Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kokeillaanpas vähän analysoida.
 
1)mainitkaa jokin teille tärkeä, mahtava sävellys
 
King Crimson - Starless.
 
2)mikä siitä tekee niin huipun?
 
- melodinen kitarateema, joka on haikeudessaan ylitsepääsemättömän hieno.
- se valtaisa draaman kaari jonka sävellys käy läpi koko 12 minuutin ja 18 sekunnin aikana.
 
Teos on kokonaisuudessaan minulle hyvin visuaalinen ja mielikuvia luova. Alun hiljaisessa rauhassa ja mellotronin huokauksessa aistii sanoituksessa mainitun auringonlaskun ja hiljaisen illan saapumisen ("sundown, dazzling day", "starless and bible black"); tunnelma on melankolinen ja surullinen, miltei kärsivä.
 
Kolmannen säkeistön jälkeen jännite alkaa kohota, kun uuden bassolinjan ja nykivän rytmin päälle asettuu kitara joka alkaa toistaa yksinkertaista, nousevaa, voimistuvaa kuviota. Tuuli yltyy, myrskypilvet kerääntyvät taivaalle; rummut heräävät sykkeestään eloon, volyymi kasvaa, kitara nousee jatkuvasti korkeammalle ja dissonoituu, basso ruhjoo säälimättömästi.
 
Juuri kun meteli on peittämässä kaiken alleen, kaaos purkautuu. Tuuli pyörii hetken aikaa kunnes kaatosade alkaa ja vauhdikkaan kompin päälle (13/8!) ilmestyy saksofoni soittamaan veden tavoin ryöppyävää jazzahtavaa sooloa. Tästä rauhoitutaan hetkeksi nopeutetun teeman pariin kunnes kitara palaa ryöpyn keskelle dissonoimaan.
 
Viimein sade on ohi ja alun teema lähtee uudestaan käyntiin. Alun herkän tunnelmoinnin sijasta finaaliin johdattaa ruhjova basso, jonka yllä puhaltimet soittavat melodiaa. Rajuilma on ohi, taivas kirkastuu jälleen ja uusi päivä nousee vielä -- nouseeko?
 
3)oletko itse skulannut k.o. teosta? Jos, niin onko hienompi kuunneltuna vai onko sen soittaminen vieläkin antoisampaa?
 
Itsekseni levyn mukana, niin kitaralla kuin bassollakin. Biisin voima piilee nimenomaan sävellyksessä, joten voisin kuvitella sen toimivan esitettynä. Toisaalta kappaleella on minulle niin suuri henkilökohtainen arvo, että pelkäisin varmasti pilaavani sen lopullisesti.