| Aihe: Kuinka tehdä transistoribassovahvistimesta putkivahvistin? | 1 |
|---|
|
Eli mitä kaikkea pitää selvittää ja mitä tarvitsee, jos ryhtyy tällaseen operointiin? |
|
AceOfBass: Eli mitä kaikkea pitää selvittää ja mitä tarvitsee, jos ryhtyy tällaseen operointiin?
Tranistorivahvistimestä ei voi tehdä putkivahvistinta.
Lord Of The Strings |
|
poppamies: Tranistorivahvistimestä ei voi tehdä putkivahvistinta.
Tai voihan siitä aina tehdä, mutta onko se järkevää, on taas eri juttu. Koko vahvistimen sisuskalut joutuisi laittamaan uusiksi, osat tuppaavat olemaan suhkot kalliita + jos itseltä ei muutos onnistu (vaatii paljon elektroniikan-/putkivahvistintekniikan tuntemista), tulee päälle vielä vahvistinrakentajan taksa. Vahvistimesta tulisi siten huomattavasti kalliimpi kuin jos rakennuttaisisit/ostaisit suoraan uuden putkivahvistimen, eli suoraan sanottuna kyseinen operaatio ei ole kannattavaa.
Mitä ei voi tehdä itse, sitä ei tarvita! |
|
Ripatee: Tai voihan siitä aina tehdä...
Jåå. Ehkä mulla oli vähän hätäinen arvio. Voihan siitä tehdä. Poistamalla kaikki transistorivahvistimen osat ja laittamalla tilalle putkivahvistimen osia.
Lord Of The Strings |
 fox
25.07.2010 01:36:42 | |
|
poppamies: Jåå. Ehkä mulla oli vähän hätäinen arvio. Voihan siitä tehdä. Poistamalla kaikki transistorivahvistimen osat ja laittamalla tilalle putkivahvistimen osia.
Ja ottaen huomioon, että putkivahvistin on "vanhempaa tekniikkaa" suunnattomine lämmöntuotto-ominaisuuksineen, saattaa olla parasta ne kuoretkin heittää ääreen. Todennäköisesti transistorivahvistimen kuoriin ei saa putkivahvistimen yksinkertaisia osia edes muutenkaan sovitettua. |
|
Sillä tavalla voisi olla jopa järkeäkin että säilyttäisi transistorivahvistimen pääteasteen ja laittaisi siihen putkietusen. Täysputkivahvistinhan se ei ole sittenkään vaan hybridi. Tiedä sitten miten käytännössä onnistuu ja lieneekö valmiita ohjeita missään?
Joka tapauksessa todennäköisesti joka suhteessa järkevämpää myydä se trankkuvahvistin ja hankkia/rakentaa tilalle kokonaan uusi putkikone.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! |
|
AceOfBass: Eli mitä kaikkea pitää selvittää ja mitä tarvitsee, jos ryhtyy tällaseen operointiin?
Mä lähtisin miettimään asiaa siten että mitä lisäarvoa saisi putkivahvistimesta soittoon? Todennäköisesti sokkotesti kuuntelussa et erottaisi kumpi on kumpi.. :)
"Fieldistorilla ei tule olemaan tulevaisuutta koska ne kohisevat ja taajuusalue on olematon" (ote artikkelista fetistä 50-luvulla) |
|
Tubeman: Todennäköisesti sokkotesti kuuntelussa et erottaisi kumpi on kumpi.. :)
Rohkea lause muusikoiden netissä. =D |
fox
26.07.2010 17:18:25 | |
|
SirElwood: Rohkea lause muusikoiden netissä. =D
Suhteellista, suhteellista... ;) |
|
Tubeman: Mä lähtisin miettimään asiaa siten että mitä lisäarvoa saisi putkivahvistimesta soittoon? Todennäköisesti sokkotesti kuuntelussa et erottaisi kumpi on kumpi.. :)
Basson soitossa vaaditaan yleensä paljon puhdasta tehoa, jolloin isotehoinen transistorivahvistin toimii monta kertaa kohtuullisen hyvin. Toisaalta taas ihminen joka ei itse soita esim. kitaraa tai bassoa, ei voi ymmärtää miltä hyvä työkalu eli soitin tuntuu soittajan kädessä. Monessa ns. vähemmän laadukkaassa vahvistimessa soittotuntuma on sellainen, että on ihan sama kuinka hiljaa tai kovaa soittaa ja ulos tulee sitä samaa spagettia. Soittajalle hyvän vahvistimen tunnusmerkkejä ovat dynaamisuus, reagointi soittoon ja hyvä saundi, joka on kylläkin täysin subjektiivinen käsite. Hyvissä putkivahvistimissa nuo tekijät ovat yleensä kunnossa, jolloin soittajan naamakin on messingillä verrattuna johonkin latteasaundiseen vehkeeseen. Putkien luontainen toiminta-alue ja saundin luonnollinen kompressoituminen sopii hyvin kitaralla tai bassolla soitettavaan ja amplitudiltaan erittäin vaihtelevaan musiikkiin. Molemmilla tekniikoilla on kyllä mahdollista tehdä hyviä vahvareita, enkä väitä, että itse sokkotestissä suoralta kädeltä pystyisin sanomaan onko kyseessä putki- vai transistorivahvistin.
Suomalaisia käsintehtyjä putkivahvistimia vaativille soittajille www.bluetone.fi |
|
harryk: ...Molemmilla tekniikoilla on kyllä mahdollista tehdä hyviä vahvareita...
Jåå, mutta tässä varmaan oli kyse siitä että huonosta trankkupelistä tehtäisiin hyvä lamppukone.
Vielä kerran. Se ei ole mahdollista. Teoriassa ehkä muttei käytännössä. Käytäntö ratkaisee. Ei tästä asiasta kannata saivarrella tämän enempää.
Lord Of The Strings |
|
Olisi tietysti hauskaa kuulla mikä se "huono trankkukone" oikein on ennenkuin tehdään lopullisia johtopäätöksiä.
Suomalaisia käsintehtyjä putkivahvistimia vaativille soittajille www.bluetone.fi |
|
harryk: Monessa ns. vähemmän laadukkaassa vahvistimessa soittotuntuma on sellainen, että on ihan sama kuinka hiljaa tai kovaa soittaa ja ulos tulee sitä samaa spagettia. Soittajalle hyvän vahvistimen tunnusmerkkejä ovat dynaamisuus, reagointi soittoon
...
Putkien luontainen toiminta-alue ja saundin luonnollinen kompressoituminen sopii hyvin kitaralla tai bassolla soitettavaan ja amplitudiltaan erittäin vaihtelevaan musiikkiin.
Otin vapauden syöttää kirjoittamasi tekstin putkifanaatikkolässytys - suomi -sanakirjaan. Tässä tulos:
"Huono vahvistin kompressoi ääntä paljon ja soittotuntuma on siksi huono. Hyvä vahvistin ei kompressoi. Putkivahvistin kompressoi ja se sopii hyvin kitaralle tai bassolle."
Älä ota sitä vakavasti. Putkien hehku on kaunista ja hyvin rakennetut vahvistimet sotivat kertakäyttökulttuuria vastaan kuin Iittala ikään. Ei tarvitse yrittää huijata itseään ja muita keksimällä sisäisesti ristiriitaista höttöä saundista.
Eva jag behöver dig. Mer än vad jag vill ha dig och jag vill ha dig för gamla tiders skull. Du betydde inte allt. Men det blåste aldrig kallt. För du var solskenet. Jag var ensam. |
|
harryk: Basson soitossa vaaditaan yleensä paljon puhdasta tehoa, jolloin isotehoinen transistorivahvistin toimii monta kertaa kohtuullisen hyvin. Toisaalta taas ihminen joka ei itse soita esim. kitaraa tai bassoa, ei voi ymmärtää miltä hyvä työkalu eli soitin tuntuu soittajan kädessä. Monessa ns. vähemmän laadukkaassa vahvistimessa soittotuntuma on sellainen, että on ihan sama kuinka hiljaa tai kovaa soittaa ja ulos tulee sitä samaa spagettia. Soittajalle hyvän vahvistimen tunnusmerkkejä ovat dynaamisuus, reagointi soittoon ja hyvä saundi, joka on kylläkin täysin subjektiivinen käsite. Hyvissä putkivahvistimissa nuo tekijät ovat yleensä kunnossa, jolloin soittajan naamakin on messingillä verrattuna johonkin latteasaundiseen vehkeeseen. Putkien luontainen toiminta-alue ja saundin luonnollinen kompressoituminen sopii hyvin kitaralla tai bassolla soitettavaan ja amplitudiltaan erittäin vaihtelevaan musiikkiin. Molemmilla tekniikoilla on kyllä mahdollista tehdä hyviä vahvareita, enkä väitä, että itse sokkotestissä suoralta kädeltä pystyisin sanomaan onko kyseessä putki- vai transistorivahvistin.
Eiköhän trankkukoneet jos ne vain on suunniteltu järjellä pysty hyvään lopputulokseen,Suuritehoisten trankkukoneiden vieroksunta juontaa todennäköisesti 60-luvun lopulta kun ekat Fenderin trankkukoneet tuli ja ne oli suunniteltu putkikauden näkemyksillä,ne oikeasti soundasivat ontosti ja soundi oli ohut verrattuna perinteisiin pillikoneisiin.Samalla lopullisen niitin maineeseen veti vika-alttius,germanium trankut ei olleet suuritehoisissa kovinkaan kestäviä.
Trankkukoneissa komponenttivalinnat vaikuttaa aika tavalla lopputulokseen,putki on luontaisesti esim päätteessä hyvä ,trankku vaatii jo seulontaa (oikea transistorityyppi) pääteasteen ohjaimen ja päätekivien osalta,soundi voi olla aika puuroa jos päätekivet ei nopeutensa puolesta driverien tasolla.
"Fieldistorilla ei tule olemaan tulevaisuutta koska ne kohisevat ja taajuusalue on olematon" (ote artikkelista fetistä 50-luvulla) |
|
Eihän trankkunupista oo mitään järkeä tehdä putkipeliä, ainakin jos kyse on Trace Elliotista =) Muuten en sit kommentoi asiaa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
