Aloittelijat ›

Peku911: Joo, mutta tasosta ei ollut mitään puhetta. Huipulle pääsemiseksi kaikkea pitää harjoitella, mutta sellainen "perus" taso (säestys jne.) pysyy kyllä yllä, vaikka ei harjoittelisikaan säännöllisesti. Ja sehän on kyllä ihan selkeä fakta, että piano on helpompi soitin kuin kitara! Siitä tuskin tulee mitään vasta-argumentteja.
 
Tä: Mitä ongelmaa on sointujen rämpyttämisessä?
Vaikka en mä kitaraa osaa soittaa niin kyllä se taittuu!

baron: Tä: Mitä ongelmaa on sointujen rämpyttämisessä?
Vaikka en mä kitaraa osaa soittaa niin kyllä se taittuu!
 
Olikohan tääkin sarkastisesti heitetty? Mutta jos ei, niin samahan juttuhan se on pianon kanssa kitaristeilla. Kuinka hyvin rämpyttää, se on taas ihan eri tarina.

Jo taittuu
 
Inkkari, vinkkari, linkkarikitara,
soinnun kun räppää se kestää, sustain....
susta vain se lähtee hinkunavinkuna
 
Heinänen, Keinänen, keihäsmäinen,
taivaalle se lähtee kurkilaulu, kurkustain...
surku vain että on näin kahjoinalahjoina
 
(c) Tuska Onnesta.

Peku911: Joo, mutta tasosta ei ollut mitään puhetta. Huipulle pääsemiseksi kaikkea pitää harjoitella, mutta sellainen "perus" taso (säestys jne.) pysyy kyllä yllä, vaikka ei harjoittelisikaan säännöllisesti. Ja sehän on kyllä ihan selkeä fakta, että piano on helpompi soitin kuin kitara! Siitä tuskin tulee mitään vasta-argumentteja.
 
Tulee vasta-argumentti ainakin täältä.
Basistina ja kitaraa juuri sen ihmeellisemmin koskaan soittaneena pystyn kyllä ottamaan kaikki perussoinnut, ja jopa vähän säveltelemään kitaralla, ja ihan hyvin rytmittelemään.
 
On mulla synakin jota olen myös illointällöin koittanut räveltää, mutta en todellakaan sen päälle ymmärrä, tai osaa sillä hyvin säestää, saati että pystyisin bänditouhuissa uskottavasti vetämään.
 
kyllä peruskitarointi on sata kertaa helpompaa touhua, ainakin itselle.

Eri ihmiset kokevat varmaan eri asiat vaikeiksi, joillekin kynnys on motoriikka, toisille teoria. Joillain on rytmitajua, toisilla sävelkorvaa.
 
Itse myös kumpaakaan ei-hyvinsoittavana mutta molempia yrittävänä pidän kitaraa sikäli helpompana että siinä molemmat kädet tekevät ikäänkuin samaa juttua (soittavat siis samaa sointua, sikäli tietty eri tehtäviä että toinen sormittaa ja toinen rämpyttää :) kun taas pianossa ei. Eli kitara on sikäli helpompi tällaiselle "putkiaivolle" ettei tarvitse "rinnakkaiskäsittelyä" eli tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.
 
Sikäli yksiääniset soittimet ovat vielä helpompia ettei tarvitse soittaa kuin yhtä nuottia kerrallaan. Toisaalta taas jostain luin että vaativimpina "perinteisinä" soittimina pidetään käyrätorvea ja oboeta jotka ovat yksiäänisiä. Niissä vaikeus liittyy itse äänen tuottamiseen, ansatsiin ja sävelkorvan tarkkuuteen jotta ääni on vireessä, ei sormimotoriikkaan joka on etenkin käyrätorvessa nähtävästi hyvinkin yksinkertaista pianoon tai kitaraan verrattuna.
 
Eli eri asiat ovat eri ihmisille vaikeita tai helppoja, jos "moniajo" toimii eli pystyy helposti tekemään eri asioita eri käsillä samaan aikaan niin silloin varmaan pianon, rumpujen tai vaikka urkujen soitto on helppo oppia.
 
Kaikki soittimet tietysti ovat vaativia soittaa hyvin, ja sikälihän piano on ehkä helpoimpia aloittaa että sen ukko-nooan saa ihan jokainen pimputeltua yhdellä sormella parin minuutin kokeilemisella. Toisaalta taas vaatii paljon enemmän osaamista että soitto kuulostaa oikeasti hyvältä.

Murgo: Eri ihmiset kokevat varmaan eri asiat vaikeiksi, joillekin kynnys on motoriikka, toisille teoria. Joillain on rytmitajua, toisilla sävelkorvaa.
 
Itse myös kumpaakaan ei-hyvinsoittavana mutta molempia yrittävänä pidän kitaraa sikäli helpompana että siinä molemmat kädet tekevät ikäänkuin samaa juttua (soittavat siis samaa sointua, sikäli tietty eri tehtäviä että toinen sormittaa ja toinen rämpyttää :) kun taas pianossa ei. Eli kitara on sikäli helpompi tällaiselle "putkiaivolle" ettei tarvitse "rinnakkaiskäsittelyä" eli tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.
 

 
Jaa, minulle pianon soitto on aina ollut paljon luontevamman tuntuista, koska siinä yksi toiminto tekee yhden äänen. Kun aikoinaan soitin paljon pianoa, ei minulla ollut koskaan samanlaisia vaikeuksia kuin nykyään kitaran kanssa, kun pitää sovittaa otelautakäden ja pikkauskäden toiminnot toisiinsa. Lisäksi ei tarvitse miettiä viereisten koskettimien demppausta tai plektratekniikkaa, kädet ovat luonnollisemmin jne.

Jos soitetaan pelkkä C-duurisointu kitaralla tai pianolla. Sitten katsotaan kummalla sen saa helpommin soimaan puhtaasti, vireisesti ja soundaamaan hyvältä, näin soitinten vaatima tekninen ero on melkoinen. - Tämä siis ihan aloittelijoilla.
Pianolla soittaessa dynamiikkaa on helpompi hallita, useimmilla vain pikkusormen soitto jää hentoisemmaksi. Piano on ikäänkuin kymmensorminen lyömäsoitin ja vireen hoitaa virittäjä.
Kitara on fyysisesti hallittava kielisoitin ja soitin on useimmiten itse sekä viritettävä, että hallittava virettä soiton aikana.
 
Soitto on iloista ja suruista tehty - Ei vertailusta ammattilaisten tekemiseen. Tunnen ja tiedän monta jotka harrastavat nuoteista soittamista ja/tai improvisointia täysin omilla ehdoillaan.
 
Omaa soittoa on turha aina verratta kaikkeen "maailmalliseen". Soittimet on tehty sitä varten että niistä nautitaan, mielestäni ne eivät ole kilpailuvälineitä.
 
Toki, jos näin haluaa ja kokee kilpailun tärkeäksi elämänarvokseen, niin silloin kannattaa treenata (päivätyön sijasta) ja hakeutua kippaamaan rahamaljoja maailman suurilta soittotantereilta ;-)
 
Pelkkä: Kopiointi. Matkiminen. Muotittaminen. - Sucks!
Taide on hyvin harvoin sisällöltään vertailukelpoista, ellei se sitten ole tarkoin määriteltyä yhdenvertaisuutta, joka taas on kauempana luovasta kauneudesta - kauniista luovuudesta. Mielikuvituksen rikkaudesta ja idearikkaasta mielikuvasta.

Kaikesta saa niin vaikeeta kun haluaa.
 
BubbleBob: Kopiointi. Matkiminen. Muotittaminen. - Sucks!
 
Ite tykkään kopioida ja matkia paljonkin.

Toiset tykkää vuohista ja toiset aidanraoista. Iso apina tykkää karvaisista pikkuapinoista, etenkin jos ne seuraa. Suomessa huippumyyntiin: Niitit ottaan ja hakaneulat poskiin, kuvittelee olevansa Johnny R ja versioi maailman eniten myytyjä kappaleita. Vóila.
 
Välillä tuntuu etten opi ikinä ;-) Olemaan kirjoittelematta (vai kirjoittamaan?).
 
JaV-merkkiOtsalla.
Tietenkin oppiminen tapahtuu myös esimerkin myötä, tämän merkitystä on mahdotonta kiistää. Kuitenkin aina on tärkempää asioiden tajuaminen. Jumittaminen versus Kiitäminen.
Kasvatustieteellinen eristäminen (mallien puuttuminen) johtaisi ehdottomasti lajimme kehityksen taantumaan (-takautumaan), kuten kasveillakin.
Yksilölle matkiminen päämääränä on eri asia kuin ohimenevänä tapahtumana. Eroa on kuin vyöruusulla ja päivänkakkaralla aka maailmankatsomuksella ja tekemisellä.

Tää on vähän tyhmää alkaa vertailla mikä soitin on helppo ja mikä ei.
Jos joku osaa soittaa pianolla yhdellä sormella Ukko Noan (käykääs kuuntelemassa Merikannon muunnelmia Ukko Noasta) niin yhtä helppoa on bassokitaralla ottaa perussävel ja kvintti tai kitaralla C ja G7
 
Kaikkia soittimia pitää treenata yhtä paljon että pääsee keikalle. Joka soittimella on maailman huiput vieneet taidon inhimillisen suorituskyvyn rajoille.

baron: Tää on vähän tyhmää alkaa vertailla mikä soitin on helppo ja mikä ei.
 
Tulihan se sieltä. Huh, että helpotti.
 
Mitään koskaan soittamattoman näkökulmasta katsottuna vois veikata, et kenties helpoiten lähestyttävä instrumentti ois rummut? Noin niinku matemaattisesti laskien muis soittimissa tarttee huolehtia sekä nuotista, että rytmistä, ni runmuissa yleensä ei nuoteista murehdita, eli puolet vaikeudesta olis pois? Siihen vielä se, et persbiittikompin periaatteen nopeimmat saattaapi oppia parissa minuutissa.
 
Vaan sit voi käydä kuten meikäläiselle, et kolmenkymmenen vuoden kolistelun jälkeen voi vaan todeta, et edes se persbiitti ei vieläkään kulje sillai ko pitäis. Muusta puhumattakaan. Et se siitä näennäisestä helppoudesta.
 
Jos joku keksii tai tietää soittimen, jonka käsittelyssä tulee hetkessä helpolla mestariksi, ni antakaa vinkkiä. Mä ryhdyn soittamaan semmoista het huomenna.

rintapek: Jos joku keksii tai tietää soittimen, jonka käsittelyssä tulee hetkessä helpolla mestariksi, ni antakaa vinkkiä. Mä ryhdyn soittamaan semmoista het huomenna.
 
Mä oon luullut että claves (ne lattarimusan kaksi puupalikkaa) olisi helppo mutta kun kuubalaiset mestarit yritti opettaa mua, jouduin huomaamaan että niittenkin hyvin soittaminen on haasteellista.
(Erilaiset soundit, perusclaverytmin pienet variaatiot etc jotka tekee siitä hienoa!)

Olen aina halunnut soittaa jotain soitinta bändissä, ihan pienestä asti. Mutta oma äitini on aina hokenut, että mulla ei ole mitään musiikillista lahjakkuutta ja näin. Tämän takia itsetuntoni on ihan nollassa. Olen kiinnostunut koskettimien soitosta, meiltä löytyy koskettimet ja niitä olen korvakuulolta soitellut. En kuitenkaan osaa nuotteja yhtään, olen netistä yrittänyt opetella mutta ei vain mene päähän. Haluisin aloittaa soittotunnit, mutta en varmaan saisi lupaa aloittaa. Olen siis 15 vuotta
 
Aivan varmasti on. Sen kun soitat vaan.
Yleisesti puhutaan "musikaalisuudesta", mut harvemmin "intohimosta".
Musikaalisen voi olla helpompaa aluksi, mutta intohimoinen tulee ohi jossain vaiheessa.
 
Itse aloitin soittamaan n.14 vuotiaana. Soittelin Hendrix:iä sormet verillä 4-8 tuntia päivässä. Se oli intohimoista se... perheessämme ei kukaan muu soitanut mitään.
(väliin myös juttu kun asuntomme yläkerrassa soittelin-> isä veti sähköt pois koko talosta-> no soitto jatkui akustisesti.)
Myöhemmin parikymppisenä äitini kertoi koko heidän sukunsa olleen musikaalista, ja tulihan siitä iso boosti kaikellle tekemiselle.
Ja edelleen soittelu jatkuu, vaikka nyt olen huomannut hieman innostukseni laantuneen. Tosin nykyään olen tajunnut minkä Miles Daviskin oli "eka opettelin teorian ja sitten unohdin sen ja aloin soittaa" :)
 
Tärkeä juttu vielä... en tiedä musiikkimaustasi yhtään mitään, mutta tee musiikkia älä urheilusuoritusta.
Pari linkkiä hienoon musiikkiin joka ei vaadi Mnetin taitoja eli shreddausta :) heh :
http://www.youtube.com/watch?v=Wk7C_7_29Os Blue van
http://www.youtube.com/watch?v=XlMfV7A3V00&feature=channel Fratellis
http://www.youtube.com/watch?v=wY3o … EEEDAF85&playnext=1&index=6 perus Nirvana
http://www.youtube.com/watch?v=IHy5tFI05js soundgarden
http://www.youtube.com/watch?v=89h-X-tZa_w Kovin kaikista High on Fire

Tosta soittimen helppous-asiassa ajattelinkin lähinnä niitä soittimia sillai teknillisesti. Pianossa on esim. paljon helpompi erottaa sävelet. Niitä ei tarvitse edes juurikaan opetella, mutta kitaralla esimerkiksi joutuu kaikki opettelemaan ulkoa, koska ei ole mitenkään visuaalisesti havaittavissa.
 
En missään nimessä ajatellut asiaa ihmisten kannalta ja sitähän ei voi tietää, mikä tuntuu kellekin helpolta, mutta teknillisesti asiasta ei ole epäilystäkään mielestäni.

Peku911: Tosta soittimen helppous-asiassa ajattelinkin lähinnä niitä soittimia sillai teknillisesti. Pianossa on esim. paljon helpompi erottaa sävelet. Niitä ei tarvitse edes juurikaan opetella, mutta kitaralla esimerkiksi joutuu kaikki opettelemaan ulkoa, koska ei ole mitenkään visuaalisesti havaittavissa.
 
En missään nimessä ajatellut asiaa ihmisten kannalta ja sitähän ei voi tietää, mikä tuntuu kellekin helpolta, mutta teknillisesti asiasta ei ole epäilystäkään mielestäni.
 
Kaikki varmaan tajuskin sen, mut ei Internetissä puututa asiaan, vaan tartutaan suurennuslasilla sen esittämiseen ja viisastellaan lämpimikseen :D
 
(inb4 "ei suurennuslasilla voi tarttua")

Antasteroid: Aivan varmasti on. Sen kun soitat vaan.
Yleisesti puhutaan "musikaalisuudesta", mut harvemmin "intohimosta".
Musikaalisen voi olla helpompaa aluksi, mutta intohimoinen tulee ohi jossain vaiheessa.
 

 
Jaa, enpä tunne yhtään "musikaalista", joka ei suhtautuisi asiaan intohimoisesti tai ainakaan intohimoisemmin kuin tuttavapiirini "ei-musikaaliset"

Peku911: Tosta soittimen helppous-asiassa ajattelinkin lähinnä niitä soittimia sillai teknillisesti. Pianossa on esim. paljon helpompi erottaa sävelet. Niitä ei tarvitse edes juurikaan opetella, mutta kitaralla esimerkiksi joutuu kaikki opettelemaan ulkoa, koska ei ole mitenkään visuaalisesti havaittavissa.
 
Ai: Kitaralla kun vaihdat sävellajia niin siirrät kättä vain vähän ylös tai alaspäin.
Pianolla kun transponoit puoli sävelaskelta ylös tai alas niin kaikki sormitukset menee uusiksi.
 
Kitaralla käytät kahta kättä vain yhden sävelen/sävellajiryhmän soittoon.
Pianolla vas ja oikea käsi tekee täysin itsenäisesti duunia.

Arkka: Kaikki varmaan tajuskin sen, mut ei Internetissä puututa asiaan, vaan tartutaan suurennuslasilla sen esittämiseen ja viisastellaan lämpimikseen :D
 
(inb4 "ei suurennuslasilla voi tarttua")
 
Mä ny sit tartun asiaan suurennuslasilla. Helppoja soittimia ei ole. Piste. Kaikkia on mahdollista oppia soittamaan. Toinen piste. Kyse on vaan ajasta, motivaatiosta, kuun asennosta ja toisinaan valitettavasti myös rahasta. Kolmas piste.

Karmaisevaa kun pienestä pitäen koulutetaan mokomaan tulos tai ulos ajatteluun. Koko elämän pitäisi perustua vaan korkeisiin saavutuksiin ja rahalliseen menestykseen. Soittoa tuskin kukaan aloittaa maailmanmaineeseen päästäkseen tai tiliä kerryttääkseen, ihan niinkuin paneminen, se vaan on niin mukavaa puuhaa ;) Enjoy ja muista laittaa teidän demo sitten palstalle meidän kuultavaksi!