Rock, pop, alternative ›

D:

"It could be worse. You could be a leadsinger of The Fall!"
 
Manageri lohduttaa "Control" elokuvassa epilepsiakohtauksesta toipuvaa Curtisia takahuoneessa.

Kailis: "It could be worse. You could be a leadsinger of The Fall!"
 
Manageri lohduttaa "Control" elokuvassa epilepsiakohtauksesta toipuvaa Curtisia takahuoneessa.
 
Curtisin näyttelijä Controlissa näytteli Mark E. Smithiä 24 hour party peoplessa.

McNulty: Mun täytyy tunnustaa, että Joy Division on aina jäänyt miulla muiden brittibändien jalkoihin (70-luvun The Stranglers, 80-luvun The Chameleons ja The Cure). Olen yrittänyt kuunnella pariin otteeseen muutamia biisejä, mutta kun ei tartu niin ei sitten millään. Ainoastaan "Love will tear us apart" toimii sen ensimmäisen minuutin tai kaksi, jolloin koko biisin on jo kuullut. Onko Joy Divisionilla jotain helppoa biisiä jota lähestyä?
 
jos haluaa helppoa menoa ja meininkiä, voi olla paras mennä johonki ihan eri bileisiin.
 
ysärillä oli tommonen hieno bändi ku spice girls, niillä on paljon helppoja lähestysmisbiisejä ja kaikenlaista muutenkin hyvin toimivaa oheismarkkinointia ja kuvastoa.

Ainoastaan "Love will tear us apart" toimii sen ensimmäisen minuutin tai kaksi, jolloin koko biisin on jo kuullut. Onko Joy Divisionilla jotain helppoa biisiä jota lähestyä?
 
Tuo kai se hiteimmästä päästä on, että ehkä se ei vaan ole sitten sun kuppi teetä?
 
Itsekin aikanaan halusin kovasti tykätä bändistä, mutta ei se jotenkin vaan lähtenyt silloin. Sitten muutamia vuosia myöhemmin tuli jossain tilanteessa kokeiltua uudestaan ja alkoikin toimia ihan uudella tavalla ja tuli laitettua se 4CD:n boksi ja vielä vinyylit niistä kahdesta studiolevystään. Hieno bändi!

McNulty: Mun täytyy tunnustaa, että Joy Division on aina jäänyt miulla muiden brittibändien jalkoihin (70-luvun The Stranglers, 80-luvun The Chameleons ja The Cure). Olen yrittänyt kuunnella pariin otteeseen muutamia biisejä, mutta kun ei tartu niin ei sitten millään. Ainoastaan "Love will tear us apart" toimii sen ensimmäisen minuutin tai kaksi, jolloin koko biisin on jo kuullut. Onko Joy Divisionilla jotain helppoa biisiä jota lähestyä?
 
No kyllä minun mitä nöyrin mielipide on, että JD:n Atmosphere on helposti lähestyttävä biisi, lähes ambientmainen kellunta läpi hiljaisuuden. Ja jos the Cure uppoaa, niin ei ole mitään syytä, etteikö JD uppoaisi myöskin. Toinen älpee onkin helpompaa kamaa kuin eka. Tai no ehkä vähän.
 
JD oli kaiketi siksikin merkityksellinen bändi, että se oli tummalla vedenjakajalla punkin ja postpunkin välissä ja siitä eteenpäin. Soitto oli rupista erityisesti ekalla älpeellä ja keikoilla, mutta punkmaista seitsemän veljeksen temmellystä se ei enää ollut. Oli myös aiheuttamassa tätä pitkä takki ja synkistely - veljes- ja sisaruskuntaa, jota vastaan Liverpoolin toinen suurisuu ja sekopää Julian Cope Ian McCullochin ohella hyökkäsi psykedeelisella popillaan.

McNulty: Onko Joy Divisionilla jotain helppoa biisiä jota lähestyä?
 
Disorder voisi osua kuvaukseen.

Itchy: Disorder voisi osua kuvaukseen.
 
Tästä olen samaa mieltä, yksi bändin purevimpia vetoja minusta. Ja mikä avaus levylle -- "I've been waiting for a guide to come and take me by the hand".
 
Transmission ja She's Lost Control ehkä myös.

Atrocity Exhibition oli ensimmäinen tietoisesti kuulemani kappale bändiltä. Ei nyt mikään hittibiisi, mutta se yleistunnelma ja lyriikat ("this is the way, step inside") jäivät kummittelemaan mieleeni niin pitkäksi aikaa, että päätin ostaa Closerin. Siitä se intoilu sitten lähti!

Hienoimpia bändejä ikinä. Shadowplay soi ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkää.

Mulle tää on näitä haluaisin digata bändejä, ei vaan jotensakaan kolahda. Love will tear us apart on kylläkin biisinä loistava ja se bassokuvio on suorastaan mahtava.

Kiitos asiallisista vastauksista.
Herra "Spice Girls" voidaan suosiolla jättää laskuista ulkopuolelle. Jollei tosiaan ole mitään oikeaa sanottavaa niin silloin kannattaa pitää mölyt mahassaan ja käyttää sekin aika johonkin hyödyllisempään.
 
Pitääpä Spotifyn kautta pistää JD rotaatioon ja katsoa josko tarttumapintaa löytyisi.
 
edith: Läiskäsin helpoimman kautta eli "Best Of"-pläjäys ja ainakin tuo ehdotettu Disorder sekä Shadowplay nappasivat kyllä. Shadowplay varsinkin...

Aika monille tuntuu olevan suurin kynnys tuo Ian Curtisin laulu, enkä kyllä ihmettele. Itsekin sulattelin sitä aika pitkään, vaikka biisit kuulostivat muuten erittäin hyvältä. Nykyään miellän Curtisin enemmänkin jonkinlaiseksi "eläytyväksi runoilijaksi", mies kun oli mieletön lyyrikko, ja olen muutenkin hänen lauluun tottunut ja musiikki toimii ihan täysiä. Lisäksi nuo kuuluisat Shadowplayn sekä Transmissionin ja She's Lost Controlin televisiotaltioinnit päästivät jollakin lailla lisää sisälle bändin musiikkiin.
 
Nuista lyriikoista on kyllä vielä sanottava, että JD onnistuu viemään niissä aika oudoille aaltopituuksille. Pistää hieman matalaksi kuunella, kun mies laulaa käytännössä omasta kuolemastaan. Huh.

Hävettävän pitkään kesti tajuta tämä musiikki, mutta vuosien saatossa siitä on tullut kuitenkin yksi tärkeimmistä bändeistä. Tähän musiikkiin en ole, enkä tule olemaan kyllästynyt. Mielestäni sekin on varmasti syitä miksi JD kestää aikaa.
 
Ja mitä tulee Joy division-dokkariin, niin sehän oli yksi hienoimmista musiikkidokkareista. Mutta tajuan pointin - jos bändistä ei ole kovin innostunut, ei siitä varmaan paljon irti saa. Itseni kaltainen fani imee kaiken mahdollisen tiedon ja inspiraation, mitä bändistä irti saa.

Hassua, että itseeni kolahti heti tuo Ianin laulu. Se ei ehkä ole kaikkien 'lauluoppien' mukaista, mutta kyllä siitä huokuu niin vahvasti se suru ja tunteet joita Curtis koki notta oksat helvettiin. Joy Divisionin biiseissä olisi aivan eri tunnelma toisella vokalistilla.

inkognito: Irtoaisikohan nimimerkki pollenprognoosilta yhtä lennokasta krapulaläppää vai onko korkki avattu jo uudestaan?
 
Irtoaahan sitä vaikka krapula ja nousuhumala onkin yhtäaikaa päällä! Physiikka vaan on koetuksella, sielu ei! JD:n parituntinen "dokkari" oli kyllä minulle yhtä puudutusta, miten tylsästä voi saada vieläkin tylsempää, muka vitun punkkia - kaukana siitä!

pollenprognoosi: Irtoaahan sitä vaikka krapula ja nousuhumala onkin yhtäaikaa päällä! Physiikka vaan on koetuksella, sielu ei! JD:n parituntinen "dokkari" oli kyllä minulle yhtä puudutusta, miten tylsästä voi saada vieläkin tylsempää, muka vitun punkkia - kaukana siitä!
 
Olet tosiaan allerginen vähän kaikelle. =D

Kailis: Olet tosiaan =D
 
Noh, JD nyt vaan oli miun korviin sellaista tylsemmän puoleista paskoo - muille näemmä kiva, mutta ei ainakaan miulle!

pollenprognoosi: Noh, JD nyt vaan oli miun korviin sellaista tylsemmän puoleista paskoo - muille näemmä kiva, mutta ei ainakaan miulle!
 
se on hienoa että sinä tykkäät puhua niistä ulosteistasi ja niin edelleen.