Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Juup, eli jos joku valottaisi minulle, että mikä on tuo leimallinen tekijä sävel- tai sointukulussa, joka tuo kommarilauluihin sen niin leimallisen meiningin? Vai onko se vain se paatos..

Juup, eli jos joku valottaisi minulle, että mikä on tuo leimallinen tekijä sävel- tai sointukulussa, joka tuo kommarilauluihin sen niin leimallisen meningin? Vai onko se vain se paatos..
 
Erittäin mielenkiintoinen kysymys. itteenikin on tuo mietityttäny, koska jostain syystä tuo kommari henki paistaa tuolta Ultra Braan varhaisilta ajoilta, ihan soundissa, ja oisko ihan sävelkulussa.

Erittäin mielenkiintoinen kysymys. itteenikin on tuo mietityttäny, koska jostain syystä tuo kommari henki paistaa tuolta Ultra Braan varhaisilta ajoilta, ihan soundissa, ja oisko ihan sävelkulussa.
 
Itse väittäisin sen olevan soinnillinen kysymys. Se laulutapa muistuttaa taistolaislauluista.

Itse väittäisin sen olevan soinnillinen kysymys. Se laulutapa muistuttaa taistolaislauluista.
 
Niin, laulussa ei saa olla yhtään vibraattoa.

Minäpäs vastaan oman "ammattitaitoni" pohjalta. Tollasiahan me varmaan ollaan jouduttu Lekan kanssa opiskeluissamme miettimään ja pohtimaan ja tutkimaan muutaman kerran...
 
Minä en kyllä osaa sanoa suoraan, voiko kommarilaulujen melodiikassa tai sointukuluissa olla jotain erityisen leimallista, mutta koska hyvin pitkälle taistolaisajan säveltäjäksi on henkilöitynyt Kaj Chydenius, voisi syy löytyä hänen tyylistään säveltää. Kyllähän Chydeniuksen laulelmissa on joitain sellaisia piirteitä, mistä tunnistaa heti niiden olevan hänen tekstuuriaan. Tuota voisikin melkein tutkia, mitä niissä on sellaista samankaltaisuutta... ainakin näin yhtäkkiä tulee mieleen voimakas 7-sointujen käyttö. Korvakuulolta mietittynä.
 
Yleisestihän sitten populaarimusiiki on hyvin pitkälle soundeihin perustuvaa musiikkia, että kyllähän taistolaisajan laulutyylillä on osansa siinä, miksi taistolaislaulu kuulostaa taistolaislaululle. Kun työväen aatteen ihannoinnissa kaikilla on mahdollisuus olla tasa-arvoisia (ainakin näennäisesti), kuuluu tällainen aspekti musiikissakin siinä, että jokaiselle huonommallekin laulajalle annetaan mahdollisuus laulaa. Vai kuka voi pitää Kaisa Korhosen ääntä kovinkaan kauniina?? Niin, sanopas se. Kalliolle kukkulalle KOM-teatterin esittämänä on paikoin hyvinkin epävireinen. Ja laulussa ei keskitytä siihen että laulettaisiin kauniisti, vaan siihen, että tekstit sanotaan painokkaasti ja tunteella.
 
Nih. Mutta onhan noita vasemmistolaulajia ja juttuja ihan muitakin, kuten Agit Prop. Aika paljon ovat tehneet käännöksiä joistain chileläisistä taistolaislauluista jne.

Itse väittäisin sen olevan soinnillinen kysymys. Se laulutapa muistuttaa taistolaislauluista.
 
Tämä on ehkä se tärkein ja selkeimmin kuuluva juttu.
 
Näiden laulujen sävellys menee miltei aina tekstin ehdolla eikä toisinpäin, ja se kuuluu usein muun muassa vähän erikoisiin kohtiin sijoittuvina taukoina tai pitkinä tavuina. Säkeet loppuvat painokkaasti töksähtäen, viimeisiä tavuja ei pehmennetä tai pitkitetä. Ja rytmi on yleensä yksitoikkoisen tasainen poljento, jonka tarkoituksena on vain pitää koko sekakuoro suunnilleen samassa timessä.
 
Ehkä nuo nyt eivät ole täysin paikkaansapitäviä juttuja, mutta näin muistinvaraisesti tuollaisia tuli mieleen.

Tuo melodian rytmiikka on kyllä varsin hyvä havainto.
 
Kom-teatterin ja Agit Propin laulusatseissa on varmasti jotain yhtymäkohtaa harmonisesti, mutten tiedä mitä. Sointukäännöksissä lähinnä.
 
Soinnutuksen karakteerit löytyy sitten muualtakin Chydeniuksen tuotannosta. En vain osaa näin äkkiseltään nimetä niitä. Oletteko muuten huomanneet, että Ultra Bra poikkeaa esikuvistaan suuremmassa modulaatioden määrässä huomattavasti, mutta silti se vain korostaa leimallista tyyliä.

Ainiinjoo, olihan tässä tämä alkuperäinenkin kysymys. Kommarilaulusta kommarilaulun tekee sanoitus. Jos hevikappaleen lyriikat edustavat kommunistista aatetta niin silloin se on kommaribiisi.
 
Olen samaa mieltä tuosta laulun rytmityksestä, Ultra Bran sanoituksissa ei useinkaan ole loppusointuja ja kieli on semmoista kirjakielimäistä.

Mitä tulee sovituksiin niin kommarilauluissa kvinttikierto on kova sana. Tosin, se tuntuu olevan kyllä kova sana myös riistokapitalistien musiikissa.

Ainiin. Mitä sovittamiseen tulee, niin oli kappale sitten salsaa tai jazzia, niin jostain siihen pitää jotain marssimusiikin viitteitä saada.

Ainiin. Mitä sovittamiseen tulee, niin oli kappale sitten salsaa niin jostain siihen pitää jotain marssimusiikin viitteitä saada.
 
Näen sieluni silmillä kun marssiosastosta osa marssii clavén, osa montunon, osa bassokuvion ja loput muitten perkussioitten tahtiin.
 
Inttikin voisi olla kivaa!

Punasii sointui.

Mitä tulee sovituksiin niin kommarilauluissa kvinttikierto on kova sana. Tosin, se tuntuu olevan kyllä kova sana myös riistokapitalistien musiikissa.
 
Hehee, "vielä on kesää jäljellä"

Muistin tällaisen artikkelin, jossa tuota alkuperäistä kysymystä käsitellään varsin oivallisesti. Varsinkin Sävelkieli ja tyylin kehitys -kohta kannattaa tsekata.
 
http://www.musicfinland.com/ultrabra/analyysi.html

Soinnutuksen karakteerit löytyy sitten muualtakin Chydeniuksen tuotannosta. En vain osaa näin äkkiseltään nimetä niitä. Oletteko muuten huomanneet, että Ultra Bra poikkeaa esikuvistaan suuremmassa modulaatioden määrässä huomattavasti, mutta silti se vain korostaa leimallista tyyliä.
 
Vihje: ota kvinttiympyrä (löytyy kaikista musiikinkirjoista) käteen, ja ala soittaa sitä läpi. Kuulostaako tutulta? Kyllä, olet villakoiran ytimessä.
 
Tahallista tai tahatonta, mutta kummasti se Kerkolta kuulostaa...

Tahallista tai tahatonta, mutta kummasti se Kerkolta kuulostaa...
 
Heh. Niinpäs teki.

Mulla olis trajota tähän vähän tällainen tyhmä vastaus, mutta kyllä se on ne laulajat/esiintyjät kun sen laulun tekevät kommarilauluksi.
 
Olinpa tuossa päivänä muutamana soittamassa erään sukulaismummelin syntymäpäivillä (täytti 90) ja siellä oli sitten tuota puna-nuorisoa oikein olan takaa. Siis nyt puhutaan vuoden 1920 nuorisoliittolaisista, ja takavuosien (lue: 1940-70) puolueaktiiveista, jotka nykyään puuhailevat jossain tapanilan työväentalolla. Siellä sitten kahvin kanssa kun spontaanisti pamautetaan Partisaanivalssi tai joku Sotaorvon vala, niin vaikka ei siitä päälle 65 porukasta lähtenyt (paitsi ehkä keskiarvolla otettuna) juuri yhtään oikeaa säveltä, niin kyllä nuorenkin muusikon sydän siirtyy piirun verran vasemmalle.
 
Joten teepä kunnon kommunistiralli, ja anna se esim. Mosan Kisälleille laulettavaksi, niin kyllä se kummasti saa sitä väriä, mitä se kommarilaulu kaipaa.
 
Noin teoriassa sanoisin, että molli sävellaji (c ja d on aika hyviä), yksinkertainen melodia ja aatteen paloa tihkuvat sanat ovat kyseessä olevan tapaisen laulun tärkeimpiä ominaisuuksia. Esityspuolella tuo epävireinen laulu ja baarivireessä oleva hakkaava pianosäestys ovat ehkäpä kaivattuja asioita.