| Aihe: Larrivee vs. Gibson, Martin | |
|---|
 Old Guitar
19.07.2010 18:06:27 (muokattu 19.07.2010 18:08:04) | |
|
Larrivee on noussut Gibsonin ja Martinin haastajaksi laadukkaiden akustisien kitaroiden valmistajana. Larrivee kitaroista ei ole paljon keskusteltu näillä palstoilla.
Itse olen tällä hetkellä kiinnostunut OM- tyypin kitaroista. Onko kellään kokemuksia Larrivee kitaroista verraten Gibsoniin tai Martiniin? Itselläni oli jonkin aikaa Larrivee OM-60, jossa tosin oli kansi haljennut, mutta soittimena se oli aivan erinomainen. Se kävi niin sormi- kuin plektrasoittoon erittäin hyvin. Koska olen hölmö, niin myin senkin pois.
Minulla on ollut erikokoisia Gibsoneita ja Martineita, mutta tämä Larrivee OM-60 on ollut ehkä paras akustinen kitara, jonka olen omistanut.
Olen tilannut käytetyn Larrivee OM-05 kitaran, joka vaikuttaa lupaavalta ehdokkaalta OM- sarjan kitaroista. Ikävä kyllä budjetin yli meni tuo Larriveen OM-60 ja ainakin se yksilö, joka minulla oli taannoin vaakuutti minut laadullaan ja soinniltaan.
Larrivee OM-05:ssa on kuusikansi, sivut ja pohja ovat mahonkia. Täysin kokopuinen soitin. Mietiskelen tässä miten ruusupuu ja mahonki eroavat saundiltaan?
Miten Gibsonin ja Martinin OM- kitarat vertautuvat näihin Larriveihin? Onko kenelläkään kokemuksia? | |
Itse olen kohdannut että mahonki on soinniltaan tummempi sekä pehmeämpi.
Ruusupuu taas juuri päinvastoin. En nyt siis väitä että ruusupuu soisi mitenkään ärsyttävän kirkkaasti :)
Itselle tuo mahonki ainakin toimii paremmin. Pidän sen lämpöisestä soundista.
Itselläni on Larriveen L-03 malli ja olen kyllä tykännyt. Testasin kyseisestä kitarasta myös ruusupuista versiota mutta tämä vei voiton
Notta juu | Old Guitar
20.07.2010 03:37:17 (muokattu 20.07.2010 13:51:37) | |
|
sonata: Itse olen kohdannut että mahonki on soinniltaan tummempi sekä pehmeämpi.
Ruusupuu taas juuri päinvastoin. En nyt siis väitä että ruusupuu soisi mitenkään ärsyttävän kirkkaasti :)
Itselle tuo mahonki ainakin toimii paremmin. Pidän sen lämpöisestä soundista.
Itselläni on Larriveen L-03 malli ja olen kyllä tykännyt. Testasin kyseisestä kitarasta myös ruusupuista versiota mutta tämä vei voiton
Hieno kuulla, että mahonki soi pehmeämmin. Se olisi juuri tärkeätä niinkin pienikoppaisten kitaroiden, kuten OM, koska monet pienikoppaiset soivat juuri liian terävästi ja kirkkaasti. Minäkin pidän enemmän tuollaisista pehmeämmistä ja tummempisaundisista kitaroista. Muutoin plektrasoittoa kuulostaa liian karkealta korviini.
Olen tässä vuosien varrella alkanut pitää OM- kokoista kitaraa kaikkein parhaana vaihtoehtona eri tyylien soitteluun sekä se sopii mukavasti syliin ja on näppärämpi käsitellä kuin isompi koppaiset kitarat. Se käy mainiostai fingerstyleen ja hienostuneempaan plektrasoittoon sekä hybriditekniikkaan. Toki dreadnoughtit ja jumbot ovat paikallaan kovempaan rämpyttelyyn, mutta siihen minulla löytyykin mainio 12-kielinen Yamaha, joka sopii viimeksi mainittuun tyyliin mielestäni parhaiten. Vielä kun minulta löytyy nylonkielinen klassinen kitara klassisiin ja muunkin tyylilajin näppäilyyn, niin voi sanoa, että kitara-asiat alkavat olla kohdallaan. Varsinkin, jos tuo Larrive OM-05 vastaa toiveita. Siinä on muuten vielä hieman normaalia teräskielistä leveämpi otelauta, joten sorminäppäily sujuu sillä mukavammin, kuin liian kapealla otelaudalla. | |
Kitaat ovat toki yksilöitä, mutta kyllä mun kokemus on mahongista on, että se on selvästi keskialuepainoitteisempi, kuin ruusupuu. Siksi se on ehkä erottelevampi ja jossain määrin voi olla kuuluvampi. Ruusupuu kitarassa yläpää soi kirkkaammin, mutta myös bassosointi on erottelevampi ja syvempi
Nämä eivät lie mitään absoluuttisia, kun kitaran sointiin vaikuttaa niin moni asia, mutta itse pidän enemmän rusupuusta sen laajan sointialueen takia. Mahonkikoppainen soi hyvin mielestäni bluesissa ja omaan mahonkiseen vaihdoin juuri kokeeksi John Pearsen Phospor Bronze Silk Wound kielet ja pidän niitä tähän astisista parhaana tuohon mahonkiseen kitaraan, juuri niiden keskialuetta pehmentävän soundin vuoksi. |  mhs
20.07.2010 22:04:05 | |
|
Minusta mahonki syttyy nopeammin ja korostaa perustaajuutta (tai, vaimentaa harmonisia). Ääni syttyy, on, vaimenee --- ainakin mun korvani kiinnittää enemmän huomiota sävelkorkeuteen ja tasaiseen sointiin kuin ilmavuuteen ja sävyspektriin.
Toisaalta mahonki pelittää hienosti rauhallisessa säestysnäppäilyssä (vaikka Martin 00-18V), toisaalta rämppäyskompissa (Gibson Hummingbird), toisaalta ripeässä Doc Watson - tai Norman Blake -tyyppisessä flatpikkauksessa (Martin D-18), ja moni pitää mahonkikitaroita mainioina bluespeleinä... eli moneen tyyliin ja makuun noitakin on :).
Mulla on Gibson Hummingbird, jonka ostin rämppäyskitaraksi sen pehmeän ja tasaisen soinnin takia. Oon kuitenkin saundin auettua alkanut soittaa sillä fingerstylejuttujakin, siinä määrin mukava tuon saundi on. | |
Mikäs näistä sopisi raakaan bluesiin ala Bukka White?
Martini joskus oli ja se ei sopinut,kun pariin Country-sointuun.
Eli peukaloplektra ja sormisoittoon. | |
Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta miten eri puut soivat kitarassa. Minulla oli Martin 000-15, täysin mahonkinen peli ja se soi yllättävän pehmeästi ollakseen niinkin pienikoppainen kitara. Lisäksi pidin saundin pehmeydestä plektralla soitettaessa. Sointi todella yllätti positiivisesti. Monipuolinen kitara. Silloin havittelin vielä Martin EC mallia ja myin taas kerran hyvän yleiskitaran eteenpäin.
Onko mahonki ainoa puu ns. yleisimmistä sivu- ja pohjapuista, jota käytetään myös kitaran kannessa? Ja päinvastoinkin onko se myös ainoa kansipuumateriaali, jota käytetään myös sivuihin ja pohjiin.
Miten mahonkia voidaan verrata kansipuuna seetriin tai kuuseen. Kai se lähempänä seetriä kuitenkin on?
Miten taas eri kombinaatiot soivat keskenään? Kuusi/ruusupuu, seetri/ruusupuu, mahonki/mahonki.
Ai, niin huomasin vielä, että mahonkia ei varmaankaan käytetä kansipuuna, kuin silloin, kun sivut ja pohja on myös mahonkia. | Old Guitar
21.07.2010 01:41:28 (muokattu 21.07.2010 01:48:33) | |
|
Tuolta löytyy kans mielenkiintoista tietoa:
http://www.taylorguitars.com/guitars/features/woods/BodyWoods/
Törmäsin linkkiin Larriveen Guitar Forumin sivuilla, jossa käyttäjillä oli melko hyviä kokemuksia mahongista lähinnä sivu- ja pohjamateriaalina, mutta myös kansimateriaalina.
Yleisesti ottaen mahonkia pidettiin pehmeäsaundisempana, kuin esim. rosewoodia ja myöskin laulajaystävällisenä materiaalina,
Täytyy lueskella lisää...
Mahonkikitaroita pidettiin hyvänä myös äänitykseen, koska se toistaa enemmänkin keskialueen ääniä (midrange frequencies). Sopii myös kuulemma hyvin roots-musaan, folkkiin ja bluesiin. | |
Ei nyt liity mun juttu otsikon kitaroihin, mutta puihin kyllä. Rakensin siis kolme pikkukoppaista akustista kitaraa 2 viime talvena/keväällä ja yhden sitä edellisenä vuonna.
Kaksi noista on mahonki sivuilla ja pohjalla, yksi zebraano sivu/pohjalla. Kaikissa sitkakuusi kansi. Rakensin noi nimenomaan sormisoitto tyyliä ajatellen ja omasta mielestä oli ihan mielenkiintoinen projekti.
Ensimmäinen mahonki kitara on selkeästi tummempi muista, toinen zebraano kitara on kirkaampi, ehkä vähän raikkaampi. Zebraanon pitäisi olla soundillisesti lähellä ruusupuuta. Ja viimeinen on erilllailla rimoitettu ja isommalla ääniaukolla varustettu mahonki kitara se on ehkä monipuolisin soundiltaan. Äänitin tollasta kolmen soinnun sormi bluussia maihinnousu nettiin nimellä 3 kitaraa blues. Ensimmäisenä on vanhin mahonki kitara,zebrano kitara ja viimeisenä isompi ääniaukkoinen mahonki kitara.
Soittimet on äänitetty peräkanaa nauhurin pyöriessä koko ajan ihan perushalpis laulu mikki keittiön pöydälle ja ilman mitään lisä miksauksia. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella. Siellä on myös vanhempia nauhotuksia kahdesta ekasta. | |
Omien kokemusteni mukaan Larrivee on hyvä kitaramerkki, mutta tietyllä tavalla perussoundi on vähän bliisu, joka ei itseäni sytytä. Mutta kyse on enemmän mielipide-eroista kuin absoluuttisesta mitatavasta seikasta. Joku voi löytää Larriveen valikoimista sen unelmakitaransa siinä missä Martinin tai Gibsonin tai minkä tahansa muun merkin. | |
Larriveen LSV-11 on houkutellut jo jonkin aikaa. Ei niinkään merkin takia, vaan mittojen. 46mm satulaleveyteen en ole monessakaan merkissä törmännyt. Toisaalta, yli 3k€ hintaa...
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Zeeboo: Larriveen LSV-11 on houkutellut jo jonkin aikaa. Ei niinkään merkin takia, vaan mittojen. 46mm satulaleveyteen en ole monessakaan merkissä törmännyt. Toisaalta, yli 3k€ hintaa...
Kokeile Lakewoodia... | |
KenParker: Kokeile Lakewoodia...
Hyvä vinkki. Tarttee ottaa tyypit.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Niin, mitä muita kitaramerkkejä voisi vielä tuoda tähän Gibsonin, Martinin,Taylorin, Larriveen rinnalle. Lakewood, Guild, Furch? Mitä muita laadullisesti hyviä kitaroita kannattaisi tsekkailla? Nänä ovat kuitenkin merkkejä, joilta löytyy kaikenkokoista ja näköistä kitaraa ja tuotanto on melko laajaa.
Itse en tosta Lakewoodista tiedä kuin oikeastaan nimen, joka on tullut melko usein vastaan. Näillä mainituilla kitaranvalmistajilla on myös se yhtenäinen piirre, että lukuunottamatta Guildin muutamaa mallia ne tehdään muualla kuin Aasian maissa.
Onhan niitä sitten vielä esim. Tacoma, Breedlove, Collings ja Santa Cruz, mutta ainakin viimeksimainitun lafkan kitarat on hieman liian kalliita saavuttaakseen yhtä suuret markkinat, kuin Gibson, Martin, Taylor ja Larrivee.
Sitten on taas yrityksiä, jotka myyvät etupäässä laadullisesti heikompia ja siten myös halvempia kitaroita, vaikka heiltä voi löytyä muutama kalliimipi ja laadukkaampi mallkikin esim. Takamine.
Yairi unohtui vallan, joka varmaankin kuuluu melkein tuohon ykkösryhmään. Tosin hekin taitavat nykyään myydä enemmän tuollaisia keskihintaisia (n. 500-600 e) kitaroita ja sitä halvempiakin.
Itse pidän kitaralle maksimihintana suunnilleen 1500-2000 e ja sen hintaluokan kitaroissa parhaat mallit lienevät Gibsonilla, Taylorilla, Martinilla sekä Larriveella. Toki Yairiltakin saattaisi löytyä tuosta hintaluokasta hyvää kitaraa, mutta itselleni ei ole vielä Yairi kolahtanut.
Kysytään nyt tämän pitkän yksinpuhelun ja -pohdiskelun päätteeksi: Minkä yrityksen akustisia kitaroita kannattaisi katsella, jos rahaa on käytettävissä em. 1500-2000 euroa? Itselläni on sellainen käsitys, että yksityiset kitaranrakentajat ottavat hieman enemmän soittimistaan, mutta Gibson, Martin, Taylor ja Larrivee kitaroista löytyy monia hyviä kitaroita tähän hintaluokkaan. | |
Old Guitar: Niin, mitä muita kitaramerkkejä ...
Onhan niitä sitten vielä esim. Tacoma...
Olet vissiin huomannut:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=433944
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Zeeboo: Olet vissiin huomannut:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=433944
Joo, mutta itse en ole päässyt oikein Tacomiin sisään. Saundi on tuntunut jotenkin karulta minun korviini. Tosin minulla oli joskus Tacoma Nighthawk Baritoni kitara, josaa oli todella mahtavat saundit. Jos käytettynä vastaan tulisi, niin saattaisin ostaa kyllä. | |
Olen nyt pari kolme päivää nautiskellut Larrivee OM-05:n hienosta soinnista ja soitettavuudesta.
Lähes kaikki aiemmat kitarani ovat olleet sivuiltaan ja pohjaltaan ruusupuisia, mutta tämä Larrivee on mahonkinen ja kuusikannella. Sointia onkin siltä pohjalta helppo verrata. Muutenkin pari sanaa kitarasta:
Larrivee OM-05 sopii todella hyvin yleiskitaraksi, koska se sopii plektrakomppailuun sekä jos mahdollisesti vielä paremmin sorminäppäilysoittamiseen. Plektrasoitossa saundi ei ole liian kova, kirkas tai terävä, vaan sopivan pehmeä ja täyteläinen.
Sormilla soitteluun en ole parempaa kitaraa tavannut. Tuntuu kuin kitara olisi minulle mittatilaustyönä tehty. Eebenpuinen otelauta, sopiva radius, skaala, nauhat, talla (eebenpuu) ja satula, kaulan paksuus ja muoto kaikki yhdessä vaikuttavat kitaran soitettavuuteen, joka on huippuhyvä.
Pari mielenkiintoista asiaa on ilmennyt mahonkisen kitaran soinnissa. Kun säestän itseäni kitaralla, niin kuulen oman ääneni paljon paremmin, kuin aiemmilla ruusupuisilla akustisilla. Fantastinen juttu! Soinnin erottelevuus on huippuluokkaa myös säestäessäni itseäni näppäillen ja lisäten erilaisia basso tai muita kuvioita. Kuulen ne laulun myötä aivan uudella tavalla, joten voin kehitellä laulun ja kitaran yhteistyötä paljon helpommin ja uudella tavalla. Samoin on rämpytettäessä kitaraa, niin kuulen silti lauluääneni paljon paremmin kuin ennen. Ilmeisesti kitaran ja lauluni äänialueet sopivat toisilleen, eikä kitaran taajuudet peitä alleen lauluani. Kitarasta lähtee kuitenkin volumea aivan riittävästi tarvittaessa.
Yhteenveto:
Olen todella tyytyväinen Larrivee OM-05:n monipuolisuuteen soittimena. Juuri sellainen kitara, jota etsin: Hyvää kitaraa sorminäppäilyyn, mutta myös plektrasoittoon ja laulujen säestämiseen sopivaa. Näihin tehtäviin kitara sopii yli kaikkien odotusten. Huippu soitettavuus sekä sävelten erottelevuus ovat tuoneet soittooni uutta potkua ja mahdollisuuksia. Jos vielä akustista yleiskitaraa hankin, niin otelaudan on oltava eebenpuinen sekä sivut ja pohja mahongista, sen verran hyvän vaikutuksen nämä ominaisuudet tässä Larriveessa tekivät. | |
Old Guitar: Olen nyt pari kolme päivää nautiskellut Larrivee OM-05:n hienosta soinnista ja soitettavuudesta.
Koop Arposella on samanlainen. Eihän se voi olla huono. =) Vai olikohan sillä 03-sarjaa sittenkin...
Olen omistanut D-03R:n ja L-03R:n ja kumpikin erinomaisia kitaroita, mutta tietyistä syistä aikanaan luovuin. Onkohan muuten 05-sarjassa muuta eroa 03:een kuin kiiltävä lakkaus ja Made in USA? Itse en ainakaan saundissa kokenut huomattavaa eroa näiden välillä. Ehkä mattalakkaiset ja halvemmat soivat avoimemmin. | Old Guitar
01.08.2010 15:13:14 (muokattu 01.08.2010 15:15:46) | |
|
KenParker: Koop Arposella on samanlainen. Eihän se voi olla huono. =) Vai olikohan sillä 03-sarjaa sittenkin...
Olen omistanut D-03R:n ja L-03R:n ja kumpikin erinomaisia kitaroita, mutta tietyistä syistä aikanaan luovuin. Onkohan muuten 05-sarjassa muuta eroa 03:een kuin kiiltävä lakkaus ja Made in USA? Itse en ainakaan saundissa kokenut huomattavaa eroa näiden välillä. Ehkä mattalakkaiset ja halvemmat soivat avoimemmin.
03 on "Mahogany standard series" -sarjaa ja Musamaailman sivuilla speksit kertovat 03:n back&sides materiaaliksi sapelen.
05 taas on "Mahogany Select Series" -sarjaa. Back&Sides materiaaliksi mainitaa mahogany.
03:ssa Tusq Nut & Saddle by Graphtec
05:ssa Custom Precision Compensated Bone Saddle
03:ssa Satin Finish Neck & Body
05:ssa Gloss UV Finish Body / Satin Finish Neck
03:ss Canadian Maple Body Binding
05:ssa Canadian Maple Multi-Strip Body Binding,
03:ssa White Inlaid Larrivee Logo, Multi-Strip Inlaid Rosette
05:ssa Abalone Rosette, Pearl Logo w/ Sterling Silver Border
Näyttäisi siltä, että 05 on tehty paremmista (arvokkaimmista) puista, myös luinen satula on soinnillista plussaa. 05 on myös ulkonäöllisesti arvokkaampi.
Itse en uskonutkaan, että arvostettu kitarantekijä Larrivee tekisi kahta eri mallia, jotka eroaisivat toisistaan vain ulkonäöllisesti. Siinähän ei olisikaan mitään järkeä.
PS. Kitaraa ei tee paremmaksi eikä huonommaksi se kuka sillä soittaa tai on soittamatta. :) | |
myös luinen satula on soinnillista plussaa
Nyt kun tarkemmin muistelen niin korvasin tuon Tusq-satulan luisella omassa L-03R:ssä. Näin sain siitä varmasti lähes yhtä hyvän kuin L09:stä. Ulkonäköseikat ovat ainakin itselleni täysin sivuseikka kitarassa.
Varmasti nuo 05 ja 09 sarjat ovat parempia kuin 03:t, mutta ainakin aikoinaan hintaero oli todella huima. En halunnut maksaa lakasta ja koristeluista. Nyttemminhän Larriveet ovat kaikki kallistuneet huomattavasti verrattuna noin parin vuoden takaiseen. Tuli ilmeisesti yhtiölle kalliiksi tehdä hyviä kokopuisia kitaroita n. tonnin hintaan. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
