Keskustelua raskaammasta musiikista ›

m/: Kukaan vielä nähnyt tätä? http://www.desibeli.net/juttu/2054
 
Mistähän ton sais tilattua?

Terry Pantheras: Mistähän ton sais tilattua?
 
http://www.levykauppax.fi/artist/bl … abbath/classic_albums_paranoid/dvd/

aivokuolio: http://www.levykauppax.fi/artist/bl … abbath/classic_albums_paranoid/dvd/
 
No uittu, niinpä tietennii... :D Tänks!

Eikö tuo oo ollut kaupoissa jo aika pitkään? Minulla ainakin sellainen muistikuva, että kannet "classic albums: Paranoid" on nähty jo aikoja sitten. Eikä ollut edes mitenkään mairitteleva filmi.

Iommi ei sulje pois mahdollista Black Sabbathin kasaamista Ozzyn kera:
http://www.sundaymercury.net/news/m … of-ronnie-james-dio-66331-26827498/
 
Btw, Junior's Eyes on loistava biisi!

m/: Iommi ei sulje pois mahdollista Black Sabbathin kasaamista Ozzyn kera:
http://www.sundaymercury.net/news/m … of-ronnie-james-dio-66331-26827498/
 
Btw, Junior's Eyes on loistava biisi!
 
Aika ympäripyöreää oli, mutta maksaisin siitä showsta ja paljon. Ihan sama missä kunnossa tulisivat, menisin. Junior's eyes on erittäin loistava. Yleensäkin Never say die ei ole kuraa, se on vain vaikeaa kuunneltavaa tätä nimeä käyttävältä bändiltä. Swinging the chains on lempikappaleeni levyltä ihan ylivoimaisesti. Wardin ääni rokkaa ihan satasella ja biisi rokkaa sitäkin enemmän.

Vaikka Ozzyn nykytouhut lähinnä pistää vituttamaan niin joku Black Sabbath-reunion, edes yhden kiertueen semmoinen, olisi jotain mitä ei vaan pystyisi missaamaan.

Daelos: Vaikka Ozzyn nykytouhut lähinnä pistää vituttamaan niin joku Black Sabbath-reunion, edes yhden kiertueen semmoinen, olisi jotain mitä ei vaan pystyisi missaamaan.
 
Joo, oishan se aika must. Jotenkin onnistunut missaamaan aiemmat visiitit.
Eihän sitä koskaan tiedä, Iommia lainatakseni.
 
Icy-Sun: Junior's eyes on erittäin loistava. Yleensäkin Never say die ei ole kuraa, se on vain vaikeaa kuunneltavaa tätä nimeä käyttävältä bändiltä. Swinging the chains on lempikappaleeni levyltä ihan ylivoimaisesti. Wardin ääni rokkaa ihan satasella ja biisi rokkaa sitäkin enemmän.
 
Itsekin olen aina diggaillut NSDsta, pesee esim. Technically Ecstacyn keposesti. Vaikka pari melko tyhjänpäiväistä rallia toki löytyy..

Juu, ei toi NSD nyt hirveen huono lätty ole, kun ei vaan vertaa niihin edeltäjiin. Ja pesee Teknisen Ekstaasin kyllä mennen tullen, vaikka Dirty Women siltä löytyykin.
 
Erilainen BS-levy; tekivätkö jätkät sitten vaan sekopäissään nipun erityyppistä kamaa vai oliko tavoitteena tehdä oikeasti jotain uutta ja differentiaalia?
 
Toimii tollaisena BS-kaanonin ulkoisena syylänä ihan jees, mutta ei sitä tosiaan parane sinne klassikkosopan sekaan heittää.

Icy-Sun: Junior's eyes on erittäin loistava.
 
Sabbath Bloody Sabbath -opuksen ansiosta löytyi tällainen versio ko. biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=vTXlVAmNjQk
Mikin varressa siis Ozzyn lyhytaikainen korvaaja Dave Walker, veto BBC:n Midlands tv-showsta 6.1.1978.

Nick Bone: Erilainen BS-levy; tekivätkö jätkät sitten vaan sekopäissään nipun erityyppistä kamaa vai oliko tavoitteena tehdä oikeasti jotain uutta ja differentiaalia?
 
Pyrkimys ns.skaalan laajentamiseen tuli esille jo Sabbath Bloody Sabbathilla (Who are you) ja kasvoi koko ajan.Oikeastaan näen tämän ihan jatkumona.Toisaalta myös niinkin aikaisin kuin Vol 4 -levyllä oli jo mukana uusia elementtejä.
 
Itse pidän kyllä Never say die ja Technical ecstasy levyjä olennaisena osana Ozzy-ajan Sabbathia.Niiden ollessa osana Sabbathin musiikillinen skaala näyttäytyy laajempana - sellaisena kuin se oikeasti olikin.Mm.Iommihan käsittääkseni diggaili jazzia.
 
Monillehan Sabbathin monipuolisuus tulee yllätyksenä kun hallussa on vain ne alkupään levyt.

m/: Sabbath Bloody Sabbath -opuksen ansiosta löytyi tällainen versio ko. biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=vTXlVAmNjQk
Mikin varressa siis Ozzyn lyhytaikainen korvaaja Dave Walker, veto BBC:n Midlands tv-showsta 6.1.1978.
 
Kuulostaa ihan känniseltä ilmavaivaisen ähkimiseltä...

m/: Sabbath Bloody Sabbath -opuksen ansiosta löytyi tällainen versio ko. biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=vTXlVAmNjQk
Mikin varressa siis Ozzyn lyhytaikainen korvaaja Dave Walker, veto BBC:n Midlands tv-showsta 6.1.1978.
 
Laulaja ei toiminu noin raskaassa kokoonpanossa. Oisin hyvinkin voinnu kuvitella johonkin 60-luvun loppupuolen bändiin. Sen ajan saundeine kaikkineen.

m/: Iommi ei sulje pois mahdollista Black Sabbathin kasaamista Ozzyn kera:
http://www.sundaymercury.net/news/m … of-ronnie-james-dio-66331-26827498/
 
Itse kyllä toivoisin jotain taitavampaa vokalistia kuin Ozzy. Ehkä sitten olen vain kyllästynyt Ozzyn honotukseen, varsinkin nykykunnossa ;-o
 
Rohkein teko Iommilta olisi napata jokin "tuntematon" huippuvokalisti kehiin, jolta onnistuu lähes minkä vain Sabbath-aikakauden materiaali... Jos oikein hurja, niin vaikkapa Marco Hietala :D Tai mitenköhän Warrel Dane. Tony Martin on kyllä vielä aika hurjassa kunnossa, mitä noita muutaman vuoden takaisia soololivebootleggejä olen katsonut (90 % biiseistä Sabbathia). Mutta taisi alunperin lähteä Sabbathista kun ei ääni kestänyt pitkiä kiertueita.

Kyllä itse mieluiten näkisin kiertueen Ozzyn kanssa, vaikka miehen kunto tiedetään. Luulempa, että silti pystyisi vanhat Sabbathit vetämään ihan kunnollisesti. Ei nyt mitään hurjaa, mutta 2005 vuonna veti ihan kelvollista settiä. Täysin random vokalisti kuulostaisi minun korvaani aika turhalta vaihtoehdolta. Edelliset ovat vain iskostuneet kalloon. Toki tämä ei ole mikään parhaiten selittävä syy.

Jokapaikanapina: Laulaja ei toiminu noin raskaassa kokoonpanossa. Oisin hyvinkin voinnu kuvitella johonkin 60-luvun loppupuolen bändiin. Sen ajan saundeine kaikkineen.
 
Toi kaverihan oli mun käsittääkseni entinen Savoy Brownin vokalisti ja Savoyhan oli 60-70-luvun taitteessa pöristellyt bluesbändi, joten hyvä arvio ;D
 
Ei toi nyt hirveältä kuulostanut, mutta kyllähän ton jampan ääni on nimenomaan bluesrockiin kallellaan... onneksi valituksi tuli sittemmin herra Padavona, huhhuh :D

Uusi studiolätty Ozzyn kanssa, siihen turnee päälle ja sen jälkeen pillit pussiin. Tämä on mun ehdotukseni; Dion kanssa poijjaat tekivät hienon "The Devil You Know"-lätyn ( joka sitten ikävä kyllä jäi herra Dion viimeiseksi) ja samaa vois harrastaa Osmon kanssa...
 
Komeasti ura pakettiin ja sitä rataa. Sitten on taas kaista vapaana kaiken maailman projekteille.

Jokapaikanapina: Samaa mieltä oon. Ozzysta vois saada vielä juurikin tuon verran irti. Tai luulisin, et se saattais itekki skarpata.
 
Samaa mieltä...mut mites toi Bill Ward? 2005? oli jo aika kankeaa soittoa, hieno rumpali kyseessä mutta mietinpä vaan että onko miehestä laisinkaan patteriston taakse enää..
 
1994
http://www.youtube.com/watch?v=ZZlI1Ts6qbk

Omasta puolestani väitän Master of Realityn olevan kovin Sabbath-albumi, ja sitä kautta yksi ehdottomasti parhaista hevilevyistä ikinä. Mielestäni tällä levyllä kulminoituu se mikä ensimmäisellä levyllä (tai ehkä jo aiemmin) aloitettiin. Musiikki on erittäin raskasta, mutta silti hyvin kaunista, ja pitkälti bluespohjaista. Kitarat ovat jo alavireessä, mutta soundi yleisesti ei ole niin naurettavan teennäisen raskas kuin nykyisillä alavire-äärimetalliorkestereilla. Sen sijaan raskaus syntyy tunteesta, tunnelmasta, sekä rytmistä, joka on enimmäkseen hidas, jopa laahaava ja painostava. Lyriikoihin en ota kantaa, itse kuuntelisin mieluusti Iommin riffittelyä vaikka pelkästään instrumentaaleina. Levyltä löytyykin omasta mielestäni paras heviriffi ikinä, Into the Voidin intro (myös Death Maskina tunnettu). Siinä kiteytyy hevin syvin olemus.
 
Toinen erittäin hyvä levy on Heaven and Hell, mutta itse pidän sitä niin erilaisena Sabbathin alkupään tuotantoon verrattuna, etten voi mitenkään asettaa sitä samalle tasolle esim. juuri Master of Realityn kanssa. Minulle Sabbath on se voima joka pani alulle koko hevin kehittymisen (ainakin siihen muotoon missä se oli vielä 80-luvulla, minkä jälkeen onkin mennyt huonompaan suuntaan), ja tämän voiman olemus kiteytyy alkupään levyjen hitaisiin ja painostaviin bluesskaalariffeihin. Heaven and Hell on aivan erilaista, modernimpaa, sileämpää, nopeampaakin. Dion vokalisoinnista pidän kyllä huomattavasti enemmän kuin Ozzyn, mutta kuten sanottua, mieluusti kuuntelisin Iommia vaikka yksinään, joten laulajalla ei niin suurta merkitystä minulle ole. Iommi on käytännössä Sabbath.