Media ja viihde ›

Juno
 
Ihana ja söpö ja kaikkea, mutta kuitenkin moraalisia kysymyksiä herättävä ja muuta. Tykkäsin hirmuisesti. Kovettu soundtrack.
 
5/5

Dipsetcityboy: Ja musiikki oli mun mielestä aivan helvetin loistavaa, oikein kiinnitin huomiota siihen miten paljon diggailin soundtrackista.
 
Musiikki itsessään oli tosiaan suurimmaksi osaksi oikein mainiota, mutta toi Nolanin tyyli käyttää sitä vähän häiritsee. Muuten kyllä hieno leffa, mutta vähän samat ongelmat kuin Batmaneissä eli just toi täysillä jatkuvasti pauhaava musiikki sekä adhd toimintakohtaukset. Tän vuoden toistaiseksi paras leffa kuitenkin ja Nolanin uran toiseksi paras IMO.

Michael Hanekin seitsemäs manner
 
Olipa taas Hanekenille tyypillistä ankeutta. En suosittele krapulassa katsottavaksi ellei halua maksimoida ankeutta. Jostain syystä vaan diggaan näistä herran leffoista.

author: Michael Hanekin seitsemäs manner
 
Olipa taas Hanekenille tyypillistä ankeutta. En suosittele krapulassa katsottavaksi ellei halua maksimoida ankeutta. Jostain syystä vaan diggaan näistä herran leffoista.
 
hoh. Hengissäpä tässä vielä ollaan Haneken -hevoskuurin jälkeen. Seitsemäs-menner -elokuvan esittelyissä kerrotaan perheen tositapahtumiin pohjaten muuttavan Australiaan keskipäivän aaveita pakoon. Perheen yhteiset ruokailuhetket tai interöörien pohjaton valjuus ilmentävät hyvin perheen tunnetilaa.

Cube tuli katseltua uudemman kerran kun oli päässyt unohtumaan. Ihan hyvin toimi edelleen, eikä harvat CGI-efektitkään pistäneet silmään. Mitenkäs nuo jatko-osat, Hypercube ja Cube Zero? Ovatko mistään kotoisin tai selitetäänkö niissä yhtään enempää tuota kuution tarinaa?

Dipsetcityboy: WAT....
 
Musiikissa sinänsä ei ollut mitään vikaa, ainostataan miten sitä käyettiin. Esim. siinä aivan lopussa meinas tulla oksennus. Ja ei sitä alleviivausta kauheana ollut, mutta pisti silmään. Ja action oli vain mielestäni ankeasti toteutettu tylsää takaa-ajoräiskintää ilman päätä ja häntää, puhumattakaan loppupuolen James Bond -laskettelupastisista. Se käytävä- ja huonetaistelu toistaalta oli jees.
 
Kyllä leffaa voi helposti suositella, jos megapläjäykset toimii; itse en vain ole niiden suurin ystävä. Ja em. seikat korjaamalla olisi tästä saanut itseäkin erittäin tyydyttävän pläjäyksen, mutta nyt jouduttiin tyytymään ihan-jees-tasolle.

Dipsetcityboy: Kuinka moni leffa muka nykyaikana pistää oikeasti aivot täysteholle koko kestonsa ajaksi, ja jää vielä mieleen pyörimään tunneiksi (tai saa nähdä, ehkä jopa päiviksi) katsomisen jälkeen. En nyt tietenkään voi kaikkien puolesta puhua, mutta ainakin meikäläiselle kävi näin.
 
Hmm, itselleni ei ainakaan jäänyt tuollaista tunnetta Inceptionin jälkeen, vaan elokuva sen sijaan aika hyvin ja vaivattomasti selitti itse itsensä. Toki tarinan rakenne on vänkä sinällään: ollaan unessa, jossa ollaan unessa, jossa ollaan unessa jne. ja kuinka näiden eri tasojen tapahtumat vaikuttavat toisiinsa, mutta ohjaus ja kompositio olivat sillä tavalla sopivan selittäviä ja riittävän selkeitä, ettei aihetta mihinkään ylianalysointiin elokuvan loputtua ollut eikä myöskään juonen seuraaminen vaatinut yli-inhimillisiä ponnisteluja. Noh, kyseessä on ison budjetin Hollywood-elokuva, joten ei Nolan voi ottaa ihan suoranaista hyppyä tuntemattomaan. Mementon kanssa oli astetta vaikeampaa. Minulle ei jäänyt Inceptionista hampaankoloon suurempia kysymyksiä ja sitten taas teemojen käsittelyssä tämä oli ehkä vähän näennäisen syvällinen ja monet jutut jäivät hitusen pintapuolisiksi rikkaaseen kattaukseen nähden. Kuitenkin, sopivasti fiksu ja viihdyttävä samassa paketissa ja eri elementit oli tasapainotettu hyvin. Katso Primer (2004) ja Triangle (2009) ja tule sitten sanomaan, mikä elokuva pistää aivot täysteholle... ;-)
 
Eipä sillä, kyllähän Inception oli hyvä, antaisin sille neljä tähteä. Talvisissa maisemissa tapahtunut rymistely ei ollut kovin ihmeellinen, mutta sen sijaan hotellissa tapahtunut painottomassa tilassa taistelu oli nätin näköistä venkoilua kaikinpuolin. Olisin odottanut ehkä jotain reilusti järjenvastaisempia uninäkymiä, kun kerran arvaamattomassa alitajunnassa seikkaillaan, mutta toisaalta tämä hillitympi ratkaisukin on elokuvassa perusteltu hyvin.

Liver-Box: Cube tuli katseltua uudemman kerran kun oli päässyt unohtumaan. Ihan hyvin toimi edelleen, eikä harvat CGI-efektitkään pistäneet silmään. Mitenkäs nuo jatko-osat, Hypercube ja Cube Zero? Ovatko mistään kotoisin tai selitetäänkö niissä yhtään enempää tuota kuution tarinaa?
 
hypercube on legendaarinen paskuudessaan. Zero on ihan mielenkiintonen.

Pitihän se Inception käydä kahtomassa ja ei kyllä ollut kovin kummoinen "ovelasta" juonesta huolimatta. Kaverin kanssa ainakin pitkästyttiin muutamissa kohdissa. Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, enkä ollut nähnyt traileriakaan, mutta ei vaan silti yllättänyt mitenkään. Parasta oli oikeastaan loppusilaus.
 
Näyttelijävalinnat oli hyviä.

Informaatiokameli: Cliffhanger
 
Hehee, mulla löytyy tää VHS:ltä, tartteeki varmaan katella taas pitkästä(?) aikaa...
 
E: Kattelin, ja toimihan se suht hyvin vieläki! Alun kiipeilyonnettomuuskohtaus oli kyl aika tehokas, sai kyl edelleen meikällä melki paskat housuun (vaikka tiesinki jo mitä tulee tapahtumaan), kun muutenki korkeuskammosta kärsin. Se lepakkoluolakohtaus taas tuntu musta aika turhalta, kunnen ite niitä silleen pelkää, mut ymmärrän kyl, et moni varmaan lepakoitaki inhoo ja jotai säväreitä tostaki kohtauxesta saa. Lithgow veti täs kyllä uskomattoman hyvän pahisroolin (muistan kyl muutaman muunki leffan, joissa se on ollu näissä "ei-dick-solomonmaisissa" rooleissa; osaa se selkeesti muitaki rooleja näytellä!), Syltty nyt oli Syltty, muut näyttelijät einy mitään niin kovin mieleenpainuvia musta tässä ollukkaan taas. Pisteitä antaisin tälle 3/5 tälläkertaa.

Omen - Ennustus.
 
Eli tuo vuoden 2006 uusintaversio tuli telkusta katsottua.
 
Ei tähän kannata ainakaan rahaa tuhlata. Alkupuoli läpitylsää eikä loppupuolikaan onnistu kummoisesti pelottamaan. Jotenkin jäi erittäin paperinen maku siitä, miten juonentapainen kulkee eteenpäin. Sivuosan lastenhoitaja oli koko hoidon kammottavin tyyppi, päähenkilöistä ei tohdi sanoa paljon mitään.
 
6/10.

Shutter Island
Hieno leffa jälleen Scorseselta. Tästä on lähes mahdotonta sanoa mitään spoilaamatta, joten ehdotan vaan tsekkaamaan.
9/10
 
The Ghost Writer
Polanskiltakin pukkasi uutta rainaa ja onhan tämä ihan katsottava. Ei lähellekään parasta mahdollista laatua tosin, mutta komeata kuvaa ja tunnelmallista jännäilyä. Oli mies pedo tai ei, on se silti nero.
8/10

Sherlock Holmes
 
Siis tämä suht tuore filmatisointi missä Robert Downey jr. ja Jude Law heittävät melkoisen noloa läppää alusta loppuun. Guy Ritchien ohjaukset on kyllä täyttä paskaa lukuunottamatta Lock, stock & Two Smoking Barrelsia ja Snatchia. Odotin, että tää ois ollu oikeasti hauska ja hyvä leffa, mutta kun ei. Ärsyttävä ohjaus, huonoa dialogia ja muutenkin ylilyöty koko leffa:(
 
2/5

JCM: Sherlock Holmes
 
Siis tämä suht tuore filmatisointi missä Robert Downey jr. ja Jude Law heittävät melkoisen noloa läppää alusta loppuun. Guy Ritchien ohjaukset on kyllä täyttä paskaa lukuunottamatta Lock, stock & Two Smoking Barrelsia ja Snatchia. Odotin, että tää ois ollu oikeasti hauska ja hyvä leffa, mutta kun ei. Ärsyttävä ohjaus, huonoa dialogia ja muutenkin ylilyöty koko leffa:(
 
2/5
 
Ton leffan idea oli juuri tuo ylilyönti. Minusta leffa oli ihan yllättävän hyvää viihdettä.
 
Tuli katsottua The Road toistamiseen. Edelleen todella hyvä leffa, vaikka ei ihan yhtä tehokas toisella katselukerralla.

Bronson (2009)
Visuaalisesti tyylikäs, kerronta toteutettu mielenkiintoisesti ja Hardy kieltämättä kova roolissaan. Kaikesta huolimatta tästä jäi valju ja jotenkin outo loppuvaikutelma. Lienen jäävi arvostelemaan kun elokuva ei oikein kolahtanut makuuni mutta 2,5 tähteä viidestä heittäisin.
 
Ghost Writer (2010)
Tämä sen sijaan toimi. Kaikin puolin mallikelpoisesti toteutettu tyylikäs kertomus jonka intensiivinen tunnelma pysyy tehokkaasti yllä koko leffan ajan. Erittäin viihdyttävä paketti jolle antaa mielellään ainakin sen neljä pojoa.

Nacho Libre
 
Taytyykö tässä muuta sanoa. Kännissä. Toimiva kokonaisuus olisi mennyt alas muutenkin, Jack Black toimii tai sitten ei toimi jos ei tykkää.

Triangle (2009)
 
Ihan näppärä venkoilu Los cronocrimenes -hengessä. Tosin tässä juoni ei perustunut aikamatkailuun vaan johonkin mystiseen paradoksiin. Jännitystä riitti ja meinasi jopa lipsahtaa kauhun puolelle, muttei kuitenkaan. Loppujen lopuksi aika surullinenkin leffa.
 
3/5

Marie Antoinette (2006)
 
Pidin paljon enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, jolloin en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Sofia Coppolalle ominainen utuinen tunnelma vallitsee läpi leffan ja visuaalisesti elokuva on todella komea, muutenkin kuin lavastuksen ja puvustuksen osalta. Kirsten Dunst näyttelee kun olisi ollut pilvessä koko tuotannon ajan.
 
3/5

12 Angry Men (1957) *****
 
Upea elokuva, jossa 12 valamiestä kokoontuvat päättämään 18-vuotiaan pojan syyllisyydestä murhaan. Syyllisyydestä seurauksena on kuolemantuomio. Valamiehistä 11 ovat suoralta kädeltä valmiita tuomitsemaan pojan kuolemaan oikeudessa kuultujen perustelujen nojalla kummemmin harkitsematta ja lähtemään jatkamaan omia touhujaan. Yksi valamiehistä (Henry Fonda) on kuitenkin eri mieltä: vaikka hän ei välttämättä uskokaan pojan syyttömyyteen, ei asiaa tule sivuuttaa ilman keskustelua.
 
Kuten ohjaaja Sidney Lumet'n toinen klassikko, Dog Day Afternoon, tämäkin sijoittuu lähes kokonaan yhteen huoneeseen, joten varsinaisen actionin sijaan on luotettava hyvään käsikirjoitukseen. Ja käsikirjoitushan on aivan erinomainen: valamiesten väliset jännitteet ja vuorovaikuttaminen toistensa kanssa on nokkelasti ja varsin realistisestikin kirjoitettu. Myös pienen, kuuman valamiesten huoneen tunnelma on oivallisesti vangittu, ja valamiesten hikoilu toimii erinomaisena metaforana tilanteen tukaluudelle. Kuumeista päätöksentekoa on kaiken kaikkiaan mielenkiintoista seurata, eikä leffaan mahdu ainuttakaan tylsää hetkeä.
 
Kiehtovinta elokuvassa on tapa, jolla se tarkastelee ihmisen luontoa. Leffa herätti ajatuksia ainakin demokratian luotettavuudesta, ihmisten laumakäyttäytymisestä, rotuennakkoluuloista, muistikuvien valheellisuudesta, välinpitämättömyydestä ja auktoriteettiuskoisuudesta. Näyttelijäsuoritukset ovat niin ikään mainiot, joskin Lee J. Cobbin huutamiset loppupuolella menevät ehkä hiukan överiksi minun makuun.
 
Henkilökohtaiseen top kymppiin leffa joka tapauksessa kapusi.
 
"You don't really mean you'll kill me, do you?"