Yleistä keskustelua musiikista ›

Tokalla luokalla mun kaverin perheellä oli himassa piano ja joskus saatiin lupa pimputtaa sitä. Vain joskus, koska kaverin molemmat vanhemmat tekivät töitä kotona ja kaipasivat työrauhaa. Lisäksi sen faija antoi ymmärtää olevansa hyvin musikaalinen. Piti soittaa varovasti.
 
Mutta voi vitsi kun se itse istui siihen pianon ääreen ja rupesi soittamaan Saku Sammakkoa oikealla kädellä melodiaa ja vasemmalla kädellä sellasta ylös-alas-ylös-alas menevää boogiewoogieta, niin kyllä tapitettiin sen sormien liikkeitä silmät auki kuin pöyreät lautaset. Oltiin 100% valmiita alistumaan opetukseen (omasta halusta!), jos se vain johtaisi suoraan siihen, että osaisimme soittaa samalla tavalla.
 
Hemmetti, vaatii vieläkin vähän opettelua. :D
 
EDIT: Ei se meitä opettanut. Totesi kuivasti, että kaverin isosisko soittaa paremmin. Jos joskus kuulin sen soittoa, niin ei kyllä jäänyt mieleen sellainen 200 vuotta vanha musiikki.

levesinet:
 
Mutta voi vitsi kun se itse istui siihen pianon ääreen ja rupesi soittamaan Saku Sammakkoa oikealla kädellä melodiaa ja vasemmalla kädellä sellasta ylös-alas-ylös-alas menevää boogiewoogieta, niin kyllä tapitettiin sen sormien liikkeitä silmät auki kuin pöyreät lautaset. Oltiin 100% valmiita alistumaan opetukseen (omasta halusta!), jos se vain johtaisi suoraan siihen, että osaisimme soittaa samalla tavalla.
 
tässä tulee hyvin esille että kysymys ei ollut luovuudesta "samalla tavalla". Oppisuhde kuten tälläisessä tapauksessa saattaa saada itsevarmuuden yrittää enemmän josta luovuus aukeaa. Jos mennään nyky maailman koulutusjärjestelmään tulee persoonakysymykset ja vaikka opettajien parisuhdekriisit, perversiydet, sairaudet, ja vaikka ihan vaan yleinen alkava heikkous helpostin opinannon haitaksi ja lisäksi mielestän opetettu opettaja esim ketä valitsee meneko jollekin linjalle vai toiselle ammatin vuoksi ei välttämättä tarjoa palavaa halua saada opilleen seuraajaa jos ollenkaan ja maailmassa on opettajina paljon ns. pakkopuurtajia joille ko touhu on vain muiden omien unelmien toteutusväline jossa luovasta ja innokkaasta oppilaasta on lisäriesaa ja vaivaa kaiken muun tärkeämmän kiireen keskellä.
 
Ei turhan vakavasti - jookos kookos?
 
t assa

levesinet: EDIT: Ei se meitä opettanut. Totesi kuivasti, että kaverin isosisko soittaa paremmin. Jos joskus kuulin sen soittoa, niin ei kyllä jäänyt mieleen sellainen 200 vuotta vanha musiikki.
 
Olitte sitten vain valmiita menemään kopiointiin luovuuden sijasta. Its istuin 4-5 vuotiaana pienon eteen ja painelin koskettimia samalla kun lauloin linnuitsta ja oravista ikkunan takana yrittäen painaa jossakin järjestyksessä niit. sain myös käteeni pienonviritys avaimen ja päätin virittää. kukaan ei opettanut minua mihinkään - päinvastoin sillä kaiken minkä näin purin mukaanlukien puhelimet, pistokerasiat, radiot ja mutsin meikkipussin jolla taiteili lähimmät seinät uusiksi. En ehkä koskaan kuvitellut että minua olisi kukaan opettanut vaan ettei minua kukaan opeta näihin asioihin jotka minua kiinnostaa ja siksi olen muisita vaan tosi pölvästi ja sääli sillä siinätapauksessa myös toisinpäin. sen kyllä muistan että sähköiskut minua opetti suuresti ja siitä olenkin vääntänyt itselleni teorian jota en nyt muista sinulle kertoakseni, mutta voin kertoa sinulle jutun sähköstä:
 
kun olin n 13 tein isoisäni ravintolassa kesäisin töitä ja yhtenä sateisena päivänä olimme isoisänkanssa yksin ravintolan ikkunan takana sisällä ja katselimme terasille. terassilla oli paljon isoisäni suunnittelemia valaisimia ja osa niistä ei palanut. koska olin avulias mies ja isoisäni hyötyä tavaoitteleva kaukopartioveteraani ja minä olin kaiken korjaava hyödyllä ansaitsija ei meille tullutkaan mieleen että se ei välttämättä kannattaisi. Korjaamishalunikin on varmasti kehittynyt aiemmasta rikkomishalustani. Meninin hakemaan lappuja ja painuin rankkasateeseen pari valasinta vaihdettuani se sitten tapahtui. Tämä on sähköiskuita erikoisin siinä mielessä että se oli visuaalisin. Kaikki muuttui siniseksi välähdykseksi ympärilläni ja se kesti pitkään tai ainakin niin pitkään että muistan tehneeni ainakin useita kymmeniä havaintoja. Misään vaiheessa ei tuntunut että olis pelottanut tai ollut huono olla sähkön kouristuskin oli pienempi kuin yleensä johtuen varmaan sen suuresta purkautumisalasta(koko märkä kroppani) tms. ja väänsin lamun loppuun. Kun olin laittanut lampun attelin mitäköhän isoisä ajattelee, mutta ajattelin kuitenkin etten kestä epäonnistumista ja vaihdoin vielä siitä rivistä viimeisen lampun. Kun menin sisää isoisäni vain katsoi minua ja minä sanoin että ei tänään kannata sateessa vaihtaa enempää valoja ja mistään ei puhuttu - siirryyttiin vaan mualle jossa jatkoin touhujani entiseen malliin. Joudun sanomaan että pidän sähköiskuista, mutta pelkään niitä ja joskus on jotain pientä sattunut toisin kuin toisille - en kuitenkaan leiki sähköllä enää, mutta lapsena kyllä halusin tietää mikä se sieltä pistorasiasta nipistää.
 
t assa

BubbleBob: isoisä piti sinua kummajaisena, eikä takuuvarmasti päässyt tuon yli enää eläessään. :-) Grand Lightning!
 
jos tarkota mua ja luulet ettei kaukopartioveteraaneilla jotka on tippunut viikon yhtämittasten taisteluiden jälkeen nukkumatta ruumiskasoihin ja herättyään todennut kavereiden aivojen olevan omalla rinnuksella ja jatkaen taisetlua haavoittumista huolimatta heti kun laseretista on päästy hetkauttaneen mitään vaikuttamaton pikku väläys niin olet kovin ymmärtämätön niin kuin useimmat. itse kuulin nämä asiat aikoinaan kun kateltin irakin ja irani sotaa uutisissa pienenä. Olin tiedonjanoinen ja lypsin kaiken minkä mistään irtisain. tälläkin hetkellä suomalaisetkin sotivat ja onko se luovaa vai koulutettua ja miten saundaa ne saundit kato jenkit käyttää heviä tms hyökkäyksessä ja muita soittimia aivojen tuhoamiseen? kato vaikka olipa kerran keksijä . olet vähän hölmö kun sanot noin, mutta et ole ainoa kun itsekkin oon.

assa: Olitte sitten vain valmiita menemään kopiointiin luovuuden sijasta.
 
Jep, silloin 8-vuotiaana suhtautumistani musiikkiin hallitsi ajatus "oikein" soittamisesta.
 
assa: Its istuin 4-5 vuotiaana pienon eteen ja painelin koskettimia samalla kun lauloin linnuitsta ja oravista ikkunan takana yrittäen painaa jossakin järjestyksessä niit. sain myös käteeni pienonviritys avaimen ja päätin virittää. kukaan ei opettanut minua mihinkään ... En ehkä koskaan kuvitellut että minua olisi kukaan opettanut vaan ettei minua kukaan opeta näihin asioihin jotka minua kiinnostaa
 
Soitat kitaraa virheettömästi, koska sinulle ei ole opetettu virheitä ("oikeaa" ja "väärää").
 
Temposi elää, koska sinulle ei ole opetettu tahtiviivoja tai metronomia (ynnä muuta ulkomusiikillista mallinnusta, joka vuotaa kuin seula).
 
Soittosi on suhteellisen sopusointuista, koska sinulle ei ole myyty teorioita dissonanssista.
 
Eräänlainen vastakohta todellakin on koulutukseen alistuva opistomuusikko, joka ajattelee näitä asioita käsitteellisellä tasolla, epävarmuuden iskiessä etenkin virheen mahdollisuutta. Koulutettavan opettelevan soitto on täynnä tietoisia päätöksiä.
 
Ymmärränkö oikein, että säästymällä varhaiselta musiikinopetukselta olet ikään kuin luonnostaan ollut sellaisessa tilassa kuin virtuoosit, joiden ruumis tekee yhä monimutkaisempia liikesarjoja tietoisuuden ulkopuolella? Varsinaisia virheitähän tapahtuu niissä liikkeissä ja päätöksissä, joihin artisti joutuu tietoisesti keskittymään.
 
Minun on vaikea päästä egottomaan ja musiikillisesti holistiseen tilaan silloin kuin haluan.
 
rintapek: No kun väittämän mukaan koulutus tappaa luovuuden.
Ei se päde yleisesti. Pikemminkin koulutuksesta tarttuu sellaista neuvokkuutta, joka auttaa muusikkoa pärjäämään muusikkona.
 
badcompany: Mistä se oikein tulee että koulutus muka tappaa luovuuden?
Näkemyseroista.

levesinet: Soittosi on suhteellisen sopusointuista, koska sinulle ei ole myyty teorioita dissonanssista.
 
Usein musiikkia koskeva teoria on opettajille ja opiskelijoille tärkeämpää kuin musiikki. Siinä unehtuu se, että musiikkihan näitä teorioita synnyttää eikä toivottavasti päin vastoin. Niin etevää teoriaa ei olekaan ettäkö sillä voisi musiikin korvata. Kovin moni ihminen ainakin meillä "sivistyneessä" lännessä on ahtanut elämänsä muutenkin kaikenlaisten hullunkuristen konstruktioiden ja virtuaaliabstraktioiden sisään.
 
On sellaistakin musiikkia mikä on syntynyt tällaisen teräsvanteen sisäpuolella tällaisen teräsvanteen tarpeisiin, mutta eipä sitä yleensä muutaman kymmenen vuoden päästä jakseta paljoa muistella.

velipesonen: Usein musiikkia koskeva teoria on opettajille ja opiskelijoille tärkeämpää kuin musiikki.
 
Minkä verran oot tavannut sellaisia? Mä oon tavannut paljon sekä opiskelijoita että opettajia jotka ei ajattele niin.

baron: Minkä verran oot tavannut sellaisia? Mä oon tavannut paljon sekä opiskelijoita että opettajia jotka ei ajattele niin.
 
Omasta konservatoriovisiitistä on niin kauan että onkohan se enää oikein nykytietoa, mutta kyllä niitä silloin (80-luvulla) aika paljon oli. Ehkä kolmannes.

velipesonen: Usein .... Siinä unehtuu se, että...
 
Mut onko tossa sit vika muistissa vai ymmärryksessä?
Vai voiko asian vaan simppelisti kuitata, et se oli se koulutus mikä sen luavuuden kylmäsi?

velipesonen: Siinä unehtuu se, että musiikkihan näitä teorioita synnyttää eikä toivottavasti päin vastoin. Niin etevää teoriaa ei olekaan ettäkö sillä voisi musiikin korvata. Kovin moni ihminen ainakin meillä "sivistyneessä" lännessä on ahtanut elämänsä muutenkin kaikenlaisten hullunkuristen konstruktioiden ja virtuaaliabstraktioiden sisään.
 
Musta tässä on kiva heittää vertaus kirjailijoihin. Teoria olkoon kielioppi ja ehkä jopa semmoinen kommunikaatiokyky. Silti olevaan nojaten syntyy hienoa tekstiä monenmoista, välillä varsin abstraktisti, mutta silti. Tyhjästä ei enää kukaan lähde, musiikissakaan.

rintapek: Mut onko tossa sit vika muistissa vai ymmärryksessä?
Vai voiko asian vaan simppelisti kuitata, et se oli se koulutus mikä sen luavuuden kylmäsi?
 
Kaikki vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Mutta tietenkin, jos henkilö kouluttautuu esim. orkesterimuusikoksi, ei hänen ammatissaan mitään kovin suurta luovuutta ole sopiva osoittaakaan, ellei sitten äänenjohtajana pikkuisen.

mä en tiiä onks tää jo mainittu, mutta liian usein oon törmänny näihin koulutettuihin muusikoihin tai ihan vaikka guitar pro-säveltäjiin jotka sit alkaa sillä teorialla leikkimään ihan "osaamisella" leijumisen vuoksi. esim jotain ihan omia 23/2 (huom! kärjistys)-tahtilajeja sun muuta pitää biiseihin ympätä ihan teorian vuoks. järkyttävän suuri prosentti tästä sakista kuuluu progetyyppeihin (no offense :D)

Jii: Musta tässä on kiva heittää vertaus kirjailijoihin. Teoria olkoon kielioppi ja ehkä jopa semmoinen kommunikaatiokyky. Silti olevaan nojaten syntyy hienoa tekstiä monenmoista, välillä varsin abstraktisti, mutta silti. Tyhjästä ei enää kukaan lähde, musiikissakaan.
 
Akkuraattoristi pitää mennä kun lähtee vertaileen -
Kirjallisuuden vst teoria on erimerkitykselliset ja historiallisesti - ja tarkasti - tyylisuuntamääritellyt lauserakenteet, ym. pillanteerintiukkaa. Kevyen kirjallisuuden puolella kirjassa saa olla vain 64-88 sivua, muuten ei kirjakaupat ota myyntiin ;-) Klassikoita julkaistaan koko ajan uusien kirjailijoiden toimesta hienosti jalostettuina versioina, viimeksi taisi ilmestyä Monte-Criston kreivi loisteliaan Anja Kaurasen säkenöivästi uudelleenkirjoittamana.
Jep. Musiikki on ollut olemassa "vähän" kauemmin kuin kirjallisuus ja sitä on ulkona muidenkin kuin ihmisten toimesta, vai onko västäräkki vetäissyt keittiön ikkunaan HV:t (aka HyväVeli) ?
 
Anna lapselle oikea soitin ja kyllä lähtee... kokeile kynää tuleeko tekstiä :-)

BubbleBob: Akkuraattoristi pitää mennä kun lähtee vertaileen -
Kirjallisuuden vst teoria on erimerkitykselliset ja historiallisesti - ja tarkasti - tyylisuuntamääritellyt lauserakenteet, ym. pillanteerintiukkaa. Kevyen kirjallisuuden puolella kirjassa saa olla vain 64-88 sivua, muuten ei kirjakaupat ota myyntiin ;-) Klassikoita julkaistaan koko ajan uusien kirjailijoiden toimesta hienosti jalostettuina versioina, viimeksi taisi ilmestyä Monte-Criston kreivi loisteliaan Anja Kaurasen säkenöivästi uudelleenkirjoittamana.
 
:D
:D
 
No nyt on asia kohdallaan!

BubbleBob:
Anna lapselle oikea soitin ja kyllä lähtee... kokeile kynää tuleeko tekstiä :-)
 
Yleisesti ottaen, yhtä paljon tulee valmista tekstiä, kuin se soittaminen on valmista musiikkia. :)

velipesonen: Usein musiikkia koskeva teoria on opettajille ja opiskelijoille tärkeämpää kuin musiikki.
 
Jaa, enpä ole itse huomannut moista.
 
Hyvä työkaluhan se on jos ei ole aikaa treenata tai varaa jättää improvisoinnin varaan. Esim. "lopetetaanko biisi tahdin ykköselle kun palataan ekan asteen sointuun,?" vs. "lopetetaanko biisi silleen yngh just sen hyvän döpö-döpö-döpö paikan jälkeen".
Tai "Mikä on eka sointu? G-duuri!"" vs. "Mikä on eka sointu? Döpö-döpö-döpö!" :D

markkuliini: Jaa, enpä ole itse huomannut moista.
 
Hyvä työkaluhan se on jos ei ole aikaa treenata tai varaa jättää improvisoinnin varaan. Esim. "lopetetaanko biisi tahdin ykköselle kun palataan ekan asteen sointuun,?" vs. "lopetetaanko biisi silleen yngh just sen hyvän döpö-döpö-döpö paikan jälkeen".
Tai "Mikä on eka sointu? G-duuri!"" vs. "Mikä on eka sointu? Döpö-döpö-döpö!" :D
 
Jos bändin jätkät osaisivat sen verran "teoriaa" että tuntisivat piisin rakennetermit (verse, kertsi, AABA ym) niin olisi paljon helpompaa sopia rakenne kuin että: Mä alan soolon sillä kohtaa missä sanat menisivät "Sua lemmin" ja lopetan siihen kohtaa missä sanat menisivät "Painu v-uun" ja sitten kerrataan siitä kohdasta mistä sanat menee "Kaiken sain ja liikaa oli".
Samoin sen verran että piisin sävellaji ei ole eka sointu (joskus on, joskus ei)

baron:
Samoin sen verran että piisin sävellaji ei ole eka sointu (joskus on, joskus ei)
 
Juu, tiedän.
Mutta soitan sellaisessa bändissä joissa biiseillä ei välttämättä ole sävellajia, ai ainakaan yhtä selkeää sellaista. Tuuraajat kysyvät lavalla aina hädissään nimenomaan ekaa sointua. :D
 
Sitäpaitsi, kovat jätkät ei välttämättä arvaa sävellaji-tiedosta biisin ekaa sointua, mutta taas ekan soinnun soidessa pitäisi tietää jo sävellajia ja soinnun suhde siihen. ;)
Eli kovat jätkät kysyy ekan soinnut, puukorvat sävellajin. Ja niillä joilla on duunia ei kysele mitn.

markkuliini: Juu, tiedän.
Mutta soitan sellaisessa bändissä joissa biiseillä ei välttämättä ole sävellajia, ai ainakaan yhtä selkeää sellaista. Tuuraajat kysyvät lavalla aina hädissään nimenomaan ekaa sointua. :D
 
Sitäpaitsi, kovat jätkät ei välttämättä arvaa sävellaji-tiedosta biisin ekaa sointua, mutta taas ekan soinnun soidessa pitäisi tietää jo sävellajia ja soinnun suhde siihen. ;)
Eli kovat jätkät kysyy ekan soinnut, puukorvat sävellajin. Ja niillä joilla on duunia ei kysele mitn.
 
Ja sitten kun/jos laulajan takia tai muusta syystä nostatte puoli tai koko sävelaskelen, miten ilmoitat muille tapahtuneen?
Entäs jos teillä on tuuraaja? Pitääkö sen ekasta soinnusta tunnistaa koko ventovieras kappale?