Rock, pop, alternative ›

Monelle ei se hevi-TK kai niin hyvin uppoa, mitä minä en täysin ymmärrä. Onhan niissä Ääretön joulu-meiningeissä ihan oma tunnelmansa, mutta kyllä joku Message ja Land of Hope potkii ihan yhtä hyvin kuin T.Tuhot ja muut. Yhtä tinkimättömällä asenteella, yhtä härskillä katkulla. Sama homma kuin Bukowskin lukemisessa. Ihan sama sille, vaikka joku runo loppuisikin ihan paskaan loppukaneettiin. Se on Bukowskia.

Tässähän voi kaivaa vanhan punkkliseen esiin: Miksi tuhlata aikaa tyhmien heviriffien pimputukseen siellä punkbiisien keskellä kun voisi soittaa lyhyemmän keikan ja käyttää säästyneen ajan vaikka runkkaamiseen tai sopanjuontiin?
 
Kyllä mulle uppoo punk-Bukowski paremmin kuin hevi-Bukowski. Tai punk-Balzac paremmin kuin hevi-Balzac.

Punk on sitä kun ollaan niin vitun vihasia ja ei osata soittaa, mutta soitetaan silti.

Mulla on punkin parissa vitun hauskaa. En osaa soittaa, mutta soitan silti. Vihainen en oikein oo, paitsi joskus itselleni. Turhautunut kylläkin välistä... Oonko punk?

velipesonen: Nihilismin ja misantropian tematiikka on keskeistä esimerkiksi satiirisessa kirjallisuudessa. Joskus huumori on niin kuivaa että se lakkaa olemasta hauskaa ja muuttuu jotenkin kaameaksi. Ei tarvitse olla nihilisti tai ihmisvihaaja, teennäisyydellä tai ilman, pelatakseen näillä teemoilla ja juuri sitähän punk tekee.
 
Tässä ketjussa on punktyyliin mollattu hippejä niin kuin olla pitääkin, koska enin osa hipeistä ja varsinkin hippipunkeista on jotenkin sokeaa satiirille, huumorille ja ennen kaikkea koko helvetin todellisuudelle. Ja jos todellisuudelle sokea henkilö tahtoo pelastaa maailman, onnistuuko hän siinä?
 
Voe että VeliPesonen alko ihan anaalisoimaan! Sehän tiedetään, että anaalisoimalla ei saa muuta kuin persiinsä ruvelle! Ja tässä kohtaan pitäisi kai laittaa hymiö :( eiku :) jotta immeisetkin ymmärtää, että hjuumoristahan tässä oli kyse tai edes humalaisen hulluna huitomisesta! Kukin eläköön tyylillään, mutta maailmaa ei voi pelastaa - edes a sioille sokia - kaik o ment, sano miun sanoneen!
 
Punk on miten sen itsekukin sitten haluaakaan nähdä!

En tiedä onko tämä jo ollut täällä, mutta GG-Allin ja Dee Dee Ramone samassa bändissä oli punk. Nykyään vaan mahdoton yhtälö.
 
http://www.youtube.com/watch?v=w3N5GwiT3K8

sticky fingers: Mulla on punkin parissa vitun hauskaa. En osaa soittaa, mutta soitan silti. Vihainen en oikein oo, paitsi joskus itselleni. Turhautunut kylläkin välistä... Oonko punk?
 
Riippuu ihan syytä mitä ,yrität, soittaa... Kai tälläkin asenteella voi olla punk

punk on asennetta, ei musiikkia. tai on se musiikkiakin, mutta sillä musiikilla ei ole mitään väliä, jos ei ole asennetta. Punk musiikkia soitetaan usein syistä, joilla ei ole mitään tekemistä musiikillisuuden kanssa.

JIRPPI: Punk on sitä kun ollaan niin vitun vihasia ja ei osata soittaa, mutta soitetaan silti.
 
Sarkasmia kaiketi, mutta valitettavasti
näin väärinhän se ymmärrettiin jo 70-luvulla - Suomessa.

Youtuben ihmeellisessä maailmassa tuli taas sukelleltua ja sieltähän löytyi oikein mukavia videoita. Varsinkin eka potkii. Kokeillaanpa kepillä jäätä, jos nämä sattuis olemaan jonkun muunkin mielestä punk.
 
The Crucifucks - Democracy Spawns Bad Taste
http://www.youtube.com/watch?v=xjTqRXxQsKw
 
Fear - New York's Alright If You Like Saxophones
http://www.youtube.com/watch?v=_Q_odSgDQeE

Tätäkin, jostain kulmasta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=uNyFd2g64H8

The Jesus and Mary Chain oli niin eteerinen bändi että se haihtui keikoilla ilmaan. Levyt toimivat hyvin mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä että ne olisivat tehneet 80-luvulla ensimmäistäkään onnistunutta keikkaa. Nykyisistä tekemisistä en tiedä mitään sanoa kun en ole niitä seurannut.
 
Aika eteerisen oloisia ne olivat myös George Ots laivalla matkalla Rock Summeriin, istuivat eteisen nurkassa ja katselivat silmät pyöreinä suomalaisten laivakänniörveltelyä ja luultavasti olisivat hyvin mielellään olleet jossain aivan muualla kun missä olivat. Edellisenä iltana niiden keikka oli mennyt pieleen Tavastialla ja ei se kyllä ihan putkeen mennyt Tallinnassakaan mutta mitäpä tuosta.
 
Voi perseen suti että tämä on edelleenkin hieno: http://www.youtube.com/watch?v=pfyPZ6YHJpU&feature=related

Tässä on minusta tosi hyvä JAMC -veto ajalta jolloin kaikki oli vielä hyvin. http://www.youtube.com/watch?v=NM2EVJJ3DGI
 
Kitarasoundi on hemmetin hyvä.
 
Stoned & Dethroned (1994) on kumma levy koska se onnistuu kopioimaan Velvet Undergroundia vielä huonommin ja tylsemmin kuin vuosikymmen toisensa perään rimaa madaltava Lou Reed itse.

Atomic Cafe: Aika eteerisen oloisia ne olivat myös George Ots laivalla matkalla Rock Summeriin, istuivat eteisen nurkassa ja katselivat silmät pyöreinä suomalaisten laivakänniörveltelyä ja luultavasti olisivat hyvin mielellään olleet jossain aivan muualla kun missä olivat. Edellisenä iltana niiden keikka oli mennyt pieleen Tavastialla ja ei se kyllä ihan putkeen mennyt Tallinnassakaan mutta mitäpä tuosta.
 
Muistanko oikein, että Suomen media vihasi bändiä? Tallinnan festivaalista oli juttu Iltalehdessä, ja bändiä ei mainittu tekstissä mitenkään. Siellä oli yksi kuva Jim Reidistä, ja kuvatekstissä bändin nimi lainausmerkeissä niin kuin kyseessä olisi ollut jokin paikallisten kännääjien tyhmä pila.
 
Myöhemmin telkkari näytti pari biisiä siltä Tallinnan keikalta ja eihän se yhteensoiton tarkkuus nyt ihan parasta a-luokkaa ollut, mutta olen nähnyt paljon heikompiakin esityksiä ihan nimibändeiltä.

Ei kai niitä mitenkään erityisesti vihattu, nehän oli kuitenkin sen verran pieni nimi rockpiirien ulkopuolella että tuskin kovin moni toimittaja jossain Hesarissa tai Iltalehdessä tiesi niistä yhtään mitään.
 
Rumba suhtautui muistaakseni ihan hyvin vaikka nekin mollasivat niitä keikkoja. Soundin suhtautumista en muista mutta taisi niillä ainakin yksi kansikuvajuttu olla.

Atomic Cafe: Ei kai niitä mitenkään erityisesti vihattu, nehän oli kuitenkin sen verran pieni nimi rockpiirien ulkopuolella että tuskin kovin moni toimittaja jossain Hesarissa tai Iltalehdessä tiesi niistä yhtään mitään.
 
Rumba suhtautui muistaakseni ihan hyvin vaikka nekin mollasivat niitä keikkoja. Soundin suhtautumista en muista mutta taisi niillä ainakin yksi kansikuvajuttu olla.
 
Ensin täällä kirjoitettiin että tässä on uuden sukupolven ääni, että tämä bändi on herättänyt kohua Britanniassa. Silloin Tallinan-keikan aikoihin oli brittilehdistö jo päässyt vaiheeseen kaksi eli haukkumiseen, niillähän on tyylinä ensin kehua joku pystyyn ja sitten haukkua se lyttyyn ja tämä on osa bisneksen suurta kokonaisuutta. Erona normaaliin tässä tapauksessa tietenkin se että bändi oli oikeasti hyvä. Suomen lehdistö sitten haukkui niitä koska brititkin haukkuivat. Meillä se ei ole sillä lailla osa bisnestä, mutta monen suomalaistoimittajan mielestä NME:tä pitää matkia aina ja joka tapauksessa.
 
Hiukan olen vihainen Rumballe siitäkin että haukkuivat niitä keikkoja, niin kuin niiden omat suosikit muka olisivat olleet jotain timantintarkkoja pink floydeja. Sanonpahan vaan että jos Velvet Underground olisi keksinyt syntyä Helsinkiin vuonna 1986, olisivat Rumban toimittajat nauraneet räkäisesti ja vaienneet koko asian. Jos olisi ollut pakko jotain kirjoittaa, olisivat laittaneet virkaiältään nuorimman keltanokkatoimittajansa hiomaan (todennäköisesti kehnoja) kykyjään mollaamisessa.

Tää on kyllä swidun hywä threadi!

"Ei mitään jatsisoittimia, fak fak!"

Hiukan olen vihainen Rumballe siitäkin että haukkuivat niitä keikkoja, niin kuin niiden omat suosikit muka olisivat olleet jotain timantintarkkoja pink floydeja. Sanonpahan vaan että jos Velvet Underground olisi keksinyt syntyä Helsinkiin vuonna 1986, olisivat Rumban toimittajat nauraneet räkäisesti ja vaienneet koko asian. Jos olisi ollut pakko jotain kirjoittaa, olisivat laittaneet virkaiältään nuorimman keltanokkatoimittajansa hiomaan (todennäköisesti kehnoja) kykyjään mollaamisessa.
 
Eipä tuo ihmekään. Keikathan olivat järjestään heikkoja. Miksi asiaa olisi pitänyt kaunistella?

Feggy: Eipä tuo ihmekään. Keikathan olivat järjestään heikkoja. Miksi asiaa olisi pitänyt kaunistella?
 
Hah hah! Provinssin-keikasta 88 kuulin, että laulaja oli pitänyt kantaa lavalle ja rumpali sammunut kesken keikan, ja muutenkin oli meininki ollut sekavaa pörinää ja huutoa. Paljon parempihan sekin on ollut kuin kaikkein paras keikka esim. seuraavilta orkestereilta:
 
Keba
Nights Of Iguana
Kauko Röyhkä & Narttu
Innerspacemen
Public Reaction (When The Communism Comes)
Bibi Hanuk
Clifters
Melrose
 
ja miljoona muuta bändiä. Koko suomalainen hemmetin rokkisysteemi oli mm. näiden edellämainittujen bändien ja niiden (yllämainittujen) hännystelijöiden dominoima idioottitodellisuus. Ei ole millään tavoin liioiteltua kuvata lehdistöä osaksi ns. mielipidekoneistoa, ja vaikka melko pienestä asiasta puhutaankin, niin Rumba ei ollut mitään muuta kuin passiivinen kumileimasin, bisneksen mykkä apulainen.
 
Rumba on roskalehti potenssiin neljäsataa.