Laulunsanat: Vuoret kuulevat
Sä kosketit herkimpään minään
kuinka kauan menikään
kun uskalsin kiivetä
jälleen Màtran vuoristoon
annoin sulle uuden tilaisuuden
etelästä tuulee, ja tunnen sun liikkuvan
pilvet heijaavat kevyinä
en jaksa kantaa kaunaa
ja taas pystyn nauramaan
kokemaan mä välitän
vaaleanpunaiset hattarat
pilvet seuraavat meitä
sun sylisi mun jakkara
johon istun ja osoitan
jonnekin kaukaisuuteen
kertosäe:
tahaton ja onneton mä olin
rahaton ja vallaton sä olit
myönnettäköön vuoret kuulevat
etelästä tuulee valitsin rakkauden
kuuteen vuoteen en osannut kiittää mistään
uuteen vuoteen siirryin painot jaloissani
vedin syvään vettä keuhkoihin
en luottanut leuhkoihin
en kehenkän ihmisen kaltaiseen
etelestä tuulee, ja tunnen katseesi kiihkeyden
illan viileyden pois kadonneen
en jaksa hioa rauhaa
mun veri hiertää
sydän lyö taas yöllä tiheään
kertosäe:
tahaton ja onneton mä olin
rahaton ja vallaton sä olit
myönnettäköön vuoret kuulevat
etelästä tuulee valitsin rakkauden
-merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Nä sanat ovat jatkumoa Vuoret kuulevat sanasille
Pyökkien varjoon
Hiljaa mieheni, verkalleen
kuule kuinka hiekka rahisee
meidän askeleet samaan suuntaan
yritä löytää jotain oikeaa
tunnelmaa kuin oisin ainut
joka haluaa sun kätes
hyväilemään mun kapeaa uumaa
meidän polut risteilee
poikittain, limittäin
nimittäin haluan kuitenkin samaan
suuntaan, kuun alle
hiljaa mieheni, verkalleen
noin varoen rakastaa
etelätuuli pohjoisen poikaa
noihin sanoihin nukut
pyökkien varjoon
hiljaa mieheni, verkalleen
vuoristo kohoaa uljaana
minä paljaana uinun syliin
noihin tunnelmiin nukut
pyökkien varjoon
hiljaa mieheni, verkalleen
noin varoen rakastaa
etelätuuli pohjoisen poikaa
noihin sanoihin nukut
pyökkien varjoon
hiljaa mieheni, verkalleen
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55