Klassinen ›

täällä on ennenkin puhuttu intialaisesta taidemuusikista.
 
jos se on niin hienoa, niin miksi tokion sinfoniaorkesteri soittaa länsimaista eikä intialaista taidemusiikkia? onko tämä sitä pahaa kulttuuri-imperialismia?

sub zero: täällä on ennenkin puhuttu intialaisesta taidemuusikista.
 
jos se on niin hienoa, niin miksi tokion sinfoniaorkesteri soittaa länsimaista eikä intialaista taidemusiikkia? onko tämä sitä pahaa kulttuuri-imperialismia?
 
Ei kun se sopii paremmin ilmastoon. Säätilan mukaan mennään.
 
E: Ai se oli tokion eikä Lukion. Käyttäisit isoja alkukirjaimia. Montakos hyvää levyä nämä japanilaiset copycatit ovat tehneet? Musiikin kopsaaminen on hankalampaa kuin maailman parhaan teollisen tuotannon pystyttäminen.

rkellu: tuotan muodollisesti pätevää tekstiä vain jos saan siitä rahaa; muutoin en jaksa nähdä vaivaa.
 
LOL, OMG, MILF :D Joskus luin rkellun kirjoittamia tekstejä tarkastikin, koska niistä oli löydettävissä jopa näkemystä, ja nyt on jotekin ego paisunut niin suureksi, että näitä tekstejä on sietämätöntä lukea. Klassinen musiikki näemmä aiheuttaa yliälyllistymistä sen kuuntelijoissa, mikä aiheuttaa vaikeuksia toisten ihmisten kanssa. Nyt lähtee divariin loputkin paskalevyt, kiitos teidän.

Onko olemassa musiikkia, jota jazzmuusikot voivat tarkastella jazzina, klasarit klasarina ja paikallinen suuri yleisö populaarimusiikkina? Ja jos on, voisiko se kenties olla arvokasta? ;)

jazzmies: LOL, OMG, MILF :D Joskus luin rkellun kirjoittamia tekstejä tarkastikin, koska niistä oli löydettävissä jopa näkemystä, ja nyt on jotekin ego paisunut niin suureksi, että näitä tekstejä on sietämätöntä lukea. Klassinen musiikki näemmä aiheuttaa yliälyllistymistä sen kuuntelijoissa, mikä aiheuttaa vaikeuksia toisten ihmisten kanssa. Nyt lähtee divariin loputkin paskalevyt, kiitos teidän.
 
Pinnallisuus ei ole hyve.

levesinet: Onko olemassa musiikkia, jota jazzmuusikot voivat tarkastella jazzina, klasarit klasarina ja paikallinen suuri yleisö populaarimusiikkina? Ja jos on, voisiko se kenties olla arvokasta? ;)
 
Pekka Pohjola joiltain osin ehkä sopisi tähän. Ja kyllä, maestron musiikki on eittäin arvokasta.

sub zero: täällä on ennenkin puhuttu intialaisesta taidemuusikista.
 
jos se on niin hienoa, niin miksi tokion sinfoniaorkesteri soittaa länsimaista eikä intialaista taidemusiikkia? onko tämä sitä pahaa kulttuuri-imperialismia?
 
länsimaalaisilla on isommat tykit.
intialaista taidemusiikkia ei myöskään voi soittaa sinfoniaorkesterilla joka on puhtaasti länsimainen - ellei oteta huomioon sitä tosiasiaa että iso osa sen soittimistosta on aikoinaan "pöllittyä" lähi-idästä - kokoonpano. yhtä hyvin voisi kysyä miksei intialaiset taidemuusikot voisi soittaa sitarilla beethovenin viidettä (mm. fyysiset rajoitteet).
 
velipesonen: E: Ai se oli tokion eikä Lukion. Käyttäisit isoja alkukirjaimia. Montakos hyvää levyä nämä japanilaiset copycatit ovat tehneet? Musiikin kopsaaminen on hankalampaa kuin maailman parhaan teollisen tuotannon pystyttäminen.
 
japanissa on sävelletty iät ajat myös omaa länsimaista klassista; eivät todellakaan pelkästään museaalisesti toista länsimaisten säveltäjien musiikkia.
itse asiassa eräs länsimaisen taidemusan lempisäveltäjistäni on japanilainen toru takemitsu:
http://www.youtube.com/watch?v=2W9DCEaYtQk&feature=related
 
jazzmies: Klassinen musiikki näemmä aiheuttaa yliälyllistymistä sen kuuntelijoissa, mikä aiheuttaa vaikeuksia toisten ihmisten kanssa.
 
ei liity klassiseen musiikkiin mitenkään, vaan henkilökohtaisiin tunne-elämän ongelmiin.
 
Hauler: Pinnallisuus ei ole hyve.
 
syötkö sinä koskaan?

rkellu: japanissa on sävelletty iät ajat myös omaa länsimaista klassista; eivät todellakaan pelkästään museaalisesti toista länsimaisten säveltäjien musiikkia.
itse asiassa eräs länsimaisen taidemusan lempisäveltäjistäni on japanilainen toru takemitsu:
http://www.youtube.com/watch?v=2W9DCEaYtQk&feature=related
 
Älä opeta isääs naimaan.

velipesonen: Älä opeta isääs naimaan.
 
miksipäs en?
vanhemmat ei aina tiedä kaikkea toisin kuin minä...

Hauler: Älytön kysymys.
 
määrittele 'pinnallisuus'.

rkellu: määrittele 'pinnallisuus'.
 
Tässä tapauksessa jättää klassisen musiikin kuuntelu sikseen muiden ihmisten kirjoitusten takia.

Hauler: Tässä tapauksessa jättää klassisen musiikin kuuntelu sikseen muiden ihmisten kirjoitusten takia.
 
Jos valitsisin musiikintyylin sen perusteella, millaiset ihmiset sitä kuuntelee (ja säveltää), niin en olisi klassisen musiikin suuntaan kussutkaan. Onneksi en valinnut.

Hauler: Tässä tapauksessa jättää klassisen musiikin kuuntelu sikseen muiden ihmisten kirjoitusten takia.
 
En minä siksi klassisen musiikin kuuntelua hylkää, vaan varoittavat esimerkit tunne-elämän järkkymisestä sekä kuuntelija- että esittäjätasolla käyvät etäisesti käsi kädessä klassisen musiikin, ja ylipäätänsä älymusiikin kuuntelemisen kanssa. Klassinen musiikkiperinne laajemmassa mittapuussa on yltiöyksilöllisen kokemiseen eetosta palvova taidemuoto, joka perustuu näennäisen sosiaalisuuden malliin. Konserttisali on pullollaan ihmisiä niin lähellä toisiaan, mutta vastaanottotapoineen niin kaukana toisistaan. Siksi pidän näitä tyylejä afroamerikkalaista musiikkia arvottomampina korpuksina, koska niistä puuttuu yhteisöllinen, sosiaalisen kokemisen ja tekemisen aspekti. Yksilö, yksiö, yksilö!
 
Ja maailmahan perustuu oikeasti yhdessä tekemiseen, jopa myös Suomessa, ja vieläpä lapsentekokin. Länsimaiset ultimus-nerot ovat yleensä olleet maanisia sekoboltseja, jotka runnovat kieron, taiteellisen näkemyksensä väkisin läpi, mikä on taas lisäävä henkilökulttia ja yksilöllisyyttä. Väitänkin, että musiikinlajit, jotka lähtevät kokonaisuudessaan yhdessä tekemisestä - mitä myös Eero Hämeenniemi osaltaan ajaa ideointineen, tulevat loppujen lopuksi voittajina maaliin. Nyt vielä Hämeenniemen jutuille nauretaan, mutta kun lukee Rondo-Classica lehteä, niin siellä ollaan oikeasti hämillään ja hukassa mitä tällä koko klassisella perinteellä pitäisi oikeastaan tehdä. Ehkä länsimaiset ihmiset alkavat olla niin fiksuja, joten siihen ei enää tarvita älillistävää musiikkia, vaan sosiaalista musiikkia - tulevaisuuden musiikkia.

jazzmies: En minä siksi klassisen musiikin kuuntelua hylkää, vaan varoittavat esimerkit tunne-elämän järkkymisestä sekä kuuntelija- että esittäjätasolla käyvät etäisesti käsi kädessä klassisen musiikin, ja ylipäätänsä älymusiikin kuuntelemisen kanssa.
 
no ei mun ongelmat kyllä mitenkään klasarin kuunteluun liity. ei muutenkaan kuulosta kovin uskottavalta tuo hypoteesisi.

jazzmies: Ehkä länsimaiset ihmiset alkavat olla niin fiksuja, joten siihen ei enää tarvita älillistävää musiikkia, vaan sosiaalista musiikkia - tulevaisuuden musiikkia.
 
jazzissahan soitetaan minuuttitolkulla yhden ihmisen sooloja siinä missä sinfonioissa on yleensä korkeintaan lyhyitä soolobreikkejä. henkilöpalvontaa on molemmissa

jazzmies: En minä siksi klassisen musiikin kuuntelua hylkää, vaan varoittavat esimerkit tunne-elämän järkkymisestä sekä kuuntelija- että esittäjätasolla käyvät etäisesti käsi kädessä klassisen musiikin, ja ylipäätänsä älymusiikin kuuntelemisen kanssa.
 
Termi älymusiikki tuo mulle mieleen lähinnä tosi progen ja jotkin modernit sinfoniat tai nykysäveltäjät, kuten Kaija Saariahon. Siis kaiken sellaisen joka vaatii kuulijalta ihan liikaa, tai ainakin minulta.

sub zero: jazzissahan soitetaan minuuttitolkulla yhden ihmisen sooloja
 
Täydellinen väärinymmärrys jazzimprovisoinnista. Juuri jazzsoolot eivät ole yhden ihmisen sooloja, vaan yhdessä tekemistä aidoimmillaan.

jazzmies: Täydellinen väärinymmärrys jazzimprovisoinnista. Juuri jazzsoolot eivät ole yhden ihmisen sooloja, vaan yhdessä tekemistä aidoimmillaan.
 
On ne yhden ihmisen sooloja, vaikka soittajat on vuorovaikutuksessa. Annetaan oikein aplodit aina sille yhdelle soolon päätteeksi. Suorastaan sikamaista individualismia.

baron: Mut hyvinhän ne perässä seuraa klasaria kopsaten tosin pitäen kunnioittavan 50-100 vuoden hajuraon.
 
Rakenne kun popissa on klassisen kompleksisempaan muodonkäsittelyyn verrattuna kovin yksinkertainen niin muotorakenteen, teosten laajuuden kuin harmonisen rakenteenkin osalta. mutta klassistakin vaivaa se että taidemusiikin kaanon vastaa kutakuinkin uskontojen pyhiksi julistettujen kirjojen luettelon vakiintunutta kaavamaisuutta, jossa minkäänlaista dogmaattiseen ohjelmistopolitiikkaan kuulumatonta muuntelua, variointia ja kehitystä ei juurikaan tapahdu kuten muuttumattomien dogmien laita yleensä on perinten jäykkyyden vuoksi. jasiksi moni hieno teos unohtuu.