| Aihe: Helppoa kuuneltavaa | |
|---|
|
Hei, En ole mikään Jazzin ystävä, arvostan tyyliä, mutten ole koskaan kuunellut, saatikaan en osaa kuunella, monet kipaleet menee tajuntani ylitse ja lujaa, en saa minkäänlaista otetta. Joskus harvoin tulee vastaan biisi, mikä on jotenkin "yksinkertainen", en nyt tiiä voiko tätä Jazziksi kutsua, eikä tuu muuta esimerkkiä mieleen kuin, Lenni-Kallen Lumia levy, taikka heh, Transport tycoon musiikki :) (Esimerkkinä linkki alaalla.)
Joten nyt kysyn arvoisat sankarit. Onko/tiedättekö jotain sellaista mistä olisi helppo aloittaa Jazzin kuuntelu? Olen soittanu 20 vuotta kitaraa, ja Jazzin maailma soitollisesti kiinostaisi kovasti varsinkin improvisoinnin kannalta. Kiitän etukäteen.
http://www.youtube.com/watch?v=j7ZMmeiX6OE | |
http://www.youtube.com/watch?v=ksmGt2U-xTE&feature=related
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
KimiK: Hei, En ole mikään Jazzin ystävä, arvostan tyyliä, mutten ole koskaan kuunellut, saatikaan en osaa kuunella, monet kipaleet menee tajuntani ylitse ja lujaa, en saa minkäänlaista otetta. Joskus harvoin tulee vastaan biisi, mikä on jotenkin "yksinkertainen", en nyt tiiä voiko tätä Jazziksi kutsua, eikä tuu muuta esimerkkiä mieleen kuin, Lenni-Kallen Lumia levy, taikka heh, Transport tycoon musiikki :) (Esimerkkinä linkki alaalla.)
Joten nyt kysyn arvoisat sankarit. Onko/tiedättekö jotain sellaista mistä olisi helppo aloittaa Jazzin kuuntelu? Olen soittanu 20 vuotta kitaraa, ja Jazzin maailma soitollisesti kiinostaisi kovasti varsinkin improvisoinnin kannalta. Kiitän etukäteen.
http://www.youtube.com/watch?v=j7ZMmeiX6OE
No kitaristeista puhuttaessa Jim Hall on mies, joka on melko lyyrinen eikä soita usein mitään nopeita Coltrane-tiluja. Hänen levynsä Concierto sekä duolevy Undercurrent Bill Evansin kanssa ovat melko "maltillista" jazzia.
Mutta jos sinulle kelpaa vähemmän perinteinen jazz, suosittelen tutustumaan saksalaisen ECM-levymerkin valikoimaan. Levymerkillä on valtavasti laadukasta uutta jazzia muun muassa Keith Jarretin soolopianolevyt, Dave Hollandia ja Tomasz Stankoa. Kitaristeista levymerkiltä löytyy Pat Methenyn alkupään tuotantoa ja John Abercrombieta.
Pistetään tähän muutamia tarkastamisen arvoisia poimintoja ECM:ltä:
Keith Jarrett - Solo Concerts: Bremen and Lausanne sekä Köln Concert
Dave Holland - Conference of the Birds
Pat Metheny - Bright Size Life
Keith Jarrett, Gary Peacock & Jack DeJohnette - Changeless
Tomasz Stanko - Litania
John Abercrombie - The Third Quartet
Suurimpaan osaan noista levyistä voi tutustua Spotifyissä.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |  Chunga
24.08.2010 09:25:33 (muokattu 24.08.2010 09:25:55) | |
|
Meikäläisestä tuntuis nyt siltä, että jos ainoa asia, josta on viime aikoina saanut kiinni on Transport Tycoonin pelimusiikit, niin en lähtis ECM:ää tai edes jim hallia tarjoamaan. Varsinkin kun haettiin helppoa ja yksinkertaista kuunneltavaa. Kirosana "Smooth Jazz" kaikessa hulppeudessaan iskee tähän hätään kuin clark kent puhelinkopista:
napin painalluksella lähtee (sillä varauksella että on flässit sun muut kikkareet selaimessa):
http://listen.grooveshark.com/#/album/Morning+Dance/140517
http://listen.grooveshark.com/#/album/Rio/2434240 (load additional content, rio funk)
http://listen.grooveshark.com/#/album/Faith+Presents+TK+Disco/3845574
ja jos haluaa lipsua vielä pidemmälle kohti jazzia, voi koettaa seuraavaa:
http://listen.grooveshark.com/#/album/Hand+Jive/227667
eiköhän näistä lähteminen päästä alkuun...
All consept - no content | |
Loistaavaa Chunga, kiitän ja kumarran! | |
KimiK: Loistaavaa Chunga, kiitän ja kumarran!
jeah, np.
jos sulla on spotify käytössäs, niin edellisten linkkien artistit: Spyro Gyra, Lee Ritenour, John Tropea jne, avannee tuon Related Artists-sivun avulla hyvin pitkälti uuden maailman hienoa musiikkia :-)
All consept - no content |  sub zero
24.08.2010 12:44:56 (muokattu 24.08.2010 23:33:41) | |
|
Ihanteellisia tässä tilanteessa varmaan sellaiset fuusiojazz-levyt, jotka ei ole liian vaikeita, mutta kuitenkin viettelee samalla sinne straight jazzin puoleen... niistä oppii myös tuntemaan kuuluisia jazz-muusikoita ja itse näitä levyjäkin useimmat jazz-muusikot arvostaa
tämmösiä levyjä vois olla esim:
Billy Cobhamin "Spectrum" (1973)
Pat Metheny Groupin nimetön debyytti (1978)
Scott Hendersonin/Tribal Techin "Tribal Tech" (1991)
Weather Reportin "Heavy Weather" (1977)
Chick Corea Elektric Bandilta ainakin nimetön debyytti (1986) ja Beneath the Mask (1991)
Herbie Hancockin Mr. Hands (1980), Thrust (1974), Headhunters (1973)
Jaco Pastoriuksen nimetön debytti (1976)
Kazumi Watanaben "To Chi Ka" (1980)
Nuo on keskenään vähän erityylisiä, joissakin painottuu rock-soundit, joissakin funk, joissakin joku muu, että siitä voi kokeilla, mikä kuulostaa kivalta.
Smooth jazzia kandee tietysti kuunnella kans, jos kuulostaa kivalta, mutta en tiiä viekö se lähemmäs jazzia
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | |
Jos haetaan helppoa kuunneltavaa, niin lähtisin itse Smooth Jazz linjalle. Ohessa joitain omia suosikkejani. Lista ei todellakaan ole mikään top 10, mutta nämä olivat eksyneet omalle linkkilistalleni.
Rippingtons - High Roller
http://www.youtube.com/watch?v=iCtGV3yCcXE&feature=related
Marcus Johnson - Sandy Point
http://www.youtube.com/watch?v=_EPmgxktW_4&NR=1
Incognito -Always There
http://www.youtube.com/watch?v=A_SUhYppXD4&feature=related
Pieces of a Dream - I Like the Warm Weather
http://www.youtube.com/watch?v=FKuH7gQ8840
Jan Akkerman - Am I Losing You
http://www.youtube.com/watch?v=6gnrRgasCOY
Special EFX - Passions
http://www.youtube.com/watch?v=3hM9mGJTeck&feature=related
Liquid Soul - Salt Peanuts
http://www.youtube.com/watch?v=LTbNkxbVMiw&feature=related
Fourplay - 101 eastbound
http://www.youtube.com/watch?v=bUb_TaUOTaA
Earl Klugh - Living Inside Your Love
http://www.youtube.com/watch?v=Z9h_e5Fv50I&feature=related
Peter White - Midnight In Manhattan
http://www.youtube.com/watch?v=hApx-ufwmpg
Onkin sitten eri asia, että ovatko nämä jazzia, mutta väittäisin että artistit ainakin ovat jazz miehiä. | |
Hmm, yllätyin kun kukaan ei ole suositellut mestariteosta nimeltä Kind of blue.. tai sitten mulla on vaan mennyt ohi : D.. joo no oma tarina perustuu tuohon levyyn ja pääsin tosi lähelle jazzia tota kuunnellessa. Ei ole monimutkaista soittamista vaan hyvällä maulla ja musikaalisella taidolla luotua jazzia. Suosittelen siis Miles Davis - Kind of blue, itte ostin lätyn ekaks jazzi levyks ja levyhyllyä dominoi tällä hetkellä jazz musiikki.
ja tässä pari lisää vielä
Pat Metheny - Watercolors,Bright Size Life
Lee Ritenour - First Course
joku taisi mainita nuo mutta laitoinpahan kummiski : )
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti.. |  Varie
25.08.2010 06:52:29 (muokattu 25.08.2010 06:57:43) | |
|
Meikä suosittelee myös Kind of blueta.
Helppoa, mutta todella hienoa musiikkia.
Kun eka kertaa kuulin Kind of bluen, suorastaan vähän hävetti jonkin aikaa jazzia kuunnelleena, että miksi en ollut tätä levyä löytänyt jo aiemmin. Avasi niin paljon koko genreä ja on yhä yksi hienoimmista levyistä mitä tiedän.
Sitten kannattaa hankkia levyjä joissa on paljon jazz standarteja.
Yksi oma lemppari ja varmaan suht helppoa on Sonny Rollins - The Standart Sonny Rollins. | |
Varie: Meikä suosittelee myös Kind of blueta. Helppoa, mutta todella hienoa musiikkia. Kun eka kertaa kuulin Kind of bluen, suorastaan vähän hävetti jonkin aikaa jazzia kuunnelleena, että miksi en ollut tätä levyä löytänyt jo aiemmin. Avasi niin paljon koko genreä ja on yhä yksi hienoimmista levyistä mitä tiedän.
Tässä oli siis kai kyse henkilöstä, jolle tuo straight jazz on vielä kynnys sinänsä. "Kind of Bluessa" vielä lisähaasteena monelle noviisille pitkät improvisoidut soolot ja minimalistiset teemat.
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | |
tokihan KOB on osastoa "kaikkien tulis tää tietää", mun mielestä vaan se löytämisen ilo pitäis tulla omasta takaa, ei foorumisuositteluista. Oma tutustuminen jazziin on ainakin lähteny eri genreistäympyröistä sulkemalla pikkuhiljaa kohti "sitä jotain", oli sitten joillain sen ympyrän keskellä KOB tai mikä tahansa muu, niin jostain on lähdettävä. Omasta mielestä hyppy transport tycoonista tai lennikallesta suoraan "to the source" vaikuttaa jotenkin väkinäiseltä. pitää mennä omia teitään hei. niin te varmaan kaikki muutkin ootte menneet. Nyt vaan tuntu siltä että kitaravoittonen smooth jazz on tälle kysyjälle nimenomaan se juttu.
Halusitte tai ette, foorumeille kirjottelu on joskus asiakaspalvelua - ja p*skinta sellasta on copypastevastaukset :-)
All consept - no content | Chunga
25.08.2010 09:56:07 (muokattu 25.08.2010 10:02:09) | |
|
sub zero: Tässä oli siis kai kyse henkilöstä, jolle tuo straight jazz on vielä kynnys sinänsä. "Kind of Bluessa" vielä lisähaasteena monelle noviisille pitkät improvisoidut soolot ja minimalistiset teemat.
noniin, sieltähän se sama asia tulikin jo yhdessä lauseessa. hyvähyvä etten oo yksin.
EDIT:
siinä oliski hyvä aihe. Listata oma "ketjunsa" miten on päätyny esmes just KOB:hen tai johonkin muuhun jazzin klassikkoon joka on tehny lähtemättömän vaikutuksen. Tuskin kukaan ainakaan foorumin nuorisosta on jazzista suoraan alotellu :-)
All consept - no content | |
Sellanen nykyaikainen tiukka fuusiojatsi on tosiaan aika iisiä. Fuusiosta tietysti, kuten nimikin jo kertoo, löytyy myös todella kummallista musaa, mutta sellanen "contemporary jazz" genre on helposti istuvaa. Aika smuuttia, mutta kuitenkin todella groovea ja tukevaa. Tilua ja monimutkaisia sointuja ei löydy. Kannattaa tsekata esim. George Duke, Marcus Miller, Lee Ritenour, Hancockin jazz-funk on myös jotenkin aika helposti omaksuttavaa vaikka onkin monimutkaista.
Kind Of Blue on IMO just niitä helpoimpia true-jazz levyjä. Eihän se nyt mitään ihan perinteisintä jatsia ole mutta soitappa sitä teinille, arvaa sanooko että "vittu, jotain jatsia". Se minimaalisuus juurikin tekee siitä minusta helposti omaksuttavan levyn. Ei paljoa juttuja, ei oo vaikeeta kuulla mitä tekee piano, basso, rummut ja trumpetti/foni kun yks vetää kerrallaan sooloa, tempo on alle 120 ja kukaan ei tiluile.
Ehkä kaikkien aikojen jatsein biisi: http://www.youtube.com/watch?v=PgxbfdKjuOA Rehupiiklesin versio Miles Davisin kappaleesta Four. Four ei ole ihan yhtä jats. Kaiken kukkuraksi Jatsin kutsun lyriikka on täyttä asiaa :D | sub zero
26.08.2010 14:07:05 (muokattu 26.08.2010 14:14:25) | |
|
Vurki: Kind Of Blue on IMO just niitä helpoimpia true-jazz levyjä. Eihän se nyt mitään ihan perinteisintä jatsia ole mutta soitappa sitä teinille, arvaa sanooko että "vittu, jotain jatsia". Se minimaalisuus juurikin tekee siitä minusta helposti omaksuttavan levyn. Ei paljoa juttuja, ei oo vaikeeta kuulla mitä tekee piano, basso, rummut ja trumpetti/foni kun yks vetää kerrallaan sooloa, tempo on alle 120 ja kukaan ei tiluile.
No jollekin tuo levy voi olla helpointa, mutta eiköhän nyt musiikki, jossa ois esim selkeitä tarttuvia melodioita, ole noin yleisesti ottaen helpompaa.
"Minimaalisuuden" suhteen tässä on ongelmana, että se vähentää tarttumapintaa. Jos ne vähät jutut, mitä levyllä on, ei aukene, niin sitten ollaan sitäkin suuremmissa ongelmissa. Levy, jossa on vähän enemmän vaihtelua, olisi parempi aloittelijalle.
Ja megaklassikoissa on aina se vaara, että jos yrittää kuunnella jotain elämää suuremmaksi kehuttua levyä ja se ei aukea, niin sitä helpommin jollekin tulee tunne, että ehkä tällä genrellä ei sitten ole mulle annettavaa.
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | |
sub zero: No jollekin tuo levy voi olla helpointa, mutta eiköhän nyt musiikki, jossa ois esim selkeitä tarttuvia melodioita, ole noin yleisesti ottaen helpompaa.
"Minimaalisuuden" suhteen tässä on ongelmana, että se vähentää tarttumapintaa. Jos ne vähät jutut, mitä levyllä on, ei aukene, niin sitten ollaan sitäkin suuremmissa ongelmissa. Levy, jossa on vähän enemmän vaihtelua, olisi parempi aloittelijalle.
Ja megaklassikoissa on aina se vaara, että jos yrittää kuunnella jotain elämää suuremmaksi kehuttua levyä ja se ei aukea, niin sitä helpommin jollekin tulee tunne, että ehkä tällä genrellä ei sitten ole mulle annettavaa.
Minä olen yksi heistä, joka ei ymmärrä KOB hypetystä; levy vaan ei ole oikein kolahtanut koskaan. Mieluummin kuuntelen saman artistin vuotta aiemmin levyttämää Milestones levyä, joka antaa ainakin meikäläiselle huomattavasti enemmän. Toinen artisti, jota en kerta kaikkiaan ymmärrä on Mingus, vaikka levyhyllystäni on kyseisen herran levyjä 80-luvulta asti löytynyt.
Itse aloitin Jazzin kuuntelun 80-luvun alkupuolella lukioikäisenä Charlie Parkerilla. Parkerin kuuntelu kappaleiden nerokkuudesta huolimatta on melko työlästä johtuen kehnoista äänitteistä. Sama koskee edellisen kaveria Gillespietä. Perusvarma valinta on myös Clifford Brown, jonka suomen kansalle teki tunnetuksi aikanaan Levyraati-ohjelma.
Itselläni on levykaupassa ollut tapana katsoa kuka levyllä soittaa bassoa; Esim Paul Chambers on pomminvarma valinta. En muista kuulleeni yhtään Chambersin soittamaa äänitettä josta en olisi pitänyt. Tämän sanottuani on todettava, että Chambers muuten soittaa bassoa KOB:llä. | |
Tuskin kukaan ainakaan foorumin nuorisosta on jazzista suoraan alotellu :-)
Minä innostuin musiikista isän levyhyllystä löytyneiden Duke Ellingtonin ja Louis Armstrongin levyjen ansiosta vuoden 2000 tienoilla. |  calf
28.08.2010 12:31:17 | |
|
Kosketinsoittaja Bob James kannattaa tsekata. Esim. Spotifyssä on levy "The very best of Bob James". Kuuntele vaikka 17. raita "Shamboozie": on melkoisen tykki! =)
There are no wrong notes | |
Jazzin kuuntelu on ehkä helpointa aloittaa vähän bluesimmasta päästä. Wes Montgomery on ilman muuta kitaraa soittaneelle must, "Incredible Jazz Guitar" tulee ekana mieleen. Charlie Christian kannattaa myös tsekata. Kaikkein hektisintä bebopia ei varmaan kannata heti yrittää kuunnella, vaikka niissä usein onkin vetävät ja tutunkuuloiset melodiat headeissa. Mutta esim. Sonny Rollinsilla on helpommin sulavaa kamaa, vaikapa Saxophone Colossus on huikea. Kenny Dorhamin "Quiet Kenny" on levy, joka minulla kolahti kertaheitolla. Hancockin "Takin' Off" aika blueshenkinen "helppo" levy. Onhan näitä... Netistä kannattaa poimia Penguinin Core Collection -lista, ja sitten pistää Spotify hehkumaan. Saa itse päättää mistä tykkää. Mielestäni mitään ei kannata kuunnella väkisin toivoen jotain ihmeellistä ahaa-elämystä.
Niin ja joo, kyllä minäkin suosittelen Kind Of Blueta, mutta ei siitä pakko ole tykätä. | |
Tuskin kukaan ainakaan foorumin nuorisosta on jazzista suoraan alotellu :-)
taisin olla 11v kun jazzi hyppäsi elämään =) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
