Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Onko kellään kokemusta pihlajan käyttämisestä akustisen kitaran kantena, sivuna tai pohjana?

joomak: Onko kellään kokemusta pihlajan käyttämisestä akustisen kitaran kantena, sivuna tai pohjana?
 
Ei oo kokemusta, mutta voisin kuvitella ongelmia tulevan sydänpuun kanssa pihlajan ollessa kyseessä. Lisäksi riittävän paksurunkoista pihlajaa ei ihan joka nurkan takana myöskään kasva, jos ei halua kovin monesta palasta koottua kantta.

Kanteen ihan liian painavaa, pohjaan ja sivuihin voisi toimia ihan hyvin.
Marko

Soitinrakentaja Loef on ainakin käyttänyt pihlajaa kuulemma sivu ja pohja puina akustisissa pikku kitaroissaan, eli varmaan ihan toimivaa. Riffi lehdessä oli juttu joskus myös, kun Tero Siromaa käytti pihlajaa akustisen baritoni kitaran otelauta puuna, jos oikein muistan.

MPU: Kanteen ihan liian painavaa, pohjaan ja sivuihin voisi toimia ihan hyvin.
Marko
 
Jep.
 
Yhden hyvä-äänisen viulun jossa oli pohja, sivut ja kaula pihlajaa, olen nähnyt ja kuullut.

Mitäs sanotte kannen materiaaliksi ehdolla olevasta lehtikuusesta? Sitä olisi varastossa muutama kuutio, joten voisi valikoida. Löytyy myös koivua, haapaa, saarnea, leppää, mäntyä ja raitaa. Tosin raita on vielä liian tuoretta. Kaikista riittää kanneksi, sivuiksi ja/tai pohjaksi.
 
Kuusta on myös, mutten haluisi tehdä ihan perinteistä, kun sellaisen saan kaupasta. Mahonkia, ruusupuuta yms. trooppista puuta ei omasta hyllystä löydy, paitsi ehkä kimppatilaus padouk kaulaan. Kaulan materiaali vielä muutenkin auki. Voipi olla, että täytyy sitä varten ostaa mahonkia. Pihlajakaula kuulostaisi kyllä hienolta, mutta onkohan kuitenkin vähän riskaapeli? Omakohtaista kokemusta pihlajasta ei ole kuin puukon kahvana.
 
edit. muokkailin vähän tekstiä

Yhden sähkökitaran olen aiemmin tehnyt. ES-335 mallisen puoliakustisen. Tässä käytin koivu-mahonki laminoitua kaulaa. Bodyssa käytin koivua ja haapaa.
 
Tämän suht koht onnistuneen kitaran jälkeen heräsi kiinnostus tehdä teräskielinen akustinen. Sähkökitarassa on paljon traditioita, kuten leppä tai saarni body, vaahtera tai mahonki kaula yms. Koivua jotkut pitävät huonona kitaroihin, mutta itse en ainakaan vielä hauku. Toisaalta sähkärissä mikeissä on kuitenkin niin iso vaikutus, että homma olisi saattanut onnistua suht jees, vaikka olisi kartongista tehnyt.
 
Akustinen taas on paljon vähemmän anteeksi antava. Huonosti soivan puun kuulee varmasti. Kiinnostaisi kuulla kuusen lisäksi muita hyvin soivia vaihtoehtoja kansipuuksi. Irving Sloanen kirjassa Classic guitar construction on tällainen lause: The beginning guitar-maker should make his first guitar of plain, unfigured maple and omit side fillet. Neuvotaan siis tekemään ensimmäinen vaahterasta. Myöhemmin mainitaan sen olevan kaunista ja halpaa. Vaahterahan taas on aika painava puu, eikä muutenkaan helposti rinnastu ominaisuuksiltaan kuuseen.
 
Kai joku täälläkin on kokeillut rakentaa esim. koivukantisen kitaran? Landola teki halvempia malleja vanerista, tekikö peräti kansiakin? Martin tekee joihinkin malleihinsa kansia tästä "muovipuusta"?

joomak: Yhden sähkökitaran olen aiemmin tehnyt. ES-335 mallisen puoliakustisen. Tässä käytin koivu-mahonki laminoitua kaulaa. Bodyssa käytin koivua ja haapaa.
 
Teitkö taivutetuilla sivuilla vai helpommalla thinline tyylisellä rakenteella ?
 
Joka tapauksessa akustisessa on vielä suurempi työ, kuin 335:ssa vaikeimman kautta eli taivutetuilla sivuilla ja sekä kansi että pohja muotoiltuna ja koverrettuna.
 
Tämän suht koht onnistuneen kitaran jälkeen heräsi kiinnostus tehdä teräskielinen akustinen. Sähkökitarassa on paljon traditioita, kuten leppä tai saarni body, vaahtera tai mahonki kaula yms. Koivua jotkut pitävät huonona kitaroihin, mutta itse en ainakaan vielä hauku.
 
Kyllähän koivua käytetään kitaroissa paljonkin. Sähkökitaroissa kantena ja akustisissa sivuissa sekä pohjassa. Hyvin toimii. Soitiominaisuuksiltaan ja painoltaan mielestäni melko lähellä vaahteraa, joka on ameriikoissa yleinen soitinpuu siellä sen helpon saatavuuden ja hinnan takia.
 
Irving Sloanen kirjassa Classic guitar construction on tällainen lause: The beginning guitar-maker should make his first guitar of plain, unfigured maple and omit side fillet. Neuvotaan siis tekemään ensimmäinen vaahterasta. Myöhemmin mainitaan sen olevan kaunista ja halpaa. Vaahterahan taas on aika painava puu, eikä muutenkaan helposti rinnastu ominaisuuksiltaan kuuseen.
 
Minä googlettelin tuon kirjan ja löysin lainaamasi kohdan myös. Käsittääkseni lainauksessasi kehotetaan vaihtamaan materiaaliluettelossa oleva sivujen ja pohjan kallis hondurasmahonki vaahteraan. Ei kannen kuusi.
 
Tämä on kirjan ohje on ihan ymmärrettävä. Kirja on vanha, mutta silloin jo hondurasmahonki oli selvästi kalliimpaa kuin vaahtera. Lisäksi vaahtera on helpompi taivuttaa. Sopii näin aloittelijalle paremmin. Metallikielisissä akustisissa vaahtera on ihan käytetty sivu/pohjapuu ja soi hyvin, joten mikäs siinä. Soiti on kirkkaampi kuin tummemissa puissa, mutta toimii varsinkin suurikoppaisissa.
 
Kai joku täälläkin on kokeillut rakentaa esim. koivukantisen kitaran?
 
On ja usea. Sähkökitaroissa. Koivukantista akustista en muista kenenkään tehneen. Jos välttämättä haluat kannessa käytää jotain muuta puuta, kuin mitä yleisesti käytetään, niin tee mielummin siitä lehtikuusesta kuin koivusta. On kuitenkin vähän kevyempää ja onnistumisen mahdollisuus kasvaa.
 
Landola teki halvempia malleja vanerista, tekikö peräti kansiakin? Martin tekee joihinkin malleihinsa kansia tästä "muovipuusta"?
 
Monikin valmistaja on tehnyt ja tekee akustisia vanerista. Ja ihan yhtä yleinen mielipide on, että paskasti soi täyspuisiin kansiin verrattuna. Tuo on pelkästään kustannuskysymys että vanerista tehdään, ei sointikysymys.
 
Toki saat tehdä akustisen ihan mistä itse haluat, mutta kun akkarissa on kuitenkin iso työmäärä, niin itse en näe järkevänä alkaa ensimmäistä akustista tekemään yllätyskannella. Pettymys voi olla suuri ison vaivan jälkeen.
 
Pohjan/sivujen puuvalinta vaikuttaa sointiin myös merkittävästi, mutta enemmän soinnin väriin jos vain kansipuoli on kunnossa. Pohjassa ja sivussa lähtisin ensin tekemään ne puukokeilut kuin kannessa.

Taivuttamalla tein. Tätä vaihetta en nähnyt kovin työläänä kun käytössä oli hyvät välineet.
 
Täytyy vielä tutustua lehtikuusen käyttöön tarkemmin ennenkuin uskallan sitä kanteen laittaa. Jotenkin sen sointi kuulostaa kuolleelta. Kopan puut vielä mietinnässä. Tuosta Irving Sloanen kirjasta tykkään. Se on julkaistu 1976, eikä vie kitaran rakennusta liian hifistelyksi. Ohjeet ovat pitkälti toteutettu perinteisin käsityökaluin. Niistä on hyvä sitten soveltaa. Taidat olla oikeassa tuosta lauseesta, jonka lainasin. Kansi materiaaleiksi kirjassa mainitaan ainoastaan kuusi.

Tervehdys pitkästä aikaa. Lokakuussa pääsin yllämainitun aloittamaan ja valmista alkaa olla. Soitinpuuksi ei valikoitunut pihlaja eikä lehtikuusi. Kanneksi tuli Liikasen nettikaupasta tilattu kuusikansi. Kaulaksi padouk, otelaudaksi eben. Sivut saarnesta, ja pohja neljästä palasta saarnea. Lapaan vaahteraviilu. Talla wengeä ja satula messinkiä. Pintakäsittelynä Tru-Oil. Tuota Tru-Oilia vähän jännitin, mutta osoittautui hyväksi tavaraksi. Kansi on käsitelty 4-kertaa ja vaikutelma on hyvin ohut lakka. Tuntuma on että suojaa kitaraa normaalilta kulutukselta, mutta iskuillehan on altis.
 
Sointi on napakka, mallia on otettu Gibsonin J-45 ja J-200 malleista. Nyt kitara on vielä viimeistä silausta vaille valmis ja virittimet irti. Ehkäpä ensi viikolla saa taas soitella!