| Aihe: Loef akustiset | 1 |
|---|
|
Tuossa baritonikitarakeskustelussa on mainittu nuo Loef kitarat. Pääsin reilu vuosi sitten kokeilemaan Porvoolaisessa musiikkiliikkeessä muistaakseni Addi drednought mallia, joka löytyy Loefin sivujen videoiltakin. Se oli erittäin hieno soitin. Sittemmin onkin tullut vierailtua aika-ajoin valmistajan sivuilla, jossa kitaroista on laadukkaita kuvia. Erityisesti nuo pienet parlor mallit viehättävät silmää. Olisiko jollakin kommentoitavaa Loefin kitaroista? Aikaisemmat jutut esim. Paasosen valmistamista kitaroista ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. | |
Jos Loef kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä rakentajaan itseensä. Hyvällä tuurilla pääset koittamaan joitakin, kun Loef liikkuu etelässä. Ne hyviä soittimia ja hintansa väärtejä sanoisin. Olen tavannut Olavin kertaalleen, ja se on puhelias ja lämminhenkinen mies, ja ehdottomasti innostunut asiastaan.
Olen soittanut kahta Loefia itse ja tykkään kyllä. Käsintehdyt ovat sitäpaitsi aina persoonallisia. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Loefilla ei ole mitään "mallistoa" (tietysti bodyn muodot ovat enemmän tai vähemmän samat Dread, OM, Parlour, jne kitarasta toiseen), eli mies miettii jokaisen kitaran erikseen ennen kun alkaa varsinaisen rakentamisen. | |
jhurtti: Jos Loef kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä rakentajaan itseensä. Hyvällä tuurilla pääset koittamaan joitakin, kun Loef liikkuu etelässä. Ne hyviä soittimia ja hintansa väärtejä sanoisin. Olen tavannut Olavin kertaalleen, ja se on puhelias ja lämminhenkinen mies, ja ehdottomasti innostunut asiastaan.
Ehdottomasti samaa mieltä. Rakentajat on yleensä sellaisia soitinfanaatikkoja, etta jos vaan kiinnostusta riittää, niin nehän ottaa vaikka viereensä nukkumaan... Pajoilla vierailu itsessään on jo antoisaa.
Yleensä näissä masterbuilt-akkareissa kyllä laatu on hyvä jollei erinomainen. Takuista puhumattakaan... Se, että onko kenen tekemä kitara kenellekin paras, on eri asia. Rakentajilla tuntuu usein olevan jonkinlainen johtoajatus jota he seuraavat, ja jos ei tämä stemmaa omaan, niin pitää kävellä seuraavalle pajalle. Siksi netissä tiedusteleminen on aika samantekevää.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
Juuri näin! Parasta kitaraa ei olekaan, kaikki riippuu niin paljon soittajasta itsestään. Mitä soittaa? Miten soittaa? Setup on erittäin tärkeä. Kun kitaran hinta alkaa olla korkea, niin makuasiat ovat hyvin merkitseviä; soundillisesti virheettömiä soittimia on erittäin monella valmistajalla. Martin vs. Taylor keskustelut ovat vähän turhan yleisiä netissä (Martin Taylor sen sijaan on helvetin hyvä).
On mukava miettiä millä kukin hero soittelee, mutta ei kitaraa kannata ostaa sen takia, että Renbourn soittaa samanlaisella. Itse näen päiväunia Franklinista, mutta voi hyvin olla ettei se soi minun sormillani paljon Waldenia paremmin.
Loef on ilman muuta kokeilun arvoinen, ja mieluiten kannattaa kokeilla useita. Jos ei tykkää, niin sitten täytyy vaan noudattaa edellisen kirjoittajan ohjetta. | |
Itselläni on D-mallin Loef, eikä siitä löydy moitittavaa. Kokemusta on myös mm. viidestä Martinista 1000-3000 euron hintaluokissa ja voin sanoa että Loef ei soitettavuudessa ja äänessä jää yhtään jälkeen vaan väittäisin että jopa kuullostaa paremmalta, mutta en ole rinta rinnan vertaillut ja se on tietysti myös makuasia. Kitarapajalla on juuri nyt yksi D-mallin Loef, joten vertailu muihin merkkeihin onnistuu ainakin siellä. | |
K.Hill: Itselläni on D-mallin Loef, eikä siitä löydy moitittavaa. Kokemusta on myös mm. viidestä Martinista 1000-3000 euron hintaluokissa ja voin sanoa että Loef ei soitettavuudessa ja äänessä jää yhtään jälkeen vaan väittäisin että jopa kuullostaa paremmalta, mutta en ole rinta rinnan vertaillut ja se on tietysti myös makuasia. Kitarapajalla on juuri nyt yksi D-mallin Loef, joten vertailu muihin merkkeihin onnistuu ainakin siellä.
Menee vähän mutulässytykseksi kun ei nämä metallikieliset ole niin tuttuja, mutta yleiseen kokemukseen kitaroista nojaten. Minusta nämä suurten tehtaiden sarjatyökitarat ovat, korkeista hinnoistaan huolimatta, aika usein sellaista big mac -osastoa. Ihan jees ja välillä tosi hyvääkin, mutta ei ne sillä tavalla myöskään koskaan yllätä. Ylläreitä voi tulla näiden yksittäisten rakentajien kanssa kun näkemys osuu molemmilla samaan nappiin
Teräskielisissä tuntuu olevan näillä isoilla brandeillä todella hallitseva asema. Klassissa, joista omat kokemukseni ovat, mennään aina kitarakohtaisesti. Siellä haetaan nimenomaan sitä luonnetta ja karaktääriä.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
samueld: Menee vähän mutulässytykseksi kun ei nämä metallikieliset ole niin tuttuja, mutta yleiseen kokemukseen kitaroista nojaten. Minusta nämä suurten tehtaiden sarjatyökitarat ovat, korkeista hinnoistaan huolimatta, aika usein sellaista big mac -osastoa. Ihan jees ja välillä tosi hyvääkin, mutta ei ne sillä tavalla myöskään koskaan yllätä. Ylläreitä voi tulla näiden yksittäisten rakentajien kanssa kun näkemys osuu molemmilla samaan nappiin
Teräskielisissä tuntuu olevan näillä isoilla brandeillä todella hallitseva asema. Klassissa, joista omat kokemukseni ovat, mennään aina kitarakohtaisesti. Siellä haetaan nimenomaan sitä luonnetta ja karaktääriä.
Joo, tehtaitakin on tietysti monenlaisia, ja Martinillakin ainakin osa halvemmista valmistetaan Meksikossa. Sitten taas on Collings, Santa Cruz, jne joista ei varmaan huonoa kitaraa päästetä ulos. Halvemmissa Yairi on antanut minulle todella positiivisen vaikutelman kaikissa suhteissa, en ymmärrä miksei niitä (kait???) enää tuo kukaan maahan.
Yhden miehen tekemän kitaran ja tehdassoittimen ero voi kyllä olla vähän niinkuin single maltin ja blended viskin. Toisella on sielu... | |
Tuota soittimen luonnetta ja yksilöllisyytttä varmaan useimmat soitinrakentajalta kitaran tilaavat soittajat hakevatkin. Toisaalta halvempikin soitin voi puhutella ja tuntua käteen sopivalta. Viime kädessä pitää kuitenkin muistaa, että tärkeintä ei ole millä soittaa vaan se mitä ja miten soittaa. Hyvä kitaristi saa huononkin kitaran saundaamaan hyvältä. No, minä en ole kummoinen soittaja ja siksikin tulee kiinnostuksella seurattua juttuja huippukitaroista:) Ja onhan soinrakennus puutyötä jaloimmillaan.. | |
kariffi: Viime kädessä pitää kuitenkin muistaa, että tärkeintä ei ole millä soittaa vaan se mitä ja miten soittaa. Hyvä kitaristi saa huononkin kitaran saundaamaan hyvältä. No, minä en ole kummoinen soittaja ja siksikin tulee kiinnostuksella seurattua juttuja huippukitaroista:) Ja onhan soinrakennus puutyötä jaloimmillaan..
No ei sitä huonoa kitaraa kyllä pelasta mikään, mutta hyvä soittaja voi saada ihan kuunneltavaa taidetta aikaiseksi välttävämmilläkin kamoilla.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
