Studiotyöskentely ›

Ehjän etukalvon kanssa mä yleensä laitan varuiksi mikin myös sinne nujan puolelle jos vaikka sitä artikulaatiota hieman tarvittaisiinkin. Hyvä yhdistelmä on ainakin vanhojen rumpujen kanssa ollut MD421 etukalvolla ja e604 (kokonsa puolesta helppo saada mestoille) nuijan puolella. Nauhamikeillä saa kans hyvän ja perinteisen kuuloista bassaria...
 
Bonhamin bassari taltioitiin levylle muistaakseni ainakin EV:n RE20:llä. Toi Roberton mainitsema D12 on kans todella jees ja sitä käytettiin mm. suurimmalla osalla Beatles-äänitteistä.

Tässäpä se kaiketi on se vaikeus "perinne-bassarin" kanssa.
Mie oon joskus päivätolkulla ähränny, vaan mikä on kun ei taidot riitä.
Myös nuija-tekniikka vaatii omat kommervenkkinsä.( kuin paljo lepuuttaa iskun jälkeen kalvolla, kuin "kaukaa" nuija lyö, antaako nuijan ain heti pomppaa takas irti kalvosta, lista on loputon. Tulee paljon muuttujia "perinne" systeemissä.
Hyvä harrastus, ei lopu heti puuhastelu kesken. :)
 
Hitto, Edit: On siinä ainakin enömpi puuhasteluu ku Triggerin kaa ährätessä, ja monipuolisempi soundimaailma ku sämpleissä, ainakin mahikset mennä ankarasti pöpelikön puolelle.
 
Joo.. sen bassarin virettä voi ajatella ikäänkuin decayna, tai jotain.. jos kalvot on aika kireellä ja lyö voimalla X niin soundi on soiva, mutta kun lyöntivoima lisääntyy rumpu menee "tukkoon" ja sointi lyhenee samalla kun nuijan paukkeen määrä kasvaa. Samaa hommaa esim vanhoissa Ludarin tomeissa.
 
Onhan noissa sentään dynamiikkaa ja erilaisia soundeja, molemmat vaan tuntuu moneen nykymenoon olevan täysin turhia ominaisuuksia. Vaan onneks poikkeuksiakin on.

Tuolta saa aika hyvää hajua Bonzon soundista: http://www.saladrecords.com/bonhamfiles.htm
 
Kyseessä siis ne 23 pätkää In Through the Outdoorin sessioista. Zepukassa huomionarvoista on kans se, et monessa biisissä ei ole normi-bassoa ollenkaan ja siksi bassari voi olla aika lujaa ja myös taajuuspoliittisesti aika iso. Toisin kun esim vanhoilla Cozy Powell-pätkillä joissa bassari alkaa n. 120 hz tienoilta eli selkeesti basson taajuuksien yläpuolelta.
 
Ja vaihdetaan niitä kalvoja ja mikkien paikkoja eikä aleta heti ruuvaamaan jotain pulpettia tai plugaria!

Tuolta saa aika hyvää hajua Bonzon soundista: http://www.saladrecords.com/bonhamfiles.htm
 
Kyseessä siis ne 23 pätkää In Through the Outdoorin sessioista. Zepukassa huomionarvoista on kans se, et monessa biisissä ei ole normi-bassoa ollenkaan ja siksi bassari voi olla aika lujaa ja myös taajuuspoliittisesti aika iso. Toisin kun esim vanhoilla Cozy Powell-pätkillä joissa bassari alkaa n. 120 hz tienoilta eli selkeesti basson taajuuksien yläpuolelta.
 
Ja vaihdetaan niitä kalvoja ja mikkien paikkoja eikä aleta heti ruuvaamaan jotain pulpettia tai plugaria!
 
näitähän oli kiva kuunnella...siell urei huutaa :)

Pientä nostoa...
 
Tuli hommattua AKG:n D 112 basarimikki meidän rumpalille. Edellinen oli joku t-kaupan halpis. Kokeilin mikittää basaria sekä takakalvon reiän kohdalta, että rummun sisältä. Tulos oli, että soundi on hyvä, mutta alkaa kiertää/humista herkästi. Rumpujen huolellinen virittäminen varmasti auttaisi, mutta tarkoitus olisi saada kuitenkin idioottivarma systeemi, koska hää- yms bilekeikkoja enimmäkseen tehdään ja yleensä ei voi ruveta basaria minuuttitolkulla säätämään vaan homma pitäisi toimia ilman soundtsekkejä.
 
Kysynkin, että kuinka välttämätön hankinta joku gate olisi tällaiseen ongelmaan? Itse olen kitaristi ja niissä hommissa en ole mitään gatea käyttänyt vaan pyrkinyt aina eliminoimaan häiriön aiheuttajat. Meidän keikoilla rummuista on yleensä mikitetty ainoastaan basari.