Rummut: soittaminen ›

1) Afroamerikkalaisen rummutuksen puolue on yhdessätekemisen, joustavuuden ja käytännönläheisyyden puolestapuhuja, jonka ydin on "It Don't Mean a Thing (If It Ain't Got That Swing)". Musiikillisen itseisarvon äänenkannattaja.
 
Tämä puolue tunnetaan myös ylivoimaisesti suvaitsemattomimpana ja kapeakatseisimpana eri musiikkilajeja kohtaan.

koera: Tämä puolue tunnetaan myös ylivoimaisesti suvaitsemattomimpana ja kapeakatseisimpana eri musiikkilajeja kohtaan.
 
Eikä tunneta.

DrmBug: http://www.youtube.com/watch?v=Fe87Ih-YOcU
 
Damn... Aloin jo kyllästymään Carlockin aina samanlaisiin sooloihin, mutta kyllähän toimii!
 
Hieno soolo. John on vaan aika limainen :(

Tuostapa kruuvia ja huomioi oik.käden kapulaote sekä rumpalin ulospäin suuntautunut asenne =)
http://www.youtube.com/watch?v=g3hBYTkI-sE

hollmi-5:
 
Toto oli parempi Jeffin aikaan. Paljon parempi.
 
Tästä eikai monellakaan ole eriävää mielipidettä.

jazzmies: Ei siihen paljoa näkemystä tarvita, kun voi jonkinlaista jakoa tehdä rummutuksen puolueleireihin.
 
1) Afroamerikkalaisen rummutuksen puolue on yhdessätekemisen, joustavuuden ja käytännönläheisyyden puolestapuhuja, jonka ydin on "It Don't Mean a Thing (If It Ain't Got That Swing)". Musiikillisen itseisarvon äänenkannattaja.
 
2) Turakaisrummutuksen puolue ajaa tilaajan ja asiakkaan etua niin, että itse musiikillinen substanssi vajoaa miellyttämisen loputtomaan suohon. Slogan on "yleisö ja tilaaja tyytyväinen, muusikko tyytyväinen". Altruistisen itseisarvon äänenkannattaja.
 
3) Metallimiesten puolue auttaa valtavirrasta eksyneiden ihmisten eheyttämisessä ja itsetunnon kokoamisessa mm. mustien vaatteiden, epäselvien - lähes salakielisten - fonttien sekä äärimmilleen vietyjen musiikkielementtien kautta. Koodin hienouden purkamiseen tarvitaan erikoismies tai -nainen. Tunnuslause on "paskimmillaankin metalli on parasta". Omasta mielestään avarakatseiset viihtyvät suurissa laumoissa. Samanmielisen massahysterian äänenkannattaja.
 
4) Tekotaiteellisten puolue on löytävinään rytmimusiikista enemmän aivoja kuin sydäntä, mikä heijastuu teoreettisena selittelynä kaikista soivista parametreistä. Heidän mielestä Toto on ollut Phillipsin aikana aikaisempaa parempaa ja he pitävät aidosti jopa Crimsonin Islandsista. Tunnuslause on "olen yksilö". Huonon maun äänenkannattaja.
 
On siis oma asiasi, missä puolueessa seisot. Puoluetta voi aina vaihtaa avarakatseisuudellaan. Itse olen edennyt puoluekartalla 4-3-2 ja lopulta 1. Lopulta aukesivat myös monipuoliset työmarkkinat.
 
Noni.
Nyt saatiin politiikkakin mukaan.
Jos musiikki olis valtio niin sun kriteereillä olis sisällissota käynnissä.
Siis vain se jota sinä edustat on hyväksyttävää. Kaikki muu on tukahdutettava. Aika kommunisti.

Minä tuossa jossain vaiheessa aiemmin heitin ilmaan arvelun onko jaskamies jonkinlainen jumala.
 
Nyttemmin on tullut selväksi että hän todellakin on rummuttelijain jumala.
 
Onneksi en usko jumaliin.

Halford: Minä tuossa jossain vaiheessa aiemmin heitin ilmaan arvelun onko jaskamies jonkinlainen jumala.
 
Nyttemmin on tullut selväksi että hän todellakin on rummuttelijain jumala.
 
Onneksi en usko jumaliin.
 
Ota miikka... Ai ei sitä voi antaa??? Ei nyt sentään varoitusta kehtaa painaa, mutta olikos sinulla jokin asiakin tässä?

jazzmies: On siis oma asiasi, missä puolueessa seisot. Puoluetta voi aina vaihtaa avarakatseisuudellaan. Itse olen edennyt puoluekartalla 4-3-2 ja lopulta 1. Lopulta aukesivat myös monipuoliset työmarkkinat.
 
Vapauttavia uutisia veljet ja sisaret!!
 
Täysin vastoin näin vaalien alla käytävää propagandaa, onkin käynyt ilmi, että voit oikeasti kantaa usean puolueen jäsenkirjaa yhtäaikaa!! Uskomatonta mutta totta!! Voit siis täyttää levyhyllysi Galacticin, Steve Vain, Al Jarreaun, Porcupine Treen ja Hate Eternalin levyillä. Whattahell, laitetaan sekaan vielä yksi Kenny G ja Deadmau5:n uusin. Absofuckinglutly unbeliveable!!
 
Sinun ei tarvitsekkaan _vaihtaa_ puoluetta, myydä vanhoja levyjäsi, eikä rientää foorumeille mollaamaan entistä lempimusiikkiasi. Voit ymmärtää, että musiikki on loppupeleissä vain eri tavoin organisoitua ääntä, ja sitähän maailmaan mahtuu. Voit myös oivaltaa, että rummut ovat vain pieni osa kokonaisuutta, eli sen lisäksi, että käyt eri puolueiden vaalitilaisuuksissa, voit myös vierailla esim. eri instrumenttien osaajien klinikoilla. Uuuuuskomatonta...
 
Täältä tähän.

Linnunlaulupuu: Eikä tunneta.
 
Kyllä tunnetaan.
Siinä on pari sivua taakseppäin todisteita.

J-Drums: Sinun ei tarvitsekkaan _vaihtaa_ puoluetta, myydä vanhoja levyjäsi, eikä rientää foorumeille mollaamaan entistä lempimusiikkiasi. Voit ymmärtää, että musiikki on loppupeleissä vain eri tavoin organisoitua ääntä, ja sitähän maailmaan mahtuu.
 
Levyjä on tullut realisoitua, mutta valitettavasti keskitasoisen materian hävittäminen ei ole yhtä kivutonta kuin keskitasoisen muistijäljen. Materialismin paha puoli on tosiaankin mahdollisuus palata hyvinkin konkreettisena menneeseen aikaan. Pienenä diggasin todella paljon Agfa- ja Basf-kaseteille äänitettyjä Hilse-kokoelmia ja Metropolis-levyä, jotka sittemmin hukkasin. Niiden kuunteleminen CD-muodossa oli sitten 2000-luvun alussa pettymys. Olisi tuokin materia joutanut punk-tutkijoiden kammioihin syvempään analyysiin alkuperäisformaatissa. Mutta Spotifyn kaltaisiin palveluihin nuo levyt olisivat omiaan, jotteivät ne veisi ihmisten hyllytilaa ja osaltaan aiheuttaisi tavaraähkyä eikä vaikeuttaisi ihmisten liikkuvuutta.
 
Kyllä minulla on jokaisesta läpikäymästäni musiikillisen kasvun vaiheesta jotain hyvää kerrottavaa. Progeiluista jäi mieleen Yesin ja King Crimsonin rumpalisti Bill Brufordin jazzhenkinen kopsuttelu sekä Patrick Morazin uljas Rhodes-soitanta Relayerilla. Pink Floydin Live at Pompeii on myös osaltaan henkevää, improvisoitua tekemistä. Taas Genesis ja etenkin Rush nolostuttaa nykyisin. Metallista on jäänyt Master of Puppets kokonaisuutena mieleen, etenkin 'Disposable Heroes'. Tuo raita on vaikuttanut musiikkikäsitykseeni paljon. Myös Judas Priestin Live Vengeance DVD-muodossa viihdyttää kyl'. Tanssimusiikista Vikingarna on kyllä tosi IHQ ja bizarre kaikessa kammottavuudessaan.
 
Kaikenkaikkiaan niitä levyjä edellisistä musiikkikorpuksista en kuuntele, joissa tietyt afroamerikkalisen musiikin kriteerit eivät täyty: improvisointi, vuorovaikutus, groove tai impulsiivisuus. Siksi en pidäkään itseäni musiikillisesti kaikkiruokaisena, vaan kulinaristina. Pidän musiikkiruoasta, joka keskustelee aterioijan kanssa monella tasolla peruselementein: luova mutta sensitiivinen kokonaisuus (improvisointi), eri aterianosien yhteensopivuus (vuorovaikutus), makunautinnon kehittyminen aterian kuluessa (groove) sekä tietty pikanttius ilman tulista päälleliimausta (impulsiivisuus). Näin ollen eteläisen välimeren ruoat iskevät minuun kuin puhdas nauta. Perus metalliruoka voisi olla kunnon mättöä, à la Supersize McFeast ateria kahdella jäätelöllä. Progeruoka voisi olla sekoitus kiinalaista, saksalaista, bolivialaista ja synteettistä ruokaa. Tanssimusiikkiruoka olisi lihakeitto.
 
Pohjimmiltaan en usko musiikinkuluttajan kaikkiruokaisuuteen. Kaikkiruokaisuudesta on tullut etenkin metallistien suosimaa jargonia, missä he kuuntelevat väliin Beethovenia, Kind of Blueta ja Porcupine Treeta peitelläkseen sitä, kuinka hukassa he ovatkaan musiikin suhteen. Aivan kuten metallimusiikki itsekin.
 
Progeilijat taas pitävät luovana tekemisenä sitä, että Stravinskyn kaltaista musiikkihybridiä esitetään sähkösoittimin melko kehnosti. Itse he eivät tosin huomaa sitä, että musiikki ei svengaa pätkääkään tai että se on kornia ja epäjohdonmukaista.
 
Tanssimuusikot ovat taas tyytyväisiä perustekemiseen, sillä siinä on jo vuorovaikutusta ja parhaimmillaan grooveakin havaittavissa. Yeah, tämä ei olekaan enää lastenmusiikkia.
 
Afroamerikkalaisen musiikin entiteetti on kyllä rytmimusiikin saralla ainutlaatuisen sydämekäs mutta samalla nerokas sekoitus rytmiä, harmoniaa, vuorovaikutusta, improvisointia, yhdessätekemistä sekä individualisuutta. Ei muuta kuin Marvin Gaye masiinaan, niin alkaa valjeta se, miksi klassisen perinteen ohessa afroamerkikkalaista musiikki pidetään toisena suurena musiikkikokonaisuutena.

Plussaa lihakeitosta +++

jazzmies:
Pohjimmiltaan en usko musiikinkuluttajan kaikkiruokaisuuteen. Kaikkiruokaisuudesta on tullut etenkin metallistien suosimaa jargonia, missä he kuuntelevat väliin Beethovenia, Kind of Blueta ja Porcupine Treeta peitelläkseen sitä, kuinka hukassa he ovatkaan musiikin suhteen. Aivan kuten metallimusiikki itsekin.
 
Hee-etkinen.. Eikös metallisoittajia tässä keskustelussa olla syytetty just kapea-alaisuudesta? Mutta nyt myös muun musiikin tsekkaaminen on jotenkin väärin? Mitamitamita, mina olla ymmallani...?

J-Drums: Vapauttavia uutisia veljet ja sisaret!!
 
Täysin vastoin näin vaalien alla käytävää propagandaa, onkin käynyt ilmi, että voit oikeasti kantaa usean puolueen jäsenkirjaa yhtäaikaa!! Uskomatonta mutta totta!! Voit siis täyttää levyhyllysi
Galacticin, ihanaa Steve Vain paskaa, Al Jarreaun, ihanaa Porcupine Treen ihan jees ja Hate Eternalin mikä? levyillä.
 
Patrick Morazin uljas Rhodes-soitanta Relayerilla. Upea mies. Tsekkaa Queens Park Rangers-live-dvd:t!
 
tämä viesti ei liittynyt alkup. aiheeseen mitenkään.

Bobana: Kyllä tunnetaan.
Siinä on pari sivua taakseppäin todisteita.
 
Joo, se on yhtä hienoa kuin sun kommaritulkinnat.

On se nyt saatana kumma että aina lähdetään tälle linjalle! Joillakin foorumilaisilla tuntuu olevan missio lytätä kaikki metallirumpalit, ja väkisinkastaa muihin musiikkikuntiin.
 
Okei, muutama sana. Siinä missä esimerkiksi proge, jazz, rock, pop, hiphop, myös metalli on genre. Jokaisen genren soittotyyli eroaa toisesta. Miksi joku muu genre olisi toista parempi?
 
Omasta historiasta sen verran, että musiikki-ja soittoharrastus alkoi metallimusiikilla. Myönnän myös sen, että iän karttuessa olen tutustunut myös muihin musiikkilajeihin - itse asiassa nykyään kuulokkeissa soi usein jotain ihan muuta kuin metallia. Mutta en siitä huolimatta pidä metallia lapsellisena tai epämusikaalisena! Se, että metallimusiikin ohella kuuntelen ja otan vaikutteita myös muista lajeista, on rikkaus. Silti - ehkäpä myös omaa kokemattomuuttani - en ole onnistunut hirveästi hyödyntämään pop/rock/groovemusiikista oppimiani soittotyylejä metallissa, tai toisinpäin. En kuitenkaan koe olevani huono rumpali sen takia, että soitan metallia.
Enkä koe, että metallirumpalit olisivat sen huonompia soittajia, kuin muiden musiikkilajien.
 
No joo. Jos mittaillaan suoritusta yksilönä, ja arvoilla kuten groove, teknisyys ja luovuus, niin ehkä suurin osa onkin. Mutta kun miettii kokonaisuutta, metallirumpalia musiikin takana, siis musiikin koossapitävä voima ja rytmiä eteenpäin puskeva takapiru - siis juuri se rooli mikä rummuille kuuluukin - niin helvetti vie, kyllä oikeasti kovat metallirumpalit ovat oikeilla paikoillaan. Ei sinne taustalle mitään jazzhipellystä voi kuvitellakaan!
 
Luulisi Jazzmiehen olevan opettajana hieman avarakatseisempi. Tai ehkä tämä järkkymätön asenne johtuu juuri opettajuudesta ja koulutuksesta. Meinaan, melkein jokaisessa argumentissa esiintyy jossain muodossa viite ammattilaisuuteen. Jos osaat groovata, töitä löytyy ja keikkaa pukkaa. Mutta entä jos se ei ole hauskaa?
 
Entä jos tarkoitus ei ole koskaan edes päästä ammattilaiseksi ja humppabändien taustarumpaliksi, jotka heittävät 724 keikkaa vuodessa? Entäpä jos tarkoitus on vain pitää hauskaa ja soittaa musiikkia, jota rakastaa? Onko sellainen rumpali huono? Jos tällainen rumpali kuitenkin treenaa aktiivisesti omaa soittoaan, vain sen takia että rakastaa soittamista - ei sen takia, että tulevaisuudessa olisi varmat työmarkkinat - onko sellainen rumpali huono? Ja jos tällainen rumpali treenaa niin rytmimusiikkia kuin muita lajeja, mutta löytää paikkansa metallimusiikista ja heittää keikkaa vain pikkuklubeilla sillion tällöin, onko rumpali huono?
 
Joo, onhan metallirumpalointi melkoinen itsemurha, mikäli aikoo tehdä soittamisellaan rahaa. Mutta hei. Minä treenaan, nykyään lähinnä vain latino/pop/rock/groovetavaraa, time-ja rudimenttitouhuilujen lisäksi, mutta silti soitan raskaammissa bändeissä. Ja joo, olisihan se mukavaa, jos soittamisella toisi leivän pöytään, mutta se ei ole minkäänlainen tavoite, ainoastaan bonus mikäli näin kävisi. Jos saan soittaa sellaista musiikkia mitä sydän on lähinnä, ja mulla on oikeasti hauskaa soittaessa, niin se on ihan sama vaikka pysyisin siellä kellarissa paukuttamassa. Ei haittaa pätkääkään. Eikä se kuitenkaan estä mua treenamasta soittoani, eikä hidasta kehittymistä, ei vaikuta niin mihinkään. Olenko silloinkin huono rumpali?

No hei, Jazzafromies on nyt vaan niin onnellinen, kun on päässyt viimein 150 vuoden jälkeen ylentymään viimeiselle, eli ensimmäiselle tasolle.. Nyt hän on valmis, viimeisen hääkeikan saattelemana saavuttanut eläkeläisen paperit tasolta kaksi.. Onnitelkaamme siis häntä tästä musiikillisesta val(m)istumisesta oppimisen taipaleella..;)
 
Muistelkaapa vaikka itsestänne, kuinka moni on esim. ala-asteen jälkeen laskenut yhtään plus laskut, kirjoittanut saati LUKENUT (huhhuh) mitään.. en minä ainakaan.. Kun ne on jo kerran joutunut käymään läpi niin mitä niitä enää käyttämään, antaa muiden "lahjattomien" puuhastella niitten parissa...=)

henydrum: Tuostapa kruuvia ja huomioi oik.käden kapulaote sekä rumpalin ulospäin suuntautunut asenne =)
http://www.youtube.com/watch?v=g3hBYTkI-sE
 
Kova bändi! Hyvää!

Speedy: No hei, Jazzmies on nyt vaan niin onnellinen, kun on päässyt viimein 150 vuoden jälkeen ylentymään viimeiselle, eli ensimmäiselle tasolle.. Nyt hän on valmis, viimeisen hääkeikan saattelemana saavuttanut eläkeläisen paperit tasolta kaksi.. Onnitelkaamme siis häntä tästä musiikillisesta val(m)istumisesta oppimisen taipaleella..;)
 
Jokaisen rumpalin kannattaa kokeilla hääkeikkaa. Samoin tanssibändissä tuurausta tai vaikkapa kiinnitystäkin joksikin aikaa. Valitettavasti 80-luvulla lukemani juttu Modern Drummerista on aika osuva. Siinnä oli kiteytettynä ajatus: parhaiten maksetaan niitä keikoista, joilla joudut soittamaan musiikkia, jota itse et kuuntele tai jopa inhoat.
 
Muistelkaapa vaikka itsestänne, kuinka moni on esim. ala-asteen jälkeen laskenut yhtään plus laskut, kirjoittanut saati LUKENUT (huhhuh) mitään.. en minä ainakaan.. Kun ne on jo kerran joutunut käymään läpi niin mitä niitä enää käyttämään, antaa muiden "lahjattomien" puuhastella niitten parissa...=)
 
Aika hyvin olet tämänkin jutun lukematta ja kirjoittamatta tänne keskusteluun osannut laittaa ;-)
 
Kyllä eniten arkielämässä käytetään niitä taitoja, joita alakoulun puolella opetettiin (ent. ala-aste).