Kitarat: kitarakamat ›

Rytmissä oli joskus joku tele-vertailu. Voittaja oli USA:n Fender Relic ja kakkosena tuli joku kaukoidän Falcon. Koitan etsiä sen jutun netistä.
 
HAHAA! Mulla on Falcon. HAHAA!

Tässäpä tämä juttu.
 
http://www.rytmi.com/rytmi101/101teletbyjakoila.html
 
Muistin väärin tuon testin, mutta ei tuota Falconia ainakaan haukuttu.
 
Edit: ." Se on korealainen Falcon, hinta 1900 markkaa. "Jumalauta! Jos katsotaan hinta/laatu-suhdetta, niin tämä on ylivoimaisesti paras

Jani The Rock:
(huom! Tämä ei ole absoluuttinen totuus vaan oma käsitykseni, joka pätee vain kitaroihin, ei esim. autoihin).
 
Mielestäni suhtaudun aika objektiivisesti valmistusmaasta riippumatta, ja kyllä, mulla on yksi hyvä kiinalainenkin kitara. Sen sijaan kitaran ulkonäkö nimen omaan pienissä yksityiskohdissa vaikuttaa, samoin joistakin merkeistä tulee epämetallin tuntu, vaikkei päällepäin näkyisi mitään vikaa.
 
Mutta toisaalta, kun kitara on tehty Nashvillessa tai Kalamazoossa, se antaa pientä bonusta - varsinkin jos kitaralla on vielä vähän ikääkin. Joku juttu siinä on eri, aivan kuin että iso kone, leveä konepelti ja automaattilaatikko eivät vielä tee jenkkiautoa.
 
Amerikka - mä vihaan montaa asiaa siellä. Mutta mä diggaan americanaa.

Rytmin toimituksessa. Testivahvistimena käytettiin Flextonen mainiota Line6-putkivahvistinta ja nupit väännettiin tyynesti neloselle
 
Hä?

Mielestäni sen kitaran laadun määrää hyvin pitkälle maan/tehtaan/tehtaiden työntekijöiden työmoraali. Japani on loistava esimerkki hyvästä sellaisesta; Japanissa tehdyt kamppeet tuntuu olevan kautta linjan autoista musiikkivermeisiin todella hyvälaatuisia, ja syyksi siihen epäilen vanhoilta shogunaattisuvuilta perittyä henkeä..
 
Aqualung kiteytti homman hyvin.. Ylläolevaa lainausta aattelin hyödyntää taas jälleen kerran yksissä kehuissa.. JOS kitaran takana lukee hyvin selkeästi että "Built by proud craftsmen of Ibanez" sen on pakko olla hyvä, jonkin verran Japanin kulttuuria tuntevana.. Mitä taas tulee tuohon maakohtaiseen juttuun, jos tehtaassa on motivoitunut, sitoutunut ja ammattitaitoinen työntekijäjoukko, saattaa olla melko varma laadukkaasta lopputuotteesta, mikäli raaka-aineet ja osat ovat tuota tuotetta vastaavat ja jos on johdon toimesta suotavaa tehdä hyvälaatuisia kitaroita tai bassoja. Mikäli taas on tarkoituksena tehdä kustannustehokkaasti suuria määriä soittimia saattaa jälki olla sen mukaista. Riippumatta valmistusmaasta.
Itse olen sen verran kuitenkin Gibsonin miäs, että uskon, että kun siirrytään sinne mallisarjojen yläpäähän, niin kyllä ammattimiesten työmoraali Jenkeissäkin on voimissaan. "Piti tuommosta keskinkertasta tehdä mutta priimaa vaan tulee" =)
Ettei vaan vielä painas vaakakupissa tuo 60-70 lukujen vaihde tai jotkut muut syyt...toki onhan noissa joissain edullisemmissa malleissa ollut laadussa sanomista, en sitä kiellä. Mutta eipä tuon tehtaan tuotteet ole siellä säädöissä ja remonteissa ainoina. Se taitaa vaan olla niin suuri "ikoni" ja ihanne tuo Iso G että se kirvoittaa kommentteja...silti "Standard since -52"

Peruskitarahan siis tehdään niin, että ensin päätetään hinta. Sitten tuumaillaan niitä osasia, paljonko hehkutusta ja statusta sille puhalletaan, jne jne. Jos on tarkoitus tehdä kallis, niin se väsätään sveitsissä tai ameriikassa. Jos on tarkoitus tehdä halpa, niin muualla. Tehtaat ottaa tottakai huomioon valmistusmaan aiheuttaman epäilyksen, niinpä kukaan ei edes yritä tehdä niitä top of the line-malleja vietnamissa. Vaikka sekin toki onnistuisi, jos välttämättä tahtoisi.