Yleistä keskustelua musiikista ›

crestfall: Sen lisäksi, että levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, ovat kaikki kappaleet siinä täydellisiä:
ISIS - Panopticon.
 
Mutta onhan noita "ei-yhtään-huonoja-biisejä" myös muutama.
 
65daysofstatic - One Time for All Time
Buckethead - Electric Tears
Clint Mansell & Mogwai & Kronos Quartet - The Fountain OST
King Crimson - In the Court of the Crimson King (Moonchild on kyllä hiinä ja hiinä!)
Nine Inch Nails - The Downward Spiral
Opeth - Ghost Reveries
Pink Floyd - Wish You Were Here
Placebo - Sleeping with Ghosts
RHCP - Californication
Smashing Pumpkins - Adore
System of a Down - S/T
The Cure - Disintegration
Toolin Lateralus ja Ænima (välikappaleita ei nyt voi laskea oikeiksi kappaleiksi, ja toimivat kuitenkin kokonaisuuden osina)
 
Mutta minkä takia nää on "levyjä, joissa ei ole yhtään huonoa kappaletta"? Koska esimerkiksi mun mielestä noilla sun luettelemilla levyillä on monillakin huonoja kappaleita. Eli tämä lista ei ole siis mikään universaali fakta. Siks ois kiva lukee vähän mielipiteitä että minkä takia just nämä levyt on sun mielestä käytännössä täydellisiä, tai ainakin täynnä hyviä biisejä.

Dipsetcityboy: ois kiva lukee vähän mielipiteitä että minkä takia just nämä levyt on sun mielestä käytännössä täydellisiä, tai ainakin täynnä hyviä biisejä.
 
Pointti.
 
Mutta mielestäni annoin tarpeeksi hyvän perustelun ennen levyjä: näillä levyillä ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä. Ainoastaan tuo ISISin levy on täydellinen, kaikki biisit ovat mielestäni erinomaisia eikä mitään niistä voi laittaa toisen edelle (paitsi So Did We, joka on täydellisyys toiseen potenssiin). Levy vain kolisee alusta loppuun aivan täysiä.
 
Muut levyt ovat sellaisia, ettei millään niistä tule ikinä mieleen skipata jotain kappaletta sen takia ettei sitä jaksa / ei pidä siitä / yms. On kyllä levyjä, jotka ihan mielellään kuuntelee alusta loppuun, mutta niillä on kuitenkin joku kappale, josta ei kuitenkaan varsinaisesti pidä ja kuuntelee sen vain levyn kokonaisuuden kannalta.
 
Kyllä tossa listaa sumpliessa koko oma levyhylly tuli käytyä läpi ja koluttua myös mielessä jotakuinkin kaikki satunnaiset levytkin joista pitää mutteivät ole vielä hyllyyn päätyneet, mutta vain nuo levyt pitävät omasta mielestäni sisällänsä semmoisen biisiryppään että niistä yksikään ei ole ainakaan huono, tylsä, ärsyttävä, mitäänsanomaton, etc vaan joka biisin kuuntelee joka kerta aina yhtä mielellään.

Miles Davis - Kind of Blue

Katharsis: Miles Davis - Kind of Blue
 
Kyllä!
 
Virhe! Tyhjä tai liian täyttä faktaa oleva kirjoitus!

No okei, ei provota, :(
 
Mutta oma valintani tähän ketjuun on kuuden CD-levyn Complete Webern -paketti.

Hevi-, proge- ja metallilevyt ovat yleensä kaikki ihan helkkarin hyvää kuunneltavaa.

HTMono: Pink Floydin Dark Side of the Moon
 
Biisi numero 2. Makunsa kullakin.

Mun mielestä kaikki AC/DC:n levyt ovat hyviä, onhan se lempibändini.

Linnunlaulupuu: Hevi-, proge- ja metallilevyt ovat yleensä kaikki ihan helkkarin hyvää kuunneltavaa.
 
samaa mieltä!

The Kooks:in molemmat.

Alanis Morrisette : Jagged little pill ,muistan tuolloin jo heti tuoreeltaan levyn ilmestymisen aikoihin ihmetelleeni ,että kun kerrankin levy ,jossa kaikki biisit hyviä !
Ei vaan yksi tai kaksi hittiä ja loput täyteraitoja ,vaan koko levyn pystyy kyllä kuuntelemaan alusta loppuun ja isolla volumella vieläpä !

Pink Floyd - Dark Side Of The Moon. Eikai mitään selityksiä kaipaa, jos diggaa niin diggaa. Jos ei niin ei. Tää toimii itellä vaan ihan älyttömästi. Joka hetkeen. Soundit aivan älyttömän kohallaan. Lyyrisestä puolesta sen verran että The Wall:illa on parempaa settiä, mutta LP:nä DSOTM helposti parempi.
 
The Cult - Sonic Temple. Uhhh ahhha!!!! Täydellinen levy. Siis älytön. Soitto, laulu, soundit(kiitos Bob Rock !!!) pelkkää kultaa korville. Sairasta. Levyllä ihan älyttömän hyvät biisit, TÄYDELLISET sinkkuvalinnat ja mitähän vielä.. Bestness. Myös Cultin muu tuotanto Ceremonyyn asti(Electric -levyä lukuunottamatta) aivan vitun parasta.
 
Led Zeppelin - koko tuotanto. Paras bändi maan päällä. Tässä on jotain taikaa, johon kuolevaiset ei kykene. Yks huono biisi löytyy, The Grudge. Ei nappaa.
 
Iron Maiden - Iron Maiden, Killers, Somewhere In Time ja Seventh Son Of A Seventh Son.
Nää levyt on Maidenin parhautta ehdottomasti. Kahelta ekalta aivan uskomaton energia kuuluu läpi! Todella rajuja levyjä ja agressiivista. Soundit kohdallaan myös. Somewhere ja Seventh Son levyt parasta "kasari" -Maidenia. Smith päässy kynäilemään biisejä, niin löytyy vähän popimpaakin menoa. Näiden levyjen soundit ei ehkä niin loistoa, mutta biisit ja tematiikka(7th Son) aivan loistavaa. Sanotuspuolella Harris ei taaskaan(ikinä) petä. Paitsi Invasion biisissä, mutta sekään ei onneks päätyny mihinkään viralliselle julkasulle.
 
Bob Dylan - Freewheeling. Tältäkään levyltä en yhtään huonoa sävellystä löydä. Ja tarinankerrontahan tässä on ehkä parasta mitä oon ikinä kuullut.
 
Jethro Tull - Aqualung, This Was ja Crest Of A Knave. Nää levyt on aivan loistavia. Ei yhtäkään huonoa biisiä. Ian Anderson itellä ehkä suurin vaikuttaja biisinkirjottajana.
 
Mr. Big - Mr.Big, Lean Into It ja Hey Man. Näilläkään ei yhtään huonoa biisiä, soitto aivan älyttömän hyvänkuulosta ja jokainen rockin alue hallussa. Tämän voi huomata esim. Hey Manin loistavista slovareista! Hey Manilla ehkä vähän kypsempi soundi, diggaan.
 
Steve Vai - Sex & Religion. Noniiin.. Eikai siitä huonoa voi tulla ku on tämmönen kaksikko levyä tekemässä, ku Townsend ja Vai? Ihan loistavia biisejä jokaikinen raita levyltä, Steven kitarointi on tässä tuhat kertaa parempaa kuin Passion & Warfarella. Devin käyttää ääntään ihan älyttömän laaja-alasesti. Sairas levy.
 
The Doors - The Doors ja Morrison Hotel. Näilläkään ei tosiaan huonoja biisejä. Morrisonin tarinankerronta on innostanu itteä monesti ja monessa tilanteessa. Biisien maalailu ja luonti on ihan älytöntä näillä levyillä. Sick.
 
Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath. Ensimmäinen Black Sabbath LP, jonka oon ostanu. Sitä ennen vaan perus kokoelmia ja muualla kuunnellu. Tän levyn riffittely on ihan mieletöntä. Laulu ei niinkään, mutta riffit ja sovitus toimii mulle ihan sata200!

Kate Bush - Hounds of Love
 
Ehkä se eniten soinut levy viimeisen viiden vuoden ajalta. Vielä toukokuussa ajoitin mahdolliset kuuntelun keskeyttävät wc-käynnit, kahvinhaut yms. kolmosraita "The Big Sky":n ajalle, mutta jostain selittämättömästä syystä huomasin männä päivänä pitäväni kovasti kyseisestä raidasta. Ei se toki pop-helmenä yllä "Running Up that Hill":in tai "Cloudbusting":in tasolle, mutta herra paratkoon harva biisi kenen tahansa tuotannosta mahtuu samaan kategoriaan edellämainittujen kanssa.
 
Mahtava levy kaiken kaikkiaan. A-puoli sisältää helpommin lähestyttävää tavaraa unohdettuna aarteena mm. pysäyttävä "Mother Stands for Comfort" ja B-puolelta löytyy kokeellisempaa tavaraa kuten temanttinen, timanttinen ja teatraalinen avauskolmikko "Dream of Sheep", "Under the Ice" ja "Waking the Witch" unohtamatta kelttihenkistä "Jig of Life":a.

KiiminkiJoe: Kate Bush - Hounds of Love
 
Mjaa, kai sitä joutuu komppailemaan. Upea lätty tämäkin on.

Bob Dylan: Highway 61
Beatles: Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
Rolling Stones: Sticky Fingers, It's Only Rock'n'Roll, Tattoo You
The Who: My Generation
Byrds: Super Hits
Wilson Pickett: The Wicked Pickett
Sam & Dave: The Best Of Sam And Dave
Bruce Springsteen: Born To Run, Darkness On The Edge Of Town
Social Distortion: Prison Bound
Johnny Cash: Unchained

Sex Pistols - Never Mind The Bollocks
Johnny Thunders & The Heartbreakers - L.A.M.F
Motörhead - Overkill
Motörhead - Ace Of Spades
Rolling Stones - Sticky Fingers
Rolling Stones - Let It Bleed
The Damned - Strawberries
Waldos ( Walter Lure ) - Rent Party
Deep Purple - Machine Head
AC/DC - Let There Be Rock
The Doors - L.A Woman
The Doors - Morrison Hotel

Whitesnake - Come an Get It
Tällä levyllä on huikea meno alusta loppuun, ei tulisi mieleenkään skipata yhtäkään biisiä. Don't Break My Heart Again, nimikappale, Girl, Child of Babylon vain muutaman mainitakseni.
 
Thin Lizzy - Renegade
Aika "repaleinen" levy tyylivaihtelujen takia mutta erittäin piristävä, vaikka osa kappaleista onkin aika synkkiä. Löytyy hard rockia(Angel of Death) ja peräti funkin tyylistä(Fats).
 
Jethro Tull - Thick as a Brick/A Passion Play
Nämä molemmat mainitsen samassa koska ovat aika samantyylisiä. Vaikka ovatkin melkoista sillisalaattia niin näissä on vaihtelua niin paljon ettei pysty kyllästymään. Varsinkin eka levy on musiikillista orgasmia joka sekunnilta.
 
Scorpions - In Trance
Rankkaa hard rockia ja välissä tyylikästä "hempeilyä", joka osaa silti olla väkevää samaan aikaan sortumatta liioitteluun. Nimikappale, Robot Man, Evening Wind vain muutaman mainitakseni.
 
Scorpions - Virgin Killer
Pirteän vaihtelevaa meininkiä, "pirteämpää" verrattuna edellisen tyylikkäälle tummuudelle. Parhaat: Catch Your Train, Hell Cat, Polar Night, Yellow Raven.
 
Nina Hagen - In Ekstase
Sumeilematonta 80's-syntikkapoppia raaoilla saundeilla ja jännillä lyriikoilla. Voi olla aika kova pala purtavaksi noitten takia mutta ite tykkään paljon.
 
Blue Cheer - Outsideinside
Rankkaa rockia aika brutaaleilla saundeilla. Vaikka levyä vaivaa lievä epävireisyys, meno on alkukantaisen toimivaa. Feathers From Your Tree, Gypsy Ball ja Sun Cycle kohokohdat.
 
Frank Zappa - One Size Fits All
Tyylien kirjo käydään tässä aika hyvin läpi lainkaan sortumatta liioitteluun. Kohokohtia Po-Jama People, Can't Afford No Shoes, San Ber'Dino.
 
Slade - Whatever Happened To Slade?
Tiukkaa rockia alusta loppuun, mikäs sen mukavampaa. Joka biisi toimii kuin tauti. Parhaat: Be, Dogs of Vengeance, Big Apple Blues.
 
Uriah Heep - Sweet Freedom
Tyylikästä rockia tämäkin. Näppäriä biisejä. Mm. Dreamer, Seven Stars, Pilgrim.

Nopeesti tulee mieleen tämmönen melko uus albumi kun Women And Children Last Murderdollsilta. Mulla on special edition paketti missä 3 bonusraitaa, yhteensä 18 biisiä ja kaikki tosi upeita. Kannattaa vähintään kattoa Youtubesta tätä tuotantoa jos ei levyä meinaa ostaa.

Nirvana - In Utero