Kitarat: kitarakamat ›

---niin voisihan Epiphonenkin Les Paulit olla hyvä valinta. Millaiset mikit niissä on laadultaan?
 
Omakohtaisen kokemuksen perusteella väittäisin että Epiluurin mikit on kyllä aika kakkoja. Mutta makuasia sano koira ku persettään nuoli. Satanen lisää hintahaarukkaan ja sillä lähtee Gibsonin SG Special faded. Mielestäni erittäin hyvä hinta/laatu-suhde.

Lonesome: Nythän niitä vasta saakin tuohon hintaan. Epiphone Les Paul/SG vaikka alkuun mainittakoon. Ja saahan tuohon rahaan vaikka Gibson Melody Makerin...
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_standard.htm
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_sg400_ch.htm
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_melody_maker_ww.htm
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_special_sc_tv.htm
 
Ja jos Fender-tyyliset kelpaa, niin tarjontaa riittää kovasti lisää...
 
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_classic_vibe_strat_60s.htm
 
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_classic_vibe_tele_50s.htm
 
Melody Makeria kannatetaan!!! Haisee kitaralta, eikä muovilta niinkuin
 
listan muut vaihtoehdot..

Ja tässä toinen laukullinen Epi Lespa, mikit Gibson Burstbucker 2&3,
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_standard_1959_fcb.htm
 
Oma Vintage lespa lähti vaihtoon. Pehmeät nauhat, kuluvat äkkiä, enkä tykännyt kaulan profiilista. Mikit ok, muttei säväyttänyt.Ostin yllämainitun (mutta FIT-värisenä) ja se on hyvä!
 
Epillä on oma perinteinen lapamallinsa. Jotkut sitä pitävät rumana, jotkut eivät. Makuasia, mutta fakta on, ettei soittaja sitä lapaa näe. Ellei katso peilistä.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=440884 tuo tuossa juum. Toisessakin topicissasi jo mainittu. Luotettava peli mainiolla soundilla, soi akustisestikin hyvin.

Scuttle:
Epillä on oma perinteinen lapamallinsa. Jotkut sitä pitävät rumana, jotkut eivät. Makuasia, mutta fakta on, ettei soittaja sitä lapaa näe. Ellei katso peilistä.
 
Joillekin vaan on niin kovin tärkeää se, että se kitara on 1:1 näköispainos... =)
Ja sitten todistellaan, kunka hyvin ne pitää paikat puhtaina, pesevät, pyyhkivät lattiaa ja linkoavat 100-0. 8)

Old Guitar: Kyllähän se parempi on, mutta millaisia kitaroita muutoin ovat?
 
Tekee vähän hakua, niin tällä samaisella keskustelupalstalla on tosi paljon juttua noista Vintagen kitaroista.
 
Yleisesti on kommentoitu, että hinta/laatu-suhde on todella hyvä. Virittimet ja mikit ovat Wilkinsonin, eli suhteellisen metsään ei mennä. Monet ovat muutenkin kehuneet, että syövät Epiphonet 10-0. Itse en osaa sanoa, kun seka Epiphonen että Vintagen SG:tä olen kokeillut ja molemmat vaikuttivat oikein päteviltä hintaansa nähden.
 
Tietty youtubesta ja googlesta löytää paljon arvioita ja videoita, jotka antavat kanssa hieman apua mielipiteen luomiseen.

dexi: Tekee vähän hakua, niin tällä samaisella keskustelupalstalla on tosi paljon juttua noista Vintagen kitaroista..
 
Jotka ovat kuitenkin todellisesti "vain" erään soitinkaupan jossain erittelemättömässä tehtaassa teettämiä, ja omalla "brändillään" Eurooppaan tuomia. Eli jos vertaa erästä toista täysin vastaavaa "brändiä" niin onko loppupelissä isoja eroja? =)
Siis muuta kuin että ne "toiset" ovat vähän moitittuja ja salaa naureskeltuja, kun taas Vintaget on vastaanotettu kovinkin positiivisesti, ja ovat kovin "Peseviä ja pyyhkiviä" soittimia.. Wilkinsonin logolla varustetut Sung Il-tehtaan raudatkin herättävät positiivisia mielikuvia.. ja miksipä ei? Kyllähän niillä on jotain laatukriteereitä oltava, että saavat tuota logoa käyttää.
Vintaget vähän vaihtelevat puiltaan, mutta kyllähän sieltä ihan OK kitaroitakin löytyy, sarjassaan.

Onko olemassa joku erittäin hyvä syy, miksi hommaat netistä kokeilematta etkä käy velipoikasi kanssa kiertelemässä alan liikkeitä ja etsi sellaista kitaraa, mihin hän ihastuu?
 
Ja jos on, osaat kai säätää kitaran kuntoon sillä netistä tilatuissa halvemmissa kitaroissa säädöt harvemmin ovat kunnossa. Liikkestä ostettaessa kitara (vähintään pyydettäessä) säädetään soittajalle sopivaksi ja hinnan saa melkein aina tingittyä Thomannin tasolle.
 
Kitara on vähän niin kuin tyttöystävä, jos siitä ei soittaja itse pidä, eipä sen kanssa jaksa kauaa vehdatakaan. Siksi etsimiseen ja kokeilemiseen kannattaa soittajan kanssa käyttää aikaa.

Objectif Lune: Siksi etsimiseen ja kokeilemiseen kannattaa soittajan kanssa käyttää aikaa.
 
Eiii välttämättä. Ainahan voi myös hommata kitaran (tai tyttöystävän) sokkona, koeajaa sitä aikansa ja sit laittaa kiertoon. Kamat kiertää ja ämmät kans!
 
PS. Mut kandee hommata käytettynä, ettei tuu pahasti takkiin ;)

jussimus: PS. Mut kandee hommata käytettynä, ettei tuu pahasti takkiin ;)
 
Nii kitara vai emäntä?

Wespa: Nii kitara vai emäntä?
 
Molemmat, tottakai :)

Wespa: Nii kitara vai emäntä?
 
Offtopic, oon huomannut, että aiemmin seurustelleissa hamehelmoissa on paljon etuja. Ne kun ovat oppineet käyttäjänsä virheistä. Kitarat valitettavasti harvemmin sitä tekevät. :

Objectif Lune: Onko olemassa joku erittäin hyvä syy, miksi hommaat netistä kokeilematta etkä käy velipoikasi kanssa kiertelemässä alan liikkeitä ja etsi sellaista kitaraa, mihin hän ihastuu?
 
Ja jos on, osaat kai säätää kitaran kuntoon sillä netistä tilatuissa halvemmissa kitaroissa säädöt harvemmin ovat kunnossa. Liikkestä ostettaessa kitara (vähintään pyydettäessä) säädetään soittajalle sopivaksi ja hinnan saa melkein aina tingittyä Thomannin tasolle.
 
Kitara on vähän niin kuin tyttöystävä, jos siitä ei soittaja itse pidä, eipä sen kanssa jaksa kauaa vehdatakaan. Siksi etsimiseen ja kokeilemiseen kannattaa soittajan kanssa käyttää aikaa.
 
Joo, tuolla tavalla se ois hyvä menetellä, mutta tässä alustavasti kyselen keppejä, joihin vois tutustua liikkeessä sitten paremmin. Kaikkia ominaisuuksia ei huomaa koskaan tsekata, kun liikkeessä kitaraa kokeilee.
 
Onkohan tuota Epiphonen Wilshire LTD Cherry kitaraa saatavilla Suomessa, jotta voisi mahdollisesti niitä kokeilla?
 
PS. Tässähän alkaa itselläkin kitaran ostajan vaistot herätä myös sähkisten puolelle, mikä olisi erittäin vaarallista meikäläisen talouteen nähden. Näyttää nimittäin siltä, että näissä sähköisissä kitaroissa on vielä paljon enemmän ominaisuuksia, joita täytyy huomioida, kuin akustisissa kitaroissa.

Old Guitar: Onkohan tuota Epiphonen Wilshire LTD Cherry kitaraa saatavilla Suomessa, jotta voisi mahdollisesti niitä kokeilla?
 
Missäpäin Suomea vaikutat? Itse soittaisin ensimmäisenä DLX:ään. Niillähän Epiluureja on hyvin hyllyssä.
 
E: Tai soita Into Lurkmannnille ja kysy kuka myy. Ainakin Worn '66 Wilshirejä löytyy maahahtuojan listalta. http://www.intoluthman.fi/productDetails.aspx?id=215545

Old Guitar: Squier ei kuulosta korvaan hyvältä ollenkaan ja epiphonien lapa on liian ruma. Jos tehdas ei paremman näköistä lapaa saa aikaiseksi, niin miten on muun kitaran laita? Antaa huonon vaikutelman.
 
No nyt on päästy alkuun. Epiphonet ja Squierit ei miellytä. Perustelut olivat huonot, mutta ne karsivat kuitenkin nämä merkit pois.
 
Entäs nämä ESP ja LTD:t onko niistä mihinkään. Entäs Tokai, löytyykö sieltä näin halpoja, hyviä vaihtoehtoja?
 
Jos perinteisempää lapaa Lespaan haluaa niin kannattaa vielä katsoa niitä Tokaita, lapa hyvin gibsonmainen ja muutenkin loistavia keppejä tuohon hintaan. Varsinkin jos löytää hyvän yksilön, näissä halvoissa kitaroissahan voi olla vaihteluita yksilöiden ja tuotantoerien välillä.
 
Vähän vedän kotiakin päin sillä oma MIK Tokai on hintasekseen loistava vehje varsinkin normaalien (soittotatsiin vaikuttavien) säätöjen jälkeen. Korean Tokaithan pyörii uutena hintaluokassa 390-500 e. Itse valitsin (ja valitsisin) Epi-Tokai -vertailussa Tokain.

VViltsu:
Vähän vedän kotiakin päin sillä oma MIK Tokai on hintasekseen loistava vehje varsinkin normaalien (soittotatsiin vaikuttavien) säätöjen jälkeen. Korean Tokaithan pyörii uutena hintaluokassa 390-500 e. Itse valitsin (ja valitsisin) Epi-Tokai -vertailussa Tokain.
 
Ja jos se sun Tokai on vähän vanhempaa tuotantoa, niin se on samasta tehtaasta kuin sen aikakauden Epiphonet. Nehän tekivät siellä aamupäivisin loistavia Tokai-kitaroita ja sitten iltapäivät, kun olivat työn jo uuvuttamia, niitä Epiphoneja, todennäkösesti sitten ns. "vasemmalla kädellä" eli ei niin huolellisesti, ja varmaan valitsivat huonommat puutkin niihin. Mikitkin tulivat toki eri toimittajilta, tai ainakin otettiin eri lootasta että saatiin eroa loistavien Tokaitten ja sitten niitten ihan paskojen Epiphonejen välille. =)
 
Eikä ne sitä lapaakaan sitten osanneet tehdä, ei näytä peilin edessä yhtään Gibsonin LP:ltä se Epi. ;)

fox: Ja jos se sun Tokai on vähän vanhempaa tuotantoa, niin se on samasta tehtaasta kuin sen aikakauden Epiphonet. Nehän tekivät siellä aamupäivisin loistavia Tokai-kitaroita ja sitten iltapäivät, kun olivat työn jo uuvuttamia, niitä Epiphoneja, todennäkösesti sitten ns. "vasemmalla kädellä" eli ei niin huolellisesti, ja varmaan valitsivat huonommat puutkin niihin. Mikitkin tulivat toki eri toimittajilta, tai ainakin otettiin eri lootasta että saatiin eroa loistavien Tokaitten ja sitten niitten ihan paskojen Epiphonejen välille. =)
 
Tällaistapa en ole kuullutkaan... En muista ton valmistusvuotta (joskus etsin sarjanumeron perusteella mutta nyt ei muistu mieleen) mutta ostettu kuitenkin '09 uutena eli luulis olevan melko uusi? Joka tapauksessa hyvä kitara.
 
Osaatko sanoa mihin vuoteen asti nuo ovat samoja tehtaita käyttäneet vai käyttävätkö edelleen?
 
Eikä ne sitä lapaakaan sitten osanneet tehdä, ei näytä peilin edessä yhtään Gibsonin LP:ltä se Epi. ;)
 
Näinhän se on =)

VViltsu:
Osaatko sanoa mihin vuoteen asti nuo ovat samoja tehtaita käyttäneet vai käyttävätkö edelleen?
 
En nyt eksaktia vuotta muista, koska Epin tuotanto siirty joitain erikoismalleja ehkä lukuunottamatta Kiinaan rakennettuun ikiomaan tehtaaseen, kuitenkin oli paljon ennen 2009 se. Olisko ollut jotain 02 -03 kun tuo Epiphonen Kiinan uusi tehdas avattiin.
 
Juu, tuo itämaitten soitinrakennus pohjaa täysin tuohon tilausvalmistaja-malliin, eli on tuotemerkki, jonka omistaa joku konserni, tai, kuten esimerkiksi Tokailla (ja Yamahalla), se on omansa. Tuo toimija sitten teettää tilauksesta jollain tehtaalla speksien ja laatumääritelmien mukaan sen kitaran/basson. Esimerkiksi ei oo olemassa sellasta tehdasta kuin "Ibanez" vaan Hoshino Gakki (se "emokonserni") teettää Ibanezit tietyillä sopimustehtailla, halvemmat mallit nykyään Indonesiassa, luultavasti korealaisen Samickin tehtaan sisarfirmassa PT Samick Indonesia :lla. Juurikin Samick, ollen maailman suurin kitaratehdas muuten, valmisti jossain vaiheessa sekä Ibanezeja, Tokaita että myös niitä Epiphoneja.. =)
Markkinoinnin ja viennin hoitaa sitten tosiaan se "emoyhtiö", Tokai Gakki, Hoshino Gakki, Kanda Shokai, Rokkomann tai Tetsuo Mokko Ten, riippuen siitä, mikä brändi on kyseessä.
Kaiketi tuota kuviota selkeyttääkseen sitten Epiphone, Inc. tuon Kiinan tehtaan rakennuttikin...

fox: En nyt eksaktia vuotta muista, koska Epin tuotanto siirty joitain erikoismalleja ehkä lukuunottamatta Kiinaan rakennettuun ikiomaan tehtaaseen, kuitenkin oli paljon ennen 2009 se. Olisko ollut jotain 02 -03 kun tuo Epiphonen Kiinan uusi tehdas avattiin.
 
Ok, eli eipä nämä mun testaamat Epit/Tokait sitten samalta tehtaalta ole.
 
Juu, tuo itämaitten soitinrakennus pohjaa täysin tuohon tilausvalmistaja-malliin, eli on tuotemerkki, jonka omistaa joku konserni, tai, kuten esimerkiksi Tokailla (ja Yamahalla), se on omansa...(pitkä teksti)...
 
Jep, tämä systeemi on suurimmaksi osaksi tuttua mutta Epiphonen osuutta hommassa en tiennyt. Enkä nyt tietenkään tollaista listaa valmistajia osaisi luetella =) kiitos infosta.
 
Ja nyt lienee eksytty vähän aiheesta...