Kitarat: kitarakamat ›

Tein tuollaisen kuvastamaan hieman sitä W/D/W Rigin soundia.
 
Tuo on tehty niin että Kuiva joka on keskellä on nauhoitettua TLM + SM57 ja left /Right märkä on tehty etusen signaalista kaappi mallinnoksella ja M13:lla.
 
Ensin ihan puhdas pätkä jossa vain yksi kitara:
http://www.soundclick.com/bands/pag … fm?bandID=854229&songID=9402784
 
Sitten sama soundi bändin keskellä.
http://www.soundclick.com/bands/pag … fm?bandID=854229&songID=9402785
 
Edit:linkit ehjätty.

Ehjäsin noi linkit edellisestä postauksesta. Ei näköjään voi kopypaskoa jos logannut sisään vie muuten etusivulle.

Pari kysymystä, sillä olen ihan ulapalla:
 
Voiko yksittäisestä, kahdella kaiutinelementillä varustetusta vahvistimesta saada ulos stereofektejä? Onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että esim. Fenkun Twin Reverbissä on kaksi inputtia?

mima: Onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että esim. Fenkun Twin Reverbissä on kaksi inputtia?
 
ei, mutta hyvä tapa käyttää tuollaista vahvistinta on kytkeä kitara toiseen kanavaan ja siihen toiseen inputtiin piuha joka menee efekteille (chorus delay reveb ym) ja efekteistä piuha toisen kanavan inputtiin, silloin voit helposti säätää kuivan ja märän soundin suhdetta sen efekti kanavan volalla, ja jos käytät digitaalista delaytä, saat sen kuulostamaan analogisemmalta vähentämällä efektikanavan trebleä, tai vaikka lisäämällä jos siltä tuntuu.

aristoteles666: ei, mutta hyvä tapa käyttää tuollaista vahvistinta on kytkeä kitara toiseen kanavaan ja siihen toiseen inputtiin piuha joka menee efekteille (chorus delay reveb ym) ja efekteistä piuha toisen kanavan inputtiin, silloin voit helposti säätää kuivan ja märän soundin suhdetta sen efekti kanavan volalla, ja jos käytät digitaalista delaytä, saat sen kuulostamaan analogisemmalta vähentämällä efektikanavan trebleä, tai vaikka lisäämällä jos siltä tuntuu.
 
Hoho! Oot kyllä eka ihminen jonka kuulen ehdottavan moista. Mut whatever works...

PJS: Hoho! Oot kyllä eka ihminen jonka kuulen ehdottavan moista. Mut whatever works...
 
Vanhalla Bassmanilla ja Soundcityllä noin tuli tehtyä. Varsinaisesti asiallahan ei ole mitn tekemistä stereon kanssa. Bassmanissa se toimi hyvin kun siinnä oli se 2kanavaa omineen gainineen. Varsinkin kun toista Boostasi ja toisen antoi olla niin soundi oli paksu.

HeavyMachinery: Vanhalla Bassmanilla ja Soundcityllä noin tuli tehtyä. Varsinaisesti asiallahan ei ole mitn tekemistä stereon kanssa. Bassmanissa se toimi hyvin kun siinnä oli se 2kanavaa omineen gainineen. Varsinkin kun toista Boostasi ja toisen antoi olla niin soundi oli paksu.
 
Täytyykin testata joskus. Tähän asti oon aina vaan linkattuina ajanut vahvarin kanavia.

PJS: Täytyykin testata joskus. Tähän asti oon aina vaan linkattuina ajanut vahvarin kanavia.
 
Mun vanha Soundcity on meidän basistilla nykyään ja se ajaa sitä just niin että särö tulee brilliant kanavaan ja puhdas normal. Saa varsinkin bassolla paljon paremman soundin niin.
 
Edit: Koitas myös niin että laita Dilsa sen linkin väliin.

Nostoa aiheeseen! Kävin eilen treeniksellä vihdoinkin kokeilemassa tätä stereohommaa, ja olin aika innoissani sen potentiaalista. Tässä vähän ajatuksia sekä pari ongelmaa, joihin tarvittaisiin ratkaisua.
 
Systeemi oli tällainen:
 
Mesa/Boogie Mark V Head
Mesa/Boogie F-30 Head
Mesa/Boogie 2x12 Rectifier Cab.
Mesa/Boogie 2x12 3/4 Back Cab.
Eventide Time Factor
 
Kitara Mark V:n inputiin ja siitä efektilenkin ulostulosta Eventideen monona sisään. Eventidestä signaali stereona ulos Mark V:n ja F-30:n FX Returniin. Ajoin siis Mark V:n etuasteen sen omaan sekä F-30:n päätteisiin, eli ei mitään ihmeellistä kytkennöissä. Koska soundi meni kahteen erilaiseen päätteeseen ja erilaisiin kaappeihin, oli oikealta ja vasemmalta tulevat soundit ihan selkeästi erilaiset. Kaapit oli lattialla vaajaan metrin päässä toisistaan.
 
Olin pähkinöinä siitä, kuinka isolta stereona tuleva kitara kuulosti. Kitara täytti tilaa aivan eri tavalla kuin yhdestä kaapista tuleva soundi ikinä. Kahden kitaran bändissä tällainen soundi olisi aivan liian leveä, mutta mulla on nyt tulossa yksi trioprokkis, jossa sovituksessa ja bändin soundissa on tilaa, jossa tätä voisi ehkä kokeilla.
 
En ole oikein ikinä tykännyt siitä, kuinka yksittäinen kitaravahvistin tai kaappi suuntaa ääntä. Soundi on aina ollut jossain kohtaa huoneessa todella hyvä ja jossain kohtaa aivan uskomattoman huono, suoraan vahvistimen edessä pahimmillaan hirveä jääpiikki. Nyt kun kitara tuli kahdesta kaapista eri soundilla, se tuntui tulevan "vähän kaikkialta", eikä ollut läheskään niin paljoa väliä, että missä kohtaa huonetta seisoi. Soundi oli siis koko tilassa kauttaaltaan tasaisempi. Vahvistimet sai vääntää aika lujalle ilman että korviin olisi alkanut ottaa, kun äänilähde ei paikallistunut samalla tavalla kuin yhdellä vahvistimella soittaessa. Usein onkin tullut vähennettyä yläpäätä ja lisättyä bassoa, kun soundi on tullut niin suoraan. Nyt päädyin lisäämään yläpäätä ja vähentämään bassoa reilusti. Oma veikkaukseni on, että tällä on jotain tekemistä vaihe-eron kanssa, tästä lisää alempana.
 
Eventidella pystyy tekemään sekä vasemmalle että oikealle erilaiset delayt, ja se soundasi kyllä aivan mielettömän hyvältä. Koska soundi tuli paljon leveämmin, niin nyt päädyin melkein aina naputtamaan delayn tempon biisin mukaan, ettei delayt vetäisi soundia mössöksi. Myöskin dilsojen volumea sai laskea, ja niiden läsnäolo ja ns. ison tilan vaikutelma säilyi. Tämä kokeilu selvensi kyllä oikein hyvin ja konkreettisesti, että miten ne Lukatherin ym. tyyppien vuorenhuippudilsat oikein tehdään. Stereo on vastaus hommaan, yksittainen delay monona ja samasta vahvistimesta ei tavoita läheskään samaa syvyyttä.
 
Systeemi ei ole kuitenkaan ongelmaton, muutama homma pitäisi saada ratkaistua. Alapäätä tuli todella paljon, vähän liikaakin. Sanoin että soundi oli miellyttävämpi kuunnella, kun se ei paikallistunut suoraan mihinkään. Toinen tapa ilmaista asia on, että se oli enemmän levällään. Soundi meni säröllä helposti muhjuksi, ja jos soitti jotain kvinttejä ihmeellisempiä ääniä päällekkäin, tuntui, että äänet vähän kuin kilpailisi toistensa kanssa. Näin tapahtui, vaikka leikkelin vahvistimesta bassoa kovasti ja laitoin yläpäätä lisää. Tää varmaan johtuu siitä, että vahvistimet ei ole samassa vaiheessa? Monissa switchereissä vaiheen voi kääntää 180 astettaa, mutta entä jos vahvistimet on vaikka 30 astetta eri vaiheessa? Laitetaanko vaihenamiska siihen asentoon kummassa kuulostaa paremmalta, ja eletään sen kanssa? Kuten edellä sanoin, tykkäsin kyllä tästä efektistä, mutta nyt se on kuitenkin turhan voimakas. Soundi pitäisi saada pysymään vähän selkeämpänä. En ole kokeillut vielä, että miten kaappien sijoittelu hommaan vaikuttaa, menen kohta kämpille ja testaan. Jos kaappien sijoittelulla ei saada toivottua eroa aikaan, niin onko muita vaihtoehtoja kuin kääntää toisen vahvistimen vaihe tai vaihtaa kakkosvahvistin kokonaan toiseen?
 
Em. systeemi oli aika hiljainen, eikä esim. mitään maalenkkiä tullut. Kuitenkin mahdollisia maalenkkejä ja vastavaiheisuutta varten kannattaisi kai olla joku boksi, jossa toinen lähtö on suojaerotettu ja sen vaiheen voisi kääntää. Mitä tällaisia bokseja yleensä porukat käyttää?
 
En ole varma tulenko käyttämään F-30:tä, mutta siinä ei ole mitään volumesäätöä kun efektilenkistä mennään päätteeseen. Siispä tarvisin jonkinlaisen volumesäädön, joka tulisi kai Time Factorin jälkeen. Minkälainen boksi tähän hommaan olisi paras?
 
Ts. tarvisin boksin, jossa olisi suojaerotettu ulostulo, vaiheenkääntö, ground lift ja output volume. Aina parempi, jos se olisi mute-namiskalla varustettu pedaali, niin että kakkosvahvistimen voisi polkaista mykäksi jossain breikissä, mutta en tiedä kuinka tarpeellinen tai käytännöllinen juttu tää viimeinen loppuviimeksi olisi.

kimurantti1: Nostoa aiheeseen! Kävin eilen treeniksellä vihdoinkin kokeilemassa tätä stereohommaa, ja olin aika innoissani sen potentiaalista. Tässä vähän ajatuksia sekä pari ongelmaa, joihin tarvittaisiin ratkaisua.
 
Systeemi oli tällainen:
 
Mesa/Boogie Mark V Head
Mesa/Boogie F-30 Head
Mesa/Boogie 2x12 Rectifier Cab.
Mesa/Boogie 2x12 3/4 Back Cab.
Eventide Time Factor
 
Kitara Mark V:n inputiin ja siitä efektilenkin ulostulosta Eventideen monona sisään. Eventidestä signaali stereona ulos Mark V:n ja F-30:n FX Returniin. Ajoin siis Mark V:n etuasteen sen omaan sekä F-30:n päätteisiin, eli ei mitään ihmeellistä kytkennöissä. Koska soundi meni kahteen erilaiseen päätteeseen ja erilaisiin kaappeihin, oli oikealta ja vasemmalta tulevat soundit ihan selkeästi erilaiset. Kaapit oli lattialla vaajaan metrin päässä toisistaan.
 
Olin pähkinöinä siitä, kuinka isolta stereona tuleva kitara kuulosti. Kitara täytti tilaa aivan eri tavalla kuin yhdestä kaapista tuleva soundi ikinä. Kahden kitaran bändissä tällainen soundi olisi aivan liian leveä, mutta mulla on nyt tulossa yksi trioprokkis, jossa sovituksessa ja bändin soundissa on tilaa, jossa tätä voisi ehkä kokeilla.
 
En ole oikein ikinä tykännyt siitä, kuinka yksittäinen kitaravahvistin tai kaappi suuntaa ääntä. Soundi on aina ollut jossain kohtaa huoneessa todella hyvä ja jossain kohtaa aivan uskomattoman huono, suoraan vahvistimen edessä pahimmillaan hirveä jääpiikki. Nyt kun kitara tuli kahdesta kaapista eri soundilla, se tuntui tulevan "vähän kaikkialta", eikä ollut läheskään niin paljoa väliä, että missä kohtaa huonetta seisoi. Soundi oli siis koko tilassa kauttaaltaan tasaisempi. Vahvistimet sai vääntää aika lujalle ilman että korviin olisi alkanut ottaa, kun äänilähde ei paikallistunut samalla tavalla kuin yhdellä vahvistimella soittaessa. Usein onkin tullut vähennettyä yläpäätä ja lisättyä bassoa, kun soundi on tullut niin suoraan. Nyt päädyin lisäämään yläpäätä ja vähentämään bassoa reilusti. Oma veikkaukseni on, että tällä on jotain tekemistä vaihe-eron kanssa, tästä lisää alempana.
 
Eventidella pystyy tekemään sekä vasemmalle että oikealle erilaiset delayt, ja se soundasi kyllä aivan mielettömän hyvältä. Koska soundi tuli paljon leveämmin, niin nyt päädyin melkein aina naputtamaan delayn tempon biisin mukaan, ettei delayt vetäisi soundia mössöksi. Myöskin dilsojen volumea sai laskea, ja niiden läsnäolo ja ns. ison tilan vaikutelma säilyi. Tämä kokeilu selvensi kyllä oikein hyvin ja konkreettisesti, että miten ne Lukatherin ym. tyyppien vuorenhuippudilsat oikein tehdään. Stereo on vastaus hommaan, yksittainen delay monona ja samasta vahvistimesta ei tavoita läheskään samaa syvyyttä.
 
Oletko koskaan päässyt kokeilemaan W/D/W settiä ? Se vasta on iso. Kokeileppa sellaista että ota siitä Markin loopista vain sendistä dilsaan ja aja se F-30 päätteesseen loppin tason säätö toimii "volumena" f-30:selle (jos looppi on normalisoitu returniin jos ei niin sitten ota pre outista) Näin saat W/D setin joka pysyy selkeänä tosi isojen dilsojenkin kanssa. Toinen kokeilemisen arvoinen on sellainen about 10ms viive toiseen puoleen 100% märkänä.
 
Systeemi ei ole kuitenkaan ongelmaton, muutama homma pitäisi saada ratkaistua. Alapäätä tuli todella paljon, vähän liikaakin. Sanoin että soundi oli miellyttävämpi kuunnella, kun se ei paikallistunut suoraan mihinkään. Toinen tapa ilmaista asia on, että se oli enemmän levällään. Soundi meni säröllä helposti muhjuksi, ja jos soitti jotain kvinttejä ihmeellisempiä ääniä päällekkäin, tuntui, että äänet vähän kuin kilpailisi toistensa kanssa. Näin tapahtui, vaikka leikkelin vahvistimesta bassoa kovasti ja laitoin yläpäätä lisää. Tää varmaan johtuu siitä, että vahvistimet ei ole samassa vaiheessa? Monissa switchereissä vaiheen voi kääntää 180 astettaa, mutta entä jos vahvistimet on vaikka 30 astetta eri vaiheessa? Laitetaanko vaihenamiska siihen asentoon kummassa kuulostaa paremmalta, ja eletään sen kanssa? Kuten edellä sanoin, tykkäsin kyllä tästä efektistä, mutta nyt se on kuitenkin turhan voimakas. Soundi pitäisi saada pysymään vähän selkeämpänä. En ole kokeillut vielä, että miten kaappien sijoittelu hommaan vaikuttaa, menen kohta kämpille ja testaan. Jos kaappien sijoittelulla ei saada toivottua eroa aikaan, niin onko muita vaihtoehtoja kuin kääntää toisen vahvistimen vaihe tai vaihtaa kakkosvahvistin kokonaan toiseen?
 
Yksi vaihevirheen aiheuttaja voi olla ne mesan loopit varsinkin sen F-30 loopin kanssa oli itsellä paljon ongelmia, se oli yksi syy miksi sen möinkin pois. Joissain dilsuissa on HPfilsu jolla saa ne alapää kerrannaisten aiheuttamat korostukset pois. Myös omassa rigissä tuo alapää korostuu aika paljon
 
Em. systeemi oli aika hiljainen, eikä esim. mitään maalenkkiä tullut. Kuitenkin mahdollisia maalenkkejä ja vastavaiheisuutta varten kannattaisi kai olla joku boksi, jossa toinen lähtö on suojaerotettu ja sen vaiheen voisi kääntää. Mitä tällaisia bokseja yleensä porukat käyttää?
Palmer PLI-1 on hyvä maaerotus muuntaja, ei pasko signaalia niin paljon kuin esim ebtech. Maalenkit on enempi ongelmana kun otat 2 etusta ja mitä useampi vahvistus aste sitä isompi ongelma. Vaiheen käännön saat tehtyä piuhalla....
 
En ole varma tulenko käyttämään F-30:tä, mutta siinä ei ole mitään volumesäätöä kun efektilenkistä mennään päätteeseen. Siispä tarvisin jonkinlaisen volumesäädön, joka tulisi kai Time Factorin jälkeen. Minkälainen boksi tähän hommaan olisi paras?
Mesan bugi on kyllä toi että looppi on post-master
Itse laittaisin siihen vola spedun jolla korvaisin uupuvan masterin.
 
Ts. tarvisin boksin, jossa olisi suojaerotettu ulostulo, vaiheenkääntö, ground lift ja output volume. Aina parempi, jos se olisi mute-namiskalla varustettu pedaali, niin että kakkosvahvistimen voisi polkaista mykäksi jossain breikissä, mutta en tiedä kuinka tarpeellinen tai käytännöllinen juttu tää viimeinen loppuviimeksi olisi.
PEri aatteessa tuollaisen rakentaminen ei ole edes hirveän hankalaa. Oikean arvoisen potikan löytäminen on haastavin.
 
Jos oot tulossa Tampesteriin niin tule kokeilee mun Rigiä niin ihmetyt :D

Tuohon vaihehommaan auttaa esim. Radialin Phazer: http://www.radialeng.com/re-phazer.htm

Lehle tekee muuten aika laatuisia tuotteita tuohon signaalin splittailuun. Esim itellä on P-Split II jossa on just noi suojaerotettu lähtö, ground lift, vaiheenkääntö jne. Vastaavaa härveliä saa myös switchillä varustettuna.

Itse olen soitellut erilaisilla tuplamonoseteillä jo pidemmän aikaa.
 
Splittaan kitaran kahteen ketjuun, joista toinen on optimoitu puhtaalle soundille ja toinen särösoundille. Puhdas puoli tuo "twangin" ja säröpuoli muro-osaston. Näistä kahdesta miksaan haluamani perussoundin. Soundi pysyy aina kasassa vaikka säröä olisi mukana runsaastikin. Pedaaleilla tai vahvistinten mahdollisilla kanavanvaihtajilla voi sitten tehdä tarvittavat muutokset joko jompaan kumpaan tai molempiin ketjuihin.
 
Tätä voi sitten halutessaan tuunailla tai hifistellä vaikka kuinka pitkälle, mutta ihan perusvehkeilläkin on helppo tehdä todella toimiva paketti (paitsi jos on tarvetta aidoille stereoefekteílle, lähtee homma helposti käsistä).
 
Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla tämäntyyppistä settiä, koska se ei vaadi minimissään kuin kaksi komboa ja splitterin, jossa on mielellään galvaaninen erotus (itse käytän roger mayerin crossroads-poljinta). Haen puhtaan soundin puolelle hieman skuupattua twin reverb -tyyppistä napakkaa kliiniä ja säröpuolelle löysempää middle-painotteista marshall -muroa, jolloin soundit eivät mene pahasti päällekkäin.
 
Ilmatilassa sekoittuva puhdas-särösoundi on niin iso ja armelias, että pienet ergoniomiapuolen ongelmat unohtuvat autuaasti!

Nyt on stereohommia tullut kokeiltua useammallakin keikalla, ja alan olemaan vakuuttunut, että se on kitarallakin aika kova juttu. Soundi on todella iso, ja aivan kaikella mitä stereorigin läpi soittaa, tuntuu olevan enemmän merkitystä ja auktoriteettia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö kitarasoundi olisi liian iso mahtuakseen miksaukseen tai että se veisi liikaa tilaa muilta instrumenteilta tai lead-laululta, se yksinkertaisesti vain kuulostaa paremmalta. Kokeilin muutamia eri vahvistinyhdistelmiä joista osa toimi todella hyvin, mutta totesin kuitenkin haluavani stereosysteemin ilman, että roudattavaa, aikaa vievää säätöä tai ylipäänsä komponentteja tulee rigiin hirveästi lisää. Olen nyt kesän ajan keikkaillut seuraavanlaisella systeemillä:
 
Kitara -> pedaalilauta ->
Mesa/Boogie Mark V
Mesa/Boogie 2x12 Recto Cab.
Palmer PDI-03 kaappisimulaattori/keinokuorma
Shure SM57
Pikkumikseri
Eventide Time Factor
 
Nupin kaiutinlähdöstä napataan signaali Palmeriin, josta se syötetään thru-lähdöstä kaappiin, ja kaappimallinnetusta lähdöstä pikkumikseriin. Kaappi mikitetään perus Shuren SM57:lla, ja tää ajetaan mikseriin toiseen kanavaan. Näin meillä on kaksi vähän erilaista kitarasoundia, jotka menee Eventiden stereodilsan kautta takaisin mikseriin, ja sieltä etupään pöytään. Meidän äänimies sitten panoroi signaalit kunnolla eri puolille. Voila, meillä on hiton iso (mutta silti kokonaismixiin mahtuva) stereokitarasoundi, eikä romua tullut lisää kuin muutaman unitin räkki. Säätöä on myöskin hyvin vähän. Kitaralle menee kaksi kanavaa ja 57:n sijoittelu Mesan kaappiin on merkitty. Mä vaan annan äänimiehelle XLR-piuhat kahteen kanavaan, jotka levitetään eri puolille PA:han. Kaapin olen kääntänyt huutamaan poispäin lavalta. Toi Mesan suljettu 2x12 suuntaa aika paljon, siispä kun sen kääntää poispäin, voin huudattaa Markia aika lujalla ilman, että lavavolume kasvaa juuri yhtään tai kitara vuotaa esim. laulumikkeihin. Yleensä mulla on vain yksi kulma, johon on summattu noi soundit monoksi. Itse asiassa sain pari kulmaa ja niihin stereosoundin ekaa kertaa vasta viime lauantaina Provinssissa, ja kyllähän siinä oli naama hymystä soikeana. In-ear-systeemillä sen stereosoundin saisi itsellekin aina, mutta toistaiseksi en ole siihen lähtenyt, kun aina ei ole keikalla monitorimiksaajaa. Olisihan se kiva aina kuunnella itsekin stereosoundia, mutta käytännöllisyyden ehdoilla mennään - pääasia on että kitara soundaa tykiltä yleisöön, se on sitten bonusta jos itsekin saa kuunnella sitä tykkisoundia.
 
Palmerin kaappimallintajasta tuleva soundi on yksistäänkin kuitenkin sen verran jees, että jos mikitetty soundi tai stereohomma ei jostain syystä toimi, voidaan käyttää pelkästään kaappisimulaattoria. Tällöin voin napata kaapin kokonaan veks, Palmerista kytkeytyy automaattisesti keinokuorma päälle ja lavalla on täysin hiljaista. Yksi XLR-piuha pöytään, aina sama soundi (pöytään asti siis) ilman vuoto-ongelmia, mikin asettelua tai muuta säätöä. Toki mä erotan Palmerin ja Recto-kaapin soundin toisistaan kun tiedän miltä ne itsekseen kuulostaa, mutta livenä monitorista kuunneltuna en voi sanoa, että jompi kumpi soundaisi automaattisesti paremmalta. Olen tehnyt pari testiäänitystä myös Palmerilla, ja jos en tietäisi itse, en totta puhuen uskoisi enää sokkotestissä arvaavani, ettei soundi olekaan kitarakaapista, vaan kaappisimulaattorista. Tarvittaessa siis voin jättää ton 30 kiloa painavan kaapin veks, ja pelkällä nupilla & 3U räkillä mennään. Kuitenkin bussilla kun keikkaillaan, ei toistaiseksi ole ollut tarvetta.
 
Triohommissa stereosysteemi toimii aivan kympillä, mutta olin aluksi vähän skeptinen, että saavutetaankohan hommalla yhtään mitään isommassa kokoonpanossa. Nyt kesällä oon keikkaillut bändillä, jossa on rummut, perkut, basso, kaksi kitaristia, kaksi kiipparistia, neljä laulajaa ja viisipäinen pillisektio, ja voin sanoa, että kyllä se stereosysteemi vaan toimii tässäkin, eikä vie liikaa tilaa toiselta kitaristilta tai kiippareilta, kunhan vaan biisit on sovitettu hyvin. Äänimieheltä ja äänentoistoltahan tollanen kokoonpano tietty vaatii aika paljon, mutta onneksi ollaan saatu vetää tyypin kanssa, joka saa noinkin ison pumpun soundaamaan hyvältä ja selkeältä livenä.

aristoteles666: ei, mutta hyvä tapa käyttää tuollaista vahvistinta on kytkeä kitara toiseen kanavaan ja siihen toiseen inputtiin piuha joka menee efekteille (chorus delay reveb ym) ja efekteistä piuha toisen kanavan inputtiin, silloin voit helposti säätää kuivan ja märän soundin suhdetta sen efekti kanavan volalla, ja jos käytät digitaalista delaytä, saat sen kuulostamaan analogisemmalta vähentämällä efektikanavan trebleä, tai vaikka lisäämällä jos siltä tuntuu.
 
Huom! Olet kirjoittamassa yli 255 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Siirtäisikin efektit kitaran ja vahvarin välistä kanavien "yhdistyspiuhaan"... Tätä täytyykin kokeilla Bassmanin kanssa ensi tilassa...
 
Toisaalta kiinnostaisi kokeilla stereona (tai dual-monona tai what ever, ei takerruta siihen) soittoa Bassmanilla ja Bluetonella, voisivat sopia hyvin yhteen. Mitenkäs tuo helpoiten onnistuu ilman suuria lisäinvestointeja? Joku jakoboxi kitaran ja vahvareiden väliin lienee helpoin tapa? Sopisiko siihen joku efekti, varmaan stereo-delayt ym., mutta en omista sellaisia. Bossin TU-3:ssa on kaksi outputtia, mutta onnistuuko se muuten sillä?
 
Vinkkejä?

Laulava Kylätohtori: Kuulostaa mielenkiintoiselta. Siirtäisikin efektit kitaran ja vahvarin välistä kanavien "yhdistyspiuhaan"... Tätä täytyykin kokeilla Bassmanin kanssa ensi tilassa...
 
Toisaalta kiinnostaisi kokeilla stereona (tai dual-monona tai what ever, ei takerruta siihen) soittoa Bassmanilla ja Bluetonella, voisivat sopia hyvin yhteen. Mitenkäs tuo helpoiten onnistuu ilman suuria lisäinvestointeja? Joku jakoboxi kitaran ja vahvareiden väliin lienee helpoin tapa? Sopisiko siihen joku efekti, varmaan stereo-delayt ym., mutta en omista sellaisia. Bossin TU-3:ssa on kaksi outputtia, mutta onnistuuko se muuten sillä?
 
Vinkkejä?
 
Periaatteessa laudan viimeisenä voi olla mikä tahansa boksi, jolla saat jaettua signaalin kahtia sen heikentymättä. Stereo chorus tai delay toimii siinä oikein hyvin. Jos et sellaisia omista, niin mm. Lehle tekee laadukkaita bokseja joilla pystyy jakamaan signaalin. Käytännön ongelmia on mahdollinen maalenkki ja vaiheongelmat. Monista splitteribokseista löytyy vaiheenkääntö, ja toinen ulostuloista on suojaerotettu, joilla ratkaistaan em. ongelmat. Bossin TU-3:sta en voi varmaksi sanoa, mutta jos sulla sellainen on, niin kokeiluhan ei mitään maksa.
 
Stereosysteemin hyöty tulee kahdella vahvistimellakin ilman mitään muljutuksia, koska se levittää ääntä paremmin. Ei ole läheskään niin tarkkaa missä kohtaa lavaa seisot. Vahvistinten soundien pitäisi olla sen verran erilaiset että täydentävät toisiaan, muttei kuitenkaan kuin yö ja päivä, koska se kuulostaa, noh, yöltä ja päivältä. Kuitenkin jos haluat hommasta kaiken irti, niin esim. molemmille puolille erilaiset tilaefektit. Ei tietenkään tarvi olla mitään U2-dilsalänkytystä. Kaiku toiselle puolelle ja toiselle puolelle snadi dilsa (ite tykkään polkea dilsat biisin tempoon, pysyy selkeämpänä).

Laulava Kylätohtori: Bossin TU-3:ssa on kaksi outputtia, mutta onnistuuko se muuten sillä?
 
Testasin joku aika sitten splitata signaalin TU-3:lla siten että kytkin toisen ulostulon äänikortin instrumenttisisäänmenoon ja toisen kitaraetuseen. Tämä kytkentä ei ainakaan toiminut pörinöitten takia.

Kokeilin TU-3:lla jakaa kitarasoundin Bluetonelle ja Bassmanille ja homma toimi ilman hurinoita tai muita häiriöitä. Ja hyvin tuntuivat pelaavan yhteen. Tosin vahvarit olivat melkein rinnakkain, mutta silti. Koe oli tosin vain melko pikainen, mutta tuntuu, että tässä olisi aika paljon säätämistä ja hinkkamista ennen kuin hommasta alkaisi oikesti saamaan todellista hyötyä irti, vaikka kyllä nytkin Bassmanin puhtaat yhdistettynä Bluetonen säröihin oli tavallaan aika maukasta.
 
Kokeilin myös Bassmanilla kitara suoraan Brightiin ja siitä pedaalilaudan kautta Normaaliin, koska Normal-kanavassa säröt toimii paremmin. Olihan tuokin aika mielenkiintoista ja volumeilla sai säädettyä soundien suhdetta.
 
Molemmissa tyyleissä tuntuisi olevan valtavasti potentiaalia, mutta itsellä saattaa touhu mennä turhaksi hieromiseksi - liikaa säädettävää ja mietittävää. Nyt on aika niin kortilla, että parasta keskittyä soittelemaan tylsästi monona, mutta varmasti tähän tulee jossain kohtaa vielä palattua. Tuota Bassman-kikkaa täytyy tutkia lisää vielä lähitulevaisuudessa....

Pystyykö kitaraa äänittää stereona suoraan efektipedaalista tietokoneen 3.5 mm line-iniin? Mitä pitäs laittaa väliin kun mikseriäkään ei ole? Ajattelin kysästä asiasta tietäviltä ennen ku katua...:)