Rock, pop, alternative ›

hihhulihuijaa: Zebukka-aiheinen keskusteluhan on jo aloitettu, jos et sitä ole huomannut! Hyvä, että pidät, minä en niinkään, mutta onko sillä mitään väliä? "Välillä on väliä", sano lällävikainen - HAH!
 
Just. Miksi tänne kirjoittelet vaatien muita puhumaan aiheesta, jos et ite meinaa siitä kirjoittaa mitään?

sikki-six: Just. Miksi tänne kirjoittelet vaatien muita puhumaan aiheesta, jos et ite meinaa siitä kirjoittaa mitään?
 
Jotta ketju palautuisi aiheeseensa! Mulla ei ole Ledeistä sitä tai tätäkään mielipidettä! Puhutaan siis itse asiasta eikä meistä, jookos!

hihhulihuijaa: Jotta ketju palautuisi aiheeseensa! Mulla ei ole Ledeistä sitä tai tätäkään mielipidettä! Puhutaan siis itse asiasta eikä meistä, jookos!
 
Puhutaan asiasta johon sulla ei ole mitään annettavaa, duh?

sikki-six: Puhutaan asiasta johon sulla ei ole mitään annettavaa, duh?
 
Miksi mulla pitäisi olla jotain "annettavaa" keskusteluun, eiköhän sen pitäisi sujua ihan itsekseen ilman turhaa "anaalisointiakin"! Asiaansa vihkiytyneet jatkakoot, minä astun sivuun - olkaat hyvät!

jra: Aika arpomista jakaa esim. tämän ketjun mukaan tai sen miten asennoituu yleisemmin musiikkiin keskustelijoita "akateemisiin" ja "duunareihin".
 
Eihän tässä ole ollut tarkoitus jakaa tuolla tavalla, koska oppimista, osaamista, oivaltamista ja ymmärtämistä tapahtuu kaikkialla. Mutta luonnollisesti tietyt ympäristöt tukevat enemmän taiteen tai tiedon muodostusta kuin toiset. Akatemiat ovat pullollaan duunareita ja perusduunia tekevät usein akateemisen koulutuksen läpikäyneet.
 
Musiikki tieteenä on korkeintaan samalla tasolla tieteiden hierarkiassa kuin taloustiede, joka on sekoitus keskitason matematiikaa, (massa)psykologiaa ja tähdistä ennustamista.
 
Jos tarkoitat ilmaisullasi "musiikki tieteenä" musiikkitiedettä tai tietoa musiikista, väittämä on väärä. En pysty millään yhdistämään väitettä mihinkään musiikkitieteen ongelmakenttään, jotka ovat I musiikin historian tutkimus (kehitysoppi, perinteet, tyylit, henkilöt), II musiikin teoria (opit, käsitteet), III musiikkianalyysi (jäsentäminen, synteesi), IV tekstin tutkimus (käsikirjoitukset), V arkistotutkimus (materiaalin etsintä), VI musiikkitietosanakirjojen toimittaminen, VII organografia ja -logia (soitinten rakenne ja käyttöyhteydet), VIII musiikki-ikonografia (musiikkiaiheisten kuvien tarkastelu ja kuvataide), IX esityskäytäntöjen tutkimus, X musiikin filosofia ja estetiikka, XI musiikkikritiikki ja -journalismi, XII musiikin sosiologia (musiikin rooli yhteiskunnassa), XIII musiikin psykologia (kuuleminen, musikaalisuus, hahmottaminen), XIV gender-tutkimus (sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymykset), XV musiikkiantropologia (musiikin ja kulttuurin suhteen tutkimus), XVI semiotiikka (musiikin kielioppi, merkit ja merkitykset) ja XII musiikkiakustiikka (teknologinen aspekti).
 
Tuntuu huvittavalta että joku yrittää väkisin teoretisoida taidetta tai taiteellista kokemusta, tai määrittää muita osallistujia keinotekoisille tasoille, joilla ei ole merkitystä kuin pienen piirin kielipelissä.
 
Teoretisointi on väistämätöntä, kun on joku olemassa jokin mielenkiintoinen ilmiö. Ennen pitkää joku alkaa tutkia ilmiön kompositiota ja toimintaa mallintaa. Taiteellisten prosessien, musiikin reseption ja itse taidekappaleiden tutkiminen ja teoretisointi loppupelissä kehän toisessa päässä vaikuttaa itse taideprosessin, vastaanottokulttuurin ja taideteoksen piirteisiin. Kaikella musiikilla on teoriansa, ja lähes kaikkea musiikkia on tutkittu ja teoriat ovat käytössä kellaribändejä myöten. Osa teorioista toimivat taustalla prosessien ohjaajina, vaikka tekijät kiistäisivät niiden olemassaolon.
 
Mitäs sille Bonzon groovelle tapahtui, oliko 1971? Ja mikä vaikutus tapahtuneella oli yhtyeen tämän jälkeiseen tuotantoon ja keikkakuntoon?
 
Kosketuksen herkkyys ja monimuotoisuus väheni kovasti viimeistään vuonna 1971. BBC Sessions -levyn Paris Theatren osuus on vielä Bonhamin kultakautta, mutta sitten 1973 Amerikan kiertueen levyt ja elokuvat todistavat Bonhamin tulleen liian tietoiseksi omasta soitostaan ja saundistaan, joten pulppuava soiton orgaanisuus alkoi muuttua laskelmoidummaksi. Royal Albert Hallissa Bonham on kyllä herkimmillään näin kokonaisuutena.

ja heti perään kävikin näin - "NO HUH HUH"!

hihhulihuijaa: minä astun sivuun - olkaat hyvät!
 
Tuota odotellessa...
 
Omaan korvaan iso osa Bonhamin mahtavuutta on tuon ajan soundit, jotka mahdollistavat nyanssien kuulumisen ja kunnon rytinän erottumisen hiplailusta. Esim. ykkösen Dazed & Confused on semmosta dynamiikan ja Bonzon juhlaa, jotta oksat pois. Kylmät väreet menee selässä ja vähän naurattaa - sitä se hyvä musa teettää :)

sikki-six: Ykkösellä on selkeesti mahtavimmat soundit studio-levyistä. Rummut äärimaukkaasti punasella ja kaikki instrumentit erottuu hienosti. Livemäinen ja hengittävä miksaus/nauhoitus. Varsinkin hyvillä skobeilla tämä lätty on todellinen nautinto.
 
Ai niin, onhan se kaikin puolin paras Zeppelin-levy tuo I.
 
Olen samaa mieltä. Tää Zeppelin oli semmoinen studiomuusikoiden rahantekobändi ensi alkuun, jos ikävästi sanotaan, ja Ykköslevyllä se eri elementtien yhteistoiminta on parhaassa timmissä. Jonkinlaista alkuseurakunnan menoa. Levyt 2-5 on kaikki hyviä mutta kaikki jotenkin soundillisesti nihkeitä. Ne eri soittimet (Four Symbols) alkaa vetää vähän eri suuntiin ja käpristyä, mitä Ekalla ei ole vielä havaittavissa.
 
Ehkä myös Mr. Plant on Ekalla parhaimmillaan. Dazed And Confused ja Baby I'm Gonna Leave You ovat aivan mahtavia laulusuorituksia, ja on siellä muitakin.

velipesonen: Olen samaa mieltä. Tää Zeppelin oli semmoinen studiomuusikoiden rahantekobändi ensi alkuun, jos ikävästi sanotaan,
 
Donovanin levysessioissahan Zepykät oli kait eka kertaa kimpassa soittamassa? Toki siis Plant ei ollu laulamassa, koska kerran hittisingleä äänitettiin Donovanille. Mut syy siihen että taustatrio myöhemmin muodosti itsenäisen bändin ei ehkä ollu pelkkä "rahantekokone", tais olla niin, että kimppasoitto vaan toimi sillä kuuluisalla "maagisella" tavalla. Se soitto nimittäin kyllä toimi yhteen.

Gardiner: Donovanin levysessioissahan Zepykät oli kait eka kertaa kimpassa soittamassa? Toki siis Plant ei ollu laulamassa, koska kerran hittisingleä äänitettiin Donovanille. Mut syy siihen että taustatrio myöhemmin muodosti itsenäisen bändin ei ehkä ollu pelkkä "rahantekokone", tais olla niin, että kimppasoitto vaan toimi sillä kuuluisalla "maagisella" tavalla. Se soitto nimittäin kyllä toimi yhteen.
 
Sehän oli ensin olevinaan niinku Yardbirdsin jatkoa. Kyllähän Page ja Jones olisivat voineet mädäntyä vaikka lopun ikänsä niissä sessiomuusikon töissä, mutta halusivat jotain muuta. Pakostihan sellaisilla kavereilla kuitenkin on selkeitä tavoitteita myöskin noin ansaitsemismielessä.
 
Zeppelinin yhteissoitto ei koskaan ollut sillä tavalla mielenkiintoista kuin jollain Sabbathilla, se ei ollut tavallaan mielenkiintoinen bändi, eräänlainen epäbändi se minun mielestäni oli. Sehän on kuin elementtirakentamista: Biisi on aina Pagen kitaraetydi, johon rockrummutuksen ruumiillistuma Bonham takoo pomminraskaan kompin. Plant on pelkkää seksiä. Oikeastaan ainoa musiikillisesti mielenkiintoinen asia Zeppelinissä on, miten Jones asemoi bassonsa Pagen ja Bonhamin väliin. Bonham on yleensä niin pirun vahva, että bassosta tulee tavallaan rumpujen osa.
 
Siinä siis kuvio joka on kuin neljä läpikuultavaa kalvoa päällekkäin. Se toimii tai ei. Varsinaista kommunikointia ei ole. Houses of the Holyn jälkeen ja varsinkin In Through the Out Doorilla yritettiin jotain muuta mutta palikat eivät sopineet enää. Tavallaan tyhjänpäiväinen bändi joka vain onnistui olemaan erittäin hyvä.

velipesonen: Tavallaan tyhjänpäiväinen bändi joka vain onnistui olemaan erittäin hyvä.
 
Ehdottoman samaa mieltä siitä, että varsinaisesta bändibändistä tässä tapausessa ei ollut kysymys. Se on hyvä juttu se, koska silloin saattaa syntyä sellaista erinomaista, sensitiivistä musiikkihybridiä, mikä kesti tässä tapauksessa viitisen albumia. Musiikkityylinen kirjo oli huikean laaja noilla levyillä, vaikka yleensä bändiä pidetään heavy rockina.
 
Musiikillisen kommunikaation olemattomuudesta en ole ihan samaa mieltä kanssasi, enkä myöskään siitä, että Bonham olisi ollut vahvuudellaan määräävässä asemassa rytmisektiossa. Kommunikointi ei ole suoraviivaista ideoiden vaihtoa koko bändin sisällä, vaan tekemiseen sitouttaminen tapahtuu "mikrotasolla", ja erityisesti livenä bändin jäsenet eivät missanneet yhtään nyanssia. Tämän takia Led Zeppelin on rockmaailman jazzein yhtye.
 
John Paul Jonesin musikaalinen tekeminen sekä basistina että kosketinsoittajana oli todella vahvaa ja taiteellisesti relevanttia, joten omasta mielestäni Bonham on yhtä paljon matkustajan kuin kuljettajan paikalla. He yhdessä olivat se jyrä.

velipesonen: Tavallaan tyhjänpäiväinen bändi joka vain onnistui olemaan erittäin hyvä.
 
Olen seurannut tätä keskustelua ja tämä kyllä kitetyttää hyvin myös oman näkemykseni yhtyeestä.

jazzmies: Katsos sehän on näin, että minulla on esimiehinäni ja kolleegoinani Suomen huippuja rytmimusiikin opetusalan vaikuttajina ja taiteilijoina, ja ymmärtääkseni minulla on heidän luottamuksensa. Se antaa jonkunlsuuntaista vinkkiä siitä, onko kirjoituksissani kyse enemmän tosiasiakytköstä kuin mielipiteistä.
 
Perustelusi ontuu edelleen.Sinun esimiehesi ja kolleegasi tuskin edustavat ainoina maailmassa musiikin opetusalan ihmisiä.Minäkin tunnen heitä Suomesta.Ja maailmalta löytyy lisää.
 
Eli et todistanut taaskaan yhtään mitään.Kyse on mielipiteestäsi ja se on ok.Tosiasioilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
 
Katsos PW, maailmassa on olemassa hierarkia joka toimialalla.
 
Niin on.Mitä sitten? Diktatuureista meillä on oivia esimerkkejä miten hierarkia ei suinkaan merkitse oikeassa olemista missään suhteessa.
 
En ole myöskääntavannut yhtään rytmimusiikin auktoriteettia, joka olisi tuominnut laulu- ja soitinyhtye Led Zeppelinin alkupään tuotannon sävellystyön kehnoksi. Kerron tässä ketjussa sen heti, kun tapaan hänet.
 
Eikös maailmassa ole muutakin kuin "rytmimusiikkia"? Ja kuten sanottu oman kaveri/kolleegapiirisi mahdollinen "samanmielisyys" ei tee asiasta millään tavalla faktaa.
 
Maailmasta löytyy myös paljon ihmisiä jotka uskovat maan olevan litteä.Onko tämä sitten todiste maan litteydestä? Tai löytyy astronautteja ja fyysikkoja jotka uskovat ufoihin.Tekeekö tämä ufoista todistettua faktaa?
 
Enempää en jaksaisi asiasta enää vängätä ,mutta ilmeisesti sulle on pakkomielle tulla mahdollisimman moneen ketjuun trollaamaan tällä samalla jutulla.
 
Pallo on nyt sinulla.

velipesonen: Zeppelinin yhteissoitto ei koskaan ollut sillä tavalla mielenkiintoista kuin jollain Sabbathilla
 
Mielenkiintoista.Olen nimittäin lukenut aika paljon artikkeleita ja lausuntoja joissa nimenomaan Sabbathin soittotaitoa ei ole pidetty aikalaistensa (Zeppelin,Purple) tasoisena.
 
Mulla ei sinänsä ole asiaan mitään kantaa ja kysymys itsessään on mulle yhdentekevä.
 
Minusta Zeppelinin soitto ei koskaan ollut sillailla tiukkaa kuin vaikkapa jonkun AC/DC:n.Jostain haastattelusta luin kuvailun "löysän tiukasti" joka ristiriitaisuudessa kuvaa minusta hyvin bändin soittoa.Jones ja Bonham pelasivat keskenään pohjaa johon Plant ja eritoten Page sitten -varsinkin keikoilla- heittivät omia juttujaan.Bändin tyyli oli selkeästi kokeilla aina ja jatkuvasti.Ja välillä mentiin metsäänkin komeasti.
 
Silti bändin kokeilunhalulle ei voi kuin nostaa hattua.Tämän päivän rock-bändeissä moiseen törmää varsin harvoin.

velipesonen:
 
Toisen muusikon suorituksen häiritseminen, hänen varpailleen pomppiminen, ärsyttäminen ja psyykkaaminen, siitä lähtee todellinen musiikillinen kommunikaatio.
 
Tää meni miulta ohi niin että hilse pölähti?
Nimenomaan on kiva jammailla sellasten heebojen kanssa jotka heittelee ideoita toisilleen ja yrittää ottaa kiinni muitten idiksistä ja jatkaa jatkumoita. Sellaset päällepäsmärit, ärsyttäjät ja psyykkaajat on jäbiä, tai gimmoja, joitten kanssa se jammailu jää yhteen kertaan, toiste ei huvita moisten kanssa soittaa.
PS. Ja aiheeseen mennäkseni, Zepyköitten studiolevyillä on kyllä joskus sellasia biisejä jotka kuulostaa päälleliimailulla kasatuilta. Kerrokset on kasattu Pagen kitarajuttujen päälle studiossa, ei niinkään jammailtu biisejä kasaan. Mut livenä se yhteen soitto oli kyllä parhaimmillaan erittäinkin kommunikoivaa. Jopa "Communication Breakdownissa". :-)

Gardiner: Tää meni miulta ohi niin että hilse pölähti?
Nimenomaan on kiva jammailla sellasten heebojen kanssa jotka heittelee ideoita toisilleen ja yrittää ottaa kiinni muitten idiksistä ja jatkaa jatkumoita. Sellaset päällepäsmärit, ärsyttäjät ja psyykkaajat on jäbiä, tai gimmoja, joitten kanssa se jammailu jää yhteen kertaan, toiste ei huvita moisten kanssa soittaa.
 
Samaa mieltä.Toisaalta tiedän kyllä ,että maailmassa on näitä omasta erinomaisuudestan vakuuttuneita hemmoja jotka kuvittelee vittuilemalla todistavansa omaa professionaalisuuttaan.

Gardiner: Tää meni miulta ohi niin että hilse pölähti?
Nimenomaan on kiva jammailla sellasten heebojen kanssa jotka heittelee ideoita toisilleen ja yrittää ottaa kiinni muitten idiksistä ja jatkaa jatkumoita. Sellaset päällepäsmärit, ärsyttäjät ja psyykkaajat on jäbiä, tai gimmoja, joitten kanssa se jammailu jää yhteen kertaan, toiste ei huvita moisten kanssa soittaa.
PS. Ja aiheeseen mennäkseni, Zepyköitten studiolevyillä on kyllä joskus sellasia biisejä jotka kuulostaa päälleliimailulla kasatuilta. Kerrokset on kasattu Pagen kitarajuttujen päälle studiossa, ei niinkään jammailtu biisejä kasaan. Mut livenä se yhteen soitto oli kyllä parhaimmillaan erittäinkin kommunikoivaa. Jopa "Communication Breakdownissa". :-)
 
Kuuntelee vaikka jotain Sabbathin ekoja levyjä, niin siellä ei soittajat ja laulaja etene omia siistejä ratojaan vaan tönivät ja tuuppivat. Syntyy kuplia tempoihin, mielenkiintoisia fermaatteja, jäykkyyden ja sulavuuden liitto, yhteissoiton moniulotteinen avaruus. Zeppelin on siistiä, hifi-miksaajan unelmaa. Sinne voisi vaihtaa Jeff Porcaron soittamaan rumpuja eikä siinä tapahtuisi muuta muutosta kuin että Bonham vaihtuu Porcaroon. Onneksi eivät vaihtaneet kuitenkaan.
 
Muusikkokin on ihminen, ja ihminen pitää herättää jollain ärsykkeellä. Harmi vain, että suurin osa pitää tällaista ärsykettä lähtökohtaisesti kielteisenä ilmiönä, jonkinlaisena egoiluna, vaikka kyse on oikeastaan egoilun vastakohdasta. Siisti ja muita häiritsemätön musisointi se vasta super-egoilua onkin.
 
Ilmeisesti sen siistinkin soundin rakentaminen on suurimmalle osalle niin vaikeaa ettei sitä haluta kyseenalaistaa. Mutta musiikki alkaa oikeastaan vasta sen kyseenalaistamisesta ja miten se tehdään. Kyseenalaistaminen ei ole helppoa, koska melkein kaikki vajoavat sikailemaan eikä sikailu kuulosta hyvältä.
 
Zeppelin, Sabatti ja Purple tosiaan nousivat esiin samoihin aikoihin ja siksi niitä usein verrataan, vaikka aika erilaisia bändejä nuo ovat. Tulee melkein mieleen englantilaisen lehdistön keksimä väkinäinen Fabs vs. Stones -asetelma.
 
E: Muistaakseni jossain vuoden 1971 Introssa arvioitiin Yesin levyä Yes Album. Arvostelijaa en muista, mutta hän kirjoitti että tämä Yes on tämmöinen Led Zeppeliniä jäljittelevä porukka! Mietin vaan että milleköhän tasolle tämä arvostelija sijoittuu jazzmiehen numeerisessa järjestelmässä.

jazzmies: Musiikkityylinen kirjo oli huikean laaja noilla levyillä, vaikka yleensä bändiä pidetään heavy rockina.
 
Olen samaa mieltä.Zeppelin on minusta yksi monipuolisimpia rock-bändejä mitä tyylikirjoon tulee: reggaeta,folkia,bluesia,soulia jne.
 
John Paul Jonesin musikaalinen tekeminen sekä basistina että kosketinsoittajana oli todella vahvaa ja taiteellisesti relevanttia, joten omasta mielestäni Bonham on yhtä paljon matkustajan kuin kuljettajan paikalla. He yhdessä olivat se jyrä.
 
Ehkä Jonesin osuus on hiukan aliarvostettu koska Plant ja Page oli niin selkeä keulakaksikko.

PsychedelicWarlord: Mielenkiintoista.Olen nimittäin lukenut aika paljon artikkeleita ja lausuntoja joissa nimenomaan Sabbathin soittotaitoa ei ole pidetty aikalaistensa (Zeppelin,Purple) tasoisena.
 
Olen nyt jonkin aikaa mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua mutta en ole viitsinyt osallistua kun ei Zeppelin kuulu ihan henkilökohtaisiin suosikkeihini enkä heidän tuotantoaan tunne yhtä hyvin kuin esim. juuri Sabbathin ja Purplen. Kuitenkin täytyy tähän puuttua ja todeta, että onhan silkka soittotaito aivan eri asia kuin yhteen soittaminen. Tässä asiassa jäsen velipesosen analyysi osuu mielestäni aivan nappiin.
 
Gardiner: Nimenomaan on kiva jammailla sellasten heebojen kanssa jotka heittelee ideoita toisilleen ja yrittää ottaa kiinni muitten idiksistä ja jatkaa jatkumoita.
 
Voi olla kivaa, mutta tarvitseeko soittamisen aina olla kivaa. Tulee mieleeni esimerkiksi Purple sekä Gillanin ja Blackmoren legendaarinen egojen taistelu. Heillä ei varmasti aina ollut soittaessaan kivaa, mutta lopputuloksena syntynyt musiikki oli mahtavaa. Luullakseni tämä on sitä musiikillista kommunikaatiota johon velipesonenkin viittaa.
 
Lopuksi väitän että Zeppelin on näihin kahteen muuhun verrattuna yliarvostettu.