Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Makeeta meininkiä! Tämä erityisesti teki vaikutuksen. http://www.youtube.com/watch?v=jDngvBMT2Zc Edit: Ei saakeli, tuo mimmi on ihan sikakova tossa biisissä!!!!!11!!! :D
 
Mä toista kertaa katon tota. Käsittämätön meininki. Tarkkaa, mutta ei millään tasolla kliinistä ja särmätöntä. Se niinku ownaa ton biisin. Tossa aika tasan 3:00 kohdalla on ihan tykkifilli.
 
Mä mietin, että miten tollaseks tullaan. Pahat ajatukset 3-vuotiaana aletusta aivopesusta ja pakkotreenauksesta hiipii mieleen. Niinku a'la Tiger Woods tai Andre Agassi ja heidän isänsä tyyliin. Mutta tossa on jotakin aitoa riemua joten en oikein usko siihenkään. Se on reenannu paljon, koska sillä on kaikki perustekniikan palaset suurine lisätaitoineen aivan hanskassa. Samalla se vaan diggaa soittaa, luulen ma. Näkeehän sen naamasta. +++

jazzmies: Spekuloinnit jazzmiehen avara/kapeakatseisuudesta ovat turhaa, sillä klisee x-katseisuudesta on heikkoa, asiaankuulumatonta argumentointia. Itse liikun enimmäkseen hyvä-huono-akselilla.
 
Joo, myönnän, tuollaisella argumentoinnilla ei kyllä pääse mihinkään, anteeksi siitä. Mutta eikö hyvä-huono-akselikin perustu omaan mielipiteeseen ja siihen, miten on oppinut musiikkia kuulemaan? Miten voi olla olemassa absoluuttinen totuus taiteessa kuten musiikki? (Okei, tästä on ollut aikaisemminkin keskustelua muualla, mutta en silti ole saanut selkeää vastausta) Vai jaetaanko nämäkin ihmiset kahteen kategoriaan:
 
1.Ammattilaiset ja asioihin syvällisesti, monien vuosien ajan perehtyneet, jotka tietävät
2. Harrastajat, jotka luulevat tietävänsä
 
Jos näin, eikö tuossakin ole se vaara, että kohdan yksi ihmiset tulevat sokeiksi omille totuuksilleen, ja näinollen jarruttavat kehitystä? Ja jos katsotaan musiikkia enemmän teknisen kuin tunnepohjaisen latauksen pohjalta, eikö se vie intohimon ja mielenkiinnon musiikista? Jos en voi luottaa omiin korviini ja fiiliksiini, mihin sitten perustan sen, mikä minusta on hyvää/huonoa? Luotanko oppineisiin, jotka tietävät absoluuttisen totuuden - ja jos en olekaan samaa mieltä, olen huono rumpali/musiikinkuuntelija, ja minun on parempi lopettaa suosiolla?
 
Jazzmiehen pisteet nousivat kuitenkin parilla aikaisemmalla postauksilla ja valotti asioita huomattavasti, kerrankin tekstillä, josta tällainen tavallinen musiikinharrastaja tajusi jotakin. Onhan jazzmiehellä esimerkiksi minua - ja varmasti monia muitakin foorumilaisia - pidempi ja perehtyneempi menneisyys musiikin ja rumpujen soitossa. En kirjoitakaan tätä siksi, että tahtoisin tapella, vaan siksi että olen kiinnostunut. Eikä edellinen kappale ole suoraan samaistettu jazzmieheen, vaikkakin kysymykset on osoitettu lähinnä hänelle.
 
En kuitenkaan edelleenkään allekirjoita sitä, että tiukimmat metallirumpalit olisivat parhaimmillaan vain keskinkertaisia rumpaleita. Se on minusta puhdasta ala-arvostamista.
 
Ja pläjäyksiin palatakseni, on kyllä melkoista rummutusta japsitytöltä. Huhhuh. Saman tytön videoita on taidettu postata aikaisemminkin, sanattomaksi vetää.

Pikkusen pitää purkaa omaa tilannetta.
Mulla on tosi hyvä vaihe musiikkimaullisesti menossa elämässä: mulle kelpaa melkein kaikki ;) Rumpua on tullut soitettua ala-asteelta tähänpäivään asti. Tosin nykyään (tähän luetaan mukaan about 3-4 viimestä vuotta ja nyt mittarissa 27) ei tule soitettua tai ainakaan treenattua juuri koskaan. Silloin tällöin omaksi iloksi ja muitten suruksi :) tulee jotain koitettua, jos tilaisuus sallii.
 
Varmaan about sen 3 vuotta sitten tajusin, että "soittajaa" minusta ei koskaan tule, tai ei ainakaan siltä vaikuta näillä näkymin. En ole poikkeuksellisen lahjakas, mutta en mikään toivotonkaan, kun tekniikasta/itsekurista/intohimosta/oppimistehokkuudesta? puhutaan. Vaikka "luovutin" soittamisen suhteen, tähän onnelliseen tilanteeseeen, jossa mielimusiikkiani ei voi yhteen genreen (vihaan muuten koko termiä, mnetin syytä) rajata, olen päätynyt kutakuinkin näin:
 
-nuorena kova into ja metallihommat oli hommat
-rummut kehiin, innostus tuli serkkupojilta
-kovaa ja sitkeää oma-aloitteista, ei ohjattua harjottelua
-sitten myöhässä (pari vuotta) rumputunneille "mua ei kiinnosta kapulaotteet, paradidlet ja virpan päristelyt, singlejä pöytään niin paljon kun mahtuu!" (klassinen ei näin -esimerkki)
-pari pändi systeemiä ja nauhotusta omis nurkis
-opiskelut, valmistumiset, ammatit, perhe, -->soittelu jää, musan kuuntelu lisääntyy paljon
-hiukan rahaa ja hyvät soittoromut (stereo) kotiin, levyjä postilaatikkoon tyyliin joka päivä
-lisää levyjä, kaikenmoisia ja -kuulosia, koska äänenlaatu kiinnostaa ja maistuu
- hyvän kuuloiset nauhotukset muuttuvat hyvän kuuloiseksi musiikiksi, mieli taipuu
-nyt on paljon hyvää musiikkia: metalli, proge, jazz, industrial, postirokit, kaikki menee, jos se vaan on hyvää, aitoa ja hyvin tehty ;D
-populaaripaskajunkutus ja tanssimusa ei mene, vielä. tuun postaan tänne jos alkaa maistuun

kazaa: Mutta eikö hyvä-huono-akselikin perustu omaan mielipiteeseen ja siihen, miten on oppinut musiikkia kuulemaan? Miten voi olla olemassa absoluuttinen totuus taiteessa kuten musiikki?
 
Mielestäni hyvä-huono-akseli ei perustu omaan mielipiteeseen, vaan arvottamisen kautta kuunneltava musiikkinäyte - kappale, sen osa, levy tai muu kokonaisuus - kontekstualisoidaan lajityyppinsä verrokkiryhmään, joka vasta-alkajalla on luonnollisesti suppeampi kuin asianharrastajalla. Mutta se ei tee asianharrastajasta vielä asiantuntijaa, sillä asiantuntijuuteen vaaditaan useampien verrokkiryhmien jonkintasoista hallintaa eri musiikkikonteksteista. Aikanaan lyttäsin Dion 'Holy Diverin' huonoksi sävellykseksi sekä riffin että harmonian osalta juuri interkontekstuaalisesta näkökulmasta. En verrannut sitä pelkästään saman lajin edustajiin, vaan paljon laajemmin vastaavaa modaalista harmoniaa sisältäviin musiikkinäytteisiin. Siitä tuomio "huono kappale". Tuossa kappaleessa ei ole otettu modaalisuudesta juurikaan mitään irti kromatiikan tai "modaalisten dominanttien" keinoin, joten teoreettisesti heikkotasoinen harmonia kuulostaa yhtä ankealta äkkikuulemalta ilman syvempää analyysia tai teoreettista tietämystä.
 
Tässä päästään siihen kautta rantain, että taiteessa lähimmäksi absoluuttista totuutta pääsee asiantuntemus, jonka arvioinnissa teoriat ja intuitio käyvät jatkuvaa dialogiansa. Vasta-alkaja voi sulkea korvansa asiantuntijalta, mutta ilman armotonta työtä hän ei saa asiantuntijan paikkaa itselleen. Näin ollen asiantuntijuus on johtajuutta taiteen arvottamisen toimialalla.
 
1.Ammattilaiset ja asioihin syvällisesti, monien vuosien ajan perehtyneet, jotka tietävät
2. Harrastajat, jotka luulevat tietävänsä
 
Jos näin, eikö tuossakin ole se vaara, että kohdan yksi ihmiset tulevat sokeiksi omille totuuksilleen, ja näinollen jarruttavat kehitystä?
 
Musiikin asiantuntija, etenkin jos hänellä on riittävän syvä tietotaito tieteellisyydestä, on varsin luotettavaa seuraa, sillä tiede perustuu kaiken kyseenalaistamiselle ja opponoinnille. Kriittinen maailmankatsomus on avain asiantuntijuuteen, ja asiantuntija kyseenalaistaa ensi tilassa omat väittämänsä ennen kuin joku toinen ehtii tehdä sen. Tieteilijä ottaa mielellään uutta vastaan, kunhan se on mielenkiintoista ja sen väärti, ja tarvittaessa teoretisoi uuden hylkäämällä kaikki hallitsemansa metodit käyttökelvottomina. Näin ollen tieteiljä joutuu luomaan uutta teoriaa lähes yhtä intuitiivisesti kuin taitelija analysoitavan musiikin toimintaperiaatteesta. Myös runsaan kokemuksen omaava taiteilija on luonnollisesti asiantuntija, missä teoriat ovat yhtälailla olemassa, mutta näkökulma tai marssijärjestys on eri. Mutta asiantuntija on myös tunteva, ajassansa elävä ihminen, joten häneltä on turha odottaa kaiken sulattamista, vaikka se kohta olisikin tuleva standardiksi, kuten esim. Louis Armstrongin lausahdukset bebopista aikanaan tai Seppo Heikinheimon dumaus "jos maisteriksi joskus tullaan huuliharppua soittamalla..." Armstrong ja Heikinheimo eivät näin ollen pystyneet estämään eivätkä edes hidastamaan kehitystä, sillä taide kehittyy joka tapauksessa välillä parempaan ja välillä huonompaan suuntaan, halusi sitä tai sitten ei.
 
Ja jos katsotaan musiikkia enemmän teknisen kuin tunnepohjaisen latauksen pohjalta, eikö se vie intohimon ja mielenkiinnon musiikista? Jos en voi luottaa omiin korviini ja fiiliksiini, mihin sitten perustan sen, mikä minusta on hyvää/huonoa? Luotanko oppineisiin, jotka tietävät absoluuttisen totuuden - ja jos en olekaan samaa mieltä, olen huono rumpali/musiikinkuuntelija, ja minun on parempi lopettaa suosiolla?
 
Tunnepohjaisuus tai teknisyys eivät sulje pois toisiaan musiikinkuuntelijassa, vaan vähitellen tekevät kuuntelijasta vahvemman asiantuntijan. Teoriat ja intuitio asuvat samassa osoitteessa! Välillä toki hämmentyy ristiriitaisuuksista omassa pääkopassaan, mutta kaikki vie aikansa. En tunne ketään asiantuntijaa, joka ei nauttisi "aidon lapsenomaisesti" kuunnellessaan musiikkia. Itse välillä jopa liikutun musiikista, jossa teoria ja intuitio kohtaavat. Silloin materia muuttuu täysin sekundaariseksi ulottuvuudeksi ja tärkeimmäksi tulee musiikin ja kuuntelijan välinen yhteys. Jos jotain esimerkkiä voi mainita mistä liikutun kuulijana, on viime keväänä valmistuneen oppilaani musiikki http://www.myspace.com/ilvespoppoo etenkin kappale 'Paris'. Kannattaa panna mieleen tuo Lindan nimi ja käydä tsekkaamassa häntä livenä, jos kohdalle sattuu.
 
Jazzmiehen pisteet nousivat kuitenkin parilla aikaisemmalla postauksilla ja valotti asioita huomattavasti, kerrankin tekstillä, josta tällainen tavallinen musiikinharrastaja tajusi jotakin.
---
En kuitenkaan edelleenkään allekirjoita sitä, että tiukimmat metallirumpalit olisivat parhaimmillaan vain keskinkertaisia rumpaleita. Se on minusta puhdasta ala-arvostamista.
 
Tyylini saattaa välillä olla hieman provosoiva tai sarkastinen, mutta se on asiantuntijankin oikeus jopa toimialallaan, taiteilijakin kun olen. Myönnettäköön, että tiukimmat metallirumpalit ovat erinomaisia rumpaleita, siis rummuttajia, omassa lajissaan, mutta taiteilijaa ei ikinä saa arvottaa taidekappaleiden tavoin. Taiteilija on alati muuttuva, mutta viimeksi kuultu versio hänen taidekappaleestaan taltioituna pysyvä. Näin ollen erinomaiset rumpalit joskus soittavat kammottavaa musiikkia, joka kestää vain asianharrastajien, mutta ei asiantuntijoiden kritiikin.

jazzmies: ...musiikin hyväksikäyttö oman psyykeen tai fysiikan "hoidossa"...
 
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tästä on mahdollista irtautua? Mä en usko että on.

passe: Oletko oikeasti sitä mieltä, että tästä on mahdollista irtautua? Mä en usko että on.
 
Ei kyllä voi musiikkiin tottunut absoluuttisesti irtautua, etenkin silloin kun menee päin helvettiä. Itse tunnustan sen, kun adoptioprosessimme alkukesästä meni päin vittua, niin kuuntelin pelkkää varhaista Metallicaa lenkeillä ja juoksin kuin pieni eläin. Mutta nämä ovatkin niitä ääritapauksia, jolloin kohdallani psyyke huusi joko ankaraa mättöä tai sitten äärihiljaisuutta. Siiten kuuntelin Slayeria ja valitsin kaikessa hiljaisuudessa äärihiljaisuuden :) Ihminen kun ei ole kone! Aina voi pyrkiä jalouteen kaikessa tekemisessä, mutta joskus luonnonvoimat ovat ihmisen tahtoa voimakkaampia.

Entäs toi tekstin tulkinta rumuilla, minua on suorastaan kielletty? Vaan en ole uskonut.

Lucky 7: Entäs toi tekstin tulkinta rumuilla, minua on suorastaan kielletty? Vaan en ole uskonut.
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/1243

henydrum: http://muusikoiden.net/artikkelit/1243
 
Asia harvinaisen selvä.

VeKrio: ...
Mä mietin, että miten tollaseks tullaan. Pahat ajatukset 3-vuotiaana aletusta aivopesusta ja pakkotreenauksesta hiipii mieleen. Niinku a'la Tiger Woods tai Andre Agassi ja heidän isänsä tyyliin. Mutta tossa on jotakin aitoa riemua joten en oikein usko siihenkään. Se on reenannu paljon, koska sillä on kaikki perustekniikan palaset suurine lisätaitoineen aivan hanskassa. Samalla se vaan diggaa soittaa, luulen ma. Näkeehän sen naamasta. +++
 
Japanissa lapset käyttäytyy erilailla kuin vaikkapa Suomessa. Ei niitä ole pakotettu. Ottavat mallia ympäristöstä vaan ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin muut.
Luuleen, että se johtuu vaan kulttuurista.
Suomessa lapsen ympärillä sählää sekä aikuiset, että muut lapset ja koko ajan on hirveä meteli, vaikka ihmisiä on monin verroin vähemmän kuin Japanissa.... Nykyisten pikkulasten ja nuorten vanhempia ei ole koskaan kielletty sähläämästä, niin ei lapsistakaan tule sen kummempia. Siinä on lahjakkaankin hankala keskittyä.
Japanissa aikuiset sählää vähemmän ---> lapset sählää vähemmän.
Lahjakkuudet saavat tilaisuuden treenata kunnolla ja tulosta tulee.
Tyttö on saanut mahdollisuuden treenata kunnolla, saanut hyvää valmennusta ja on innostunut. Tuo hymy ei valehtele :)
Kuulostaa mahtavalta.
Mun rumpali-idoli nr. 1. :)

Vallu-Veke:
Japanissa aikuiset sählää vähemmän ---> lapset sählää vähemmän.
Lahjakkuudet saavat tilaisuuden treenata kunnolla ja tulosta tulee.
Tyttö on saanut mahdollisuuden treenata kunnolla, saanut hyvää valmennusta ja on innostunut. Tuo hymy ei valehtele :)
Kuulostaa mahtavalta.
Mun rumpali-idoli nr. 1. :)
 
Jea. Mietin kans sitä, että kivat olosuhteet soittaa ja äänittää. Siinä on rumpua ja roipetta muutaman kymppitonnin edestä. Japani on varmaankin top-5 kollektiivikulttuuri, kun taas Suomessa yksilöllisyys ja ihmisten eristyneisyys toisistaan kai senkun lisääntyy.

Ja jonkinmoinen pläjäys tulee telkusta tänään: Yle Teema esittää kaksi Matti Oilingin keikkaa alkaen kello 21.55. Ensin esitys vuodelta 1970, solistina mm. Eero Raittinen. Sen päälle Matti Oiling Happy pop jazz bandin veto.

Senri vetää tässä Whitesnakea: http://lookatgame.com/view.php?vide … Blues+-+Whitesnake+%28Drum+Cover%29
 
Ei ehkä ihan omimmillaan tommoisessa musassa. Kovasti paljon käytti peltejä...

markkuliini: Makeeta meininkiä! Tämä erityisesti teki vaikutuksen. http://www.youtube.com/watch?v=jDngvBMT2Zc
 
Tämä on parasta mitä olen nähnyt sitten Chris Daven.

Nolte: Senri vetää tässä Whitesnakea: http://lookatgame.com/view.php?vide … Blues+-+Whitesnake+%28Drum+Cover%29
 
Ei ehkä ihan omimmillaan tommoisessa musassa. Kovasti paljon käytti peltejä...
 
Joo. Tämä paljasti sen, että hänen soittonsa on näennäisen tarkkuuden, mättämisen ja fillien varassa. Bassari ei kuulu lainkaan, ja pellit puolestaan helvetisti. Tuo osuus rideen kuulostaa ihan kököltä, mikä aina erottelee jyvät akanoista - onko käsitystä timesta tai fraseerauksesta. Ikävä kyllä tällä tytöllä ei sitä ainakaan vielä ole. Meinaa tytöllä hymy hyytyä, kun pitäisi pitää bändi kasassa. Hän soittaa tavallaan yksin muiden kanssa kappaleen kääkät ulos, ja that's it.
 
Pumpatkaa heti Tony Royster Jr:n tavoin kaikki julkisuus tytöstä irti vielä kun saatte, niin sitten tulee vielä joku nuorempi. Internet toimii parhaiten tällaisten ihmelapsien boostaajana, ja editoidut ja tuotetut klipit saavat ihmiset uskomaan, että tässä on soittimen uusi pelastaja tai oikeasti hyvä muusikko. Ennustan, että tämä tytsy katoaa 16 vuoden iässä julkisuudesta, jolloin hänen on viimeistään alettava töihin, jos hän aikoo vielä sitten joskus ylittää uutiskynnyksen suurena rumpalina.

jazzmies: Joo. Tämä paljasti sen, että hänen soittonsa on näennäisen tarkkuuden, mättämisen ja fillien varassa. Bassari ei kuulu lainkaan, ja pellit puolestaan helvetisti. Tuo osuus rideen kuulostaa ihan kököltä, mikä aina erottelee jyvät akanoista - onko käsitystä timesta tai fraseerauksesta. Ikävä kyllä tällä tytöllä ei sitä ainakaan vielä ole. Meinaa tytöllä hymy hyytyä, kun pitäisi pitää bändi kasassa. Hän soittaa tavallaan yksin muiden kanssa kappaleen kääkät ulos, ja that's it.
 
Pumpatkaa heti Tony Royster Jr:n tavoin kaikki julkisuus tytöstä irti vielä kun saatte, niin sitten tulee vielä joku nuorempi. Internet toimii parhaiten tällaisten ihmelapsien boostaajana, ja editoidut ja tuotetut klipit saavat ihmiset uskomaan, että tässä on soittimen uusi pelastaja tai oikeasti hyvä muusikko. Ennustan, että tämä tytsy katoaa 16 vuoden iässä julkisuudesta, jolloin hänen on viimeistään alettava töihin, jos hän aikoo vielä sitten joskus ylittää uutiskynnyksen suurena rumpalina.
 
Itselleni pisti kyllä eniten korvaan muun bändin heikko time. Joutui tyttö oikeasti töihin. Mutta oikeassa olet, huippurumpali hoitais homman kotiin :)
 
E:t -> r

Ikäisekseenhän tuo mättää melko hyvin.

Olli: Itselleni pisti kyllä eniten korvaan muun bändin heikko time. Joutui tyttö oikeasti töihin. Mutta oikeassa olet, huipputumpali hoitais homman kotiin :)
 
Nimenomaan, joskin kyllä Steve Gaddkin kuulostaa huonolta jos muut soittajat soittavat umpisurkealla timellä. Ei se bändin kaitseminen ole aina edes mahdollista, jotkut taistelut on tuomittu häviämään.

Nolte: Senri vetää tässä Whitesnakea: http://lookatgame.com/view.php?vide … Blues+-+Whitesnake+%28Drum+Cover%29
 
Ei ehkä ihan omimmillaan tommoisessa musassa. Kovasti paljon käytti peltejä...
 
Valitettavasti katsoin tuonkin. Ei ollut millään akselilla toimivaa. Tuossa biisissä beatin pitää tulla pirun syvällä rintaäänellä, mutta pikkutyttö on pikkutyttö ja bändi muuten aika köpö...