaasti.

Ukko: Mutta Alppu vingutteli ihan mallikkaasti.
 
Albert Järvinen oli tuolla keikalla ainoa joka teki työnsä ihan mallikkaasti. Remu ja Cisse eivät olleet parhaassa iskussa.

Atomic Cafe: Albert Järvinen oli tuolla keikalla ainoa joka teki työnsä ihan mallikkaasti. Remu ja Cisse eivät olleet parhaassa iskussa.
 
Mut eiks Cisse ollu kuumeessa? Albu saa kyl propsit täältäki.

Huomatkaas, että tuota eilen tullutta Tavastian keikkaa on puitu ummet ja lammet tässä topicissa aiemminkin alkaen about tästä kirjoituksesta --> http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=3318679#p3318679

-J: Huomatkaas, että tuota eilen tullutta Tavastian keikkaa on puitu ummet ja lammet tässä topicissa aiemminkin alkaen about tästä kirjoituksesta --> http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=3318679#p3318679
 
Palataan asiaan taas viiden vuoden päästä! :D

Terry Pantheras: Palataan asiaan taas viiden vuoden päästä! :D
 
Aivan.
 
Ja tässä vielä ihan pikkuisen vähän lisää keskustelua tuosta Tavastian keikasta :) -> http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=26&t=99894

Keskusteluinto kertoo jotain Ganesin merkityksestä yleensä ja varsinkin henkilökohtaisesti.
 
Se vaan harmittaa, että tuo Tavastian keikka taitaa olla ainut kunnollinen taltiointi bändistä Järvisen kanssa, ainakin noilta ajoilta.

Tavastian meininki oli mielestäni ihan 70-luvun normihommaa yleisön kannalta. Ei siihen aikaan pyörtyilty ja bailattu tai stagedivattu. Mitä itse kävin Ganesia katsomassa, niin ihan kiltisti kaikki seisoivat liikuntasalin lattialla katselemassa. Viinaa ei tarjoiltu ja ei sitä kai osattu kaivatakaan?

AlaE: Se vaan harmittaa, että tuo Tavastian keikka taitaa olla ainut kunnollinen taltiointi bändistä Järvisen kanssa, ainakin noilta ajoilta.
 
En minäkään muita ole nähnyt ja se on harmi sikäli että minulle on jäänyt hieman epäselväksi se mikä Hurriganesin keikkakunto yleensäkin oli Albert Järvisen aikoina, sen tiedän että Remu ja Cisse tekivät hyviä ja pirteitä keikkoja Ile Kallion kanssa mutta ikäpoliittisista syistä johtuen ehdin näkemään Albert Järvisen Hurriganesin kanssa lavalla vain kerran ja jos ihan rehellinen olen niin se oli aika puuduttava kokemus, viimeisen päälle munaton rutiinikeikka, vaikka Albert oli silloinkin hyvä ja Cisse paremmin hereillä kun tuolla kyseisellä taltioinnilla.

Olin nuori poika tuolloin -73, -74. Pari kertaa näin bändin. Kun Albert sai kenkää, mielenkiintoni loppui. Minuakin kiinnostaisi tietää, miten pahasti muistot ovat kullittuneet. Tuo keikka on kyllä aikamoista...