Kitarat: soittaminen ›

Tonski: Oikein! Mietin vaan että ihan todellakin siis nää kaikenmaailman 7b5, maj7b5, m7#5, 7#5, sus4add9, maj7#5 ja vastaavatkin nelisoinnut siis ihan kaikilla kieliryhmillä, eikä vain yleisimpiä nelisointuja silleen neljällä vierekkäisellä tai sillä periaatteella menevien mukaan? Se kun vaan siis todellakin tuntuu tosi mahdottomalta, siinäkin vaiheessa kun noiden mukaan soppaan lähtee sotkemaan ne kieliä väliin jättävät ryhmät sellasilla sointuotteilla vielä, että joka säveltä on yks kappale ja käännös/kontekstiin sopivuus on aina kondiksessa. Itsehän en ole 3/3-musakoulututkintoa pidemmälle suorittanut(D-tutkinto edessä) ja sielläkin tuntu että menee sekasin muutamia eri sointuotteita välillä, se pitäis varmaan ihan KUNNOLLA sisäistää tuo sointujen muodostusidea käytäntöön että voi hetkessä soveltaa.
 
Tää menee nyt ihan ulos aiheesta, mutta sama kai se.
 
Kyllä mä noi kaikki olen käynyt läpi. Kantsii kuitenkin huomioida, että läheskään kaikki otteet ja käännökset ei ole yhtä käyttökelpoisia tai edes soundaa hyvältä. Toisekseen, jotain maj7#5 -sointuja tarvii ehkä kerran vuodessa jossain biisissä (ne on ihan oikeasti niin harvinaisia sointuja), että ne ei ole aktiivisessa käytössä eikä sen takia ihan samalla tavalla selkärangassa kuin esim. perus maj7. Tosin äkkiähän ne pähkäilee, jos on tarvis. Mä olen siis kyllä kolannut noi, mutta aktiiviseen käyttöön on vakiintunut vain kaikista käyttökelpoisimmat ja parhaalta soundaavat jutut, ja ne hajotukset jotka ei mun mielestäni soundanneet hyvältä ei tietenkään ole niin hyvin handussa että ne tulisi kuin apteekin hyllyltä biisiä soittaessa. Toisaalta miksi ihmeessä tarvisikaan tulla, kun on parempiakin hajotuksia. Jos kolmisoinnut on hyvin handussa, niin tässä on tällainen metodi, joka on mun mielestäni tosi käytännöllinen ja looginen:
 
1) Opettele käyttämään kolmisointuja nelisointuina. Eli kun basisti soittaa C:n, niin soitat siihen päälle Em -soinnun ja soiva sointu on Cmaj7.
2) Opettele nelisoinnut kolmen kielen 1-3-7 ja 1-7-3 -hajotuksilla. Kun soitat näitä E-G -kielillä, niin opettele laajentamaan sointuja niillä äänillä, mitä B ja e -kieliltä löytyy.
3) Drop2 -hajotukset kaikista nelisoinnuista kieliryhmillä 1-4 ja 2-5.
4) Drop2 -hajotuksille sama homma kuin kolmisoinnuille, eli kun basisti soittaa C:n, niin kun soitat sen päälle Em7:n, niin saat Cmaj9:n. Tai vaikkapa Gm7b5 A:n päälle, niin saat A7#5b9 -soinnun. Kaikki edistyneemmät jazz-kitaristit on kolanneet soinnut tällä metodilla, esimerkiksi Wes Montgomeryn sointusoitto perustuu 90% ajasta nelisointujen drop2 -hajotuksiin ja niiden soveltamiseen tällä esittämälläni tavalla.
 
Kaikki noi kohdat pitäisi siis treenata monella biisillä monesta eri sävellajista, ja vaikka niin että ottaa aina kerrallaan yhden sävellajin projektiksi. Muitakin hajotuksia sitten on, esim. drop3, drop 2&4 jne, mutta noi neljä hajotustapaa kun opettelet oikeasti kunnolla niin pärjäät ihan missä vaan mukaanlukien kieroimmat fuusiorallit, eikä pahimmatkaan jazz-puritanistit tule vineemään, että sulla olisi mukamas liian suppea sointuvarasto. Mä käytän kolmisointujen lisäksi noita neljää mainitsemaani tapaa 95% ajasta, ja niiden lisäksi on sitten nippu käytännössä kehkeytyneitä satunnaisia hauskoja hajotuksia. Kaikki loppu ton jälkeen on ekstraa ja omaa kivaa, jota voi tsekkailla jos haluaa.