Rock, pop, alternative ›

Tämä on enemmänkin koulukuntakysymys, kun kerran näin moni on kyennyt vastaamaan suht yksiselitteisesti täällä näihin neljään mielenkiintoiseen kysymykseen. Tietenkään vastaukset eivät varmastikaan ole ehdottomia eikä täysin joitain maita poissulkevia. Kyse on isosta kuvasta. Kyllä minäkin voin ihan ilolla kuunnella Bacharachia tai ÄR.EE.ÄMMÄÄ. tai vaikkapa The Nationalia. Sanon vain, että nimet on harvassa, ja syyt seuraa perässä...
 
Tämä iso kuva: Uuden ja vanhan mantereen (lähinnä tämä jaottelu tarkoittaa nyt selvyyden vuoksi USA vs UK) välillä on todella ratkaisevia musiikillisia eroja, ja voin perustella täysin vakavalla naamalla, miksi itse en pidä amerikan manteretta musiikillisesti kovinkaan innostavana, ottaen esimerkiksi kitarapohjaisen musiikin.
 
1) Amerikassa ei ole pop/rock-musiikin puolella ollut mitään melodiatajua sitten 60-luvun. Nykyajassa syyt voidaan kaataa huoletta grungen niskaan, joka poisti muinoin valtavirtaradioista kaiken muun musiikin ja musikantit erakoituivat täydellisesti melodisista aineksista. Ja nyt siellä on vähän sitten tuollaista autotallimeininkiä, joka oikeastaan perustuu neljän soinnun päälle epämääräisesti mongerrettuihin sanoihin. Ylipäätään edes sointupuolella harvemmin kuulee amerikkalaisista hengentuotteista minkäänlaista koukkua.
 
2) Amerikan prototyyppinen lauluaksentti (tyyliin se joku hemmetin nickleback ja creed) on sanoinkuvaamattoman ärsyttävä. Suomalainen tango se kuulostaa ihanan heleältä. Ei tämä tietenkään tarkoita, että kaikki laulaisivat siellä päin ärsyttävästi, mutta yleisesti tilanne on tämä. Voin tasapuolisuuden nimissä mainita vaikkapa Interpolin ja The Nationalin laulajien äännähtelyt itseäni miellyttäviksi (niissä on kummasti jotain samaa, eikö olekin?).
 
3) Heleydestä tulikin vielä mieleen, että amerikkalainen tuotantokulttuuri suoltaa ulos mahdottoman tunkkaista kitarasoundia. Minä en sitten tajua, että miksi hemmetissä näin pitää olla. Amerikkalaisen tuotannon erottaa oikeasti kaukaa tuon kakkoskohdan lisäksi.
 
Voin yhtä hyvin kuvitella, että ne, jotka kuuntelee vallitsevasti amerikkalaista musiikkia saattaisivat selittää, että melodiat on pahasta, eikä voi sietää jingle-janglea, musiikissa kun pitää olla ylitsevuotavaa, läpihuutavan feikkiä raivoa, tuskaa ja ties mitä.
 
ELI heille, jotka eivät perusta amerikkalaisista pahemmin, melodiat ovat varsin todennäköisesti tärkeitä. Ne jotka kuuntelee kaikkea kaikkialta, eivät mitä ilmeisimmin oikeasti kuuntele musiikkia, vaan sitä raiskataan pelkästään kuulemalla joko tiskaamisen taustamattona tai pyörämatkalla skoleen.
 
Joidenkin ihmisten antamat prosentit eivät yllätä minua lainkaan. Eikä kyseessä tarvitse olla edes mitään tarkoituksellista tietyn maan välttelyä. En ole lukenut tätä ketjua sanasta sanaan, mutta näin asian näkisin.

Minä kun luin että pop-addiktin runkkaus....