Yleistä keskustelua musiikista ›

Epämuusikko: Kirjoitustyylin sekavuuden se ainakin tappaa.
 
Mitä luovuus on?

velipesonen: Mitä luovuus on?
 
Mä en oo ihan varma mitä se on, mutta eipä sillä ole väliäkään kun se on kuulemma kuollut. Rauha hänen muistolleen :D

velipesonen: Mitä luovuus on?
 
Biomimeettisen robotiikan näkemys asiaan. Mallinnettaessa aivoja dynaamisena systeeminä olennaista on dynaaminen kaaos eli sopiva stabiliteetin puute, mistä emergoituu ennennäkemätöntä käyttäytymistä.
http://www.bdc.brain.riken.go.jp/~tani/papers/arie_nmnc2009.pdf
 
Äh, senkin trolli. Lankesin ansaan. :D

levesinet: Biomimeettisen robotiikan näkemys asiaan. Mallinnettaessa aivoja dynaamisena systeeminä olennaista on dynaaminen kaaos eli sopiva stabiliteetin puute, mistä emergoituu ennennäkemätöntä käyttäytymistä.
http://www.bdc.brain.riken.go.jp/~tani/papers/arie_nmnc2009.pdf
 
Onko tämä ymmärrettävä, että henkilö jolla on asiat yleensä liian hyvässä järjestyksessä, hankkiuduttuaan elämässään tahallaan vaikeuksiin tai kemialliseen sekavuustilaan muuttuu luovaksi?

velipesonen: Onko tämä ymmärrettävä, että henkilö jolla on asiat yleensä liian hyvässä järjestyksessä, hankkiuduttuaan elämässään tahallaan vaikeuksiin tai kemialliseen sekavuustilaan muuttuu luovaksi?
 
Niin, kyllähän käytännön elämän vaikeudet varsinkin yllättävien vastoinkäymisten muodossa tarkoittavat yleensä sitä, että joutuu miettimään uudenlaisia ratkaisuja. Jotenkin konkreettinen esimerkki isosta ongelmasta voisi olla suomalainen turisti viimeisenä lomapäivänään Italiassa islantilaisen tuhkapilven saartamana, jolloin tarvitaan kekseliäisyyttä vaivattoman tai mahdollisimman pikaisen kotiinpääsyn toteutumiseksi. Aika helppo oivallus voisi olla tunnustaa että joillain kotioloissa oleskelevilla tuttavilla on paremmat edellytykset kerätä tietoa esimerkiksi muiden maiden ilmatilojen auki- tai kiinniolosta, joten soittamalla heille ajoissa toimivan matkasuunnitelman muodostumisen todennäköisyys varmaan kasvaa...
 
Soveltavan neurotieteen tutkimuksista on vaan kovin pitkä matka musiikillisen luovuuden hallintaan tai sen määritelmään. Samoin tuhkapilven aiheuttamasta logistiikkaongelmasta. Parempi olla kirjoittamatta enempää kun menee liikaa mutuilun puolelle. Mutta jos joku nyt jaksaa selvittää mitä dynaaminen kaaos suunnilleen on niin ehkä siitä voi keksiä sopivia analogioita ja musiikillisia ratkaisuja. :(

velipesonen: hankkiuduttuaan elämässään tahallaan vaikeuksiin
 
Jotkut kyllä tuntuu tekevän noin, uudestaan ja uudestaan, vaikka asiat olisi (= liiankin) hyvin.
 
Vähän kuin että: Ensin tehdään suurella vaivalla kermakakku ja haetaan lantakasasta talikko, jolla aletaan leikkaamaan sitä. Sitten ollaan tyytyväisiä, kun voidaan taas valittaa, että kaikki maistuu silkalle pas...
 
tai kemialliseen sekavuustilaan muuttuu luovaksi?
 
Yleensä kyllä siitä sekoilemista, tulee nille se pääasia. Eipä sinänsä, onpahan meillä muilla jotain mistä kirjottaa biisejä, kun kuuntele niiden kertomuksia. Ne kun ei osaa pitää, sekoilujaan omana tietonaan.

Okei. Yksi aika selkeä ratkaisu: syntikkavelho hankkii pitkästä aikaa uuden syntikan ja uusista saundeista hän saa uusia virikkeitä ja päätyy toisenlaisiin ratkaisuihin kuin aikaisemmin. Tämä ei tietenkään päde säveltämiseen, jos säveltää ilman syntikkaa. Eikä tämä auta, jos ei ole halukas vaihtamaan soitintaan. Kuitenkin omasta kokemuksesta arvioin, että liian rajoittuneet instrumentit ja työkalut rajoittavat musiikillista luovuutta. Minulla oli kauan sitten 4-oktaavinen kiippari, jossa oli rajallinen polyfonia. Kyllä oli hienoa saada tilalle kunnon syntikka. Silloin rupesi syntymään musiikkia.

Toisinaan kyllä kuulee väitettävän että juuri rajoitukset eikä suinkaan niiden väheneminen stimuloi luovuutta.

velipesonen: Toisinaan kyllä kuulee väitettävän että juuri rajoitukset eikä suinkaan niiden väheneminen stimuloi luovuutta.
 
Joo, varsinkin amatööri kaipaisi joskus sellaisia islantilaisia tuhkapilviä, jotka ilmestyvät ikään kuin sellaisiin ulottuvuuksiin, joita ei ole aikaisemmin tarvinnut kyseenalaistaa. Ammattilaiset voivat sentään saada kummallisia tilauksia, jos vaan asiakkaita riittää joka lähtöön... ;D

Musiikin teorian hyödyntäminen säveltäjän luovuuden lisäämiseksi:
1) Mietitään, mitä ulottuvuuksia musiikissa halutaan nähdä (esim. rytmi, dynamiikka, melodiat, sointivärit...)
2) Nopanheiton tai tietokoneohjelman avulla arvotaan umpimähkään erilaisia väliaikaisia rajoitteita kyseisiin ulottuvuuksiin
3) Sävelletään biisi, jonka pitää kiertää kaikki nämä satunnaiset esteet, täysin manuaalisesti, jolloin valittu ratkaisu (sävellys) lukemattomien vaihtoehtoisten ratkaisujen joukossa on oleellisesti säveltäjän inhimillistä valintaa eikä suinkaan tietokoneen tai nopanheiton tulosta.
 
Ensin pitäisi kuitenkin formalisoida moinen musiikillinen esterata ja se on helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin laajoja musiikkiaineistoja analysoimalla on tehty tilastollisia malleja ja kielioppeja ja jotkut säveltäjät kyselevät tietokoneelta kulloisessakin kontekstissa todennäköisintä ratkaisua ja valitsevat sitten tahallaan jonkin epätodennäköisen ratkaisun. Näissä tapauksissa puhutaan usein atonaalisuudesta... ;)
 
Kyllä näin uskon että rajoituksilla voidaan lisätäkin luovuutta.

Epämuusikko: Kirjoitustyylin sekavuuden se ainakin tappaa.
 
Joo maailmaan ei yleensä koulutusjärjestelmässä mahdu ko yhden kaavan mukasia asioita. Ajatuksethan usein on vähän sekavia jotain tuolta ja vähän täältä kun samalla puhelin soi ja tulee kusihätä - kun sitten pitäisi vastata jotakin kaavaa niin ei taida kelvata että ehkä josku onnistuu paremmin ja välillä vähän huonommin luomaan mitä pystyy ja se just koulutuksessa varmaan tappaa luovuutta.

Kuka vaan lappaa paskaa kasasta kasaan, vyörynkin verran.
Mutta kun kaveri vetää yllättäen kasasta lapiollisen keijuja jotka spiraloivat yläympäristöön sytkäsytyttäen hitachipölyänsä. Silloin ympärillä hihkuvat lähiomaiset tuputtavat sateenkaarisikaareja toisilleen: "Kyllä meidän Hessu on luova! Ihan Tauno Kuparipeltoa."
Ainoallekaan mieleen tuskin käy ahkeruus.
 
Poikkeus kamppaa sääntöjä kukan ja passén.

levesinet: Kyllä näin uskon että rajoituksilla voidaan lisätäkin luovuutta.
 
Niistä nimenomaan olen havainnut olevan hyötyä. Liialliset vaihtoehdot jos mitkä tukahduttaa uusien ideoiden syntymisen. Kun päättää rajata vaihtoehtoja vaikkapa äänenkuljetuksen ehdoilla, on tekstuuria helpompi täydentää vastamelodioilla - tai on helpompi päätyä mieleiseen tai aivan uudenlaiseen saundiin, jos tuntee syntikkansa läpikotaisesti eikä väin sattumassa vääntele nappuloita.
 
Mutta miten valita kutakin biisiä koskevat rajoitukset? Ehkä siinä piileekin luovuuden kaotiikka!

Ovatko taideteosta rakennetasolla koskevat rajoitukset yhtä kuin sen identiteetti?

Eivät minkään nimissä! Musiikissa sävelten, tai maalauksessa värien vähentäminen ei poista sekoittumista ja on näin pelkkä abstraktinen kehys. Sisältö voi kasvaa ja ylittää rajoituksensa moninkertaisesti. Ruukun mataluus harvoin rajoittaa kasvin korkeutta, eikä valtava määrä multaa muuta sinivuokkoa tammeksi. Kunnoton nuori - enemmän on vähemmän ja vice versa.
 
Picasson luovuutta sivuava (muistinvarainen) sitaatti eilisestä Haamulehdestä:
"Teen paljon asioita joita en osaa ja siksi olen hyvä niissä."
Mielikuvitus on jotain toden tuolta puolen, Picasso seurasi omaa minätematiikkaansa tarkkailemalla työtään ja sen teemaa ja sitten muuttamalla sitä jatkuvasti niihin ajatuksiin ja edelleen eri työtapoihin joita se hänessä herätti.
Mielestäni äärimmäisen säveltaiteellinen flow-tekniikka tehdä kuvataidetta.
 
Pelottaako vieraus?
Denying = kieltäminen. On normaalia itsekieltää asia joka on käsityskyvyn ulkopuolella. Tämä on meissä sisäänrakennettu ominaisuus. Ehkä luovuudessa on peloitetta, joten siitä on kiva kirjoitella niinkuin fanikirjettä Mustikseen, vai (..koskeeko viidakkolait tätäkin) ?
Kuvittele ja todenna itsellesi avaruuden loputtomuus. Sitten muistele koulusta tilanne matikantunnilla: Vierustoveri selitti tuon mutta ihan hebreaa, täysin sumuvallin takana - eikun, hitto mikä simplex, lapsikin tuon tajuaa. Näin se pää toimii; suojelee ja vapauttaa.
 
ed. kouluvta

Tarkoitin senkaltaisia rajoituksia mistä muut tuossa yllä puhuivat.

assa: Joo maailmaan ei yleensä koulutusjärjestelmässä mahdu ko yhden kaavan mukasia asioita. Ajatuksethan usein on vähän sekavia jotain tuolta ja vähän täältä kun samalla puhelin soi ja tulee kusihätä - kun sitten pitäisi vastata jotakin kaavaa niin ei taida kelvata että ehkä josku onnistuu paremmin ja välillä vähän huonommin luomaan mitä pystyy ja se just koulutuksessa varmaan tappaa luovuutta.
 
Kenellä on ja kenellä ei, sekavia.

Epämuusikko: Kenellä on ja kenellä ei, sekavia.
 
Tarkotatsä että siitä se tulee että koulutus tappa luovuuden kun kenellä on ja kenellä ei sekavia ajatuksia? Ainakin sulla on sekava tapa luoda jotenkin sekavia ajatuksia tähän aiheeseen mutta sovitaan että se on nyt sun luovuutta tai luovuudetomuuta. Edustaako tämä tyylisi luoda koulutettuja vai kouluttamattomia?

velipesonen: Ovatko taideteosta rakennetasolla koskevat rajoitukset yhtä kuin sen identiteetti?
 
Taideteosta koskevat rajoitukset ovat yhtä kuin sen identiteetti.