Kitarat: akustinen ›

Huom! Olet kirjoittamassa yli 697 päivää vanhaan ketjuun!
 
Kyllä kyllä, hieman nostoa vanhaan ketjuun. Eli meikäläisen resonaattori-kuume ei hellittänyt perus-akkarin ostolla eikä edes Telecasterin hankinnalla =)
 
Nyt on taloudessa myös hieno Amistar Tri-Cone Style 1 vintage-viimeistelyllä. Kyllä kelpaa tapailla sinisiä sointuja hämärtyvässä kesäillassa, sliden kanssa ja ilman. Avo D -viritys on työn alla, ei ole helppoa mutta inspiroivaa ja koukuttavaa kyllä.
 
Onko muilla kokemusta noista Amistareista? Lyhyen soittelun perusteella tuntuu oikein laadukkaalta ja hyväsoundiselta peliltä. Kaularautaa säädin hieman, muuta ei virityksen lisäksi ole tarvinnut tehdä. Virekin pysyy mainiosti paikallaan.
 
Täällä lisää tietoa --> http://www.amistar.cz/metal_tricone.htm

Itseä on kiinnostanut kovasti tricone kitarat, ehkä sitten jonakin päivänänä.
Mistäs tuon ostit ja kärsiikö hintaa kysyä?

chilli: Itseä on kiinnostanut kovasti tricone kitarat, ehkä sitten jonakin päivänänä.
Mistäs tuon ostit ja kärsiikö hintaa kysyä?
 
Yllätys, löytyi ihan t-kaupasta ja kovalla googlauksella näyttää olevan euroopassa lähes ainoita paikkoja mistä noita saa suoraan. Tosin sielläkin näyttää useimmat mallit olevan tilauskamaa.
 
Varmaan saisi tehtaalta suoraan tilaamalla tai jonkun kotimaisen kauppiaan kautta, varsinkin jos haluaa jonkun erikoismallin. Olihan se "hieman" arvokkaampi kuin alunperin kaavailemani Johnson, mutta uskon että hinta korreloi myös laatuun.
 
Aika hyvin on t-kaupassa resoja nykyisin, löytyy Amistaria, Continentalia, Regalia, Deania, Dobroa, Fenkkua, Gibsonia, Johnsonia ja tietenkin Harley Bentoneita...
 
Tässä linkki Thomannin Amistareihin.
http://www.thomann.de/fi/amistar.html

Olis kans kiinnostusta, mutta puiseen resonaattoriin. Amistar taitaa mennä yli meikäläisen budjetin, joten vähän halvempaa ja hyvää olisi löydettävä. Ja tyylikästä tietenkin.
 
Olen soittanut pari päivää Regalin puisella, en muista mallia, mutta sen saundi muistutti liikaa nomaalia akustista ja alkuperäinen setuppikkaan ei sopinut slidella, niin matalalla kielet olivat.
 
Fender mulla on kans ollut ja se oli mielestäni ihan kohtuullinen, vaikka sitä on paljon haukuttu. Ja hintahan on edullinen.
 
Ai, niin onhan minulla ollut myös Republic pienikoppainen puureso ja se oli ihan kohtuu hyvä peli, mutta saundi oli hieman liian karkea minun makuuni.
 
Täytyisi löytää sellainen puureso, joka soisi pehmeästi ja siitä löytyisi ääntä sekä tarpeeksi perinteistä resonaattorin kaikua ja saundia.
 
Oisko mitään mallia, jota voisitte suositella?

No vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kyllä, mut hinta on tietenkin turhan suolainen.
Itse olen kanssa katellut noita Regalin ja Rebuplicin kitaroita sillä silmällä, mutta tarkoitus olisi löytää elinikäinen soittokaveri samantien niin siihen nähden voisi kyllä sijoittaa soittimeen enemmänkin. National olisi tottakai kaikkein kiinnostavin, mutta se alkaa jo mennä turhan tyyriiksi. Sääli on ettei noita liiku myöskään käytettynä hirveästi suomessa. Oliko tossa muuten laukkua mukana?

chilli: No vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kyllä, mut hinta on tietenkin turhan suolainen.
Itse olen kanssa katellut noita Regalin ja Rebuplicin kitaroita sillä silmällä, mutta tarkoitus olisi löytää elinikäinen soittokaveri samantien niin siihen nähden voisi kyllä sijoittaa soittimeen enemmänkin. National olisi tottakai kaikkein kiinnostavin, mutta se alkaa jo mennä turhan tyyriiksi. Sääli on ettei noita liiku myöskään käytettynä hirveästi suomessa. Oliko tossa muuten laukkua mukana?
 
Sama ajatus oli itselläni, soitin loppuelämäksi. Siksi päätin panostaa hieman peruskeppiä enemmän tähän =) Natikat on mullekin liian kalliita, pitäisi olla jo ammattilainen...
Käytettyjä resoja löytyy jos tarpeeksi etsii ja on aikaa, yleensä kuitenkin vastaan tulee halpoja kiinalaisia tai sitten kalliita Nationaleja, muita tuntuu olevan aika harvoin tarjolla.
Ei tullut laukkua mukaan, mutta niitä mulla löytyy jo tarpeeksi muutenkin joten ei haittaa. Continental tulee laukun kanssa, on muutenkin hieman edullisempi ja pitäisi myös olla laatupeli.
 
Old Guitar: Täytyisi löytää sellainen puureso, joka soisi pehmeästi ja siitä löytyisi ääntä sekä tarpeeksi perinteistä resonaattorin kaikua ja saundia.

Oisko mitään mallia, jota voisitte suositella?
 
Minkälaisia mahtaa olla Dobro Hound Dogit? Onkohan noita uusia jossain suomessa kokeiltavana? Soitin Huttusella on yksi käytetty jenkkimalli ainakin myynnissä
 
http://www.soitin-huttunen.com/kitbas2.php --> hae listasta Dobro

Vasurina nuo resonaattorit hiukan harvassa,mutta tämän löysin:
http://www.alangregory.co.uk/music/ … Guitar_Wooden_Body_L-H_Electro.html
Kokemuksia merkistä/mallista?

Ton ostaisin, jos ois varaa:
 
National Reso-Phonic M-1
 
http://www.acousticguitar.com/article/default.aspx?articleid=25634

Old Guitar: Ton ostaisin, jos ois varaa:National Reso-Phonic M-1http://www.acousticguitar.com/article/default.aspx?articleid=25634
Ai ai tuo huokuu Bluesia jokainen soitettu sävel "kärsii"puuvilla peltojen
soundia.Ei tarvi vahvistintakaan akustiselle keikalle.
Se on hauskaa,kun noista saa jopa säröä aikaiseksi soittamalla kovempaa.
Säröä paljon ennen sähkökitara-aikaa.

Ikävä kyllä tuohon ei ole varaa kuin taloudellisen hyvinvoinnin bluusista kärsivillä. Ennen muinoinha mustan bluesartistin kasvoilta heijastui koetut kärsimykset ja se antoi katu-uskottavuuden bluesin soittajalle. Nykyään on toisin. Ns. bluesartisteilla on kaikennäköistä bluesrekvisiittaa, kuten hattuja, oikeanlaisia kitaroita, mustat silmälasit yms. Joskus soitettu musiikki on länsimaisen hyvinvoinnin rappiosta johtuvaa bluesin veistystä, tekobluesia. Esittäjän ainoa kokemus vääryydestä on isin tai äidin lopettama Aku Ankan tilaus. Väännä siinä nyt sitten bluusia.
 
Eric Claptonkin puhuu itsestään bluusin saarnamiehenä ja on hänellä toki kertynyt kaikenlaista päihteisiin liittyvää ongelmaa tiensä varrella. Hän taitaa bluesin fraseeraukset niin kitaralla (sähkö-, mutta akustisella on vielä vähän vaiheessa) ja laulussakin.
 
Olen ihmetellyt usein sitä, että harvoin blueslaulut ovat vaikuttaneet minuun tunnetasolla, vaikka niitä on aina kuvattu 'blues is the feeling' tyylisesti. Toki paljon poikkeuksiakin on, mutta esim. vanhat akustiset blueskappaleet esitetään melkeinpä poikkeuksestta duurissa, eikä mollisointuja juurikaan käytetä.
 
Meni taas vähän ohi aiheen ja eksyin niin monisyiseen asiaan, että sen käsittely vaatisi oman ketjunsa.
 
Vielä asiaa: Republic miniolian resonaattori kitara tehdään Kiinassa ja se pitäisi tsekata ja säätää jenkeissä. Kitaran työnjälki ei ollut aivan ykkösluokkaa, mutta siinä oli omaperäinen ihan hyvä sointi ja se sopi myös normisoittoon sliden ohella.
 
Näitä aivan samoja kitaroita olen nähnyt markkinoilla myös eri nimillä. Kiinassahan samalta tehtaalta voi tulla muutoinkin täysin samanlaisia kitaroita logon ja merkin määritellessä kitaran valmistajan. Jos seuraa internetissä asiaa, niin siellähän niitä aina silloin tällöin näkyy.

Bukka Whiten:Got sick and tired Dobrolla soitettuna.
Se soundi ja sliden surumielisyys täydellinen paketti.
Todellakin sitä soitetaan VOIMALLA eikä pitsinnypläys tyylillä.
RAW POWER-bluesia.

Old Guitar: Ikävä kyllä tuohon ei ole varaa kuin taloudellisen hyvinvoinnin bluusista kärsivillä. Ennen muinoinha mustan bluesartistin kasvoilta heijastui koetut kärsimykset ja se antoi katu-uskottavuuden bluesin soittajalle. Nykyään on toisin. Ns. bluesartisteilla on kaikennäköistä bluesrekvisiittaa, kuten hattuja, oikeanlaisia kitaroita, mustat silmälasit yms. Joskus soitettu musiikki on länsimaisen hyvinvoinnin rappiosta johtuvaa bluesin veistystä, tekobluesia. Esittäjän ainoa kokemus vääryydestä on isin tai äidin lopettama Aku Ankan tilaus. Väännä siinä nyt sitten bluusia.
 
Orjuuden palauttaminen USA:han voisi nostaa bluesin tasoa. Ja kyllähän ne kitaroita isoissa tuotantolaitoksissa vaihtelevissa oloissa valmistavat kiinalaistyöläiset ovat yhden sortin orjia. Ehkä ehta blues lähteekin nousuun idästä.

Usassa riittää orjuutta nykyiselläänkin ja kurjia ihmiskohtaloitaha vallat on täynnä, joten hyvää pohjaa riittää todentuntuiseen bluusiin vieläkin löytyvän, mutta silloin, kun poroporvari laulaa bluusia, niin syntyy uskottavuusongelma.
 
Voihan sitä toki laulaa siitä, kun sossupummit ja pakolaiset nostavat veroprosenttia, eikä ole varaa edes Cadillaccia hankkia, eikä uutta timanttisormusta muijalle. Tai miksi kouluttamattomat duunarit tienaavat liikaa, vaikka koulutetuille kuuluisi nekin rahat. Miksi veromarkkoja tuhlataan päihdeongelmaisten auttamiseen, vaikka minun pitäisi saada hankittua vene. Miksi työttömien lapset vievät päiväkotipaikkoja. Miksi tupakoivat ihmiset saavat terveydenhoitoa.
 
Löytyyhän noita aiheita hyväosaisillekin blueslaulajille.
 
Onhan Kokoomuskin varmaan nykyään bluespuolue henkeen ja vereen ja Jyrki Katainen kuin ilmetty blueshemmo. Rouhevaa ja juurevaa oikeistolaista bluesia a la Kokoomus.
 
PS. En ole muuten koskaan nähnyt tai kuullut bluesartistista, joka olisi tuluut kaapista ulos.

Old Guitar:
PS. En ole muuten koskaan nähnyt tai kuullut bluesartistista, joka olisi tuluut kaapista ulos.
 

 
Gladys Bentley ja Ma Rainey ainakin
 
http://uncensoredhistoryoftheblues. … m/2005/09/show-3-lesbian-blues.html

Veikko: Gladys Bentley ja Ma Rainey ainakin
 
http://uncensoredhistoryoftheblues. … m/2005/09/show-3-lesbian-blues.html
 
Mielessäni oli miesartistit, mutta käyhän se lesbian-blueskin, mieluummin niinpäin! :)
 
Miesartisteille se ei ainakaan lisää katu-uskottavuutta, joka terminä huvittaa musiikki- ja taidemaailmassa yleensäkin. Siitä tuleekin mieleen, että esiintyvä artisti luo itselleen kuulijakunnan keikkojensa kautta, joten silloin on vaarana tehdä itsestään jopa katu-uskottavakin. Yleensä se sitten alkaa hallita omaa käyttäytymistä, kun pitäisi olla sama mies, joka lavalla nähdään. Olen tavannut muutamia rock-tähtiä, jotka ovat piinattuja imagonsa vankeja. Roolia vedetään läpi elämän. Tästä olis aihetta syvempäänkin pohdiskeluun.

Oldille; Greg bennet by Samick löytyy halvalla puukoppanen R-MJ 1N.
Regalin RC-2,molemmat alta 600€,nämä bongasin uudesta F-musiikin katalogista.

kiriminni: Oldille; Greg bennet by Samick löytyy halvalla puukoppanen R-MJ 1N.
Regalin RC-2,molemmat alta 600€,nämä bongasin uudesta F-musiikin katalogista.
 
Kiitos tiedoista! Onkohan niitä Fazerilla paikanpäällä kokeiltavaksi asti? Vaikka minulla on jo mielessäni melko varma tapaus, jonka luultavasti tilaan tässä lähiaikoina.
 
Siitä voin kertoa myöhemmin arviota.

Old Guitar: Kiitos tiedoista! Onkohan niitä Fazerilla paikanpäällä kokeiltavaksi asti? Vaikka minulla on jo mielessäni melko varma tapaus, jonka luultavasti tilaan tässä lähiaikoina.
 
Siitä voin kertoa myöhemmin arviota.
 
Olisi ehkä viisaampaa nauttia Fazerilla ensin espresso tai haudutettua vihreää teetä ja sitten siirtyä F-musiikkiin kokeilemaan dobroja. Sen sijaan dobro Fazerilla ja teehetki F-musiikissa voisi olla vähän hankalampi järjestää.

Topi Nambur: Olisi ehkä viisaampaa nauttia Fazerilla ensin espresso tai haudutettua vihreää teetä ja sitten siirtyä F-musiikkiin kokeilemaan dobroja. Sen sijaan dobro Fazerilla ja teehetki F-musiikissa voisi olla vähän hankalampi järjestää.
 
Meinaat taas tappaa nauruun...