Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Näkeeköhän mistään tapahtuman aikatauluja?

carlos: www.porijazz.fi - vaikeaahan tuo.
 
EDIT: Esiintymisjärjestys konserteissa on yleensä ollut juurikin tuo, missä järjestyksessä artistit on ilmoitettu.
 
Kotisivuilta katsoin kyllä, mutta näkyy tosiaan vain järjestys. Noh, jos noin on ollut aikaisemmin, niin tietää nyt sitten edes sen.
 
EDIT: Saas nyt sitten nähdä miten Tori Amos toimii valoisassa ja ilman bändiä niin kuin vissiin tulee vetämään. Ainakaan Precious things ei toimi niin hyvin riisuttuna:
 
http://www.youtube.com/watch?v=OLmBCF8Ra2I
 
Jotenkin vaatisi bändin jyrinää taustalle.

Tori oli juuri niin kova kuin odottaa saattoi, järjettömän hyvää soittoa ja laulua. Pientä rutiininomaisuutta oli ehkä havaittavissa, mutta kylmät väreet meni silti vähän joka biisissä. Bells for her oli varsinkin ihan mieletön, huhuh. HC-faneja lukuunottamatta taisi olla vähän liian vaikea pala keski-ikäiselle yleisölle, joka tuli katsomaan vanhan äijän perusrokkia. Toivottavasti Tori heittää vielä jatkossakin keikkoja Suomessa paremmissa olosuhteissa.
 
Järjestelyistä tekisi mieli rutista tietyiltä osin paljonkin, mutta ei jaksa kirjoittaa.

Harmitti todella kun jäi taas Tori väliin, mutta kun näin settilistan ei niin harmittanut. Vain 12 biisiä ja yhtä lukuunottamatta kaikki kolmelta eka levyltä.

Fogertylta taas upea keikka. Setissä on muutama biisi vähemmän kuin ennen ja tilalla ehkä hieman enemmän jammailua. Lisäksi vanhojen hittien tempoa on hidastettu lähemmäs alkuperäisiä, mikä on hyvä asia. Ehkä selvin muutos kahden vuoden takaiseen on, että JF on tänä vuonna systemaattisesti jättänyt kaikki välispiikit pois, ilmeiseti mahduttaakseen enemmän musiikkia settiin. Myös taustabändi on hieman muuttunut. Pitkäaikainen kitaristi Billy Burnette on vaihtunut James Intveldiin ja kiipparisti Matt Nolen Mike Webbiin. Pidin ehkä enemmän vanhoista kavereista, mutta uudetkin hoitivat hommansa moitteettomasti.
 
Kappalevalinnoista ei ole juuri mitään valitettavaa. Edellisvuosiin verrattuna uusia ilonaiheita olivat Wrote a song for everyone, When will I be loved (valitettavasti ainoa biisi uudelta levyltä) ja kaksi muuta coveria, Pretty Woman ja Summertime Blues.
 
Big Train (From Memphis) on paisunut pitkäksi jamitteluksi JF:n ja viulisti Jason Moweryn välille. Monttu auki sai taas kuunnella miten hyvin JF on jossain vaiheessa oppinut sitä telecasteria käsittelemään, Mowerysta nyt puhumattakaan.
 
Itselläni oli alussa vähän vaikeuksia päästä oikeaan tunnelmaan, mutta noin kolmasosan jälkeen keikka oli yhtä maaginen kuin John Fogerty aina. Alussa ehkä häiritsi hieman tunkkaiset soundit. Soittimet eivät tahtoneet oikein erottua toisistaan, ja laulu sekä Johnin kitara olivat välillä liian hiljaisia. Enpä sitten tiedä millainen soundi oli taaempana.
 
Päivän muutkin esiintyjät olivat kivoja, Tori Amosista olisin pitänyt enemmän jossain muualla toiseen aikaan ja pienempänä annoksena. Taitaa olla sellaista musaa joka vaatisi vähän paneutumista sanoituksiin, mikä on ekaa kertaa livenä nähdessä käytännössä mahdotonta.

Olihan Massive Attack. Sateen uhka ilmassa buustasi vielä enemmän fiilistä ja kevyt sade toimi hienosti valojen kanssa yksiin. Parempi keikka munsta ku syksyllä jäähallissa.

Hyvät esiintyjät tänä vuonna. Torstai oli vähän niiin ja näin kun melody veti siinä rumassa asussaansa ja toto oli juuri semmoinen keski-ikäisten huuto bändi. Ei säväyttänyt.
 
Lauantai sitten säväyttikin kun jätkäjätkät aloittivat järjettömän shownsa ensimmäisinä. Myron & E oli ihan kiva samoin kun Sharon Jones. N.E.R.D taas oli ehkä vähän väärillä festareilla mutta hyvin nekin vetivät. Massive Attack oli taas jotain omaa luokkaansa vaikka vähän ihmetyttikin miten meinaavat vetää konemusiikkia livenä. Huikea kokemus kaiken kaikkiaan

Sunnuntain kitarapäivä oli omasta mielestäni aivan saakelin hieno kokonaisuus. Lisää tätä. Bibb oli symppis ja letkeä aloittaja, Lundgren & Viinikainen melkoista jatsitaiteilua, Husband jyräsi aivan törkysen hyvin ja Beck oli kyllä sellanen kitaravelho, että ei paremmasta väliä.

Suihkubad: Hyvät esiintyjät tänä vuonna. Torstai oli vähän niiin ja näin kun melody veti siinä rumassa asussaansa ja toto oli juuri semmoinen keski-ikäisten huuto bändi. Ei säväyttänyt.
 
Lauantai sitten säväyttikin kun jätkäjätkät aloittivat järjettömän shownsa ensimmäisinä. Myron & E oli ihan kiva samoin kun Sharon Jones. N.E.R.D taas oli ehkä vähän väärillä festareilla mutta hyvin nekin vetivät. Massive Attack oli taas jotain omaa luokkaansa vaikka vähän ihmetyttikin miten meinaavat vetää konemusiikkia livenä. Huikea kokemus kaiken kaikkiaan
 
Totohan just oli koko festarin kohokohta, ja melody tosiaa näytti siltä niinku ois lady gagalta käyny pukeutumisvinkkejä kysyy