Kitarat: kitarakamat ›

Terve,
 
olen pähkäillyt tässä omaa kitaratilannetta jo jonkun aikaa, periaatteessa on hyvät pelit mutta silti en ole ihan tyytyväinen. Olen päätymässä vaihtoehtoon jossa taloon tulisi ainakin yksi uusi kitara, Gibson Les Paul.
 
Kaipailen mielipiteitä, kun en ole osannut itse päättää mistä sen nyt oikein hankkisi, minkä mallin ja uuden vai käytetyn. Uutena Classicia irtoaa Saksasta n. 1500 euroon, käytettyä n. tonniin. Suomessa halvimmat n. 1700 ja käytettyjä ei paljoa pyöri. Saksassa uudet Standardit n. 2000 euroa ja käytetyt 1000-2000. Ja toisaalta käytetty Customkin irtoaa jo tuolla 1500 eurolla.
 
Ebaystä olen yrittänyt metsästää hyvää/halpaa jo elämää nähnyttä "playeriä", mutta sellaiset maksaa vain muutaman sadan vähemmän kuin vielä uuden karheat.
 
What to do?
 
Les Paul Classic
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-161148.html

Torilla Les Paul Standard 1 350 €. Käsittääkseni parempi, kuin tuo. Ja vieläpä Suomessa, eli tsekkaa se.

Torilla Les Paul Standard 1 350 €. Käsittääkseni parempi, kuin tuo. Ja vieläpä Suomessa, eli tsekkaa se.
 
Miksi parempi? Yleisesti ottaen noita 90-luvun alun keppejä ei käsitääkseni pidetä ainakaan mitenkään erikoisina.

En tiedä, onko parempi, mutta kun täällä on käyty enemmän hyvää keskustelua nimenomaan Stankuista, niin voisin epäillä, että näin on.

Tuossa standardissa kyllä hinta kohdallaan, tuskin huonompi kuin classic.

Testaa kumman kaulasta pidät enemmän. Classiceissa vähän sirompi. Tuo torin standardi on kyllä edullinen.

Joo no noissahan on älyttömiä laatueroja että ei voi sanoa mikä on hyvä ja mikä ei testaamatta. Huonoimmat Les Paulit mitä itse olen testannut on olleet 90-luvun alkupään standardeja, siis en tarkoita että ne kaikki on huonoja on niitä hyviäkin todella hyviä, mutta kannattaa testata etukäteen todellakin jos mahdollista ettei sitten harmita.
 
Kaula on kyllä Classic mallissa aika paljon ohuempi kuin standardissa mikä on aika ohut sekin. Itse tykkään molemmista mutta paras kaula on mun mielesta 57-goldtopissa ja siitä vanhemmissa pauleissa mikä on tosi paksu, istuu silti jostain syystä paremmin mun naismaiseen käteen kun noi ohuet les paul kaulat.
 
Jos noita classicceja sais tohon hintaan vasurina thomannilta ja mulla ois rahaa niin ostaisin kyllä tollasen heti, mutta riskithän siinä aina on.
 
Noista 90-luvun alun gibsoneista testaamatta ÄLÄ osta, mulle tarjottiin viime vuonna 900 eurolla 92-vuoden mustaa Les Paul Standardia huippukuntoista kovalla laukulla. Se oli ihan järkyttävän paska vekotin, sen soinnissa ei ollut mitään eloo, ajattelin aluksi ostaa sen ja pistää myyntiin kovaan hintaan mutta ei musta ole myymään paskaa jollekin teinille. Se kaveri myi sen sitten pörssin kautta 1500 eurolla

Täytyy tuo kaula asia pohdiskella ja kokeilla tosiaan, vaikka periaatteessa en ole kovin nirso noiden suhteen. Kaikista eniten himottaisi sellainen puhkisoitettu ja elämää nähnyt musta Standard, voisi sitten pitää sitä itsekin hyvällä omalla tunnolla rajummassakin menossa mukana. Edellyttäen että tällaisen saisi siis alle tonniin.
 
Paino on toinen juttu mitä joudun miettimään, selkä ei vaan kestä sellasta viittä kiloa lähentelevää lankkua pitkään.

Paino on toinen juttu mitä joudun miettimään, selkä ei vaan kestä sellasta viittä kiloa lähentelevää lankkua pitkään.
 
Osta siis ibanezin custom agent, sitä on koverreltu sisältä vähän, joten on myös vähän kevyempi ja hakkaa perus gibbonin lepat kyllä ulkonäöltään. Se on näitä iban vintage-keppejä, uskallan väittää että yhtä hyvää laatua kun gibsonit jos ei parempaa. Omistin, tykkäsin, myin :(

Täytyy tuo kaula asia pohdiskella ja kokeilla tosiaan, vaikka periaatteessa en ole kovin nirso noiden suhteen.
 
Noissa kauloissa on kyllä aika isoja eroja. Kitarapajalla ( http://www.kitarapaja.com/usvi.htm ) on aika hyvin les pauleja suomen mittakaavassa, joten siellä pääsis testaan Classicin, standardin ja on siellä Custom les paulejakin.
 
Kaikista eniten himottaisi sellainen puhkisoitettu ja elämää nähnyt musta Standard, voisi sitten pitää sitä itsekin hyvällä omalla tunnolla rajummassakin menossa mukana. Edellyttäen että tällaisen saisi siis alle tonniin.
 
Suomesta et varmaankaan ainakaan helposti saa alle tonniin ellet tunne rahapulassa olevia spurgumuusikoita.
 
Paino on toinen juttu mitä joudun miettimään, selkä ei vaan kestä sellasta viittä kiloa lähentelevää lankkua pitkään.
 
Jos paino tuottaa ongelmaa niin ei kannata testaamatta ostaa. Toinen saattaa painaa paljon enemmän kun toinen samana vuonna tehty samanlainen. Reissue mallit on aika kevyitä, mutta ne maksaa. Paitsi '56 ja '57 historic Gold Toppeja on lähteny 1500 euroon ja allekkin saksan eBaysta ja ne on Gibsonin Custom Shopissa tehty kevyestä mahongista. '58 ja '59 historic reissuet on sitten kalliimpia vaikka periaatteessa onkin samoja kun '57 reissuet, mutta loimukannella.
 
LISÄYS: Osta siis ibanezin custom agent, sitä on koverreltu sisältä vähän, joten on myös vähän kevyempi
 
Onhan Gibsoneistakin porailtu painoo pois, mutta siltikin ne kyllä painaa monet. Alkokohan ne 82 vuodesta lähtien poraileen. Custom Shop Gibsoneissa ei oo kevennysporauksia, mutta silti ei oo kovin painavia. Tosin taidat tarkottaa niitä "Sound Chambereita" mitkä on eri juttu kun kevennysporaukset?
 
Tossa nyt vielä linkki '91 Classic les paulin porauksista jos jotain kiinnostaa: http://www.lilypix.com/photos/data/ … 2f636f067f89cc14862c/264_p26415.jpg
 
Gibsonilta sanotaan, että ei vaikuta saundiin. En osaa sanoo. Pitäs päästä testaan samaa kitaraa porauksilla ja ilman. Mutta tuskinpa niillä nyt niin hirveetä merkitystä on. Enemmän varmaan vaikuttaa se, että porukan mielestä kalliiseen kitaraan ei kuulu joutua tekeen kevennysporauksia. Eipä noilla nyt niin väliä kunhan soi hyvin ja tuntuu muutenkin hyvältä.
 
LISÄYS: Siellä on kitarapajalla '57 Historic Reissue Gold Top 1995e. Se oli ennen kalliimpi. Ei oikeen taida mennä kaupaks kun on koverrettu otelauta.

Täytyy tuo kaula asia pohdiskella ja kokeilla tosiaan, vaikka periaatteessa en ole kovin nirso noiden suhteen. Kaikista eniten himottaisi sellainen puhkisoitettu ja elämää nähnyt musta Standard, voisi sitten pitää sitä itsekin hyvällä omalla tunnolla rajummassakin menossa mukana. Edellyttäen että tällaisen saisi siis alle tonniin.
 
Paino on toinen juttu mitä joudun miettimään, selkä ei vaan kestä sellasta viittä kiloa lähentelevää lankkua pitkään.
 
Oletko ajatellut noita reissue Les Pauleja, esim vähän aikaa sitten meni 1400 eurolla saksan ebayssa 56-goldtop reissue.
Missäkohän hinnoissa noi reissuet yleensä pyöri ebayssa onko kukaan seuraillut?
 
Ne on paljon kevyempiä kun Les Paulit yleensä, ainakin ne mitä olen testannut ja jumalauta mika soundi harmi vaan ettei niitä vasurina liiku euroopassa. Mulla kanssa tuntuu Les Paul aika raskaalta jos sitä tuntitolkulla soittaa, mutta mä olenkin tämmönen pikkumies 169/65. Precison basso vasta raskaalta tuntuukin mutta on noi Les Paulit ja precisionit niin hyviä vehkeitä että kyllä pienen tuskan kestää, ja levee kunnon hihna varmaan auttaisi asiaa muttei sitä laiskuuttaan ole koskaan tullut hommattua.
 
lisäys: ai sori sulla olikin selkä-ongelmia, mulla on ollut vaan niska ja hartia kipuja, tollanen selkäjuttu on varmaankin vakavampaa ?

lisäys: ai sori sulla olikin selkä-ongelmia, mulla on ollut vaan niska ja hartia kipuja, tollanen selkäjuttu on varmaankin vakavampaa ?
 
No ei tässä mitään vakavaa vielä ole, mutta kun en haluaisi että tulekaan. Vedän vähintään kolmet pitkät treenit viikossa, seisoen tietty, ja kyllä se selän/hartioden/niskan päälle toisinaan ottaa.
 
Kiitos mielipiteistä (ja tarjouksista) tähän mennessä, täytyy pohdiskella asiaa ja mennä viikonloppuna testikierrokselle.

Kaikista eniten himottaisi sellainen puhkisoitettu ja elämää nähnyt musta Standard, voisi sitten pitää sitä itsekin hyvällä omalla tunnolla rajummassakin menossa mukana. Edellyttäen että tällaisen saisi siis alle tonniin.

 
Ei taida irrota alle tonnilla saksan eBaystakaan kuin erittäin harvakseltaan tuurilla. Paria juuri tuollaista elämää nähnyttä olen huutanut, mutta hinta näyttäisi nousevan yli tonniin noillakin. Eräskin musta vastikään ylitti tonnin vaikka siihen oli tehty laparemontti. Lisäksi vielä rahti suomeen ja mahdolliset pankin kulut.
 
Nuo joissa on lapa joskus murtunut ovat melkeinpä parhaita ostoksia jos käyttögibsonia haluaa. Oikein korjattuna ei remontti ole kuin ulkonäköseikka (aina ei sitäkään) ja kitaran saa kuitenkin paljon halvemmalla. Eikä arvokaan laske jos itse mällää lavan rikki uudelleen... Aina välillähän sitä kuulee tarinoita Les Pauleista joiden lapa on korjattu kymmenen kertaa. Minä olen pitänyt käsissäni kolmesti korjattua. Hyvin se soi!
 
Eikös Custom-Soundsissa ole vielä ihan kohtuuhintaan laparempattu standard jota ainakin Fortune on täällä erittäin hyväksi hehkuttanut...?

Olen ymmärtänyt, että '57 GT Historicista löytyisi nykyisin se paksuin kaula. Gypsy, oiskohan noin?
 
En osaa sanoo kun en oo niin paljoo historickejä nähny. Mulla on kyllä tosi paksu kaula, mutta kun oon katellu netistä mittoja mitä porukka on mittaillu omien reissueitten kauloja, niin oon nähny esim '58:ssa paksumpaa kaulaa kun '57:ssa ja toisinpäin. En tiiä, mutta eroja näyttäis olevan.