Kitarat: kitarakamat ›

J.Hollström: Niin, ne joilla semmosia ei ole koskaan ollut tietää parhaiten ja levittää "mainetta". Eli tyypillinen m.net kitarakamapalstan asiantuntija, jonka tietämys perustuu internetistä satuun infomaatioon.
 
Aijai, jos 70-luvulla olis ollu intternetti.. =) Osaltaan tuo koko dissaaminen (Ennen ja jälkeen Leo F:n, CBS ja niin edelleen..) pohjaa siihen, että tuotteita vähän "modernisoitiin".. Ehkä kaikkein "hirvein" juttu oli tuo micro-tilt säädön käyttöönotto, ja sitä myöten 4-bolt kaulankiinnityksestä luopuminen. Itse asiassa, jos oikein tosiasioihin pohjautuen tuota nimenomaista kaulan säätö/kiinnityssysteemiä tarkastellaan, se on ihan loistava keksintö. Niinkuin kaikki Leo-sedän keksinnöt, micro-tilt nimittäin on Leo Fenderin keksimä ja kehittelemä. Ja aatelkaas, ei tarvitse kaulaa irrotella, eikä kaulataskuun laittaa bussilippuja, plektroja tms. shimmejä, sen kuin vain säätää ruuvilla..
Syy siihen, miksi tuo on "huonossa maineessa" löytyy sekä tehtaalta että käyttäjistä. 70-luvulla nimittäin myös Fenderillä oli tuolla laadunvalvonnassa liian vähän porukkaa, ja sieltä meni joskus läpi sellaisiakin kitaroita joissa oli "sanomista". Muun muassa tuo micro-tilt kysymys. Ne, jotka ylipäätänsä tietää tuon systeemin, tietää, että kaulaan tulee se vastakappale. Siis se, johon säätöruuvi ottaa kiinni. Noissa oli osa kieroja tai asennettu "vähän vinoon" jolloin se säätö luonnollisesti työntää kaulaa vinoon. Osa noista ratkaistiin tehtaalla vähän jyrsäsemällä sitä rungon kaulataskua, ettei kaula ota kiinni reunaa, säätö ei siis "ahdista". Toki kaulataskusta tuli sitten väljä tai kovin väljä..
 
Tuo vastakappaleongelma sitten ratkaistiin, ja niitten kiinnitystä kaulaan parannettiin, että tulevat suoraan.
Micro-tiltin muita ongelmia oli sitten käyttäjien virheet, esim. kaulan kiinnitysruuveja ei löystytetty säätäessä ym.. Eihän tuollanen pikkunen säätöruuvi sentään jaksa 3 puuruuvia vastaan työntää, eihän...
 
Vaikka en ookkaan mikään Fender-tietäjä, niin noista 70-luvun kitaroista on monia muitakin tarinoita.. Valitettavasti osa on niissäkin niitä ns. ilmapallotarinoita eli "en oo kokeillut ko. kitaraa, mutta kaverin isoveli kuuli yheltä oikein kovalta ammattikitaristilta, että .... "
 
Jos pitäisin ylipäänsäkin Fendereistä, niin kyllä mä uskaltaisin 70-lukulaisen ottaa. Ja olen mä muutamaa laittanutkin. Tietysti ne on hintavia, ja todennäköisesti hinnat niillä(kin) vielä nousee, kuka ties paljonkin. Mutta ainahan on niitä "näköispainoksia" jotka paitsi pesevät, myös pyyhkivät ja linkoavat 10-0. Kumma juttu vaan, että niiden paremmuutta aina joutuu vertaamaan johonkin muuhun, miksei totea vaan että ovat hyviä kitaroita.. Eikä siten, että tämä yy on 10 kertaa parempi muuten, kuin se alkuperänen! ;)