Kitarat: kitarakamat ›

Mika Kangas: Kaikki mitä tuossa vioiksi lueteltiin ovat mieltymyskysymyksiä. Kaula, soundi, mikitys, paino...Ainoa mitä ihmettelin oli tuo lapa. Kaverihan kertoi pitäneensä sitä seinätelineessä. Itselläni MM on tuollaisessa lattiatelineessä jossa kitara kuitenkin on "hirtettynä" lavastaan eli roikkuu kuin seinällä. Minulle ei ainakaan ole mitään jälkiä siitä tullut. Toisaalta soitankin sitä usein enkä anna sen roikkua viikkotolkulla tyhjän panttina.
 
On tainnut saada tuo kaveri hiukan palautettakin tuosta videosta kun kommentointimahdollisuus oli poistettu :).
 
Nitrolakattu kitara jossain paskatelineessä?

CeeCeeÄr: Täysin mielipide kysymys....Ei Gibsonin nimi kärsi yhtään siitä,ettei kaikki firman kitarat maksa neli numeroista summaa,eivätkä ole laadultaan samaa luokkaa kalliiden mallien kanssa....Sitä saa,mistä maksaa ja Melody Maker on oikein hyvää vastinetta hinnalleen.....
 
Jep, mielipidekysymys. Mun mielestä Giballa on jo brändi noille "ei niin laadukkaille" malleille, mutta ahneuksissaan haluavat kaiketi saada Gibsoneitakin halpisten hintaluokkaan. Ihan sama homma ärsyttää Fendereissä, joiden kohdalla se halpismerkki tekee monesti jopa parempaa kamaa. Itehän nuo firmat brändinsä lokaan ajavat, antaa siis mennä vaan.
 
Tosiaan, MM:n hinnalla saa ihan kunnollisella viimeistelylläkin kitaroita. Musta nuo ei ole erityisen hyvää vastinetta rahoille, vaikka onhan ne halpoja ja samalla Gibsoneita. Tuo on kai se juju.

sikki-six: Jep, mielipidekysymys. Mun mielestä Giballa on jo brändi noille "ei niin laadukkaille" malleille, mutta ahneuksissaan haluavat kaiketi saada Gibsoneitakin halpisten hintaluokkaan. Ihan sama homma ärsyttää Fendereissä, joiden kohdalla se halpismerkki tekee monesti jopa parempaa kamaa. Itehän nuo firmat brändinsä lokaan ajavat, antaa siis mennä vaan.
 
Tosiaan, MM:n hinnalla saa ihan kunnollisella viimeistelylläkin kitaroita. Musta nuo ei ole erityisen hyvää vastinetta rahoille, vaikka onhan ne halpoja ja samalla Gibsoneita. Tuo on kai se juju.
 
Mulla ei oo MM:stä kokemusta, mutta mun mielestä Gibsonin halpamalleissa on selvästi erilainen halpistelufilosofia. Kepeissä säästetään blingblingissä, soundit ja soitettavuus on ollu mun mielestä kohdallaan. Vastaavasti itämaan kepeissä on sitä karkkia, mutta sitten elektroniikat, puut ja raudat ovat vähän sinneppäin.

s8na: Mulla ei oo MM:stä kokemusta, mutta mun mielestä Gibsonin halpamalleissa on selvästi erilainen halpistelufilosofia. Kepeissä säästetään blingblingissä, soundit ja soitettavuus on ollu mun mielestä kohdallaan. Vastaavasti itämaan kepeissä on sitä karkkia, mutta sitten elektroniikat, puut ja raudat ovat vähän sinneppäin.
 
Onko nuo MM:n raudat ihan samaa kuin kalliimmissa malleissa? Tämä juutuubin arvostelija tais ainakin olla eri mieltä. Puiden laatua on kanssa aika vaikea arvioida, mutta kyllä noissa on tumppuja seassa ihan niinkun saman hintaluokan itämaisissa peleissä.
 
Hienointa noiden kohalla voiskin olla just sen priimayksilön löytäminen, silloin saa rahoilleen tosissaan vastinetta. Ihan kuten muidenkin halpiskeppien kanssa.
 
E: Gibsonin tavoitteena tuntuu siis olevan kitaroiden valmistuskustannusten alaspolkeminen niin rankasti, että sillä köyhimmälläkin G-fanilla on saumat saada Gibsonin kitara. Musta noissa on vaan vedetty mutkia liian rankasti suoriksi, sillä sen G:n logon lavassa pitäisi luvata jonkin sortin laatua.
 
Mikään muukaan merkki ei muuten saa anteeksi huonoa soitettavuutta tahi skeidaa viimeistelyä, ei tartte Gibsoninkaan.

sikki-six: Onko nuo MM:n raudat ihan samaa kuin kalliimmissa malleissa? Tämä juutuubin arvostelija tais ainakin olla eri mieltä. Puiden laatua on kanssa aika vaikea arvioida, mutta kyllä noissa on tumppuja seassa ihan niinkun saman hintaluokan itämaisissa peleissä.
 
Hienointa noiden kohalla voiskin olla just sen priimayksilön löytäminen, silloin saa rahoilleen tosissaan vastinetta
 
Mikään muukaan merkki ei muuten saa anteeksi huonoa soitettavuutta tahi skeidaa viimeistelyä, ei tartte Gibsoninkaan.
 
Mulla on sitten varmaan se priimayksilö,sillä soitettavuus on erinomainen...Ettei nyt ruveta suotta dissaamaan Melody Makerien ja Les Paul Juniorien soitettavuutta....Viimeistely on sitten asia erikseen....

Ylläolevat arvioijat käyttänevät eri kriteereitä kuin minä.
 
Oma uusi MM-kitarani on siis hyväsoundinen, pitää vireen ja säädöt olivat valmiiksi OK. Nauhanpäät eivät törrötä. Wrap-around-talla on tukeva. Kitara ei tunnu heppoiselta tai helposti rikki menevältä vaikka onkin todella kevyt. Edellinen MM vuoden takaa oli ihan yhtä hyvä. Siinä kaula oli hiukan paksumpi kuin tässä uudessa, mutta ei sekään kaula silti ollut sen kummempi kuin 50-luvun mallisessa Les Paulissa. Alkuperäinen 61-62 Melody Makerini oli hyvä peli myös, joskin aika modattu. (Ostin tuon vanhan Melody Makerin kauan sitten Skotlannista, ja kitaraa oli kuulemma modannut joku oikein ykkösluokan luthieri...Genesis-yhtyeen guitar technician. Legendaa varmaankin.)
 
Käytän tätä uutta kitaraa Johnny Thunders/Detroit Cobras -tyyppiseen rokinsoittoon, ja siihen se on passeli. Orange Tiny Terrorin/Fenderin vanhan putkivahvistimen/Music Man HD130:n läpi soitettuna, milloin minkin.
 
Rouheata rokkia kovalla kädellä mutta kevyellä kitaralla.

Artist: Melody Maker on esitelty v. 1959 ja ollut silloinkin kai enemmän tai vähemmän entry-level kitaran maineessa. Ei mielestäni hirveästi firman imagoa ole tuhrinut, enemmän ihmetyttäisi, jos sitä nykyään pitäisi jollain muulla brändillä myydä. Mutta mielipiteitä nämä vain toki ovat.
 
Näinpä.....Ei kitaraa ole tarkoitettu monipuoliseksi ammattilaisen työvälineeksi,vaan alotteijoiden ja vaikkapa minun kaltaisteni kotirämpyttäjien peliksi...Ne,joista kitara ei ole riittävän laadukas,ostavat sitten SGeen,Les Paulin tai jonkin muun kalliimman Gibsonin,muttei ole syytä dissata mainiosti oman paikkansa täyttävää Mömmöä,koska se ei näytä tai kuulosta Lespa stankulta....Kitaroilla kun on puolitoista tonnia hintaeroakin....

CeeCeeÄr: Näinpä.....Ei kitaraa ole tarkoitettu monipuoliseksi ammattilaisen työvälineeksi,vaan alotteijoiden ja vaikkapa minun kaltaisteni kotirämpyttäjien peliksi...Ne,joista kitara ei ole riittävän laadukas,ostavat sitten SGeen,Les Paulin tai jonkin muun kalliimman Gibsonin,muttei ole syytä dissata mainiosti oman paikkansa täyttävää Mömmöä,koska se ei näytä tai kuulosta Lespa stankulta....Kitaroilla kun on puolitoista tonnia hintaeroakin....
 
Näinhän se. Mutta toisaalta, miksi pitäisi pitää Melody Makeristä jos on juuri ostanut Byrdlandin? Luultavasti itsekin löytäisin Melody Makeristä jotain negatiivista. Mutta tällä hetkellä en. Täyttää kaikki mitä kitaralta haluan.

Epiphonen nimissä tehtävät "by Gibson"-tuotteet edustavat mielestäni kovasti paljon näistä halpis Gibsoneista poikkeavaa toteutusta. Esimerkkinä uusi "Limited Edition Epiphone Custom Shop" Les Paul Special 2 x P-90, joka tuli hankittua.
 
Epi on siististi poly-lakattu ja viimeistelty, vaikkakin vaikutelma on väistämättä "muovinen". Ruusupuuta on tummennettu sormiin (onneksi vain ensimmäisinä soittotunteina) tarttuvalla värjäyksellä ja rungossa on viilut päällä ja alla. Tällaisia ratkaisuja ei Worn and faded Gibsoneissa (onneksi) tapaa.
 
Eli Epi on "ihan kiva", mutta Melody Makerin rouheus ja hyvä sointi tekevät syvemmän vaikutuksen sellaisenaan. Ja minä nyt vaan tykkään yksikelaisten mikkien soundista. Les Paul on kyllä kuninkaallinen peli humppareilla, mutta mun ykköskitara taitaa edelleen olla Stratocaster... ;)

Mika Kangas: Näinhän se. Mutta toisaalta, miksi pitäisi pitää Melody Makeristä jos on juuri ostanut Byrdlandin?
 
Mutta - miksi ei? 2 aivan erilaista työkalua, pääpiirteittäin kahteen aivan erilaiseen "työhön" tarkoitettuja...
Taas toisaalta, Byrdlandin omistaja tuskin hankkii Melody Makeria jos ei hänellä oo juuri moiselle "back to the basics" -kitaralle käyttöä, taas toisaalla MM-omistaja voi "porttiteorian" puitteissa todellakin myöhemmin siirtyä vaikka Byrdlandiin, jos ei sitten jopa "täyskokoiseen" jatsilootaan, vaikka Super 400:n.. 8)
 
Joskus muinoin juteltiin Larmolan Kivin kanssa Gibson-juttuja, ja todettiin, etteivät ne 50 vuoden takaset "suhdanteet" ole mihinkään muuttuneet. Melody Maker on edelleen entry level Gibson, hinnoiteltu sen mukaisesti. Standard on "standardi"soittajan työkalu, jonka hinta on kutakuinkin sillee normisti kuukausipalkka.. ;) Sitten lähdetäänkin jo sinne "vakavalle osastolle", joko Custom-lankkuihin, tai sitten Gibsonin muinaiselle "päätuotannon" mallistolle, eli jatsilootien maailmaan - niistähän se "wanha" Gibson oli juurikin tunnettu, sekä sille puolelle se suurin "panostus", oli se sitten ammattimiehen työpanos, tai raaka-aineitten, muun muassa puitten, huippulaatu sijoitettiin..
 
Antakaa nyt vaan Melody Makerin olla se, mikä se on, ei sitä ole tarkoitettukaan huippu-pintakäsitellyksi bling-blingiä sisältäväksi soittimeksi, vaan "vähän" skrodesti viimeistellyksi, ja yksinkertaseksi mallisarjan alapään kitaraksi, jolla kyllä homma hoituu, mikäli ylipäätänsä se soittaja on "hommansa" tasalla...
 
8)

sikki-six: Onko nuo MM:n raudat ihan samaa kuin kalliimmissa malleissa? Tämä juutuubin arvostelija tais ainakin olla eri mieltä. Puiden laatua on kanssa aika vaikea arvioida, mutta kyllä noissa on tumppuja seassa ihan niinkun saman hintaluokan itämaisissa peleissä.
 
Hienointa noiden kohalla voiskin olla just sen priimayksilön löytäminen, silloin saa rahoilleen tosissaan vastinetta. Ihan kuten muidenkin halpiskeppien kanssa.
 
E: Gibsonin tavoitteena tuntuu siis olevan kitaroiden valmistuskustannusten alaspolkeminen niin rankasti, että sillä köyhimmälläkin G-fanilla on saumat saada Gibsonin kitara. Musta noissa on vaan vedetty mutkia liian rankasti suoriksi, sillä sen G:n logon lavassa pitäisi luvata jonkin sortin laatua.
 
Mikään muukaan merkki ei muuten saa anteeksi huonoa soitettavuutta tahi skeidaa viimeistelyä, ei tartte Gibsoninkaan.
 
Kantsis varmaan tutustuu MM historiaan. Se on kulttiheppi ihan syystäkin. En tosin ole testaillut hirveesti uusia, soittanut muutamaa jotka olivat ihan kelpo soittimia. Itsellä vuoden -67 melodymaker SG kyllä jossain vaiheessa kiri SG customini edelle ykköskitaraks. Tajuttoman laadukkaasti valmistettu kitara jossa ei merkkejäkään mistään halpismeiningistä. Ja soundi on nannaa.

baba o riley: Kantsis varmaan tutustuu MM historiaan. Se on kulttiheppi ihan syystäkin. En tosin ole testaillut hirveesti uusia, soittanut muutamaa jotka olivat ihan kelpo soittimia. Itsellä vuoden -67 melodymaker SG kyllä jossain vaiheessa kiri SG customini edelle ykköskitaraks. Tajuttoman laadukkaasti valmistettu kitara jossa ei merkkejäkään mistään halpismeiningistä. Ja soundi on nannaa.
 
Niin, puhuinko 60-luvun Melody Makereista? ;)
 
Musta tuon MM:ää vois pikkasen skarpimmalla viimeistelyllä hyvinkin kaupata G-lipun alla, mutta nyt hinta on poljettu jo niin pirun alas jenkkikuluihin nähden, että mun mielestä mutkia on vedetty vähän liikaa suoraksi. Kai tästä saa hommasta tätäkin mieltä olla? :)

Niinno onhan melody makeri ja Lp -junior ollu ihan suosittuja leluja punk piireissä...

Melody Maker ei kyllä kieltämättä ole mikään kotiäänittäjän unelma. Mikki ottaa häiriötä todella herkästi jonka voi korjata ainoastaan kääntämällä tietokoneelle selän ja ottamalla pari askelta eteenpäin. Styrkkarin kanssa koko homma kuulostaa hienolta kyllä mutta kotiäänityksissä on vaikeuksia.

Mika Kangas: Melody Maker ei kyllä kieltämättä ole mikään kotiäänittäjän unelma. Mikki ottaa häiriötä todella herkästi jonka voi korjata ainoastaan kääntämällä tietokoneelle selän ja ottamalla pari askelta eteenpäin. Styrkkarin kanssa koko homma kuulostaa hienolta kyllä mutta kotiäänityksissä on vaikeuksia.
 
Oletkos koittanut laittaa alumiiniteippiä häiriösuojaukseksi konehuoneeseen ja mikkien koloihin?

Mika Kangas: Melody Maker ei kyllä kieltämättä ole mikään kotiäänittäjän unelma. Mikki ottaa häiriötä todella herkästi jonka voi korjata ainoastaan kääntämällä tietokoneelle selän ja ottamalla pari askelta eteenpäin. Styrkkarin kanssa koko homma kuulostaa hienolta kyllä mutta kotiäänityksissä on vaikeuksia.
 
Samahan se on straton tai minkä tahansa ykskelasilla mikeillä olevan kitaran kanssa. Tietty sekin auttaa, että vaihtaa kuvaputkinäytön litteeseen ja laittaa loisteputkilamput pois päältä, kun äänittää.

duc: Oletkos koittanut laittaa alumiiniteippiä häiriösuojaukseksi konehuoneeseen ja mikkien koloihin?
 
Enpä ole kokeillut mutta tarttee kokeilla.
 
Volle: Samahan se on straton tai minkä tahansa ykskelasilla mikeillä olevan kitaran kanssa. Tietty sekin auttaa, että vaihtaa kuvaputkinäytön litteeseen ja laittaa loisteputkilamput pois päältä, kun äänittää.
 
Ihan uutta näyttöä en nyt ostamaan lähde, vanha käypä kuvaputki rules :). Olen joskus äänitellyt Squierin kanssa ja kyllä sen kanssa pystyi istumaan näytön äärellä samaan aikaan kun soitti biisiä koneelle. Livesoundi sitten tökki kyllä ja täysillä, toisin kuin Melody Makerillä.
 
Täytyypä tosiaan kokeilla tota teippikikkaa. Thanks.

Olette varmaan huomanneet uudet Gibsonin Melody Makerit?
 
Niitä on siis nykyisin niin SG-mallisena, jonkinmoisena Explorerina kuin Flying V:näkin. Lisäksi erikseen on Les Paul Melody Maker, joka on -- jos mahdollista -- vieläkin riisutumpi malli kuin se perus-MM, josta tässä threadissa on kirjoiteltu. (Tosin tässä uudessa on 491T-humbuckeri.)
 
Tietoa löytyy Gibsonin sivuilta ja esim. Thomannilta, hakusanoilla "Melody Maker". Tompan hinta kaikille uusille MM:lle on 489 euroa. Saatavuus pian (tosin saatavuus humpsahti juuri kesäkuusta elokuuhun!)
 
Eihän kukaan ole päässyt jossain päin maailmaa käpistelemään moisia? Itseäni viehättäisi esimerkiksi valkoinen SG Melody Maker. Vaan ovat nuo kaikki, varsinkin Flying V ja Explorer, NIIN lelun näköisiä...

jpousi: Vaan ovat nuo kaikki, varsinkin Flying V ja Explorer, NIIN lelun näköisiä...
 
Halvalla tehdään, halvalta näyttää. Mutta myös halvalla myydään.
Muinaisina aikoina Gibson vetäyty "halpakitaramarkkinoilta" aika tyystin tuossa 60-luvun -70-luvun alun kieppeissä.